lauantai 31. joulukuuta 2016

Kuukauden kuvat

Joulukuun teema on seuraava: paskat kuvat, hyvät keikat. Molemmat hooveelaiset olivat läsnä Helsingin Siltasessa 28.12., jolloin juhlittiin Beetlehemin levyjulkkareita. Menossa mukana oli myös Kynnet ja kuppila tursusi väkeä.

Kynnet
juoksepoistytto: Mulle kerrottiin, että bändissä soittaa Hopeajärven tyyppejä. Koitin saada kerran vähän otetta Hopeajärvestä, mutta reisillehän se meni. Kynnet onnistui kuitenkin yllättämään positiivisesti vauhdikkaalla meiningillään. Toiselle seuralaiselle yksi biisi toi mieleen Tehosekoittimen, joka oli oikeastaan aika osuva kommentti. Kynsiä voisi kuunnella toistekin, mikäli samoille mestoille osutaan.

kilu: Meikälle tämä olikin toka Kynnet-keikka (ekasta tuloillaan merkintä ihan just!) ja nyt jo lauleskelin mukana 100 Erobiisii ja Pitkä odotus ei palkitse mitään ehkä 76% oikeilla sanoilla. Muitakin palautui mieleen kuukauden alun keikalta sillä tarttuvien biisien kyhäämisessä Kynnet on kyllä ihan taikuri-luokkaa. Kiitos vain niille eturivin fanipojille jotka huutelivat Ellan perään siinä vaiheessa kun bändi jo meinasi poistua laval..eh siis lattialta siitä kohtaa joka varattu soittajille ja saatiin vielä se yks lisää iltaa piristämään. Kyllä jatkossakin Kynnet madaltaa kynnystä lähteä jollekin keikalle enempiä suunnittelematta kuten tässäkin tapauksessa pääsi käymään. Tattis!

Beetlehem
juoksepoistytto: Illan juhlakalu Beetlehem tarjoili tykin setin. Bändin soundi iski päin pläsiä kuin tiukka oikea suora, boom. Omiksi lemppareiksi setistä nousivat Päivät valuuViimeinen bussi ja encoren raivokas Tiina, vaikka ei niissä muissakaan biiseissä mitään vikaa ollut. Perkele, tämä bändi on  t i u k k a ! En sano enempää, metsästäkää Päivät valuu-ep tahmaisiin tassuihinne ja kuunnelkaa.

kilu: Parhaimmillaan jeppis headbanging kamaa! Sen loppupuolen slovarin aikana huomasin nojailevani raamikkaaseen vierustoveriini (pylväs) meinaten nukahtaa pystyyn. Onneksi myöskin meikän suosikiksi noussut Päivät valuu pelasti seuraavaksi tilanteen. Kyseisessä biisissä on mukana kiehtovaa "maalailua" ja sitten sitä menevämpääkin matskua kiteyttäen mihin bändissä onkaan potentiaalia.
kilu: Ihan hauska sattuma miten molemmat bändit tykitteli vikana naisten mukaan nimetyt kappaleet ja Tiina olikin se ainokainen, jonka tunnistin Bar Basen keikalta. Siitä yhteisrapsaa klikety klik ja juoksepoistytto näki bändin myös Valtava-festareilla. Beetlehem voisi koittaa kyllä keikkailla muuallakin kuin vain pääkaupunkiseudulla vink vink.

Tämä olikin molemmille vuoden vika keikka. Hauska sattuma vol.2: syrjään siirtyvä keikkavuosi 2016 starttasi myös yhteismerkinällä Punk Rock X-mas keikoilta. Kiitos kaikille! - YYKAAHOOVEE

Yläfemmat loppuunmyydyllä Tavastialla

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella, mutta sitä ennen ehtii vielä ottaa joulukuun alun meiningit käsittelyyn.

Anssi Kela @ Tavastia, Helsinki 2.12.2016

Bussimatka Tampereelta Helsinkiin oli varsinainen ketutuksen multihuipentuma, mutta universumin vastustuksesta huolimatta pääsin kuin pääsinkin määränpäähäni. Kävelin helpotuksen huokauksen saattelemana Tavastian ovista sisään tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tupa oli jo melkoisen täynnä, mutta pystyin silti puikkelehtimaan lavan edustalle ilman suurempaa hämminkiä. Yleisön keski-ikä oli tällä kertaa huomattavasti korkeampi kuin edellisellä loppuunmyydyn Tavastian ekskursiollani ja jengi jätti vierustoverille arvokkaasti omaa joraustilaa. Ilmassa oli suuren musiikkijuhlan tuntua, sillä onhan Suomen legendaarisimman musaklubin loppuunmyyminen aina kova juttu.
Keikka potkaistiin käyntiin biisillä Kasarin lapsi, jonka levylaulaja veti soolona Freddie Mercury-asenteella. Morjens! Tosi tyylikäs aloitus, joka oli yksinkertaisuudessaan mahtipontinen. Yläfemmojen heittäminen biisin aikana oli hauska lisä, jonka ansiosta artistin ja yleisön välinen vuorovaikutus alkoi kehittyä toivottuun suuntaan heti alkumetreillä. Biisin jälkeen bändin muut jäsenet marssivat lavalle ja meno jatkui entistä muhevampana Millan tahtiin. Biisi tarjosi oivan alustan äänekkäälle yhteislaululle, ja siinähän sitten hoilattiin!
Edellä mainitun intron lisäksi omia lempparihetkiäni olivat kitarabattle ja siihen liitetty Kaatua kuin puu, Karhunelämää, Petri Ruusunen ja NostalgiaaKaatua kuin puu on loistava bileralli ja hullu tilutus sopii kyseisen biisin kylkeen täydellisesti. Ylipitkät kitarasoolot saavat meikäläisessä yleensä aikaan lähinnä armotonta haukottelua, mutta kunnon battlea on ilo kuunnella ja seurata. Battlen intensiteetti oli suorastaan hengästyttävä, joten ei siinä voinut muuta kuin ihastella ja fiilistellä hymyssä suin. Karhunelämää tulee harvemmin kuunneltua levyltä, mutta liveversio on jotenkin maaginen. Sen aikana silmät menevät kiinni ja sitä vaipuu jonnekin omaan universumiin, jonne voisi jäädä hyrisemään tyytyväisenä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Petri Ruusunen puolestaan on tarinankerrontaa parhaimmillaan, joka nostaa samalla taustastoorin eli Puistossa-biisin ihan uudelle ja tuoreelle levelille. Pidin siitä, että biisejä ei soitettu peräkkäin, vaan niiden välissä käytiin läpi useita eri viisuja ja tunnelmia. Nostalgiaa on tullut luukutettua viime aikoina ahkerasti ja livenä kyseinen biisi potkii vieläkin kovempaa.
Oli myös kiva kuulla tuore biisi Musta tuntuu multa, vaikka se ei ehkä ollutkaan vielä kaikilla täysin hallussa. Biisin tahtiin kelpaa hytkyä, sillä lyriikat ovat nokkelat ja soundimaailma niin puhdasta Kelaa kuin vain voi olla. 1972 villitsi huolella niin nuoret kuin vanhatkin! Tämä biisi resonoi selvästi toooodella voimakkaasti lähes jokaisen yleisössä olleen tallaajan kanssa ja yleinen hurmos tempaisi mukaansa, vaikka biisi ei ihan sinne omien suosikkieni joukkoon kapuakaan. Koko keikan tunnelmallisin hetki taidettiin kokea Nummela-biisin aikana, jolloin Tavastia muuttui pieneksi ja musiikin tahtiin rytmikkäästi vellovaksi tähtitaivaaksi.
Biisilistan suhteen oltiin päädytty hittipitoiseen linjaan, joka oli toimiva, mutta toisaalta myös aika turvallinen valinta. Onneksi encoreen mahtui kuitenkin yksi villi kortti, jota en ainakaan itse osannut ollenkaan odottaa. Homman nimi oli "Hetken biisi", jonka toteuttamiseen tarvittiin akustinen kitara, älypuhelin yleisöstä sekä satunnainen artikkeli Wikipediasta. Kyseinen artikkeli käsitteli Johannes Salisburylaista ja se kääntyi biisiksi improvisoinnin ja yleisön avustuksella. Ja niin keskiajalla elänyt käppänä oli parin minuutin ajan rock 'n' roll. Enpä ole aiemmin törmännyt vastaavaan Wikipedian hyötykäyttöön! Siistiä, että tällaisia uusia temppuja kehitellään keikkakansan iloksi. Encoren ehdoton huippuhetki oli lempibiisini Kelan tuotannosta, eli tietenkin Maitohapoilla. Kyllä hyvä biisi vaan on hyvä biisi, ai että! Sitten hypättiin vielä hetkeksi Mikan faijan bemarin kyytiin ennen kuin Parasta aikaa päätti illan. Osuva lopetus loistokeikalle, joka kiteytti varmasti sekä lavalla että yleisössä heiluneiden tyyppien tunnelmat. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

torstai 1. joulukuuta 2016

Lokakuun viimeisen viikonlopun keikkasaldo

LA 29.10. Pakkahuone, Tampere

NYRKKITAPPELU
Viimeksi näin bändin heilumassa Hervannassa Varjobaarin piskuisella lavalla, joten kiinnosti miten bändi ottaa haltuun Pakkahuoneen tarjoaman estraadin. Nyrkkitappelun keikoilla on tottunut Horo-Hepen säntäilyyn paikasta toiseen, joten siinä ei tälläkään kertaa mitään uutta. Tällä keikalla kitaristit riekkuivat siihen malliin, että Pakkahuoneen lava vaikutti ajoittain loppuvan kesken. Esimerkkinä miten Tollo-Miljoona syöksyloikan jälkeen melkein tipahti lavalta meinaten samalla viedä Klamydian lavan sivuun mukamas turvaan jätetyn mikkiständinkin mukanaan.
aww, kysyin jos #1 Nyrkkis-crew member Teemu vois lähettää kuvan settilistasta ja sit tuotiinki tämmönen kouraan. kiitti hei te <3
Päädyn jotenkin aina lämppärikeikoilla aina sille puolelle jolla on vähemmän lämmittelijästä piittaavaa porukkaa, joten sain aika keskenäni siinä olla ja mennä leveesti. Rockpulsu lämmittää aina mieltä ja oli jo muutama keikka ehtinyt vierähtää välissä kun viimeksi kuuli Sun lapset on mun lapsia nyt mukana setissä ja sen kitarakuvioiden tahtiin oli taas mukava jorailla. Nyrkkitappelu otti kaiken irti annetusta plus neljänkymmenen minuutin soittoajasta ja ei kirpassut maksaa paria kymppiä lipusta vaikka tiedossa olikin lyhyempi setti ja näin ollen (varmasti) sen suosikkilivebiisin tippuminen pois. Tän vuoden Nyrkkitappelut oli mun osalta tässä ja ihan komea lopetus. Kyl kelpaa!

Haureus sekoittaa mun pään:

KLAMYDIA
Klamydia ja kaljaa, match made in heaven
Blogipartnerini in crime ei voi sietää Klamydiaa (taustalla taisi olla traumoja joltain Vaasa-festarilta) ja sainkin kuulla "no hyi" kommentointia kun tästä keikasta mainitsin. Itse en ollut (kait?) bändiä aiemmin nähnyt tahi pahemmin kuuntelemalla kuunnellut. joten tää oli tämmöinen mikäs siinä hyvän bändin ohella tuleva kylkiäiskeikka. Pakkis oli myyty loppuun ja täällä Klamydia soitti kaksi settiä joista ensimmäinen keskittyi wanhaan tuotantoon ja pienen breikin jälkeen paahdettiin ilmeisesti normisetillä.
Itsehän olin paikalla vain sen reilut puoli tuntia bändin soittoajasta vaikka olisin viihtynyt kauemminkin, kovin pogoiltavaa musaa kun tää Klamydia oli. Yleisön paikoillaan pysyminen olikin lievä pettymys vaikka helpottikin puikkelemista paikasta toiseen. Olikohan ikä jo alkanut painaa tai varjeltiin hintatietoisina juomia läikkymiseltä, who knows, mutta onneksi mukana laulettiin sitäkin kovempaa. Toivottavasti baaritiskien jonot ennokoivat loppupuolelle hieman riehakaampaa menoa estojen kadotessa alas samaa tahtia nestemäisten kanssa.

Setin ekat Pippalot & Venäläisiä unelmia +klippi
Kesken piti lähteä sillä Teksti-TV 666 keikka odotteli vähän matkan päässä. Lisää siitä tässä merkinnässä!

SU 30.10. Yläkerta, Tampere

HARD ACTION
Onpas tämä nyt hankala bändi. Rokkaa just siinä hetkessä ihan sata lasissa, mutta jälkikäteen asetelmasta ei oikeastaan muista mitään erityistä. En luokittele bändejä musiikkityylin, vaan sen mukaan miten mielellään näkisin yhtyeen uudestaan livenä. Tässä päänsisäisessä arkistossani Hard Action sujahtaa todellakin kelpaa uudestaan livenä -mappiin, vieläpä tuoden lisäarvoa line-upille eikä siis mikään ihan sama bändi vaikken muuten osaakaan valita kumpi vai kampi. Tästä setistä mieleenpainuvin hetki oli kun yksi paikalla ollut Hard Actionin menoa fiilistellyt huudahti hiljaisessa kohtaa aidosti "Mä en oo ikinä ollut näin onnellinen!" Suoraa palautetta, ihana!

PLASTIC TONES
Välillä bändistä saattaa huokua vahvasti joku tietty vuodenaika. Plastic Tones toikin tarttuvilla melodioillaan valoisan pilkahduksen taakse jääneestä kesästä jo niin kovin hämärtyvään iltaan ja syypää miksi tämä keikka oli merkattuna kalenteriin. Parhaimmillaan kappaleet luovat soljuvan soundtrackin vailla huolen häivää kadulla kepein askelin kulkevalle auringon paistaessa ympärillä ja vastaantulijoidenkin vain hymyillessä. Valitettavasti tällä kertaa keikan tekniset ongelmat kuitenkin takuttivat tätä rytmiä, joten kadulla kulkija joutui nyt aina välillä sitomaan kengännauhoja tai poistamaan kiviä jalkineista.
On ollut tosi ilahduttavaa löytää keikkojen kautta näin hyvin englanninkielistä popimpaa matskua tekevä bändi, sillä omaan levyhyllyyn tällaiselle onkin tarvetta etenkin kotimaan puolelta. Jatkossakin tulee syynättyä bändi keikkakalenteria. Itseasiassa tänne blogin puolellekin olisi tarkoitus yhdestä aikaisemmastakin Plastic Tones keikasta vielä jotain sysätä (ajankohtaisuus ei ole vahvuutemme t: team yykaahoovee).
Plastic Notes #2 / settilista -split
Myös bändin tekemä Plastic Notes #2 zine ansaitsee kaiken hehkutuksen! Mukava fiilistellä toisten kautta esim välistä jääneitä Hässäkkäpäiviä ja muitakin kiertuejuttuja. Tällä bändillä on tekemisen meininki. 2017 julkaisujen joukossa lienee luvassa viimein myös musiikkia ihan fyysisessä muodossa. Sitä odottaen! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/


Kiitos
ym!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

Pictures of the Month kilu's special! As 2016 is starting to wrap up, I had a look at the list of the shows that I've been to and there's quite a few that haven't been mentioned on this odd ball lil' gig-diary of ours. This one stood out not only 'cos the gig poster has been decorating my closet door but because one of the mentioned bands are on the line up of one of the gigs I'm most looking forward to in December.

So all the way back to February with I guess at this point slightly indistinct memories from the shows but whatever, I guess good thing this one is under Pictures of the month title then!

21.2. ORANSSI, HELSINKI

PAKKOSYÖTTÖ
picture is missing: the guitarist, blocked by a shoulder
Pakkosyöttö, this somewhat all-star line-up band played their first gig this night and I always appreciate to hear more in Finnish hardcore when done well. As the picture might indicate, the band put some emotion to their performance. That or just someone who tripped over untied shoelaces. I've not seen Pakkosyöttö since this and I have a hunch that when the next time comes, it will be like I had never seen the band before - partly cos they didn't stick to my memory in any special way and partly 'cos now they've got more gigs under their belt and most likely will play even more tighter and heavier set. Looking forward to that. 

SICK URGE
Fast. FAST!!! Those are the only words that I had written down months ago. In a nutshell that's Sick Urge gig. It was thrilling to watch vocal duties being switched between the guitarist and bass player and with such fast paced songs they didn't even seem to catch any breath in the midst. Playing furiously like the source of electricity for their instruments, monitors..hell, for the whole venue depended on just how fast they can shred/bang that what's been given. After the band was done, I was very pleased I had completely slept over Tampere 's leg of this tour as the first bands of this day didn't play there. They will though on January 28th at Vastavirta! Hopefully I'll make it to that one.

KOVADLINA
There was a quick discussion with the bands and in result punk rockers Kovadlina from Czech Republic took the stage next and by what a storm. It was such a contrast to see the band's singer being like possessed madman on stage as off stage he came across as a very smiley happy-go-lucky person. One didn't need to be able to understand any Czech as universal language of music was so evident that the words sung really meant something to the performer. Towards the end of the set a lil' speech, along these lines, praising the unity that can be the outcome with music and the DIY scene revolving around it. Followed by this during the song the singer (who obviously stole the show you could say) then bashed his forehead open with the microphone and I guess this point I did wish I knew what the song was about because it so went to his emotions. The song is also on the video clip I took of the gig found at the very end of this post.
Speaking of music bringing people together. It was also a nice surprise to see a familiar face touring with the band (wad up T!). He told me how first they were supposed to also tour in Russia but when that didn't work out this Finland run shaped up to be pretty much a short holiday; playing shows, hanging with friends, enjoying good food and great times in general. 

REMISSIONS
Posterboys of Vastavirta-klubi's gig posters. There has to be a ready to use poster base for Remissions' Vastavirta gigs for sure. Nothing wrong with actively playing - the opposite!
How to follow such a gave it all set? How about with much heavier music with a dark, twisted concept set (interest points raised!)? Sounds about right way to go and exactly what Remissions went with. Diversity within the bands is what made the night a success. Not the most memorable set but after fast paced hardcore and punk rock these doomy sounds brought up a warm feeling despite the topic of their songs. I would not mind seeing all the bands again at some point = success! -kilu ✌ // YYKAAHOOVEE
Kovadlina | Remissions
Sick Urge:
Kovadlina:

Thanks!
+organizers, attendees etc!

Previous (with the more common appoach)  Kuukauden kuvat // Pictures of the Month posts:
10/2016  Elastinen + Fintelligens
09/2016 Trash McSweeney (The Red Paintings) ft. YYKAAHOOVE
08/2016 Morrissey + The Sounds


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Oonko vielä hehkuttanut tarpeeksi bändiä Teksti-TV 666?

No en! Teksti-TV 666 todellakin rules ok!
Päällimmäiseksi jääneitä havaintoja ja fiiliksiä bändin vuoden vikoilta keikoilta ja sitä rataa, radalta ojaan suistumista tai jotain! Paljon huutomerkkejä!

PE 28.10. Suisto-klubi, Hämeenlinna
Kvelertak Nattersferd-keikkojen jälkeen (joista joskus jotain..köh) odottelin tätä iltaa into piukeena sillä Suisto on yksi meikän suosikkikeikkapaikoista ja kaipailin enemmän Teksti-TV 666 fanikuntaa ympärille pörräämään kuin mitä tuolla mainitulla kiertueella. Paikalla puoli tuntia ennen oletettua soittoaikaa ja järkytyksen määrä oli suuri sillä missä hemmetissä kaikki oli??  Eka kerta kaikelle kuten sille, että todellakin toivoin viivästystä aikatauluun. Hienoinen sellainen toteutuikin ja huvitti "riittäisi soittimia kaikille yleisössä oleville" heitto. Tilanne onneksi kuitenkin koheni ja keikan aikana en enää kiinnittänyt huomiota oliko takana se parikymmentä tai-sataa tyyppiä, sillä jos jotain niin Tekstareiden musa vie kyllä mennessään.
Täällähän sitä oli enemmän tarjolla kun päästiin takaisin pääesiintyjän settilistan mittoihin. Tämä oli bändin ensiesiintyminen Hämeenlinnassa ja vaikka yleisön puolelta hieman ujosteltiinkin oli taas hauska nähdä Tekstari-tyypit irrottelemassa tyylilleen uskollisina ilman tarkkojen aikataulujen huohottamista niskaan. Sai todistaa ihailtavaa tasapainon hallintaa Suiston eturivin keikkuvilla pöydillä ja lavajuomiakin "ammuttiin" kaarressa tarkalla silmällä suusta toiseen. Jos lähtee Teksti-TV 666 keikoille pelkkä soitinporno mielessä niin saattaa yllättyä kun vastassa ei olekaan silkkaa musanörttien kitarakikkailua. Ja tää antaakin bändille just sen vinksahtaneen lisän mistä meikä ainakin diggaa!

LA 29.10. Olympia-kortteli, Tampere  (sain tavata portsareille kuka täällä soitti heh)
Tätä keikkaa ennen ehdin Pakkahuoneen puolella kuunnella Nyrkkitappelua ja jonki verran Klamydiaakin, sillä kerrankin saman kaupungin keikkojen aikataulut osui tarpeeksi hyvin yhteen. Noista keikoista oma merkintä muhimassa.

RISTO (soolo)
Jos olen niellyt myrkkyä ja mut pitäis saada oksentamaan, soittakaa mulle Ristoa.
Olympia avasi ovensa vasta viikkoa aiemmin, joten ei ollut aavitustakaan miten annetut soittoajat pitivät täällä kutinsa. Paikalle siis hieman ennen kello yhtätoista Tekstareita varten. Yläkerrassa sijaitsevasta keikkatilasta kantautui valitettavasti vielä Riston soittoa, joten jäin alatason tilavaan aulaan hengailemaan samalla kun ylös ehti kävellä enemmän porukkaa mitä Suiston keikalla oli ollut yhteensä. Astuin kuitenkin musiikin loputtua encore-ansaan ja tän tajuttuani meinasin samantien kääntyä pois, mutta artistin mainitessa jotain kaksikymmentä sekuntia kestävästä biisistä ajattelin että kyllä nyt tän verran kestän. Ne sekunnit osottautuikin vain hyväuskoisen huijaukseksi ja alkaessani voida pahoin oli pakko poistua tilasta. En tajua mikä Riston musiikista tekee niin vastenmielistä, mutta tänään ei selkeästikään ollut se oikea hetki testata sietokyvyn rajoja. Ehkä joskus joutuu siihen tilanteeseen, että pakko vain koittaa kestää.

TEKSTI-TV 666
No nyt! Tampere ei pettänyt ja jotain tän suuntaista olikin odottanut. Yleisön ikäjaukauma vaikutti tällaisen erittäin huonon kenenään ikää arvioimaan lähtevän silmiin laajemmalta ja nuorehko ydinjengi pitikin liekkiä heti yllä tartuttaen innostusta muihinkin. Riekkumista kesti koko setin läpi ja nyt näin päinvastaisien yleisöjen jälkeen ekaa kertaa havahduin siihen miten ei se paikalle saapuneiden osallistumisaste oikeastaan vaikuta Tekstareiden meininkeihin mitenkään merkittävästi. Sä et tuu enää takaisin koskaan sijoitettuna jo keskivaiheille aiheutti joissain suurta hämmennystä ja täällä tunneskaalan kirjo olikin laajaa.
Se mikä jäi hiertämään oli yksi yleisössä ollut tyyppi, joka otti kovin henkilökohtaisesti sen kun joku häneen törmäili siinä kaikessa ihmismyllytyksessä. Suoraan sanottuna: vittu mikä urpo kun alkoi viittoilemaan tälle törmäilijälle, joka ei todellakaan edes tarkoituksella tähdännyt tähän ilonpilaajaan, "pidän sua silmällä" tyyppisesti. Just. Tämä vilpittömästi hauskaa pitänyt sitten lopulta lähti pois hämmentyneenä/järkyttyneenä kerta toi toinen vaikutti inasen agressiiviseltakin tapaukselta. Noi tyypit vois vähintäänkin painua kauas siitä edestä tai vielä parempi, jäädä suosiolla kotiin jos ei kestä pientä musan mukana tulevaa tuuppimista. Trust me, kyllä sen eron huomaa jos keikalla tarkoituksella joku kourii sua perseestä tai iskee kyynerpäällä selkärankaan vs. miten nyt yleisöpaljoudessa ajautuu pakostakin kosketuksiin muiden kanssa nimimerkillä kokemusta on.

Ja miksi kiinnitin tähän näin vahvasti huomiota? Olympiassa oli aivan liian valoisaa keikan aikana. Lava oli hyvää kokoa ja soundeissakaan ei valittamista, mutta se valoisuus aiheutti salimaisen tilan takia fläsäreitä jonnekin ala-asteen liikuntatunneille asti latistaen tunnelmaa. Tuollainen valaistus ei mielestä palvele kuin niitä, jotka haluaa enemmin keskittyä keikan aikana juomaan ja juttelemaan sekä ottamaan kuvia itsestään -mitä tätäkin oli havaittavissa. Sopiva pimeys helpottaa keikkaan keskittymistä huimasti ja ei kyllä kauhesti kiinnosta olla valokeilassa noin muutenkaan. Jätetään se homma lavalla heiluville jotka kyllä jälleen kerran hoitivat homman kotiin.

LA 12.11. Dynamo, Turku
2016 vika Tekstari-keikka! Lattiakeikka! Meikän kesäloman aloitus! Settilista oli kokenut ihan totaallisen myllerryksen kun nyt enemmän lauluosuuksia omaavat Silmät kiinni ja kädet ristiin sekä Ilmapallo korkkasivat setin. Metsärosvo teki tällä keikalla myös comebackin ja pakko myöntää, että vasta hiljattain olen oppinut arvostamaan kyseistä biisiä sen ansaitsemalla tavalla. Kappale alkaa puhtaasti slovarina mistä johtuen meidän suhde oli hitaasti kypsyvämpää sorttia. Olin siis eri mielissäni sen paikasta nyt biisilistalla vaikka one guitar too many kerta tän alkaessa yhden soittajan taskusta kaivautui jojo!
Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana ja siitä vielä pari biisiä loppua kohden Jarkko antoi yleisölle mahkun maistaa rokkitähden elämää jakelemalla auliisti kitaraansa randomisti eteenpäin, joten tuore lisäys meikän CVseen: Tekstari "kitaristi" ohikiitävän hetken ajan. Täällä oli tosi hyvä fiilis alusta loppuun! Mukavan intiimi keikkapaikka täynnä hyvää jengiä, joten ainakin mulle passasi mainiosti lopettamaan tältä vuodelta Teksti-TV 666 stalk...keikkailut. Etenkin kun aamulla oli vielä keikkaposterikin pöllittävissä, wohoo! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

KIITOS
Risto...
ym!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Mainonnan uhri: SANNI Kari Tapio Paalupaikka Areenalla

Mmmm melonia...halpaa raikasta hunajamelonia.
Meloninhakureissulla silmään osui myös jotain muutakin keltaista:
Jälkimmäiseen en millään muulla paikkakunnalla olisi edes kiinnitänyt mitään huomiota, mutta Pieksämäki tuo kaikkeen taikaa ja pitäähän PMK-meininkejä tukea. Kulttuuritekona siis kohti Wanhojen Weturitallien täysin uudistettuihin tiloihin tehtyä Kari Tapio Paalupaikka Areenaa.

SANNI @ Kari Tapio Paalupaikka Areena, Pieksämäki 11.11.2016
Paalupaikka Areenalle todellakin mahtui kaikki lipun hinnan maksamaan kykeneet, sillä keikkaa pystyi seuraamaan koko tilan ympäri kiertävältä ylätasoltakin. Paikka oli tosiaan ennen toiminut veturitallina, joten siitä voi jo päätellä jotain tilan suuruudesta. Tukossa olevan lavan edustan ja huomattavasti taaempana sijaitsevan anniskelualueen väliin jäi näin ollen paljon tyhjää tilaa samalla mahdollistaen siis sen, että lavalle näki hyvi vaikka mistä.

"Ethän sä edes tykkää Sannista!" No niin, no jaa. Kokeilumielessä kuuntelin kerran Spotifystä suositut-listoja ja siellä Sanniaki oli. Pari biisiä pystyi kuuntelemaan kunnes raja tuli vastaan ja annoin asian olla. Ennen illan keikkaa tein soittolistan viimeisimmän settilistan mukaan ja jälleen kaksi biisiä oli se maksimi. Joidenkin sinkkulohkaisujen kertosäkeistä oli jotain osia tiedossa. mutta muutoin kaikki tuli nyt ihan uutena.
Setti alkoi Sannin nimeä kantavan, tänä vuonna julkaistun levyn aloitusraidalla Koti-ikävä. Heti minkä keikalla tuli väistämättä päin naamaa oli hemmetin lujaa mukana laulava yleisö! Eipä paljoa haitannut ison tilan tyhjät nurkat kun paikallaolijoista lähti ääntä täyttämään joka kolkka. Toinen asia mihin havahduin oli miten mulle ei tehnyt ollenkaan tiukkaa kunnella Sannia livenä. Hyvä alku.
Intoa ei kestänyt kauaa kun huomasin kappaleiden alkavan puuroutua toisiinsa paria poikkeusta lukuunottamatta. En muista milloin viimeksi olisin ravannut jonkun keikan aikana yhtä paljoa ympäriinsä uutta katselukulmaa hakiessa. Hei tänhän mä tiedän ja vuorossa oli Maija Vilkkumaa koveri Ei. Itse enemmin yllättyisin Sannin oman tuotannon helmistä kuin näistä tv:stä tutuista vedoista, sillä mitä keikan aikana tuli selväksi oli se, että Sannin biiseistä löytyy paljon oivaltavia juttuja. Kerta Vain elämää vuorosta on vasta vierähtänyt vuosi, niin sinänsä ohjelman kappaileden läsnäolo oli ymmärrettävää.
Kuten kuvista on saattanut jo huomata, mikä sitten kantoi läpi koko keikan oli toimiva visuaalinen puoli. Keikalla suosikeikseni nousseiden biisien Pojat sekä SANNI aikana screeneillä vaihteli vahvasti kappeleiden sanoituksiin nojaavia kuva-aiheita. Talon puolesta katossa roikkuva valohässäkkä oli vielä oiva lisä keikan valoshowta komppaamaan.
Pop-keikat on mulle tätä nykyään harvinaisempaa herkkua(?) ja mistä Sannin esiintymisessä pidinkin oli "muusikkomainen" lähestymistapa hommaan kuin jos oltaisiin jorattu tarkoin mietittyjen tanssikoreografien mukaan. Keikan aikana biisistä riippuen Sanni soitti välillä akustista kitaraa mm Anssi Kela koverin Levoton tyttö ja se netflix-sarjoja kappaleen 2080-luvulla aikana. Sähkökitaran varressa oltiin ainakin SANNI kohdalla ja tietty lattiatomin paukuttaminen Jos mä oon oikee tahtiin toi sekin keikkaa lisää sitä jotain. Lopussa ei mitään encoreja vaan Että mitähän vittua and that's it.
Levyä en edelleenkään kykene kerralla kuuntelemaan, mutta keikka kyllä parani loppua kohden, joten ei suoraan sanoen haittaisi jos joskus jollekin festarille päätyessä mukana olisi Sannikin. ps. se nimibiisi saattoi jopa lipsahtaa sekalaista settiä soittolistalle Spotifyssä, hups? -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

kiitos kun sain napsasta kuvan!

Koti-ikävä, Pojat, Vahinko, 2080-luvulla, Ku Kanye Kanyee clipit:
Että mitähän vittua:

Tattis!
järkkääjät ym

maanantai 31. lokakuuta 2016

Mikael Gabriel @ The Circus (K18), Helsinki 22.10.2016

Tänne suoraan Tallinnan lautalta konjakkipullo kainalossa, hyvin kerkis! Keikkojahan oli siis saman päivän aikana kaksi, joista itse eksyin jälkimmäiselle eli puoliltaöin alkaneelle k18-keikalle. Kaikki aiemmat kokemukset Mikaelin keikoista ovat peräisin festarilavoilta, joten oli ihan mielenkiintoista päästä tsekkailemaan klubiboogie.
Tyyppiä on omasta mielestäni nostettu ihan tietoisesti esiin tällä hetkellä jo loppusuoralla olevalla Vain elämää-kaudella ja mikäpä siinä kun MG:n versiot ovat olleet suurimmaksi osaksi antoisaa kuunneltavaa. Ohjelman biisit olivat vahvasti läsnä illan aikana, sillä homma alkoi Pauhaava sydän-rallilla, joka on suosikkini Mikaelin VE-biiseistä. En kuitenkaan odottanut kuulevani kaikkia siihen mennessä julkaistuja VE-biisejä. Useimmat artistit ovat tupanneet valitsemaan settiinsä vain pari suosituinta VE-biisiä, joten oli kiva ylläri päästä kuulemaan kaikki biisit kerran. Edellä mainitun biisin lisäksi Lumi teki enkelin eteiseen sai odotetusti eniten käsiä nousemaan ilmaan, vaikka vasta edellisenä iltana julkaistu Abrakadabra oli myös jengillä ihmeen hyvin hallussa. Pauhaavan sydämen lisäksi diggailen hulluna versioita Chisun biisistä Mun koti ei oo täällä, jonka sanoman aitouden jotkut tiedotusvälineet ovat jo ehtineet kyseenalaistaa. Että voiko isossa talossa asuva ja korealla autolla huristeleva räppäri olla tosissaan huolissaan ympäristöstä? Hoh hoijaa. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin se, että MG:n kaltainen nuorten suosiossa oleva artisti ylipäätään ottaa tällaiset asiat esille. Sen seurauksena joku saattaa havahtua siihen, että tyhjä muovipullo kannattaa heittää ennemmin roskikseen kuin pusikkoon, lihapaketin voi jättää kaupan hyllylle ja toisten kunnioitus on tärkeää erilaisista taustoista huolimatta. Hyvä sanoma on hyvä sanoma, piste.
Gigsi oli siitä poikkeuksellinen, että mukana oli MG:n keikoilla harvemmin nähty livebändi. Olen jo aiemmin hieman pohtinut millainen vaikutus bändillä on räppikeikkoihin, joissa musasta vastaa useimmiten pöydän takana levyjä veivaava dj. Bändi tekee joillekin biiseille (yleensä slovareille) sataprosenttista oikeutta, mutta osa tuhdimman biitin omaavista biiseistä saattaa puolestaan lässähtää. Woppaa on siitä malliesimerkki, koska se valitettavasti laimeni bändin käsittelyssä harmillisen paljon. Biisiin kuuluu  bassobiitti, jonka soidessa alkaa haikailla sydämentahdistimen perään ja sellaista sairaalla tavalla ihanan kouristavaa fiilistä ei tällä kertaa saavutettu. Uniikin tähdittämä Meijän äijii-biisi kärsi samasta ongelmasta, mutta yksi suurimmista suosikeistani eli Ykspuolista rakkautta jytisi eteenpäin messevästi. Uniikin lisäksi lavalla hyppeli vierailevia tähtiä kovalla syötöllä. Osa oli meikäläiselle lähes täysin tuntemattomia nimiä, mutta tuttujakin löytyi ihan kiitettävästi. Diandra kävi tulkitsemassa biisit Viimeisen kerran sekä Päästä mut pois, mutta tunnelma taisi sähköistyä eniten kun JVG pelmahti lavalle vetämään Fäijönii-viisun.
Omiin lempparihetkiini lukeutuivat Kipua sekä keikan päättänyt kombo Älä herätä mua unesta ja Pauhaava sydän. Varsinkin Älä herätä mua unesta oli hullun timanttinen, biisin aikana vallitsi helvetin hieno tunnelma, johon voisin mieluusti palata. Keikan lopettaminen aloitusbiisillä oli jännä ja erilainen ratkaisu, mutta se kyllä toimi ja intensiivisestä tunnelmoinnista vaihdettiin vaivattomasti biletysvaihteelle.
Mitä yleisöön tulee niin oli aivan selvää, että kyseessä oli ikärajallinen keikka. Jengi oli mukana, mutta tuskin läheskään samalla intensiteetillä kuin keikkaa edeltäneellä sallitulla gigsillä. Circus oli myös mun mielestä liian iso venue tälle keikalle, tilaa oli meinaan rutkasti niin edessä kuin takanakin. Tavastian kokoinen paikka olisi kenties ollut otollisempi ja loppuunmyyty keikkakaan ei olisi ollut siinä tapauksessa mitenkään mahdoton ajatus. Vain elämää-huuma ei myöskään ollut ehtinyt vielä purra ihan täysillä, vaikka keikalla varmasti oli jo jonkin verran porukkaa, joka oli tullut paikalle juuri kyseisen ohjelman innoittamana. Suuremmassa mittakaavassa mitään ohjelmasta johtuvaa villitystä ei kuitenkaan ollut vielä havaittavissa. Vaikutus tulee varmaankin näkymään selvemmin MG:n ensimmäisellä omalla rundilla, joka pärähtää käyntiin ensi vuoden alussa. Kyllä kyseessä kuitenkin on sen verran "himmee" artisti, että hypetys on ihan ansaittua. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kuukauden kuvat

Pitkästä aikaa KK-postaus, jossa ei puhuta lainkaan vierailla kielillä. Tai no, vielä tänäkin päivänä suomirap saattaa olla joillekin täyttä hepreaa.

Elastinen @ Tampere-talon Sorsapuistosali, Tampere 20.10.2007
Vuosia ennen Vain elämää -sarjan buumia Tampere-talossa järjestettiin A-live nimellä ikärajattomia, päihteettömiä keikkoja, joilla esiintyi nuorison suosikkeja huokeilla lippuhinnoilla. Tämä keikka olisi kustantanut 6€, mutta ystäväni Pertsa meni ja voitti Aamulehden kilpailusta tänne piletit kera fanitapaamisen tapahtumassa soolokeikoilla esiintyneiden Iso-H:n ja Elastisen kanssa. Siellä sitten pönötettiin Fintelligensin ja muiden voittaneiden seurassa kysymyksiä esittäen, samalla kun kuolattiin vieressä olleen herkkuja notkuneen pöydän antimia. Juuri kun ehti innostua sipseistä selvisi kaiken ollleen varattuna illan esiintyjille prkl. Muistan ton eväspöydän paremmin kun itse keikat, jotka nekin meni kyllä ihan messevästi. Tän idea oli varmaan vaan esitellä Elastisen sikkiii six-six-sixpäkkiii!
.
Huijasin, halusin Elaa blogiin sillä ou jeah fanitapaamisen saldoa:
Kilulle!
Tästä onkin hyvä siirtyä juoksepoistyton puoliskoon. -kilu 

Fintelligens @ Ruisrock, Turku 7.7.2012
Ruisrockin Rantalavan keikat ovat yleensä kovaa kamaa, eikä tämä gigsi ollut poikkeus. Suomirap ei ollut mulle vielä tässä vaiheessa kovin tuttua huttua, mutta olin fiilistellyt Fintelligenssin Mun tie tai maantie -lättyä kevään ja kesän aikana, joten päätin käydä tsekkaamassa tyyppien livekunnon kun kerran samassa lokaatiossa oltiin. Keikka sijoittui lauantain alkuiltapäivään ja paikalla olisi voinut täten olla enemmänkin jengiä, mutta ihan hyvä soppa saatiin keitettyä siitä huolimatta. Olen todistanut parin viime vuoden aikana useita Elastisen soolokeikkoja, mutta ne eivät ole tehneet samanlaista vaikutusta kuin tämä Ruissin veto. Festarikeikoissa on se hyvä puoli, että settilista on sinkkupainotteinen eli tällainen ei niin syvällisesti asiaan perehtynyt tyyppikin saa juonesta kiinni ja osaa jopa laulaa joissain biiseissä mukana. Mikä boogie sai muistaakseni kaikista setin biiseistä jengiin ylivoimaisesti eniten liikettä ja keikalla vedettiin muutenkin ilahduttavan paljon biisejä Mun tie tai maantie -levyltä. Ei ollenkaan turha reissu siis.

Vuonna 2013 fiilistelin samaisella lavalla ensimmäistä kertaa erästä toista papattajaa ja voin suureksi ilokseni sanoa olevani sillä tiellä edelleen. - juoksepoistytto


perjantai 28. lokakuuta 2016

POOPSTOCK vol. 1

Poopstock-festivaali pomppasi silmille jotain kautta Facebookissa ja tapahtuma kuulosti täysin yykaahooveen meininkeihin sopivalta, eli paskalta, jotta pakkohan siitä oli mennä ottamaan selkoa. Hauska lisä oli aina ennen seuraavaa esiintyjää ysärihenkisen taustamusan katkaissut äänite, joka kehoitti yleisöä siirtymään lavaa kohden. Merkinnän lopusta löytyy myös videota Poopstockin tarjonnasta. Tästä se lähti!

LIKAISET PIKKARIT
Pelkästään jo nimensä puolesta Likaiset Pikkarit oli passeli valinta starttaamaan historian ensimmäinen Poopstock-festivaali. Ensimmäinen keikka myös tälle bändille eikä olisi kyllä uskonut sillä jännityksen merkkejä ei ollut havaittavissa ja lavallakin liikuttiin kuin vanhat tekijät. Suoraan vaan ekaan biisiin, jonka jälkeen yhtye esiteltiin ytimekkäästi "Me ollaan Likaiset Pikkarit." Soitantavahvistuksena duolla oli messissä yhtä likaiset basisti ja toinen kitaristi (nimet meni ohi, sori) ja tällä kokoonpanolla eka vartti taottiin tarttuvaa punkrokkia päheellä lauluäänellä varustettuna ilman yhtikäs mitään ylimääräistä. Eikä tää setti olisi mitään muuta tarvinnutkaan. Vahva aloitus!

YHTEINEN MIELIPIDE
Teknoo! Mukaan oli pelkän musiikin sijaan tarttunut taustanauha kera laulujen, joten hienoisen säätämisen aikana tähän keikkaan tuli spoken word lisä ja illan ainoa juonto-osio ennen GarageBandilla tehdyn kappaleen playbackesitystä. Sipulimies ja mä oli selvästikin jo kulkenut ympäriinsä joissain piireissä sillä kertsiä osattiin laulaa mukana. Encoressa tuli sama toistamiseen ja artistikin kävi eturivissä joraamassa ennen kuin joku huomautti pitäiskö mennä takaisin lavallekin. Tää oli hyväntuulinen, kepeä esitys tähän väliin pohjustaen hyvin mitä illalta oli vielä odotettavissa.

KOKAIINIHUORAT
Kokaiinihuorat ammentavat inspiraatiota muun muassa ala-asteen musiikkitunneista. Eniten musiikkitunneilla traumatisoituneet varmasti hokasivatkin miten inspiraation lähde oltiin ympätty keikallekin kissanpolkan toimiessa introna, josta sitten siiryttiin Satu meni saunaan lainailevaan Janne -biisiin. Siinä kiteytyi alle minuuttiin aika lailla Kokaiinihuorien kappaleissa toistuva kaava: alkuun iisimmin lopun huipentuessa suoraan huutoon. Lauluista- ja huudosta vastaavien basistin ja kitaristin rinnalle toi hauskan kontrastin milloin rumpuja paukuttamassa tai tamburiinillä yms tahtia takomassa ollut, ees taas lavalla painanut bändin perkussiotaitelija.
Omien kappaleiden joukkoon oli tehty suomesta enkkuun vaihteleva versiointi Holen Teenage Whore -kappaleesta samalla paljastaen varmastikin yhden suurimmista vaikuttajista Kokaiinihuorien omaan juttuun. Tämä oli bändin toinen keikka ja mitä nyt joissain kohdissa soitto hieman takkuili ja oli epävarmuutta havaittavissa, ei voi kuin peukkua nostaa. Onhan se nyt ihan hiton siistiä kun löytyy polte toteuttaa jotain juttua eikä pelkästään jäädä treenistiloihin sahaamaan vaan uskalletaan tarttua juurikin Poopstockin kaltaisiin tilaisuuksiin ja hankitaan kokemuksen kautta lisää otetta hommaan. Kokaiinihuorien meiningistä huokui miten kaverit haluaa pitää hauskaa ja se on oikein se!
Näillä aikatauluilla ei lavalta ehdi välissä missään pyörähtää ennen encorea, joka alkoi yhä liian tutuilla nokkahuilulla soitetuilla Ostakaa makkaraa -sävelillä. Patoutumat päästettin tässä vaiheessa jo tutuksi tulleeseen huutotyyliin pihalle nokkahuilunkin vielä lentäessä suorana viivana yleisöön viisitoista minuuttia kestäneen ympyrän nyt sulkeutuessa. "Kokaiinihuorat kiittää..." "Eikä kiitä! Haistakaa vittu!"

RYSS BRONSON
Mies ja läppäri, mies ja kitara -siis ihan vain yksi ja sama mies molempien vempaimien kanssa. Alkuu pari biisiä teknoa nimettyinä Poopstock live vol. 1 ja Poopstock live vol. 2 joista jälkimmäiseen tuli kitarakin mukaan. Illan lyhimmän setin toinen puolisko ei ollutkaan mitään akkariveivausta vaan skeba syliin ja simppelin rämpyttelyn päälle varmaankin kaikki yllättänyt kurkkuörinä-biisi joka meni niinku dieeeeeee. Jälleen ehtaa presented by Poopstock-festivaali kamaa!

POLKUPYÖRÄ P
Takaa kuuluu pyöränkellon kilahdus. Lavan eteen asetellaan polkupyörä ja muun bändin noustessa lavalle (huom kaikilla päässä kypärät) yksi jää pyörän ääreen luomaan musiikkiteosta milloin mitäkin pyörän osaa hyväksi käyttäen. Lepiksen äänimaailman valtasi nyt pyöräsamplet sekä valikoidut instrumentit kuten huomiokartio, peltiämpäri, munniharppu ja tietenkin kaikki mitä ihminen keksiikään suullaan tehdä.. esim posken vatkaaminen yksi ihan perushommia tässä esityksessä.
Tämä olikin yksi pitkä performanssi. Puhumisen tullessa mukaan mun korviin tästä alkoi syntyä kuin jokin kertomus siitä miten pyörällään ojaan ajanut iskee pahasti päänsä ja mitä siitä seuraa. Tokkuraisena pyörä näyttäytyykin tarunomaisena olentona, jota ensin ihaillaan ja jonka kanssa halutaan käydä vuoropuhelua ja päästä lähempäänkin kontaktiin. Todella hämmentävä esitys ja jos taaempaa ei huomannut mukana olevaa polkupyörää niin silloin jäi liian iso osa tätä teosta välistä, jotta sitä olisi osannut arvostaa täysin.
Oliko bändi Polkupyörä P vai oliko Polkupyörä P tämä performanssi tai sitten sekä että. Mene ja tiedä. Parin minuutin otanta yykaahooveen youtubessa niin saa hieman ihmetellä mukana ja vaikka olisi kuvannut koko höskän, ei se sama kyllä välity ruudun kautta. Outoa but I liked it.

TULIVAUNUT
Intialaishenkisen taustalakanan kohotessa ja jättäen rumpusetin taakseen olin näkevinäni baarijakkarat bongorumpuina ja ehdin kuvitella jo ihan eri ohjelmanumeroa verrattuna mitä sieltä sitten oikeasti tuli. Jakkaroille asetettiin kolmea vauvanukkea. Kun mikrofoni vielä hienosäädettiin osoittamaan keskimmäisen nassua oli pakko myöntää tän jo olevan aika sakeaa.
Taustamusiikki alkaa pyöriä ja ääni kertoo Tulivaunut tähtilapsista "syövät vain tähtimuroja aamuisin" ja ties mistä unts unts unts -musan jatkuessa. Ensimmäistä kertaa ikinä tunsin olevani liian selvinpäin liikenteessä ja väkinäinen virne naamalla etsin parasta pakoreittiä pois -no siitä hemmetin eturivistä. Lopun aikaa kyttäsin kelloa arpoen ehtiikö seuraavasta nähdä mitään sillä tämä shöy alkoi vasta siinä vaiheessa kun sen olisi jokseenkin pitävien aikataulujen mukaan pitänyt olla jo ohi.

MIKA HÄKKINEN VARIKKOTIIMI
Tästä esiintyjästä tuntui olevan eniten kohkaamista ja eturivin paikat meni heti Tulivaunujen lopetettua. Taustascreeniissä pyöri poimittuja paloja Mika Häkkisen rallienglannilla annetuista haastatteluista tekstitysten kera. Lavalla vilahdus kitarasta vaikka ainakin keikan alku meni musiikin puolesta enemmän sinne koneelliseen kastiin. Sanoitukset olivat peräisin Mika Häkkisen wikipedia sivuilta joita Mika Häkkinen Varikkotiimi tulkitsi tunteella. Ehdin kuulla faktoja hieman urheilu- sekä yksityiselämän puolelta kunnes jalan piti jo puoliksi olla Kampin kaukoliikenneterminaalissa eli jääkööt muut bailamaan!

Viimeinen bändi Brian & Helvetin Peruna jäi näin ollen kokonaan näkemättä, mutta heidän puolen tunnin soittoaika viittasi siihen ettei kuitenkaan ihan yhtä tuntematon mitä muut joten ois siis selkeesti ollut ihan liian mainstriimi tähän fifteen minutes of playtime -merkintään. Matkahuollon halpisliput olivat puhuneet .-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE

kiitokset järjestäjille ja tietty esiintyjille:
Polkupyörä P (ei löytynyt mitään linkattavaa..?)
Tulivaunut (^sama)

tsiikailkaapa livepätkiä!

Likaiset Pikkarit
Yhteinen Mielipide
Ryss Bronson
Polkupyörä P
Tulivaunut
Mika Häkkinen Varikkotiimi

Poopstock vol. 2 odotellesssa!