sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Valot sammuu

Grande finale ja hommat isoillaan.

Cheek @ Hartwall Areena, Helsinki 26.2.2016

Hartsu oli yksi niistä paikoista, joissa en ajatellut kohtaavani ongelmia järjestäjien taholta. No, siellähän kusi sitten ihan kaikki ja hetken jo luulin, että kiertueen vika keikka joudutaan katsomaan ensimmäisen tavoin jostain miksauskopin perukoilta. Hommat menivät kuitenkin loppujen lopuksi nappiin, vaikka sain kyllä sen parinkymmenen minuutin aikana sydämentykytyksiä koko vuoden edestä.


Fiilis oli alusta lähtien älyttömän hyvä. Ajattelin, että haikeutta olisi ollut vähän enemmän ilmassa, mutta ei kyllä itselläkään ollut yhtään vetistelyfiilis vaan ennemminkin päinvastoin. Alpha Omegalla aloitettiin tuttuun tapaan ja kaveriksi heti perään aina päräyttävä Kuka muu muka. Lapissa vierailijoiden suhteen oli niukat ajat, mutta Hartsulla saatiin odotetusti kunnon tykitystä. Vähän pelkäsin, että kröhöm suuri suosikkini Kasmir olisi täällä, mutta Makee ja selkee vedettiin ilman feattaajaa niin kuin ennenkin, kiitos siitä. Kirjoittelin rundin ensimmäisen viikonlopun jälkeen, että olisipa siistiä, jos Leveellä kuultaisiin vielä toistamiseen Hartsulla. Kuultiinhan se, vaikka tällä kertaa paikalla oli vain kaksi kolmasosaa Kapasiteettiyksiköstä, koska Uniikki huiteli muualla. Harmi sinänsä, mutta oli silti kiva kuulla yksi uuden levyn suosikkibiiseistä vielä kerran livenä, sillä aika harvinaista herkkuahan tuo on ja jos tälle keikalle jotain spessua haluttiin lisätä niin hyvä, että valinta osui teeman mukaisesti nimenomaan Alpha Omegalla olevaan biisiin eikä vanhoihin hitteihin. Leijonan kita sylkäisi seuraavaksi ulos Elastisen ja Profeetat vedettiin vähintään yhtä komeasti kuin taannoin Hakametsässä.


Yasmine Yamajako oli jälleen paikalla, samoin useampaan otteeseen kiertueen aikana lavalla nähty Diandra ja Fiiliksissä oli jälleen kova. Biisiin oli upotettu nyt vähän lisäpaukkuja ja ilotulitteita, joiden ansiosta taisi pari lyöntiä jäädä välistä. En kuitenkaan aavistanut, että kohta olisi nitroille tarvetta. Illan ja oikeastaan koko rundin suurin ylläripylläri oli Anna mä meen ja, jumalauta, Jonne Aaron! Kyllä siinä sai hetken silmiä hieroa, hitto sentään! Jännä kuinka sitä pystyykin taantumaan noin puolessa sekunnissa taas 16-vuotiaan Negative-fanin tasolle, mutta se oli ihanaa. (Iiiiik!) Kannatti selvästi raivota about koko kiertueen ajan nykyisen iskelmäviiksijonnen saamattomuutta, sillä viesti meni näköjään telepaattisesti perille. Jenni Vartiainen tuli heti perään feattaamaan Kyyneleet ja oli oma vähän pliisu itsensä, mutta mikäs siinä vuodatellessa (J)onnen kyyneleitä.


En ole ollut Hartsulla pariin vuoteen ja olin unohtanut kuinka paljon kokoa kyseisellä mestalla oikein onkaan. Parempi mies ja Keinu vietiin kirjaimellisesti ihan uusille leveleille häkkyrän keikkuessa aikuisten oikeasti korkealla ja sitä liikuttavat kiskotkin päättyivät vasta puolessa välissä kenttää. Hommat totisesti isoillaan. Kiertueen viimeiset iltamat eivät tosiaan aiheuttaneet meikässä mitään yleistä pillitysfiilistä, mutta tunsin vähän haikeutta joitain tiettyjä biisejä kohtaan, esimerkkeinä Alpha Omega ja Valot sammuu. Festarisettiin ne tuskin eksyvät, joten saa nähdä missä niitä enää livenä kuulee tai kuuleeko ollenkaan. Lopussa päästiin vielä kunnolla pomppimaan, koska Sokka. Oi oi. Ennen viimeistä biisiä selvisi, että Alpha Omega on myynyt kolminkertaista ja Kuka muu muka kahdeksankertaista(!) platinaa, aika perkeleen siistiä! Platinalättyjen pällistelemisen jälkeen ohjelmassa oli vielä Timantit. Se oli tunteikas ja ihana lopetus keikalle, jengi hoilasi täysillä mukana.


Suuntasimme keikan jälkeen vielä Apolloon ja illan kruunasi ehdottomasti vähän tavallista pidempi jatkosetti, joka päättyi Sokkaan. Hih, harvemmin sitä saa tuplasokkaa yhden illan aikana, olipa luksusta ja paras tapa päättää mieletön rundi! <3 Näihin kahteen kuukauteen mahtui omalta osaltani 11 kaupunkia, 12 keikkaa ja vähän vajaa 6000 kilsaa. Ei huono. Festarikesää koskien olisi yksi kysymys: Joko mennään?

ps. Iso kiitos kaikille, jotka on antanut kivaa palautetta blogista AO-rundin aikana! Lämmittää mieltä kovasti. Pysykäähän kyydissä kesälläkin, pus!

- juoksepoistytto

Rapsat aiemmilta Alpha Omega Tourin gigseiltä:
Rovaniemi 19.2. ja Oulu 20.2.
Kuopio 12.2. ja Tampere 13.2.
Jyväskylä 5.2. ja Lahti 6.2.
Hämeenlinna 29.1. ja Mikkeli 30.1.
Lappeenranta 22.1.
Helsinki 8.1. ja Turku 9.1.

yykaahoovee feisbuuk

lauantai 27. helmikuuta 2016

Jotain uutta, jotain vanhaa

LEPIS 20.2.2016
Tänne suoraan duunista täältä Tampereelta, viuh vauh!

KULTAISET VUODET
Tais olla teemasetti, sillä ehdin vielä mukaan maailmanympärimatkan viimesille etapeille Kotkaan ja Vantaalle, ennen kuin bändi omien sanojensa mukaan teki tilaa oikeille orkestereille. Ainahan itsensä vähättely vetoaa tähän kansaan, joten keep on keepin' on. Kun on ikuinen reissukuume päällä, tämä mahdollinen teemasetti herätti uteliaisuuteni siinä määrin, että olin jo sijoittamassa osan menetetyistä liveminuuteista tarkastaakseni minkämoista musiikkia bändi on jo mahdollisesti julkaissut. Aika matalan profiilin porukka, sillä en löytänyt mitään paitsi linkin kristilliseen kirjakauppaan kyllä. Ne kaksi biisiä eivät olleet tarpeeksi säväyttäviä, että näkisin yhtään enempää vaivaa kaivaakseni Kultaiset vuodet jostain esille eli neeeeext.

FLIPPIPUISTO
Jäi hieman häiritsemään ennen keikkaa kuultu toteama bändin maineesta vastattuani kysymykseen kuka soittaa seuraavana. Epäselväksi jäi oliko heitto nega- vai positiivissävyinen. Hmm. En ihan odottannut näkeväni Flippipuistoa uudestaan näinkin pian. Parin viikon takaisesta keikasta jäi tosiaan pari julkaisematonta laulua mieleen ja toinen oli oharit (jotain). Settilistakin auttaa hyvin kun kyseistä sanaa ei siinä mainita, vaan se saattoi olla listan mukaan (don't quote me) SNUFF. Heti tulee mieleen Nicolas Cage: 8MM, eli jos mitään tekemistä ton leffan kanssa, kyseessä onkin astetta sairaammat oharit ja taidan heittää vesilintua viime keikan jälkeisillä kesäyön biletysbändin mielikuvilla. Tosin lintuja ei saa heitellä millään t: kreisi bird lady, joka todellakin nalkuttaa jos kakrut kivittää lokkeja prkl. Suolijärvi, Hervanta, never forget.
Tai sitten se oli toi "vatos" tai ei ollu.  Ihan 10+ blogimatskuu nyt kyl esillä. En pahoittele.
Takuuvarmasti en ole tätä porukkaa näkemässä parin viikon sisään, joten ehkä sitten seuraavalla kerralla uuteen biisin on ilmestynyt ne odottelemani räppiosuudet. Nyt kyllä jo muissa kappaleissa tarjolla pienissä määriin ska/reggae viboja pitäen punk-pohjan mukavan freesinä, thumbs up to you dudes. Tällä kertaa setti jostain syystä tuntui lyhyemmältä mitä Tampereella. Siksi olikin riemastuttavaa huomata bändin pitävän pikapalaverin ja kuultiin vielä Nollaseiska koveri ennen setin päättävää Operaatio Charlie Sheeniä. Viimeksi mainittu varmaankin se bändin tunnetuin kappale tällä hetkellä, mutta toivottavasti se ei jumitu vikalle paikalle kerta muissakin kappaleissa havaittavissa samanlaisia grande finalen kestäviä koukkuja. Nyt se hyväksyvä nyökyttely vaihtui jo feisbuuk-peukkuun, eli silmällä pitäen mitä luvassa seuraavaksi.

Mun Hollywood (Nollaseiska koveri)

HÄIRIKÖT
Helsinki-levyn mukana olisi pitänyt tulla varoitustarra kuuntelemisen saattavan aiheuttaa äkillisiä suunnitelmien muutoksia, sillä mun piti jo pitkän aikaa olla tänä iltana Vastiksella ihmettelemässä Hexvesseliä. Lahden keikka ja tää levy teki tehtävänsä,että kyllä sen punkrockia pitää just nyt enemmin olla kuin ituhippifolkmusaa (heh). Yhteistä viikon takaisen keikan kanssa oli se, että jälleen räp-musiikkia dissattiin Häiriköt-diggarin ottaessa esille huolestuttavan pointin, miten yleisössä ei nuorison edustajia juurikaan ollut paikalla. Selkeesti himassa turmeltumassa räppiä kuunnellen.

Mitä raisumpi kansa sitä paremmalta bändikin kuulostaa ja Lepiksessä yleisöstä oli oiva joukkio hyvin menossa mukana. Häiriköt-tuotannosta löytyy monta hyvää power to you biisiä toimien noin kolmen minuutin mittaisina musiikkiterapiasessioina varmaan useammallekin paikalla olleelle, hyvänä esimerkkinä vaikkapa molemmat keikalla soitetut Elämä on kovaa ja yksi oma suosikkini Musta tulevaisuus. Myöhäisheränneenä tämänkin bändin suhteen olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka se vanhempikin tuotanto loistaa etenkin livenä, mulle Helsinki levyn kappaleet toimii asteen verran paremmin ja niitähän setissä on. Kelpaa jatkossakin käydä keikoilla.

Taistelulaulu:

LUONTERI SURF
Tämä bändi on takonut maita ja mantuja kauemmin mitä allekirjoittanut kuluttanut ilmaa. Myönnän, etten silti tiennyt Luonteri Surfista tätä iltaa ennen kuin keikan tapahtumasivulle linkitetyn Peruskallio-kappaleen, jonka perään keikalla alettiinkin huutelemaan jo hyvin pian. Alkuillasta huomioni oli kiinnittynyt veikeään kitarakaappiin teipattuun lehmän kuvaan. Ennen h-hetkeä hoksasin laskea yks plus yks, senhän on pakko olla Luonteri Surf-lehmä! Maalaisromantiikkapunkkia taisi joku sanoa?
Setin alkuosioon oli heti sijoitettu myös iisitempoisempia kovin kauniita kappaleita. Sydän suli viimeistään siinä vaiheessa kun Möö lähti käyntiin ja sähköurkusolisti otti vain mikrofonin kouraan ja hitaat kappaleet oli hetkeksi historiaa. Tässä tuli oikein kova viiden-kuuden biisin putki kunnes takaisin urkujen pariin ja vastuu lauluosuuksista jaettiin taas basistin kanssa. Olin erittäin tyytyväinen päätökseeni antaa jälleen liven puhua puolestaan, sillä nämä konkarit pitivät otteessaan heti alkutekijöissään. Kyllä oli hymy herkässä. Jos bändin Lepikseen luomaa tunnelmaa pystyisi purkittamaan, niin sen purnukan kantta ei tarvitsisi paljon raotella niinä harmaimpina päivinä, jotta saisi taas syyn olla iloisempi.
Enemmistö selkeästi tiesi ketä olivat tulleet katsomaan ja eipä jäänyt epäselväksi Luonteri Surfillekaan. Kirjatun setin jälkeen encoressa kuultiin Motörhead ja odotetusti se Peruskallio. Näidenkin jälkeen taputeltiin ja huudeltiin toiveikkaasti tuplaencore silmissä kiiluen, mutta kaikkea ei voi saada ja olihan tuossa jo tullut hieno lopetus tälle erää. Ai että olin onnellinen että Luonteri Surfiin oli niin helppoa tykästyä. Illan vtk eli vitun tyhmä kysymys kuului "oliko hyvä keikka". Kun koitti aika häipyä, huomasin lattialla aanelosen varustettuna viestillä loppuunmyyty. Toivottavasti oli tän keikan aikaansaannoksia! -kilu ✌ / yykaahoovee

Nöyrimmät kiitokset jotka järkkäs ja tietty:

Itkisin mieluummin:
Siirappisen imelää + Puistossa:

..ja viel settilista!
+Ekana Loputon kesä ja encoren Motörhead ja Peruskallio

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Jos haluu saada on pakko antaa

Lopun alku, eli toisin sanoen kiertueen viimeinen kokonainen viikonloppu! Nyt kertyi ylivoimaisesti eniten kilometrejä ja pehva kului vuorotellen junan ja bussin penkissä. Puuh.

Cheek @ Lappi Areena, Rovaniemi 19.2.2016

VR oli ajoissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, vau! Kaupan kautta hostellille, sitten puhelin kouraan ja Google Mapsin avustuksella eksyminen illan pelipaikalle eli Lappi Areenalle. Mahtoikohan kyseessä olla pienin halli tällä kiertueella, koska mesta ainakin tuntui ja näytti silmämääräisesti tosi miniltä. Ajattelin, että täällähän varmaan saadaan hyvät pirskeet pystyyn. Bändillä ja muilla lavalla hilluneilla tyypeiltä oli hymy herkässä, positiivisuutta ja riehakkuutta ei siis siltä suunnalta ainakaan puuttunut.



Mutta sitten tulee se surullisen kuuluisa mutta. Lavalla vallinneen loistavan ja säkenöivän energian takia turhautti ja otti aivan infernaalisesti päähän, että yleisö oli suoraan sanottuna sysipaska joitain yksittäisiä poikkeustapauksia lukuunottamatta. Lapin kansaa kohtaan oli aika korkeat odotukset, joten kyllä siinä käyrät nousee kun halli onkin täynnä zombeja. Siis oikeasti mitä perskelettä?!! Toki kaikki nauttivat musiikista omalla tavallaan, mutta harvemmin niitä kädet puuskassa seisovia möllyköitä fiilistelijöitä siunaantuu yhteen jäähalliin noin paljon.



Äh. Jaren ja kumppaneiden läpi keikan tarjoama positiivinen fiilis meni suoraan sanottuna ihan helvetin hukkaan tällaiselle yleisölle, joka ei jostain käsittämättömästä syystä suostunut tarttumaan siihen ja heijastamaan sitä takaisin. Tehkää oikeasti itsellenne palvelus ja jättäkää se ikuinen elämänkumppaninne hra tahi rva Itsehillintä viettämään rauhallista koti-iltaa jonkun paskan romanttisen komedian parissa kun lähdette keikalle. Keikalla kuuluu olla elossa ja näyttää se. Joku tärkeä tyyppi keksi kai joskus nimittää sitä vuorovaikutukseksi. En ole vielä koskaan tavannut sellaista artistia, joka ei olisi ollut täpinöissään tai otettu siitä, että joraan about räkä poskella. Se on suurin kohteliaisuus mitä artistille voi antaa, mutta valitettavan monet keikoilla kävijät eivät sitä tunnu ymmärtävän. Erästä tamperelaista punk-bändiä lainatakseni, onko sulla lupa pitää kivaa? Sen luvan hankkiminen on tosi iisiä, ei tartte montaa lomaketta täyttää. Vahva suositus.


Keikan jälkeen kävimme äkkiä Lordi-aukiolla tuhahtelemassa ("Siis onks tää muka se?") ennen kuin suuntasimme Dorikseen jatkoille. Jos jengin käytös keikalla jätti toivomisen varaa niin Doriksessa olikin sitten tosi hyvä boogie, kumma kyllä. Ironista sinänsä, että Rollon reissusta jäivät päällimmäisenä mieleen juuri jatkot. Löysin tiskiltä hilpeän ystäväni Happy Joen ja keikkakamullekin saatiin sopivaa lientä händyyn. Jare käväisi tuttuun tapaan vetämässä muutaman biisin, olisiko ollut Kuka muu muka, Chekkonen ja Timantit. Muikean minisetin jälkeen sitten hengailtiin ja tanssahdeltiin hymyssä suin pilkkuun asti. Käyn harvemmin (= en ikinä) baareissa pelkästään tanssimisen ja ryybbäämisen takia, mutta tällä kertaa Doriksessa pyöriminen kuitenkin oli aikuisten oikeasti tosi kivaa, joten siinä suhteessa Rollo yllätti. Erästä helsinkiläistä punk-bändiä lainatakseni, ees jotain positiivista!

Cheek @ Energia-areena, Oulu 20.2.2016

Aamuinen olotila oli yllättävän siedettävä ja sitten olikin jo aika hypätä Onnibussin kyytiin ja ottaa suunnaksi Oulu. Jumalaton säätäminen oli jälleen kerran päivän sana, mutta hallille ehdittiin tarpeeksi ajoissa kaikesta huolimatta. Rollon yleisöfiaskon jälkeen paremmaksi paneminen ei ollut kauhean haastavaa, mutta Oulu oikeasti rokkasi ihan tosissaan, luojan kiitos!



Vierailevilla tähdillä ei pohjoisessa kovin paljoa juhlittu ja en kyllä odottanutkaan, että mukana olisi yhtä paljon porukkaa kuin etelän keikoilla. Messissä olivat tuttuun tapaan Yasmine ja Ilta, mutta vähän erikoismaustetta toi Suvi Teräsniska, joka oli siis mukana sekä Rollossa että omassa kotikylässään Oulussa. Biisi oli tietysti Kyyneleet, jossa on feattaaja vaihtunut tiuhaan tahtiin kiertueen aikana ja se on kyllä kiva tapa saada vähän paikallista väriä keikoille. Suvin versio ei päässyt ihan sinne omaan top kakkoseen, mutta hienolta kuulosti eniveis. Pakko kehua tässä vaiheessa myös bändiä, jossa on kyllä älyttömän kovia tyyppejä soitinten varressa varmistamassa, että mekkala on laadukasta. Vaikka koko bändi on huikea, niin Mikko Sirén saa multa aina kovimmat aplodit. Miten rautaisesti joku voikaan kannuja paukuttaa! Olen seuraillut jäbän touhuja siitä lähtien kun hän hyppäsi Apocalyptican messiin ja meno ei ole vuosien varrella hidastunut yhtään, päinvastoin.



Ajatus rundin päättymisestä oli ainakin itselläni jo vahvasti takaraivossa kolkuttelemassa ja se pisti vähän mietteliääksi. Ei pohjoiseen kuitenkaan pillittämään tultu, joten koitin olla ajattelematta liikoja ja vetää niin kovaa kuin mahdollista kun siihen oli vielä mahdollisuus. Makee ja selkee on noussut kiertueen edetessä meikäläisen ehdottomien livesuosikkien joukkoon, oi olisipa se kesällä myös festarisetissä! Se on just niin täydellinen rentoilu- ja fiilistelybiisi kuumiin kesäpäiviin (joista sitten kollektiivisesti unelmoidaan kun hillutaan jokaisella festarilla polviin asti kurassa ja kertakäyttösadetakki päällä). Ylipäätään oli todella hauska ja rento keikka ja ennen kaikkea niiiin paljon parempi meininki yleisössä kuin edellisenä iltana. Nillitän nyt ihan satasella tuosta Rollosta, I know, mutta se jengi on sen kyllä ansainnut. Oli jotenkin todella huojentavaa, ettei Oulussa tarvinnut kiristellä hampaitaan ameebayleisön takia vaan pystyi keskittymään täysillä keikkaan, jes!


Jos tämä oli lopun alkua niin ylihuomenna olisi sitten vielä ohjelmassa se The End eli Hartwall, hui!

- juoksepoistytto

Höpötykset aiemmilta Alpha Omega Tourin keikoilta:
Kuopio 12.2. ja Tampere 13.2.
Jyväskylä 5.2. ja Lahti 6.2.
Hämeenlinna 29.1. ja Mikkeli 30.1.
Lappeenranta 22.1.
Helsinki 8.1. ja Turku 9.1.

yykaahoovee FB

Häiriköitä mä metsästän

Maanantai kahdeksas päivä kuluvaa kuukautta. Katselin ulos miten maisema vilisi ohitse ja räntä piiskasi junan ikkunaa vasten. Kuuntelin Youtuben suosituimmista Häiriköt kappaleista koostuvaa soittolistaa ja korviin kantautui sanat "on maanantai, sataa räntää". Hymyilin itsekseni, sillä edessä odotti ensimmäinen vapaa viikonloppu pariin kuukauteen ja reissu livemusiikin perässä Suomen Chicagoon.

Keskiviikko yhdeksäs päivä. Yllätyssaikku, ei vapaata viikonloppuna ja koko roska meinasi kusahtaa siihen paikkaan. Mieleen palautui elävästi Vastiksen oveen teipattu loppuunmyyty-lappu, eräs Hämeenlinnan keikka, jolloin paikallinen ohjelma vei kuitenkin sen erän, kengät märkinä Vaasan kaduilla tuhatta ja sataa lätäköiden välissä juokseminen viimeisten biisien kuulemisen toivossa ja tietty työvuorojen armoton jyrääminen ties miten monen muun mahdollisuuden yli. Taistelulaulu toistolla kylvi kuitenkin voimia puskea eteenpäin. Minähän näkisin Häiriköt, ihan sama miten pitää venyä, perkele. Ja venyä muuten pitikin, tsiisus.

Häiriköt, Juice Normaali @ Tirra, Lahti 13.2.2016
Säätämisen sivulliseksi uhriksi joutui valitettavasi The Pistones. Harmi, sillä nyt olin kuunnelut levyäkin muutamaan otteeseen ja ehtinyt innostua joistain sen biiseistä. Ilahdutti, että niiden parin kappaleen joukossa, joiden aikaan Tirraan viimeinkin selvisin, oli edes yksi näistä stand outeista.

Seuraavaksi Juice Normaalin tyypit kasasivat kamojaan kuntoon. Mukava käänne ilmoitetussa aikataulussa, soittojärjestyksen nyt tuntuessa oikeammalta, kuin jos jo seuraavana olisi esiintynyt reissun ns pääbändi. Mukana ei siis ollut won't somebody please think of the drummer -ajatusta, sillä en hetkeäkään epäile etteikö Maunula olisi kyennyt kannuttamaan kaksi settiä putkeen. Tässä välissä huvitti korviin kantautunut lyhyt keskustelu "luulin että tänään oli joku räp-ilta" jatkuen "kaikki muu on paskaa paitsi hevi" -mentaliteetillä. Taidettiin viitata edellisen illan Eevil Stöön keikkaan. Yykaahooveessa sanotaan piupaut genrerajoille ja se on ihan hemmetin siistiä ainakin meidän kahden mielestä and that's all that matters, heh heh.

 Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Juice Normaalin keikka minkä näkisin sijoittuisi Helsinkiin, mutta täällä sitä nyt oltiin. Epäilin hieman jo ennen koko reissua, että kestääköhän tätä porukkaa katsella toistamiseen vain viikon väliajalla ja tulipa todettua käytännössä että ehkä ei. Tää oli Juice Normaalilta liiankin normaali keikka. Mukana ei ollut samanlaista läpän heittoa mihin Tampereella on tottunut ja mikä sopii tälle porukalle paremmin kuin hyvin. Nyt oli asiallinen meininki eikä mukana ollut yhtäkään vierailijaa.
Keikan edetessä oli kyllä ilo seurata miten soittoniekkojen vetovoima sai yhä useamman yleisön edustajan nostamaan perseensä ylös penkistä ja hivuttautumaan lähemmäksi lavaa. Kamerat kävivät myös kuumana ja uskaltaisin väittää, että enemmistöllä täällä ei ole kokemusta näistä Tre-lisä keikoista, joten tämä Lahden "riisuttu" setti teki varmasti paremman vaikutuksen moneen muuhun kuin mitä meikäläiseen. Setin ehdottomaksi tähdeksi nousi Joni Ekman ja se rumpujen kuritus. Tällä kertaa Koira-biisi oli vikana ja huh huh! Koira oli kasvanut viikon aikana oikein komeaksi ja ajoi asiansa kirsikkana kakun päällä. Mulle sanottiin, että toi biisi kuulosti ihan Sleepy Sleepersiltä. En ole kuunnellut, pitäisköhä?

Noni. Häiriköt. Kitara, rummut, basso ja hemmetin rouhee lauluääni. Siinä on peruspohja, jonka voi joko sössiä totaalisesti tai josta voi jalostautua oma juttu, joka yksinkertaisesti toimii. Häiriköt on tällä kaavalla takonut iskeviä ralleja kunnioitettavan pitkän aikaa -ja takoo yhä. Itse jammailin Mr. Presidentin Coco Jamboa siinä vaiheessa kun Häiriköt kaiketi heittivät keikkaa toisen täysipitkän levyn tiimoilta, että jos hattu ois, sitä nostaisin. Juice Normaalin keikan aikana lähinnä nojailin pylvääseen, olo kun oli aika ameeba. Häiriköt piti ehdottomasti kuitenkin fiilistellä lähempää ja heti kun keikka alkoi, kaikki olemattomat ongelmat katosi samantien ja unohtui, että taaksekin jäi seisomaan jengiä.
Ne Vaasan keikan vikat biisit tekivät vaikutuksen, joka nyt kokonaisen setin myötä vain vahvistui. Tiukkaa, ketään ei tässä kumarrella soittamista ja edellisen orkesterin tapaan vokalistikin vaihtui välillä ja toi tyylihän uppoaa muhun. Kulutusta kestäviä lauluja, jotka vain paranevat livenä, joten en voi kuin ihmetellä miksi Häiriköt tuntuu kuitenkin olevan aika pienen piirin juttu? Settilista oli kierrätetty JKL:n garage-festeiltä (twist that knife..) ja sitä voisi huoletta osoitella summamutikassa sormella, jos joku kysyisi mikä biisi kannattaa bändiltä kuunnella. Kovia on meinaa kaikki mitä omiin korviin so far kantautunut. Häiriköt-tuotannon tuntemispohja on mulla vielä silti suht huteralla pohjalla, mutta sanoisin, että esimerkiksi Piritorin beibi ja encoreen sijoitetut Kaupungin kesä sekä Mä haluun ulos tästä universumista ei tulleet tällä keikalla. En ala luettelemaan mitkä kappaleet nousi ylitse muiden, sillä niitä oli ihan liikaa. Koko setti kasattu just hyvin. Tän bändin ois halunnut nähdä uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä. Kaiken sen säätämisen arvoista, kyllä.
Helsinki-levy lähti ilman muuta mukaan keikalta ja onnen suolainen tippa ilmestyi silmäkulmaan kun huomasin universumi-biisin olevan ladattavissa Häiriköiden mikseri.net sivulla. Kiitos tästä, fyysinen versio kun tuskin on enää näinä päivinä ihan heti kävelemässä vastaan. Tätä(kin) luukutetaan ja paljon. -kilu  // yykaahoovee

Väkivallan vihollinen:

kiitos:
ym asianomaiset!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

Strike Anywhere @ Gasometer, Wien, Austria 5.2.2009



as seen on yykaahoovee's banner!
setlist from Leipzig
Strike Anywhere - and automatically the first couple of lines of Prisoner Echoes's chorus start ringing in my head. The band is currently cooking up some euro-action happening late July early August. This shot is from when Strike Anywhere supported Rise Against back in Feb 2009 and I was lucky enough to catch them five times in five days on that tour. Wien was the first on that whole European run and I remember a Labrador retriever making a short visit on the stage before the whole show started haha. Strike Anywhere is a fun band to see live thanks to the energy they bring and the amount of great songs they are able to put their setlist together from - it's hard to be disappointed really. Hope to catch them again some fine day!

- kilu

HIM @ Õllesummer festival, Tallinn, Estonia 15.7.2010


If I'm not completely mistaken, this was HIM's first ever gig in Estonia which is quite strange because Estonia is right next to Finland. Well anyway, it's one of the best or maybe even the best festival gig I've ever seen by them, and I've seen a few. It was a part of the Screamworks: Love In Theory And Practice tour and the set included lots of songs from the album, of course. It's one of my favorite HIM records even if it never took off very well compared to their other albums.
This picture is an example of pure luck I sometimes have while photographing in concerts. I've done nothing but resize it, otherwise it's completely au naturel, colors, shadows and all. I wish I had these kind of accidental quality magic moments more often, heh.

- juoksepoistytto

torstai 18. helmikuuta 2016

Tuntemattomilla vesillä // Stöö Torvessa

Mulla on varmaan vain about kymmenen eri rap/hip-hop artistin täyspitkää levyä hyllyssä (toki siis useampi julkaisu per artisti) ja nämä ovat löytäneet tiensä luokseni aika lailla joko MTV:n (silloin kun se vielä oikeasti oli music television) tai altsu/punk/hoosee-bändien kautta. Eevil Stöö on poikkeus. Ennen Stöö of Destructionia en tiennyt artistista mitään. Julkaisun jälkeen huomion herätti miten toi levy oli niin kysyttyä kamaa ja se soikin usein töiden taustalla ilman, että pystyin asiaan vaikuttamaan. Alkuun tää herätteli lähinnä kummastuneen heh heh-reaktion stöö stöö stöö hokemien takia ja lämpeneminen tapahtuikin hiljalleen. Sekoitus kauniista ja samalla niin ahdistavista äänimaisemista kuitenkin miellytti ja Stöön tekemisiä on tullut seurattua... no jollain tasolla. Nyt oli korkea aika selvitä keikallekin asti ja muiden Iso vauva Jeesus levyn julkkarikiertueen keikkojen epäsopivien ajankohtien takia paikaksi arpoutui sopivasti koko rykäisyn aloitusilta Torvessa.

Eevil Stöö @ Torvi, Lahti 12.2.2016

Ameeba oli juuri aloittanut settinsä kun valuin paikalle. Tän piti olla mulle tuntematon tyyppi, mutta kummasti ihmeellisen moni biisi kuulosti kovin tutulta. Eräänkin kappaleen jälkeen, jonka aikana melkein hoilasin kertsissä mukana kuin vanhasta tottumuksesta konsanaan, Ameeba spiikkaa sen olleen entuudestaan julkaisematonta matskua. Onks tää jäbä uinu mun uniin vai mikä tää juttu on? Piti konsultoida enemmän räppiä kuuntelevaa kamua onko hän linkannut mulle joskus Ameeban tuotantoa, mutta sieltä tuli punaista valoa joten who knows. And who cares ku meno oli niin letkeää. Esiintyjänä hän oli kerrassaan hurmaava ja osasi ottaa yleisönsä katsekontaktia kaihtamatta. Huomiota sai osakseen niin koko keikan sinnikkäästi kännykällä kuvannut jäbä sekä julkaisemattoman "youtubehitin" sanat osanneet eturivin naiset mikin kohdistuessa yhden lainin kohdalla heidän suuntaansa.
Setin vika kappale Miehuuskoe osoittautui oikeaksi real life testiksi. Eka säe oli kadonnut mustien aukkojen kohtaamispaikkaan sillä ei se vaan tullut mieleen sen kuuudennen(toista) kokeilunkaan kohdalla. Ei siinä mitään, kokonaisuudessaan hyvä aloitusboogie illalle, vaikka edelleen kysyn itseltäni mistä tää oli niin tuttu??

EEVIL mvda fvkin STÖÖ

instrumental 
Vannoutuneena albumikokonaisuuksien kannattajana, ilman mitään tietoa sinkkubiiseistä, kuuntelin Iso vauva Jeesuksen ekaa kertaa vasta menomatkalla Lahteen. Luotto oli siis kova. Udonin alku vei heti surround systemien keskelle pimeään leffateatteriin ja seuraavien kappaleiden aikana bussin penkki toimitti elokuvakatsomon virkaa uppoutuessani mitä ihmettä/nerokasta-split lyriikoiden sekä niiden takuuvarmojen soundien maailmaan. "Kaikki haluu nähdä elävän Stöön" ha! Tässä musatyylissä lainailu on sallittua ja hiukan oli voittajafiilis kun onnistuin tunnistamaan Tyyppaa viel biitit ihan ite.


Nuoren Derrickin astellessa predatorkäsineineen lavalle iski heti tunne, että tää tulee olemaan jotain spesiaalia. Tuolla oli joukkohurmosta havaittavissa kun hetken kuluttua Stöö ilmaantui esiintymisareenalle täyttäen ne odotukset mitä en alkuunkaan osannut asettaa. Keikka alkoi Udonilla ja tässä kohtaa saattaa muisti pettää, mutta setti koostui täysin uuden levyn materiaalista. Yleisö oli niin hyvin messissä, ettei olisi uskonut Iso vauva Jeesuksen putkahtaneen ulos vasta viikko sitten. En olisi myöskään ikinä arvannut tämän olleen eka keikka Nuoren Derrickin kanssa sillä homma sujui niin saumattomasti. Mulla oli ok tarkkailuluokan paikka josta saatoin vain pällistellä miten vangitsevan tunnelman nämä kaksi Torven lavalla olevaa herraa saivatkaan yhdessä aikaan. Toimii! Viimeksi olin rap-keikalla katsomassa Run The Jewelsia Tavastialla ja sielläkin yleisöllä oli sama suosikkikukka. Sharing is caring, pass that ja sitä rataa. Tän illan tunnelmaa kuvaa parhaiten sana rento. Psst, salaisuus julki, levy sai alkunsa Lahdesta.
Illan kohokohdiksi mulle nousi aloituskappaleen ja Oon Eazy-E:n ohella yleisön toistuvien mafia mafia mafia huutojen jälkeen setin sinetöinyt Tyyppa viel. Stöötä ei ole tullut googlattua tai mitään artistin videoitakaan katseltua, joten kuvittelin skimaskin kylkiäisenä tulevan enemmän etäisyyttä ja mystisyyttä. Paskat, Stöö oli niin jalat maassa ja läsnä kun nyt voi kasvonsa kätkevältä artistilta olettaakaan. Viimeisten biittien vielä hiipuessa taustalle yleisön kanssa vaihdettin brofistejä ja kiitoksia ei säästelty. "Kiitos kaikille jotka ostanu, levyn mä arvostan sitä ihan vitusti. Meillä on jännittävät paikat sunnuntaina, sillon tulee albumilistan sijoitus. Jengi on ostanut huolella levyä, joten mä luulen että meille voi käydä ihan ok." Listaykkönen, ansaitusti. Onnittelut vielä kerran.
Setin jälkeen suorinta reittiä levykiskalle, josta ei kumma kyllä sanallakaan keikan aikana mainittu. Silmät nauliintui heti pöydän nurkassa olevaan LP:hen. Massi ehti vaihtua materiaan kun näkökenttään osui myös muovinen suorakulmio. Reaktiostani päätellen kultaharkko, sillä tällä reissulla akunsäästösyistä mukanani kulki trusty ol' Sony Walkman ja luulin kasettijulkaisun olleen jo loppuun myyty. This was so meant to be; kassu kuunteluun, vinyyli kassiin ja kohti seuraavan päivän koitoksia Aivovamman kertsin jumittaessa korvakanavissa. Me likey.

-kilu ✌ hooveilua FB / inst


TYYPPAA VIEL

Oli siistiä, hei kiitti!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkää

Tässähän meinaa tulla jo vähän suru puseroon, kun kiertueen loppu alkaa uhkaavasti häämöttämään. Sen kunniaksi onkin aiheellista laittaa vielä vähän isompi vaihde päälle, haudassa ehtii sitten himmailla. Kuvien laadulla ei tässäkään postauksessa voi juhlia, mutta sorry not sorry, koska kämäiset kuvat tarkoittavat yleensä sitä että keikka oli hyvä. 

Cheek @ Jäähalli, Kuopio 12.2.2016

Uumoilin, että Kuopiossa voisi olla ihan kunnollinen boogie ja hallilla olikin kiitettävän pitkät jonot kun tulimme mestoille. Aavistukset osuivat oikeaan, yleisö oli kuin olikin parasta A-ryhmää! Ja oli siellä lavallakin ihan mukiinmeneviä tyyppejä.


Jos edellinen viikonloppu meni jonkun tilapäisen mielenhäiriön kourissa slovareita fiilistellen niin tällä kertaa pääsin taas kunnon party zoneen, ai että. Eikä ollenkaan haitannut, että koko halli oli yhtä innokkaasti mukana. Olen todennut jo aiemmin, että Flexaa on vaan niin törkeän kova biisi, mutta sanonpahan vielä kerran uudestaan! Sitten vielä Makee ja selkee, Liekeissä, Jippikayjei, Me ollaan ne... Voisin luukuttaa noita biisejä maailman tappiin asti. Aika kului jotenkin super nopeasti, kaksi tuntia tuntui suurin piirtein puolelta tunnilta. Sehän nyt tarkoittaa vain sitä, että kivaa oli, mutta silti harmittaa ettei niitä hetkiä voi purkittaa ja viedä mukanaan kotiin.


Tällä kertaa Jenni Vartiainen kävi feattaamassa Kyyneleet. Kuopiossa kun oltiin niin se ei tullut kyllä millään tasolla yllätyksenä, toisin kuin edellisenä viikonloppuna lavalla pyörähtänyt ja jalat alta vienyt kuningatar Chisu. Voisin käydä ryöstöretkellä Jennin vaatekaapilla, mutta artistina tyyppi ei ole koskaan muhun etäisen olemuksensa takia iskenyt. Siinä naisessa ei vain ole yhtään tarttumapintaa. No mutta, ihan kaunis versio saatiin aikaan Kyyneleistä tälläkin kokoonpanolla, ei siinä mitään. Jennin lisäksi messissä olivat tietysti rundin vakioleidit Yasmine Yamajako sekä Sillat aina tunteikkaasti tulkitseva Ilta. Sillat on kivunnut hitaasti mutta varmasti suosikkislovareideni joukkoon, biisi toimii niin hienosti livenä.


Hyvää fiilistä riitti keikan jälkeen ja vielä ei nukuttanut, joten kävimme ensimmäistä kertaa haistelemassa virallisten jatkobileiden meininkiä Kuopion Ilonassa. Itselle keikat ovat ilman muuta aina se The Juttu, mutta kiva, että tällaisetkin bailut on jaksettu jokaisessa keikkakaupungissa järjestää. Ilonassa ainakin oli sen verran paljon porukkaa, että monet tuntuvat tätä järjestelyä arvostavan. Kovin kauaa emme ehtineet hillua, koska edessä oli aikainen herätys.

Cheek @ Hakametsän jäähalli, Tampere 13.2.2016

Herätyskello pirisi 07.00 ja siitä sitten onnibusseiltiin Tampesteriin neljän tunnin yöunien voimin. Ylivoimaisesti paras juttu Tampereen keikasssa oli se, että kotiin oli jonkun perus 500 kilometrin sijasta about kuuden kilsan matka. Kerrassaan mukavaa vaihtelua. Hakametsässä taidettiin repäistä tähän mennessä kiertueen pisin jonotus ja olipa muuten pitkästä aikaa helvetin kylmä, brrr. Rollon ja Oulun ilmoja odotellessa...


Keikan kulku biisilistoineen alkaa olla jo enemmän ja vähemmän selkärangassa, samoin kiertueleffan vuorosanat, heh. Suurimmalle osalle ihmisistä kiertäminen näyttäytyy järjettömänä puuhana juuri sen takia, että "sehän on se ihan sama show viikonlopusta toiseen". Huoh. On periaatteessa, mutta käytännössä ei sinne päinkään, koska jokainen keikka on erilainen and all that jazz. Siitä huolimatta tutun käsikirjoituksen ajoittainen rikkominen on tervetullutta ja tällä kertaa saatiin makoisa ylläripylläri. Elastinen tuli keikan alkupuolella vetämään Jaren kanssa Profeetat, olipa siistiä ja täysin odottamatonta, jee! Ylläribiisistä sai vielä vähän lisävirtaa riehumiseen ja loppukeikka meni tuttuun tapaan heiluen.


Savolaiset olivat ottaneet homman niin mallikkaasti haltuun, että toivoin ettei oma kotikaupunkini jäisi ihan totaalisesti kalakukkojen jalkoihin. Kävi ilmi, että kyllä me tamperelaisetkin osataan, mutta Kuopio-levelille ei ylletty vaikka kiitettävää hurmosta oli ilmassa. Chekkonen tosin lähti aiiika kivasti, joka nyt on vain ja ainoastaan aiheellista kun kyseisen biisin ensiesitys sattui olemaan Blockfesteillä. Olisi lievästi sanottuna hävettänyt, jos kaikki olisivat olleet ihan tuppisuina. Jenni Vartiainen oli mukana täälläkin ja nähtiinpä lavalla taas myös Diandra, joka ei Kuopiossa ollut. Parempi mies ja Keinu olivat tällä kertaa tavallista majesteettisempia häkkyrän noustessa korkeammalle kuin mitä viime aikoina ollaan totuttu näkemään. Hieno ja vangitseva tunnelma.


Kun noiden jatkojenkin makuun kerran Kuopiossa päästiin (ja sunnuntaiaamuna ei tarvinnut herätä seiskalta), niin päätimme pyörähtää sitten myös Fat Ladyssa, kavereiden kesken Fättärissä. Paikka oli melkoisen täynnä ja jumalauta mihin kännimyllytykseen tanssilattialle eksyessään pääsi, huh huh. Pari tuntia saatiin vierähtämään, mutta siinä vaiheessa kun haluaa vetää jokaista polulle osuvaa tuuppijaa ja mongertajaa lättyyn niin on parempi lähteä tutimaan.

Jos viikonlopuista puhutaan niin Hämptön ja Mikkeli pitävät edelleen ykkössijaa, mutta kyllä Kuopion ja Tampereen kombo tulee heti hyvänä kakkosena perässä. Ei hopea ole häpeä ja silleen. Ylihuomenna pakataan toppahousut reppuun mukaan ja otetaan pitkästä aikaa suunnaksi Lappi, oi oi!

- juoksepoistytto

Tarinat aiemmilta AO Tourin keikoilta:
Jyväskylä 5.2.2016 ja Lahti 6.2.2016
Hämeenlinna 29.1.2016 ja Mikkeli 30.1.2016
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 8.1.2016 ja Turku 9.1.2016

+ yykaahoovee Feisbuuk & Insta

torstai 11. helmikuuta 2016

Jos tänään voisin olla vaan ja vähän nauttii

Alkuviikon teema on ollut "minä vastaan koko fakin maailma". About kaikki on hajoillut käsiin kuvankäsittelyohjelmasta lähtien, mutta sainpahan tämän postauksen pihalle ennen tulevan weekendin keikkoja perrrrkele.

Cheek @ Synergia Areena, Jyväskylä 5.2.2016

Jyväskylään roudaannuin keskenäni keikkakamun huidellessa muualla. Vip-jonon löytämiseen meni suurin piirtein sata vuotta, koska se oli sijoitettu kivasti normaalin kenttäjonon viereen ja laitettu vielä kaiken päälle kulkemaan eri suuntaan toisen jonon kanssa. Kätevää. Lisäksi olin koko päivän arponut jäänkö taaemmas vai en, koska keikan jälkeen tulisi olemaan hoppu viimeiseen bussiin. No, päädyin eturiviin kun en oikein muuallakaan osaa olla ja aina nyt muutaman kilsan jaksaa juosta. Sain kyllä ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun keikan alku myöhästyi vajaat kymmenen minuuttia, mutta onneksi ei sen enempää.
Ennen keikkaa paikalla pyöri suht innokkaita toimittajia ja päädyin myös kyseisten olioiden hampaisiin. Toimittaja kyseli, että monesko keikka tämä mahtaa olla ja vastaukseni perusteella jatkokysymys oli, että onko mullakin se lippu, joka sisältää kaikki keikat. Myönteinen vastaus kummastutti takanani ollutta tyyppiä jonkun verran, sillä reaktio oli "Herranjumala!". Heh, terkkuja!


Mutta mitäpäs tästä keikasta sitten höpöttelisi. Edellinen viikonloppu oli niin siisti, että samoille leveleille pääseminen olisi aika kova haaste. Kyllä Hämptön ja Mikkeli ovat edelleen meikän listan kärjessä, mutta messevä meininki Jyväskylässäkin saatiin aikaiseksi. Oli tosi pirteä fiilis läpi keikan, ei tullut yhtäkään lässähdystä missään vaiheessa. Tällä kertaa Flexaa oli erityisherkkua, sen aikana oli älyttömän letkeä tunnelma. Se saa muutenkin meikäläisen jalat vipattamaan joka kerta enemmän ja enemmän, olen jotenkin sisäistänyt sen biisin kunnolla vasta tällä kiertueella.


Hyväntuulisuuden lisäksi itselleni jäi keikasta päällimmäisenä mieleen Keinu. Olin tällä kertaa jotenkin todella herkillä ja jossain vaiheessa tuntui, että jopa kyynelkanavat voisivat aueta jos vain olisin antanut tulla. Hillitsin kuitenkin itseni, enkä vähiten sen takia että mestoilla tosiaan oli niin paljon kuvaajia ja median edustajia. Olisin takuulla joutunut jonkun kyynelhimoisen kameraihmisen saaliiksi jos olisin alkanut vollottamaan.


Lähdin areenalta kuin telkkä pöntöstä ja kipitin kovaa vauhtia Matkakeskukselle, missä bussi vielä onneksi odotti. Inhotti tosin lähteä vipeltämään kun bändi vielä soitteli viimeisiä sointuja. Älkää lapset ottako mallia, on epäkohteliasta ja typerää poistua paikalta kun lavalla vielä tapahtuu.

Cheek @ Isku Areena, Lahti 6.2.2016

Tämä oli kyllä joku outojen sisäänkäyntien viikonloppu, Isku Areenalla oli vielä astetta hämärämpi järjestely kuin Jyväskylässä. Katsomoihin, meet&greettiin ja dinnerille mentiin ihan normaaleista sisäänkäynneistä, mutta kenttälippujen omistajien ovi näytti autotallin/rahtihallin ovelta. Epäilyttävästä ympäristöstä huolimatta kyllä siitä sitten ihan sisään päästiin ja yllättäen samoille superpaikoille kuin Mikkelissä, aikamoista. Lahdessa kun oltiin niin kummallisuuksilta ei taaskaan vältytty, tällä kertaa päästiin festaritunnelmaan keskellä talvea. Kentällä oli tähän mennessä kiertueen suurin annari ja ennen kaikkea bajamajoja! Hahaha.

 
Ajattelin, että nyt on saletisti Nikke Ankaran setistä lähtien kova meininki. Se olikin sitten aika kova sokki, kun about kolme ihmistä huusi ja neljä taputti kun Nikke spiikattiin lavalle. Hitto, että kylmäsi! Meininki parani vähän setin edetessä, mutta toooosi vähän ottaen huomioon, että kyseessä oli tyypin kotikaupunki. Siinä sitten pureskeltiin kynsiä ja kauhisteltiin, että mitä jos sama homma jatkuu myös Jaren keikan aikana. Pelko oli onneksi turha, sillä Jaren astellessa lavalle areena heräsi horroksesta. Pakko mainita, että monet bändit ovat ainakin omien kokemusteni perusteella ihan lumilapionvarsi perseessä kotipaikkakunnillaan. Kai se vaan on useimmille liian jännittävää kun iskä, äiti ja kummin kaima ovat katsomassa, mutta nyt jäykistelystä ei ollut tietoakaan. Yleisökin oli tosi hyvin messissä ja ensimmäistä kertaa kiertueella katsomoissa jengi tömisteli jalkojaan pariinkin otteeseen. Se kuulosti tosi hienolta ja loi vähän spesiaalimpaa tunnelmaa.


Olimme satavarmoja, että meidät revitään kappaleiksi koska olimme taas aitiopaikalla kun Mitä tänne jää pärähti käyntiin ja Jare tuli jälleen aidalle istuksimaan. Tottakai kaikki nyt sitten olivatkin tosi kiltisti, kun meillä oli jokainen solu jännittyneenä ja valmiina taistoon. Perus.
Fiiliksissä oli nyt tosi kova, Diandra oli parhaassa iskussa hetkeen. Oletin, että Sami Saari tulee taas feattaamaan Kyyneleet, mutta aaahh tsiisus sieltä tulikin Chisu! Miten siistiä! En edes saanut napsittua kunnollisia kuvallisia todisteita kun olin niin täpinöissäni. Paras vieraileva starba tähän mennessä, silkkaa korvakarkkia koko homma. Oih. <3
Fiilistelin viikonlopun molemmilla keikoilla tavallista enemmän slovareita ja kaikkia vähän synkempiä biisejä. Valot sammuu oli jotenkin sen kaiken raastavuuden huipentuma, olin koko biisin ajan ihan palasina. Ja tykkäsin siitä. Välillä pitää vähän synkistellä, että tasapaino säilyy.


Huomenna (= kahdeksan tunnin päästä) ohjelmassa aikainen herätys ja Onnibussin kyydillä Kuopioon, eli toisin sanoen taas mennäääään!

- juoskepoistytto

Keikkarapsat Alpha Omega Tourin aiemmilta gigseiltä:
Hämeenlinna 29.1.2016 ja Mikkeli 30.1.2016
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 9.1.2016 ja Turku 10.1.2016