Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

From now on Pictures of the Month posts will have some sort of theme we base our photo picks on since we have kinda done that by accident a few times already, ha! This time it's all about longing for some certain place in the world as we both suffer from constant travel fever. Pack your bags and join the ride to Pieksämäki and London!

Sir Mr' Taf @ Poleeni, Pieksämäki 26.5.2007

Pieksämäki. Monille vain asemakaupunki, jossa hypätään junasta toiseen, mulle paljon enemmän. Kulttuurikeskus Poleeni & paikallinen artisti Sir Mr' Taf, siinä on erittäin kova PMK-combo joka tulisi vähintäänkin lisätä yleistietouteen tästä Etelä-Savon maakunnan kaupungista. Tämä (jälleen) kovin laadukas kuva on napsaistu Riemu-Festivaaleilta, jolloin Poleenin salissa ja aulassa kuultiin kahden päivän aikana yhteensä 17 eri musiikkiesitystä - kolmetoista niistä tänä päätöspäivänä. Tämä keikka löytyy youtubesta ja hyvä niin sillä olin ihan täysin unohtanut jo keikan välissä tapahtuvat kilpailut, joista esim videota kuvannut voitti maljakon! Osa 1 / osa 2. Enemmän haluan hehkuttaa kuitenkin keikalta ostamaani HUOM SIGNEERATTUA  Nuotiolla CD:tä ja tuota aivan hemmetin nerokasta raksi ruutuun systeemiä riippuen siitä miten levy päätyi omiin hyppysiin. Ja vielä päivämääräkin mukana, so cool! Jos multa kysytään niin nämä ruudut saisi levitä kaikkien levyjen kansitaiteisiin. Tarea aina sillon tällöin bongailee Pieksämäen katukuvassa, meibi taas next time ja toivottavasti suht piakkoin! -kilu ✌

Nightwish @ O2 Brixton Academy, London UK 11.03.2009

London, one of my favorite places on Earth spiced by one of my favorite bands. The gig was a part of Dark Passion Play World Tour and the grande finale of my five-day solo trip to London. I had the worst flu ever and spent the majority of the day sleeping in my hotel room and eating unhealthy but oh so delish meal deals. When I arrived to the Academy I was greeted by the longest queue I had ever seen in my life, but somehow I managed to get a really good spot from the third row. I really can't remember any specific details about the show, but live music often makes you forget unpleasant things. I was completely unaware of my sick and snotty state for an hour and a half, because I was so immersed in the awesomess in front of me.

- juoksepoistytto

Previous Kuukauden kuvat / Pictures of the Month posts:
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way

03/2016 Lady Gaga + Venom

02/2016 Strike Anywhere + HIM

01/2016 Katy Perry + H.E.A.T.

12/2015 Negative + Agnostic Front

YYKAAHOOVEE

Festarikesän alkulämmittelyt

Pian on taas se aika vuodesta, kun keikkareppuun pakataan korvatulppien lisäksi käsidesi ja oma vessapaperirulla. Meikällä on klubimoodi talven jäljiltä vielä niin vahvasti päällä, että en ole tätä ulkoilmakeikkojen kulta-aikaa vielä oikein ehtinyt sisäistämään. Onneksi Jyväskylässä ja Helsingissä oli tarjolla vähän ilmaista reeniä.

Tiisu @ Yläkaupungin yö, Jyväskylä 21.5.2016

Keikkajumalille kiitos värikkäästä ja lämpimästä teltasta, koska pari tuntia ennen keikkaa taivas repesi. Seuraavaksi meinasi revetä allekirjoittaneen pääkoppa, kun koko illan täydellisesti rullanneet aikataulut kusahtivat tietenkin juuri silloin kun Tiisun piti aloitella. Rummuissa oli jotain häikkää järjestäjän sekoilun vuoksi ja keikka viivästyi kymmenisen minuuttia. Festarimiljöössä tuollaiset normioloissa pieniltä tuntuvat myöhästymiset vastaavat huonolla tuurilla suurin piirtein yhtä neljäsosaa setistä, ei kiva. Mutta negailut sikseen, alkoihan se keikka viimein ja alkoipa hauskasti! Tällainen kiakkoon välinpitämättömästi suhtautuva tyyppikin oli altistunut uutisille Leijonien voitosta ja aavistelin, että jotain teemaan sopivaa jäynää on varmaan luvassa. Odotin homman kuitenkin jäävän lähinnä rekvisiitan tasolle, mutta ei. Ilmoille jysähti kaikkien penkkiurheilijoiden lempibiisi Ihanaa Leijonat ihanaa ja pakko myöntää, että jotkut bändit vain saavat ne musamaailman jäätävimmätkin räpellykset kuulostamaan hyvältä.

Posahtavan alun jälkeen soiteltiin muutama enemmistölle tuntematon biisi. En jaksanut kauheasti vilkuilla, mutta vieressäni jorannutta tytsyä lukuunottamatta yleisössä taisi olla vähän vaisumpi meno näiden rallien ajan. Festarihommissa vähän kökköä on juuri se, että mestoilla on aika paljon satunnaista porukkaa, joka ei välttämättä tunne muita biisejä kuin sinkut ja jaksaa hytkyä vain niiden tiettyjen biisien soidessa. On kolikolla kuitenkin kääntöpuolensa tässäkin asiassa, koska toisaalta festarikeikoilla on aina mahdollisuus pyydystää uusia diggareita haaviin. Se taisi olla Perkele, joka sai porukkaan taas huomattavaa eloa ja siitä lähtien meno olikin loppuun asti nousujohteista ja railakasta. Vaikka Tiisua edeltänyt Samuli Putron keikka oli myös kova, niin ei ollut epäilystäkään mikä bändi sai porukkaan eniten liikettä illan aikana. Viimesyksyisen Mustassa Kynnyksessä soitetun keikan leveleille ei päästy, mutta Jyväskylä vaikuttaa joka tapauksessa olevan vallan mainio lokaatio tiisuilua ajatellen.

Pelkäsin etukäteen keikan tuntuvan armottoman lyhyeltä, mutta loppujen lopuksi ihan kunnon setti sieltä irtosi. Alun viivästys kuitenkin potkaisi mojovasti päähän, sillä encore (= Uusi aika) piti jättää aikataulusyistä kokonaan pois, vaikka koko teltta oli riehakkaasta energiasta piukkana. Revin vähän (siis tosi vähän!) lohtua siitä, että asia harmitti sekä yleisöä että bändiä yhtä paljon.

Tiisu @ Kumpulan kyläjuhlat, Helsinki 28.5.2016

Puoli tuntia pelkkää vyön alle potkivaa hurlumheita eikä yhtäkään balladia, toisin sanoen meitsin käsitys täydellisyydestä! Tämän pumpun livekäyttäytymisestä voi ajoittain aistia niin vahvoja Mindless Self Indulgence -henkisiä viboja, että morjens. Keikan aikana oli hauska seurata erästä punatukkaista teknikkoparkaa, joka yritti aluksi epätoivoisesti pysyä menossa mukana soitinten ja kajareiden lennellessä ympäri Kumpulan pusikoita. Realiteetit tulivat vastaan ja tyyppi luovutti about siinä vaiheessa, kun solistin kitara suhahti toistamiseen kaaressa lavalta alas. Viuuuuh.

Siinä missä Jyväskylässä kuultiin paljon myös levyttämätöntä kamaa, niin tällä kertaa viiden biisin raivokas minisetti sisälsi pelkästään levytettyjä viisuja. Kerrankin muistan kuulkaa settilistan ulkoa: Perkele, Kuka sillä aasilla ratsastaa, Anna mun pyöristyä, Tänään sä musta hullaannut (feat. voikukka!) ja Uusi aika. Ilman välispiikkejä tuohon olisi varmaan saanut vielä kuudennen rallin rutistettua, mutta Anna mun pyöristyä-biisiä pohjustanut hiusrajan vetäytymisestä kertonut tarina oli niin symppis ja ihana ja symppis, että ihan sama. Ei puolessa tunnissa silti ehdi paljoa muuta kuin vähän lämmetä, joten kyllähän keikka loppui jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Uusi aika lämmitti kuitenkin mieltä sen verran polttavasti ja keikassa oli vähintään yhtä paljon sähköjänismäistä energiaa kuin täyspitkässä gigsissä, että menkööt nyt välillä tämmöiset lyhyet rykäyksetkin.

Keikat olivat hämmentävän tarkka tiivistys festarikeikkojen plussista ja miinuksista. Aika on ärsyttävän rajallinen ja tekniikka ei aina pelaa, mutta toisaalta se saattaa tuoda peliin vähän lisää intensiteettiä ja uhmaa. Vaaka kallistuu loppujen lopuksi positiivisen puolelle. Nautiskellaan siis parhaamme mukaan ovella kolkuttelevasta festarikesästä, kuuluipa siihen sitten auringonpaistetta tai kaatosadetta ja kuralillua! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Ciao!

I get intrigued when bands from abroad play over here in certain venues. The week before these shows I had plenty of time to catch up with some new music while spending a lot of time on buses. My previous touch with Italian music lied on the heavy and doomy riffs of such bands like Grime (who I just saw recently) and The Secret. This time around all the way from Milan came LineOut who reminded me a bit of Rise Against's old days with just a different lyrical approach so completely opposite to what I've heard coming from the mentioned country. Sounded like could be fun live for sure.

12.5. Lepakkomies, Helsinki & 13.5. Vastavirta, Tampere

ONE HIDDEN FRAME

I had completely mixed up One Hidden Frame with another Finnish band who I also know just by name, but who are bit more out there, so OHF's humble stance caught me by surprise. I don't think these guys even once mentioned who they are during the gig in Helsinki. Lead singer did tell that he had caught high fever just the day of the first show, shiit! I wouldn't have noticed unless he had mentioned so hats off  to him and mad respect for powering through the shows.
I had a quick listen what Spotify had to offer and the band didn't bring either strong yay or nay feelings in me. Definitely way better live and made me think these guys should open for Rise Against the next time they tour over here. One Hidden Frame has the sort of melodic sound I'm sure it's more appreciated outside Finland's borders. Some of the a bit more heavier songs placed towards the end of the set stood out more, check the video clip at the end of this post for one them. Even when this wasn't the start of a new music related love story, I would not mind to catch these guys again fever-free to witness their full potential.

JAAKKO & JAY
The headliner for the tour was Jaakko & Jay who are frantic duo who just beat it, beat it, beaat iiit -tempo times twenty when it comes to the live setting and while tuning, talks to and connects with the audience quite a lot. I've seen them before and my conclusion back then was: boring. First impression is not always everything so this line up got a smiley face reception. In Helsinki people close to stage were having a blast. Quite quickly my plan to stay as long as possible changed to I'll save some money if I just walk to the bus station since I just couldn't pick anything to hang on to while J&J played and the initial thought in my mind was just simply NO.
In Tampere I really tried to stay longer but could only last for first two songs near the stage. Rest of the bus waiting time I spent on the couch and thought if something comes up that's more interesting than my book then fine. One song did make me pay attention again. The one that I can't obviously name but it followed the lil' thank you speech to the audience for coming along to check out the four band line up. I could not take any credit this time since I woke up when Jätä Jämät started (not intentional but many gigs + work + no sleep= pass out danger). Seen them recently so no biggie. I can easily list several things I appreciate about Jakko & Jay, just not a single thing I enjoy to the level that it would make sense for me to listen, or deliberately go see them again.

LINEOUT

I want to end this post in a high note saving the favorite one last. I hadn't heard of LineOut before and quite honestly the combination of the words skate & punk is not what lures me in the same way compared to eg hardcore punk when checking out random events and how the bands are described as. But behold! I was immediately hooked by how damn catchy tunes the whole nine song long album Guardians of Punk Rock was full of and when accompanied with vocals that fit this style of music spot on = thumbs up all the way. Soon I noticed that my grande plan to check out heaps of new music turned into mostly just playing this one record on repeat, oops.

What still matters more in my books is how a band is live and LineOut didn't disappoint. They had a friend known from bands Jet Market and Thousand Oaks (two more Italian bands I now know of!) filling in for their actually drummer. The sets were all about Guardians of Punk Rock songs. What at the end won me over was that at first you might think the songs are just some party tunes but nope. My favorites that I got to hear both nights, Blasphemies, Whole Nation and Four Dragons with the rad "mosh friendly" heavier part, don't really scream party to you. Don't let the catchiness fool ya. After the first gig that had a quite a nice turn out for a weekday, I messaged my friend how likable the band had been and it was nice to do it all over again. No point analyzing which show was the fave one as just simply put I enjoyed myself both nights discovering a new band to listen to. LineOut seems to be quite active on the touring front so just maybe we'll see again and next time I will actually know some lyrics and not just think I know some. haha. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//

cheerio!

LineOut

Jaakko & Jay

One Hidden Frame

+all involved

One Hidden Frame @ Tampere

LineOut  - Blasphemies @ Tampere

psst! the following night around 2 am when walking back home from yet another gig I noticed a guy wearing a LineOut shirt, mental high five to you stranger!

Chasing the original high in Europe part. 1/3

My Original High Tour consisted of Tallinn, Helsinki, Copenhagen, Hamburg, Berlin and Warsaw. Tallinn was pure love in so many ways, I'm going to be a selfish dick and cherish all those moments privately and with the people who were with me on that trip. So no public stories from Tallinn Rock City, sorry. Helsinki on the other hand had the shittiest crowd out of all the six gigs I experienced, it was such a huge letdown that I won't even bother to write about it. Not sorry about that. So, I decided to share my thoughts concerning the last four shows of my mini tour. The first part takes us to the promised land of smørrebrød.

Adam Lambert @ Falconer Salen, Copenhagen, Denmark 25.4.2016

Copenhagen! Such an expensive city, but the gigs have always been fucking great and I always find myself coming back for more. The gig was originally supposed to be held in Vega. I witnessed Adam's show there in 2010 and it is one of my all time favorites from him, so I was looking forward of going back. My excitement deflated a bit when I heard that the gig was being upgraded into Falconer Salen, so no trip down memory lane for me.

Queueing to concerts is very serious business in Funland, there really is an actual queue and you'll get your ass stirred and fried if you try anything funny. In many other countries people just seem to pile up and that was the case in Copenhagen as well, so we just rolled into the pile with the rest of the people. Chaos, panic and nervous moments ensued but we ended up having pretty sweet spots, absolutely no complaints. We even happened to be standing next to other Finns, which was quite funny. (One thing I have to complain about is the song For the Love of Money which was on the pre-gig playlist in every show. It just boggles my mind that an artist like Adam would want to have a song on his pre-show playlist that anyone who's ever watched The Apprentice immediately associates with Donald Trump. I hope it was chosen completely innocently and doesn't include a political statement of any sort because, honestly, I don't want to even imagine him supporting that orange turd.)

We suffered through the support act and finally it was 9 pm. Evil in the Night isn't necessarily the most dynamic starter, I would have probably switched places with Ghost Town but it's one of the very few things I would change. Every time I hear Welcome to the Show I love it more, I'm glad it was included in the set. They could have been a bit more careful with the smoke though, I don't think it was supposed to swallow Adam so that you couldn't even really see him during the song. They could have just used red lights and no smoke at all as far as I'm concerned. The smoke attack took away some of the great intensity Adam delivered. Most of the songs were performed in full lenght, but there were always a few medleys too. I applaud the setlist in general, it was really well constructed. Especially the Runnin'/Chokehold/Sleepwalker medley gave me life at every show, such perfection. The Light/The Original High/Never Close Our Eyes medley was an another bullseye, the first two are my favorites from the new album.

No artist should waste precious stage time with covers if her/his own songs are a million times better. Adam is one of those people and he had waaaaaay too fucking many covers in the set on the previous tour, but he has clearly learned from his mistakes, ha. Even if I don't support the cover song business I like the fact that Mad World is in, because my own (and very teary-eyed!) awakening happened when he sang it on Idol back in the day. The combination of Trespassing and Another One Bites the Dust is also totally ingenious, I never thought those two would fit together so perfectly! And well, Queen songs really aren't your average cover songs anyway.

"Are you gay... or are you just European?"

I wanted to give a warm and wet kiss for the whole audience, people were so excited about the show and also showed it properly for once! Pretty much the best audience out of all my six shows. The relaxed and fun atmosphere catched like wildfire, Adam was really cheeky, chatty and chirpy. He is so great at interacting with the audience and this time the interaction worked both ways like magic. Such a damn A+, for real. I've always loved him for his honesty and open-mindedness and I feel like he really got to be himself that night.

Thank you, Copenhagen, for bringing out the best in everything and giving me a massive chunk of the original high. ♥ Stay tuned for parts two and three!

- juoksepoistytto

YYKAAHOOVEE

Nyrkkitappelua akustisesti -kyllä, luit oikein

13.5. Swamp Music, Tampere

Swamp Musicissa juhlistettiin Nyrkkitappelun 29.4. julkaistun Mitä saisi olla? levyn vinyyliversion laskeutumista tavallisen kansan pariin spesiaalin akustisen setin voimin. Epätoivo päästä tälle keikalle taisi näkyä naamasta sillä ihana työkaveri vaihtoi mukisematta vuoroja. Onneksi, sillä oon ihan sucker akkariversioinneille ja näin harvinaislaatuisen tilasuuden missaaminen olisi jäänyt kaivelemaan. Nyt voin YHYY-vuodatuksen sijaan myhäillä tyytyväisesti.

Miten sitten energisistä livekeikoistaan tunnettu bändi toimii kun palataan takaisin riisuttuun lähtöruutuun? Yksinkertaista: hyvin kun on hyviä biisejä. Setin starttasi raflaavasti Hyvännäköinen aikuiseksi, joka oli oiva valinta aloitusbiisiksi layer upon layer tyylisen alun takia instrumenttien tullessa mukaan yksi toisensa perään.

Ylimääräistä viihdykettä tarjoili satunnaiset ihmettelemään jääneet ohikulkijat sekä levykaupassa ostoksilla olleet we don't speak finnish naikkoset. Sori sisters we kinda know english over here, joten hyvä blokkaus Horo-Hepeltä ovensuussa. Biisin loputtua karkasivat pois nauraen, postaten varmasti kaveripiirin erikoisimmat somepäivitykset sille päivää: held as a hostage by a finnish band, send help. Tyttöjen farkut aikana shown varasti ulkoa käsin keikkaa tarkkailemaan jäänyt pikkutyttö, joka katsetta bändistä hetkeään irrottamatta veti vain kättänsä pois kun hänen äitinsä yritti vihjata jos sitä jatkettaisiin matkaa. Yksi jäbä kävi vain kuikuilemassa ja ottamassa ovelta videonpätkää lopulta näyttäen peukkua ylös hyväksynnän merkiksi. Muutamat uskalsivat tulla ihan sisällekin asti.

Setti oli painottunut Nyrkkitappelun debyytin Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks materiaaliin. Suurin akustinen vs. normimeno kontrasti tapahtui Voi pyhä äiti, nyt mennään! kohdalla. Jos voi valita vain yhden, eiköhän se ole just toi viisu mihin Nyrkkitappelun keikat kulminoituvat. Akustisessa käsittelyssä rodeoringin arvaamattomana poukkoileva härkä oli nyt kesytetty kesälaitumen säyseäksi lehmäksi (jonka tulevaisuus ei ole pihvi!). Pidin paljon ilmassa haiskahtavista kantriviboista, ei siis vaan mainitun kipaleen kohdalla. Tonne sekaan ois hyvn sopinut vielä joku soittamaan munniharppua eikä siinä olisi ollut mitään erikoista. Pyhiksen jälkeen soitettu, setin puolivälin paikkeille sijoitettu Vihaan mun bändikavereita jäi iltapäivän valjummaksi esitykseksi. Tässä vaiheessa oli kuitenkin mahtavaa havahtua siihen miten kyseessä ei ollutkaan vain pari biisiä kiitos ja hei hei, vaan lisää vain pukkasi!

Uuden levyn nimikkokappaleen ohella tuoreemmassa tuotannosta kuultiin myös Mä oon vitun fiksu. Ei tuu yllätyksenä, että toimihan se akustisenakin erittäin hyvin. Sen sijaan mikä tuli ihan puun takaa oli Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia levyn yksi ehdoton suosikkini ja kyseisen julkaisun ainoa edustaja näissä kekkereissä: Anna mulle vaikutteita. Ei ehkä sujunut ihan yhtä sulavasti miten muut kappaleet, mutta ihan sama kerta itse olisin lyönyt vetoa Tekis mieli ryöstää Siwa puolesta -kelpasi hävitä voittajana. Kaikki spessu loppuu kuitenkin aikanaan kun Ämmäbändit kajautettiin vikana ilmoille. Tai ei ihan! Oltiinhan me paikalle saapunet paras yleisö ikinä kun extrabonuksena hyvää meininkiä saatiin jatkamaan vielä Kari Peitsamo -koveri Mä tahdon olla hippi. Tätä kyllä edelsi pienoinen protesti "Ei sitä voi Ämmäbändit jälkeen soittaa kun kuulee mistä pöllitty" haha.
-kilu ✌  >> YYKAAHOOVEE

kiitos Nyrkkitappelu!

Näin sitä mentiin

Hyvännäköinen aikuiseksi

Mä oon vitun fiksu

Voi pyhä äiti, nyt mennään!

Vihaan mun bändikavereita

Mitä saisi olla?

Tyttöjen farkut

Anna mulle vaikutteita

Ämmäbändit

--

Mä tahdon olla hippi (Kari Peitsamo koveri)

Mitä saisi olla?

Ämmäbändit

ps. tietty kotio kassan kautta yhtä levyä rikkaampana 👍

Spring Break | yksi kautta kaksi

United Forces Spring Break @ Oranssi, Helsinki 6.5.

Illan sai kunnian aloittaa "Me ollaan Foreseen" SICK URGE. Tää porukka ei anna kuulijalle aikaa jäädä pohtimaan mitäs tästä pitäisi olla mieltä sillä Sick Urgen kohdalla minuutin rajan ylittävä kappale voidaan jo tulkita proge-eepokseksi. Ravintoloissa saatetaan tarjoilla amuse-bouche suupala makunystyröiden herättelemiseksi ennen pidemmän kaavan ateriointia, sitä tää vähän niinku oli, mutta korville. Oikea valinta korkkaamaan spring breikki. Ensimmäiseksi bändiksi veti hyvin porukkaa sisätiloihin eikä nyrkkiä musan tahtiin heiluttavat (saa muuten vispata aika nopee) voi olla väärässä.

Tästä keikasta inspiroituneena voisin koittaa joskus ennen joulua postailla throwback-merkinnän siitä miten välillä on ihan jees ajaa itsensä loppuun kun seurauksena saattaa päätyä Sick Urgen kaltaisen bändin keikalle. Ois nääs videomatskuukin jemmassa.

Seuraavana oli mulle täysin uusi tuttavuus ja toisen keikkansa soittava BORN TO CRY. Bändin riveistä tunnistin kasvoja kovasti pitämieni yhtyeiden Total Recall, Lighthouse Project ja Kesä takaa eli mielenkiinto kyllä heräsi. "Tää mikkiständi ei oikein toimi kunnolla- me ollaan Born To Cry" tahatonta tai ei mutta mua huvitti tuo heitto ihan liikaa. Jännä combo miten musiikki kyllä toimi, mutta mahkut jatkoon mun kohdalla tappoi liian osaavan laulajan laulutyyli, sillä mieleen tuli liikaa Sonata Arctican tapaiset bändit joista on vaikea pitää edes läpällä (tää on muuten testattu juttu). Born To Cry erosi muista illan bändeistä aika paljon minkä huomasi myös sisätilan olleen verrattain tyhjempi kuin mitä Sick Urgen aikana.

Aurinkoisesta ulkoilmasta takaisin sisälle ajoi Oma etu mielessä EP:n, väittäisin hittibiisillä, 500 päivää soundinsa tarkistellut NUORET SANKARIT. Tiiseriversio, helahoito oli luvassa myöhemmin setissä jolloin mikrofonia ojennettiin auliisti myös yleisön suuntaan, kuten muutaman muunkin biisin aikana. Tykkään tästä bändistä huokuvasta ei huolen häivää asenteesta. Letkee meininki. Joraaminen niin lavalla kuin lattiallakin sekä vuoropuhelu yleisön kanssa takasi hyvän fiiliksen molemmin puolin tuoden auringon sisällekin asti jos oikein imeläksi ryhdytään. Tähän vielä pari tinttiä visertämään ja virus-vapaa pupu nurmelle pomppimaan.

Täyspitkä levy tuloillaan ja sillä mukana olevia biisejä oli luonnolisesti setissäkin. Viikonloppufaija on kova viisu! Ei olisi arvannut tämän keikan olleen spessukokoonpanon aikaansaannos, hyvä meno.

Mut näihin iltamiin ajoi kotimaisen kauttauksen haluan nähdä livenä bändit joihin illan metallisin akti FORESEEN lukeutui. Nyt sitten alkoikin tapahtua kaikenlaista. Ensinnäkin enemmän nuorisoa näkyvissä sisällä asti! Aika kovia fanityttöjä/poikia kun tämän keikan jälkeen taas katosivat vaikka helposti olisi seuraavankin bändin luullut samaan hintaan uppoavan. Toiseksi, MC Hammer mooveja ei näkökentässä vaan lavan lähiympäristön valtasi HC-törmäilyautot, reunojen sivupehmusteet luonnolisesti viskattuna vintille, joten nyt keikkaa ilmeisen "tylsästi" diggailevat saivat luvan tehdä tilaa taaemmaksi sivuille. Pitti-meininki kuuluu tähän musaan, just hyvä! Mutta tällä kertaa ei menty ihan 100% hyvässä yhteisymmärryksessä. Jengiä ei todellakaan ole tarkoitus kiskoa väkisin mukaan tai tehdä syöksyjä lavan reunassa kiinni seisovien selkään. Siinä vaiheessa kun pitää keikkaa fiilistelyä enemmän keskittyä varomaan jotain yksittäistä luotijunaa menee inasen yli. Foreseenin piti keskeyttää yksi biisi ja puuttua peliin kun yleisössä meinasi tulla hieman kärhämää. Varmaan tosi jees just soittaa uutta kappaletta kun porukan huomio on kiinnittyneenä ihan muualle, respect the band too hey.

kuva siitä miten joku ottaa parempaa kuvaa samasta hetkestä

Foreseenin livemaine oli kantautunut korviin ja MORO mitä tykitystä setti sitten todellakin oli. Ehkä nyt hieman paremmin tajuan poislähtijöitä sillä siinä vaiheessa kun oma suosikki on vetänyt törkeen kovan keikan niin miksi riskeerta noussutta haippia jonkun ehkä jopa neverhöördin bändin takia. Foreseen pitää nähdä uudestaan ja haluan raahata kyllä blogin toisen puoliskonkin joskus mukaan (sua on varoitettu). Vielä ei kuitenkaan levykauppoja syntynyt, tarkastellaan tilannetta sitten seuraavalla kertaa Helsinki Savagery kun vaatii vielä hieman sulattelua. Bandcamp käyköön kuumana until that.

Oon kutsunut näkemiäni tunnetumpien hooseenimien keikkoja, kuten kuukauden kuvat-osiossa käsitelty Agnostic Front, ns yleissivistäviksi kokemuksiksi vaikka toki then vs now onkin oma blahblah:n-lajikkeensa. Yhtä sivistävää toimintaa on pysyä kärryillä siitä mitä uutta pinnan alla kuohuu rapakonkin takana. Ton suhteen pakko tunnustaa, että parantamisen varaa ois ja paljon. Siksi tämän tyyliset kattaukset tulee tarpeeseen. Illan pääesiintyjänä oli ulkomaanihme, ei yhtään turhaan hypetetty AJAX. Hieman Negative Approach tyylistä, meibi semisti turned up a notch, pääosin oikein mehevää louhintaa! Yleisö edelleen antoi pitin pyöriä, toivottavasti itsensä keikan aikana telonut tyyppi on (tai siis oli jo sillon aikaa sitten) ok. Koitin napata settilistasta kuvaa kun eräs ystävällinen sielu vain totesi että ota se mukaan ja lopulta ojensi kouraan, heh kiitos vain.

Bleach For Breakfast EP:ltä yhtä biisiä vaille kaikki, ekalta ja tokalta seiskalta jäi kummaltakin kaksi ulkopuolelle +mukana vielä Beach Impediment Presents: Hardcore Gimme Some More -kokoelmalevyltä Lapdog. Kahden illan aikana ulkomaalaisista kovin oli kyllä laitettu heti tälle päivää.

Mun onneksi illan vei kuitenkin kotimainen poppoo eli SIIIIIICK URRRRGE !!!

Oli huikeeta! -kilu ✌  >> YYKAAHOOVEE

Special tänkjuus:

Sick Urge

Born To Cry

Nuoret Sankarit

Foreseen

Ajax

+jotka järkkäs!

Lämppäribisnes vol. 8: Amusia Porin Montussa 23.4.2016

Illan päätähtenä luonnollisesti Tiisu, pus!

Mulla oli vakaa aikomus tutustua Amusiaan etukäteen, mutta ajatuksen asteellehan tuo jäi ovella kolkutelleen Euroopan rundin ja viime hetken pakkauspaniikin takia. Tiesin bändin olevan Porista kotoisin, joten oletin, että Montussa olisi jonnin verran porukkaa, joille bändi on jo entuudestaan tuttu. Musasta ei ollut sen kummempaa tietoa, mutta promokuvista päättelin, että todennäköisesti poppia tai jotain elektronista settiä olisi luvassa. Ei mennyt paljoa metsään tuo veikkaus.

Edessä oli kaksi saakelin aikaista aamua, joten toivoin illan aikataulujen pitävän, että ehtisin aikuisten oikeasti vähän koisatakin. Verenpaineet lähtivät kuitenkin kohinalla nousuun heti kättelyssä, sillä keikka alkoi about vartin myöhässä. Rauhoituin vähän kun bändi viimein tallusteli lavalle ja setin ensimmäinen biisi kuulosti itse asiassa erittäin hyvältä. Tuli mieleen PMMP:n Veden varaan -lätyn aikainen soundi ja se ei ole yhtään pöllömpi juttu. Mitenkäs se yleisö? Jos en olisi tiennyt bändin olevan Porista, niin ei sitä olisi ainakaan ihmisten reaktiosta voinut mitenkään päätellä. Aika ujo boogie oli, mutta suurin osa porukasta taisi olla vielä tuoppi kourassa yläkerran pubissa. No, mikäs siinä rauhassa fiilistellessä.

Miellyttävän mystinen fiilis kaikkosi kuitenkin sekunnin sadasosassa kun biisi päättyi ja laulaja kiekaisi: "Sehän meni ihan vitun hyvin!"
Ahaa, okei... Sinänsä tykkäsin mimmin anteeksipyytelemättömästä asenteesta ja ihmisten kirjaimellisesta roudaamisesta tanssilattialle, pisteet siitä. Ylenpalttinen kiroilu ja ihan liian pitkät ja monesti täysin tarpeettomat välispiikit kuitenkin alkoivat tökkimään nopeasti. Miten ihana tunnelma olisikaan saatu aikaan, jos bändi olisi vain soitellut aina muutaman biisin putkeen ilman sen kummempia selityksiä joka välissä. Biiseissä oli rutkasti kauniita melodioita ja mitä nyt ehdin lyriikoita kuuntelemaan niin tykkäilin kovasti. Muchos potentiaali, kerrassaan!

Mutta joo, ne kilometrien pituiset välispiikit venyttivät settiä ja muutenkin bändi käyttäytyi niin kuin Montussa ei muita orkestereita sinä iltana soittaisikaan. Toisaalta lämppärin on tarkoituskin yrittää vähän nokittaa pääesiintyjää, mutta annettujen aikataulujen sallimissa rajoissa kiitos. En todellakaan ollut ainoa, joka tuolla katseli kelloaan ja huokaili. Jos v-käyrä ei ollut varsinaisen setin päätyessä vielä tarpeeksi tapissa niin voi jumalauta, vielä KAHDEN biisin encore! Moro. Loppujen lopuksi Amusia lopetti silloin kun Tiisun piti aloittaa. Jes jes ja pai pai edes niille neljän tunnin yöunille.

Eipä ole hetkeen mistään bändistä jäänyt niin ristiriitaisia fiiliksiä kuin Amusiasta. Musa oli kaikin puolin tehokkaasti potkivaa poppia ja tykkäisin kyllä kuunnella sitä enemmänkin. Suht herkän ja tunteellisen musiikin kaveriksi ei kuitenkaan mielestäni sopinut jäätäviin mittoihin yltänyt kiroilu ja jotenkin todella raisu meno biisien välissä. Kontrasti on liian räikeä, ainakin itseäni se hämmensi ja häiritsi ihan älyttömästi. Taidan tyytyä jatkossa kuuntelemaan tätä poppoota vain ja ainoastaan himassa omien aikataulujeni puitteissa. Harmi sinänsä, koska ainesta tässä bändissä kyllä olisi sekä levyllä että livenä. Ensivaikutelmat kantavat kuitenkin ainakin omalla kohdallani melkoisen pitkälle ja tästä ärsytyksestä toipumiseen menee vielä hetki.

- juoksepoistytto