sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Super Sunnuntai TVO:lla 10.7.2016

Save the best for last ei nyt kyllä tän postauksen kohdalla päde sillä se illan paras tulee nyt heti alkuun ja voisin kaikkien muiden bändien kohdalle lyödä "ihan kiva" -leiman meinaa alkuhaippi oli aika korkee.

LOPPUSIJOITUS
Varmasti tuttua puuhaa koittaa saattaa magneetin samannimisiä napoja yhteen niiden kuitenkin vain hylkiessä toisiaan ja just kun meinaisi saada ne kohtamaan, ohi menee kuitenkin. Siinäpä tarina meikästä ja Loppusijoituksen keikoista. Viimeisin Tampereen visiitti esimerkki parhaimmillaan: "olemme bändi nimeltä Pää Kii ja soitamme tän kokoonpanon vikan keikan samana iltana tällain kahden päivän varoitusajalla" taisin sekä itkeä, että nauraa. Kunnes viimein kaikista paikoista Turku natsasi. Tre-Tku bussiin ehdin puolitoista minuuttia ennen lähtöä ja soittoaikojen aikaistumisen takia Turussakin piti hieman hölkätä jottei yksikään biisi jäisi kuulematta.
Tää bändi teki muhun aikas lähtemättömän vaikutuksen ekan keikan perusteella. Heti kun keikka TVO:lla alkoi kävi selväksi ettei se alkuihastus ole tässä välissä ehtinyt kadota minnekään. Oli siistiä kokea samaisia ouyeaah -tuntemuksia taas uudestaan kun tunnisti niitä marraskuussa(!) 2015 kuultuja mukaansa tempaavia koukkuja (jotka vieläkin killuu tiukasti kiinni poskessa). Tuttua osittain joo, turvallista -no ei. Omaan ansaanhan siinä heti astuttiin kun koitti mukamas nyökytellä tahdissa mukana ku tahtiahan voisi luonnehtia ympäriinsä poukkoilevaksi villihevoslaumaksi: ne tietää minne ne on menossa jättäen lassotyypit pyörittelemään peukaloitaan nopeiden yllätyskäännösten johdosta.

Ei tässä mitään pyörää olla uudelleen keksitty, mutta Loppusijoituksessa on vain sitä määrittelemätöntä jotain mikä kumpuaa esille etenkin livetilanteessa tehden tästä just riittävästi spessumpaa. Joku muu saattaisi ihmetellä ai niinku hä mitä, mutta eipä tätä muiden korvilla kuunnella. Toivon bändin tyypeilläkin olevan yhtä kivaa miltä näin ulkopuolisen silmiin vaikutti sillä haluan edelleen (toivottavasti paremmalla menestyksellä) seurata mitäs mitäs. Keikkoja kiitos, todellakin lähen sinne Kouvolaan tai minne vaatiikin. Ilosanomaa bändi levitti paitsi musiikillaan. mutta myös tiedolla siitä että se EP on nyt ihan oikeasti tulossa! Bandcamp-maistiasia olen kuluttanut hillitysti sillä haluan jotain hipelöitävää samalla kun luukutan ne kaikki kymmenen biisiä putkeen levyä vähän välissä käännellen.
Jaksan loputtomasti hehkuttaa miten on niin hemmetin siistiä, että ajallisesti joku parinkymmenen minuutin livemusapläjäys kuuden euron hintaan (täs illas 1,5€ per bändi!) voi saada aikaan todella vahvan elämän on ihanaa fiiliksen, kun joillekin tyypeille se vaati kaksi rekallista kamaa raahattuna isoon halliin ja artistilta vähintäänkin puolitoista tuntia tykittelyä jotta voi edes kuitata saaneensa rahoillensa vastinetta. Ois kauheeta olla tollanen tyyppi, tässä tapauksessa olen siis kerrankin erittäin onnellisessa asemassa.

Niin olihan jotain muitakin bändejä oli paikalla ja mitäpäs muuta internetti kaipaisikaan enemmän kuin lisää sössötystä.

HJÄRNBLÖDNING
Aika somaa miten toinen kerta kun nyt Hjärnblödningin näki livenä oli jälleen samoissa iltamissa Loppusijoituksen kanssa sillä bändeiltä on tulossa yhteinen splitti! Eipä ois siis paremmalla bändillä voinut edellisen jälkeen jatkaa. Keikka alkoi heti päräyttävästi rumpusetin lautasen hakeutuessa lavan lattiaan anelemaan armoa jo ennen ensimmäistäkää kapulan iskua. No such luck sillä armoa ei tunneta kun taas sai ihmetellä miten Hjärnblödning saakin ruotsin kielen kuulostamaan niin hemmetin hyvältä ja tää keikka osu ja uppos vielä paremmin mitä silloin Vastiksella. Hymyilytti bongata TVO:n tolpassa bändin vanha settilista. Kyllä siitäkin jo tietää bändinä saavuttaneensa jotain kun eturivissä on joku hyväntahtoisesti huutelemassa. Ainoa miinus mitä tälle keikalle keksin on se miten ikävä tuli meikän toisen ruottiksi itseään ilmaisevan favoritin Martyrdödin keikoille. Nähdäppä tää kaksikko joskus yhteiskeikalla +tietty Loppusijoitus vielä sinne sekaan niin uuh!
..och samma på mina dåliga svenska: jätteroligt!

TENEMENT
Tenement herätti kiinnostuksen useiden Hässäkkä-päivien ympärille ympätyiden suomikeikkojen takia. Nuo keikat kuitenkin jäivät syistä ja toisista välistä, joten yllätysesiintyjän pesti passasi paremin kuin hyvin. Selkeästi illan kepein setti toi tähän väliin mukavan freesin tuulahduksen ja TVO:llekin värikkäämpää yleisökirjoa. Keikka alkoi pienen tsekin jälkeen ilman kummempaa ilmoitusta peräti vartin aikataulusta edellä saaden jengin valumaan sukkelaan takaisin sisätiloihin. Sanan suurimmassa kohteliaisuudessaan Tenementin menossa oli hyvää musanörtti-vibaa! Erityisesti trion kitaristi-laulaja varasti shown kitarankäsittelytaidoillaan tuoden iloa sekä silmille, että korville. Levytyksiin tutustuessa mikään bändin tuotannosta ei oikein noussut ylitse muiden jättäen tarttumapinnan olemattomaksi vaikka kivalta kuulostavaa pop-rockia onkin. Livenä tää toimi mulle paljon paremmin mutten poissulje mahdollisuutta siitä että joskus joku Tenementin levytys löytäisi tiensä levyhyllyyni.

EXILENT
Mikä nyt ihan ekana bändistä jäi mieleen oli ne överimakeet tuplataustaörinät! Yllätyksenä tuli miten bändillä tuntui riittävän matskua soittaa vaikka kuinka kauan ja onneksi aikataulut olivat juosseet hieman edellä niin saatiin ainakin se kymmenisen minuuttia bonusta. Kaikki palaset oli kohillaan, nopeeta musaa, vaihtelevat vokaalit toimii, you name it ...mutta sitten kuitenkin liveen ei välittynyt samaa raivoa mikä levyä kuunnellessa kävi heti naamaan kiinni. Keikkahan siinä hetkessä oli huikee ja se liki tunti meni ihan keposasti. Nyt kuitenkin vain yksi monista nähdyistä hyvän fiiliksen jättäneistä seteistä, tähän pakostakin se ihan kiva -leima. Osoitti hyvää pelisilmää järjestäjiltä kun kisastudiota viritellessä ja bändin kysellessä paljonkos heillä olikaan vielä aikaa soittaa, screenille heijastettiin setin loppuajaksi Exilent rules ok teksti ja sekös huvitti bändiä. Hyvää mieltä vaan kaikille!

Oikein mukava ilta kaiken kaikkiaan ja olihan tää nyt tosi hyvä kattaus! 
Sitten sai taas vaihteeksi kiitä kohti bussia. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//

wohoo!

Loppusijoitus @ TVO

Tenement @ TVO

Exilent @ TVO

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kuukauden kuvat

Kuukauden kuvat ja Karmarock Edition! Karmarock oli aikoinaan meidän molempien vakiofestivaali, vaikka nykyään olemme melko lailla vieraantuneet tästä Harjavallan ylpeydestä monestakin eri syystä. Kyseessä on kuitenkin sen verran perinteikäs ja erikoislaatuinen tapahtuma, että menneiden vuosien muistelu on paikallaan. Kuvia tulee molemmilta tässä kuussa kaksin kappalein, sillä monien vuosien festarointisaldosta on hankala valita vain yhtä räpsyä.

Appendix ft. Herra Ylppö @ Karmarock 29.7.2006
Tää oli meikän toka Karmarokki ja sitä aikaa kun Maj Karman setti alkoi Motörheadin Orgasmatron-kappaleen Orgasmaattori -versioinnilla. Porilainen punk-yhtye Appendix julkaisi samana vuonna Syyntakeeton nimisen albumin jonka päättää  Ei raha oo mun valuuttaa uusintaversiointi johon vokaalit levyllä tarjoilee Herra Ylppö. Odotetusti samat sävelet kuultiin myös livenä! Kymmennen vuotta jo tästäkin vierähtänyt, ei kyllä uskoisi sillä kilaroinnin määrä on edelleen vakio.

 Negative @ Karmarock 28.7.2007
Kakstuhattaseiskan koittaessa oltiin ekaa kertaa yhteisvoimin liikenteessä. Tän vuoden kattaus kolahti meikäläiselle suht hyvin kun Maj Karman lisäksi Harjavallassa soitti mm Die So Fluid, Penniless, Sydän, sydän, Raadelma ja tietenkin Negative. Bändi kertoi miten olivat aikaisempina vuosina toivoneet pääsevänsä niemenomaan Karmarockiin soittaamaan, mutta eivät olleet kelvanneet kunnes nyt. Arvelivat johtuvan siitä kun olivat välissä ehtineet sekoilla tarpeeksi. Bändi oli hemmetin hyvässä vedossa ja tää keikka oli törkeen kova noussen yhdeksi suosikiksini useiden näkemieni Negative-keikkojen joukosta. Persaukisina yö viettettiin ulkosalla asfalttia kuluttaen, seuraavalla kerralla tajuttiin ottaa teltta mukaan. -kilu

Nostaligatrippeilyä näiden klippien tahtiin, NGT-klassikot toimii vuosienkin jälkeen!
 Frozen to Lose it All / Lost Soul / The Moment of Our Love


Lovex @ Karmarock 26.7.2008
Kuvanlaatu taattua 2000-luvun digikamerakamaa, ai että! Kotikylästämme ponnistava Lovex ei ehkä ole se ensimmäinen bändi, joka Karmarockista tulee mieleen. Yksi festarin vahvuuksista on kuitenkin mielestäni uskallus ottaa ohjelmistoon sellaisia artisteja ja bändejä, joita ei yleensä vastaavilla vähän enemmän undergroundiin kallistuvilla festareilla nähdä. Pystytin itse aikoinani teltan Negative-leiriin, enkä hypännyt koskaan tosissani Lovexin kyytiin, mutta tamperelaisena ei bändin tuotannolta voinut mitenkään tuohon aikaan välttyä. Vaikka Lovex ei siis omien lempibändieni joukkoon kuulu, niin Karmarockin keikka on jäänyt kuitenkin mieleen oikein mainiona, energisenä ja hittipitoisena vetona. Yleensä tapahtuman tavanomaisesta linjasta jollain tasolla poikkeavat artistit kiinnostavat ihmisiä eniten ja sen näki tälläkin keikalla lavan eteen kerääntyneen populan määrästä. Kenties Lovex sai Karmarockista haaviinsa muutaman uuden kannattajan.

Lapko @ Karmarock 31.7.2010
Kuvan ihmisolennoista vain yksi viidesosa edustaa Lapkoa, mutta rastapäinen Ville Malja lienee enemmän ja vähemmän kyseisen poppoon ruumiillistuma. Itse keikasta en suoraan sanottuna muista yhtään mitään muuta kuin sen, että Lapko taisi olla illan viimeinen esiintyjä. Seurailimme keikkaa kauempaa ja havahduimme siihen, kun Maj Karma marssi yhtäkkiä lavalle suhteellisen pellit kiinni ja pokaalin kanssa. Satakuntalaisbändit olivat kisanneet keskenään parhaan harjavaltalaisbändin tittelistä. Voittoon johtaneet seikat jäivät meille (ja varmasti monille muillekin) vähän pimentoon, mutta asian ydin lienee se, että Lapko vei pojan kotiin!

- juoksepoistytto

tästäkin tilanteesta videomatskuu!


torstai 14. heinäkuuta 2016

Festarikesä 2016: Provinssirock 30.6.-1.7.

Kesän ensimmäiset isot festarit römyttiin Seinäjoen Provinssirockissa. Kolmipäiväisen festarin kaksi ensimmäistä päivää osuivat meikäläisen laariin Nightwishin ja Cheekin keikkojan ansiosta. Vaikka edellä mainitut olivat se tärkein syy Seinikselle roudaantumiseen, niin kyllä sieltä muitakin suosikkeja ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia löytyi.

Provinssitorstai 30.6.

Olavi Uusivirta @ Mainland Stage

Jouduin sadekuuron saartamaksi tepastellessani Törnävään ja kymmenen minuutin katoksessa kökkiminen sekoitti aikataulujani sen verran, että Olavi ja kumppanit olivat jo lavalla kun pääsin festarialueelle. En kuitenkaan tainnut onneksi missata enempää kuin yhden biisin. Populaa oli paikalla ihan kiitettävästi ajankohtaan nähden, mutta pääsin kuitenkin puikkelehtimaan vaivatta eturivin tuntumaan. Huomio kiinnittyi ensimmäisenä Suomen tai kenties koko maailman suurimpaan vessan seinään eli Olavin taustalakanaan ja ihastelinkin sitä läpi keikan. Aina kun luulin jo lukeneeni jokaisen raapustuksen, niin silmiin osui jotain uutta. Taustalakana oli siis bueno, entäs se itse keikka?

Täytyy tunnustaa, etten ole Olavin uusimpaan lättyyn ehtinyt oikein kunnolla syventyä ja ajattelin sen haittaavan omaa keikkakokemustani. Huoli oli kuitenkin turha, sillä uudelta levyltä festarisettiin olivat päässeet muistaakseni vain meikäläisellekin tutut Toton Africa, Kultaa hiuksissa ja Tanssit vaikka et osaa. Viimeksi mainittu on samalla tavalla riehakas kuin Kauneus sekoittaa mun pään ja jos näiden kahden biisin aikana ei lähde pylly pyörimään, niin lienee parasta varata aika päätohtorille. Setti koostui siis pääasiassa vanhemmasta rautaisesta matskusta ja mieltäni lämmittivät erityisesti omat suosikkini Reeperbahn ja Tiet etäisyyksiin, ai että! Kun ne ovat setissä, niin ei voi olla mälsä keikka. Vaikka aikainen soittoaika torstai-iltapäivänä ei ehkä ollut se kaikista seksikkäin, niin Olavi oli silti nappivalinta päälavan korkkaajaksi. Joku heiveröisemmän liveboogien omaava poppoo tuskin olisi houkutellut yhtä paljon ihmisiä paikalle.

Rauhatäti & Pyhä Lehmä @ Sakko Stage
No niin, tässäpä parivaljakko, joka on jo pidemmän aikaa ollut meikäläisen "ota selvää"-listalla. Muutamia biisejä olen taannoin kuunnellut, mutta syvempää tietämystä leidien menosta ei ollut ennen tätä keikkaa. Täytyy sanoa, että osui ja upposi niin kuin tennarit mutalätäkköön (tästä sai festareiden aikana kyllä ihan kiitettävästi kokemusta)! Älyttömän kova meininki sekä ärhäköitä ja kantaaottavia biisejä. Naisräppäreitä on tässä maassa ihan liian vähän, mutta onneksi ne harvat ovat näinkin tykkejä. Keikka antoi kipinän tutustua tyyppien tuotantoon ja ottaa se paremmin haltuun. Kiinnostaisi myös nähdä miten homma toimii klubiympäristössä, toivottavasti pääsisin ottamaan pian asiasta selvää!

Pää Kii @ Sakko Stage
Tämä keikka ei alunperin kuulunut suunnitelmiin, mutta arvaamaton keli ja yllätysvierailu blogin toisen puoliskon toimesta muuttivat pläänejä. Pää Kii-leirissä puhalsivat muutosten tuulet, sillä kaksi bändin jäsentä oli juuri ilmoittanut lähtevänsä muille teille. Harmi sinänsä, sillä kokoonpano toimi kuin junan vessa, mutta minkäs mahdat jos porukka haluaa vaihtaa maisemaa. Sakkolavan edessä oli väkeä kuin leipäjonossa ja pitti pyöri niin että kolisi. Kyllä lähtee. Oli siistiä päästä fiilistelemään Kylän pahalla puolella ja tietty oman elämäni soundtrackiin kuuluva ja aina yhtä kovaa perseelle potkiva Ees jotain positiivista. Biisin jälkeen käänsin nokan kohti päälavaa ja Yövissyn keikkaa, siitä lisää lähitulevaisuudessa.

Nightwish siis huipensi meikäläisen torstai-illan, siitä keikasta lisää lähitulevaisuudessa!

Provinssiperjantai 1.7.

Maj Karma @ Soundi Stage
Maj Karma on mielestäni aina ollut bändi, joka loistaa halogeenin lailla ahtaassa, hikisessä ja pimeässä klubiympäristössä. Avara ja suhteellisen valoisa festariteltta ei siis aiheuttanut suuren suuria intohimoja, mutta odotin keikkaa kuitenkin mielenkiinnolla. Setin aloitusbiisi Sotaa ei tule on hyvä esimerkki biisistä, jonka koti on klubeilla eikä aurinkoisilla festarilavoilla. Vaihdos tunnetumpaan ja sinkkuihin keskittyvään materiaaliin tapahtui kuitenkin nopeasti ja yleisössä alkoivat tassut nousta kohti kattoa. Ukkonen ja Salama saivat odotetusti osakseen eniten rakkautta, mutta uuden levyn sinkut Puumiekka ja Peltisydän tuntuivat myös maistuvan jengille oikein hyvin. Yllätyksiäkin oli. En olisi ikinä uskonut, että Telekineesi päätyy festarisettiin, joten hihkaisin ääneen biisin ensimmäisten tahtien kajahtaessa ilmoille. Isoin yllätys oli kuitenkin täysin uuden biisin esittäminen, mutta se ei ainakaan muhun tehnyt valitettavasti oikein minkäänlaista vaikutusta eikä jäänyt mieleen. Musapuoli oli suhteellisen hyvin kuosissa, mutta lyriikat puolestaan kovin vaisut. Uutukaisen biisin aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta keikasta jäi varsin positiivinen fiilis ja täytyy sanoa, että viihdyin. Oli kiva nähdä, että Karma kiinnostaa ihmisiä edelleen ja teltta oli lähes täynnä, vaikka iltapäiväneljän soittoaika ei ehkä ollut kaikkien suosiollisin.

Antti Tuisku @ Mainland Stage

Tätä keikkaa festarikansa selvästi odotti, päälavan edessä oli sähköinen tunnelma. Tuiskun viimekesäinen Ruisrockin keikka on eittämättä yksi parhaimmista koskaan näkemistäni pop-keikoista ja kyllähän Provinssissakin oli tarjolla räjähtävää energiaa. Peto on irti on aloitusbiisinä melkoinen pommi, jos sillä ei saada yleisön huomiota niin ei sitten varmaan millään. Provinssi oli polvillaan Tuiskun edessä ja porukka bailasi antaumuksella. Hienoa, että Tuisku kerää viimein sellaisia yleisömassoja, joita hänen  kaltaisensa kokenut esiintyjä ansaitsee. Show oli kasvanut aavistuksen verran sitten viime näkemän, sillä lavasteita oli muuteltu ja lavalla pyöri popparin lisäksi myös pieni neljän hengen tanssiryhmä. Naistanssijoiden meininki oli letkeää ja leideillä oli hyvä asenne, mutta Adam Lambertin ja muiden jenkkistarbojen älyttömiin miestanssijoihin tottuneena Tuiskun vastaavilla sekä puhti että liikkeiden sulavuus jättivät paljon toivomisen varaa. Biisilistan puolesta keikka oli puhdasti hittitykitystä. Omia suosikkihetkiä olivat Pyydä multa anteeks kunnolla, Keinutaan ja Sata salamaa.

Antti Tuisku on täysin oikeutetusti Suomen suurin ja kovin pop-tähti, toista hänen kaltaistaan ei tästä maasta löydy. Itseäni kuitenkin harmittaa vähän se, että tyypin show ei tunnu ainakaan omalla kohdallani kestävän kulutusta. Pari keikkaa vuodessa tätä pop-sirkusta riittää paremmin kuin hyvin. Pelkästään välispiikkien päivittäminen auttaisi huimasti. Spiikit olivat 99 % samat kuin viime kesänä, joten hei jotain vaihtelua nyt pliis. Antti Tuisku on kuitenkin niin monissa liemissä keitetty esiintyjä, että spontaanimmatkin heitot varmasti onnistuisivat, jos tarkasta käsikirjoituksesta vain uskallettaisiin päästää irti. Vaikka huolella rakennettua popshowta on ilo katsella, niin ripaus spontaaniutta veisi koko jutun taivastakin korkeammille leveleille.

Disco Ensemble @ Mainland Stage

Kamera oli keikan ajan turvassa repussa, koska moshpit pauhasi selän takana ja välillä täytyi pidellä aidasta kaksin käsin kiinni. Sen takia kuvat siis uupuvat, mutta olipas tämä kiva gigsi! Fanit olivat kuulemma saaneet jonkun meikäläiselle epäselväksi jääneen kanavan kautta päättää settilistan sisällön ja sen seurauksena tarjolla olikin kunnon bailandosta. Black euro, So long, sisters, This is my head exploding, We might fall apart, Drop dead casanova ja First aid kit takasivat kovan menon ja vanhan matskun vahvan edustuksen, mistä olin todella mielissäni. Tuoreempaakin tavaraa oli toki messissä, muun muassa Macig Recoveries, Spade is the anti-heart, Second Soul ja Eartha kitt. Rapsakan settilistan lisäksi keikassa oli ehdottomasti parasta se, että myös bändin jäsenet olivat silminnähden fiiliksissä. Disco Emppa oli ehdottomasti mulle festarin kovin yllättäjä, bändi tarjosi kunnon energiapläjäyksen. Fanit olivat aivan pähkinöinä ja pähkinäinen tunnelma tarttui meikäläiseenkin. Hieno ja tiukka keikka, kymmenen pistettä!

Perjantain kruunasi Cheek, siitä keikasta löytyy ihan oma postaus täältä! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Hässäkkä-päivät warm up: Gulag Beach in Helsinki & Tampere

I'm a big fan of sideshows since free weekends during summertime are a very rare treat meaning I miss out on most of the festival action. Hässäkkä-päivät in Oulu had a sick line up and I got to enjoy some of that before and after the main event. Here's some pre-Hässäkkä action!

Gulag Beach @ Lepakkomies, Helsinki 6.7. & Vastavirta, Tampere 7.7.2016

First up in Lepis was Blossom Hill who I hadn't listened before at all and only band in this text who didn't also play at Hässäkkä-päivät. From the first notes it became clear their sound was way too pop to me and my friend's liking - who I literally had to drag by arm to get her to come a bit more closer to the stage.
Majority of the crowd were friends of the band it seemed, so the kicks I didn't get from the music I got them from noticing other people enjoying their time by singing and jamming along. The band was quite chatty and shared some nostalgic stories that hit the mark with their audience. Last three songs Off The Rails, You & something I can't figure from the setlist were the best of the bunch but that being said, it's a firm but a polite no thank you to a new serving of more Blossom Hill tunes. 

Then moving onto Tampere. Raivoraittius was the first band of the bill but since I'm not the best at getting going I arrived there when they finished the last one of the set. Thanks to people clapping their hands I did get to hear their encore. Next time if Raivoraittius starts the night I'll try a bit harder to put my pants on quicker.
Bad Jesus Experience
Sometimes band's name might develop a certain image in one's mind of what the band is like. I have always for some reason imagined Bad Jesus Experience being a hippie prog group. "We are Bad Jesus Experience and we play hardcore punk" that became clear and boy was I happy. I took a video at a random point of the set of what must be one of their shortest songs and in thirty and so seconds it capsulizes what the core of the band's set was about.
Then there was the song which started more slow paced, singer exaggeratedly breathing into the mic before bursting into fast paced punk the band had been delivering in your face the whole time. Songs like mentioned bring clear diversity to the set and are always welcome when seeing any band no matter the genre. With that, Bad Jesus Experience, you got my attention. Just when a moment of awkward (well not really) silence tried to creep upon during a short tuning pause, a member of the crowd asked how the bass player's holiday went and apparently bathroom pipes got cleaned up so I was not totally wrong on the progressive part haha.

Thanks to that only sunny day in the forecast, Helsinki called a day earlier than I had originally planned. Lucky me, on a Wednesday night a punk rock band from Berlin happened to play in Lepakkomies. North Korea is not the most common subject you'd expect to hear four Europeans to write about so based on that information alone Gulag Beach seemed interesting enough.
They had a quite sharp and clear sound -you could actually make something out of the lyrics without knowing them beforehand. Now that I've spent some quality time on their bandcamp, which I urge you to do so too, Gulag Beach definitely stepped up a notch at the live setting. For example the opening track of their most recent release Favela Blues, 4th on the set, Central Torture Agency and its bang-a-dang-a-dang drumming parts got me and my friend exchanging looks that indicated fuck yeaah accompanied with dork smiles. 

My smile stayed on as I was glad I'd get to hear it all over again in Tampere. Same set and the high level of catchiness in their songs was evident as now I could even hum along a tad bit especially to my favourite On the Run and to Can't Stand K-Pop that had a less serious approach to the subject than rest of their songs. In Helsinki the band shed some light on the back stories for some of the songs whilst Tampere got a more straight up let's just play treatment.
I can only think of one common downside for both of the shows, the lack of people attending. Midweek slots are rough to begin with but add to that final stages of UEFA Euro (blahblah) clearly had to make it worse. What a shame as the band was so tight and first time over in Finland. In Tampere things were a bit better and those who watched the gig were clearly more interested than in Helsinki resulting in one more song after the set closer North Korean Republic. Singer of the band also asked if anyone knew any Matti Nykänen stories to please share them with him so I hope he heard some of those and that the whole band enjoyed their time in Suomenlinna on Wednesday (me&my friend: those guys must be the band who plays tonight, gotta check on google..yup that's them!). -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//

Thank you it was (mostly) a pleasure:


+ thx to everyone involved making the gigs happen and of course to those who bought a ticket, how fucking awesome are we for supporting live music = super awesome.

 Blow Up Boom Boom  @ Lepis (thx pertsa for filming)
North Korean Republic @ Lepis
On the Run @ Vastis

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Juhannustaikaa Tavastialla

Tiisu @ Tavastian juhannusfestivaalit, 24.6.2016

Tampere sai tällä(kin) kertaa pitää Valtterifestivaalit, Olavi Uusivirrat ja Paula Vesalat hyvänään, kun otin juhannusaattoiltana suunnaksi Helsingin ja Tavastian juhannusfestivaalin. Tavastialla vallinnut tunnelma löi suoraan sanottuna ällikältä. Odotin näkeväni ovella korkeintaan kaksi koivunoksaa ristissä, mutta homman eteen oltiin nähty oikeasti vaivaa ja koko klubi oli kirjaimellisesti vuorattu koivuilla. Tuoksu oli huumaava ja fiilis todella kodikas. En ole koskaan pitänyt Tavastiaa kummoisena hengailupaikkana, mutta vihreiden ystävien ansiosta mesta oli muuttunut viihtyisäksi juhannuskeitaaksi.
Keikan alku oli kenties eeppisin tähän mennessä, sillä setin ensimmäinen biisi oli Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä Kulkuri ja joutsen. Siis miten älytöntä ja ihanaa! Olen vieläkin vähän iiiik! sen takia, heh. Juhannuksena kuuluu kuunnella vanhaa suomalaista iskelmää, joten biisi sopi setin alkuun täydellisesti. Yleensä olen sitä mieltä, että coverit saa tunkea sinne missä aurinko ei paista, mutta tätä biisiä olisi saanut hieroa mun naamaan vaikka koko illan. Niin siistiä se oli. Unohdin pari kertaa olevani Helsingin keskustassa rokkiklubilla keskellä jorpakkoa tönöttävän tanssilavan sijasta. Ja sehän on siis pelkästään mainio juttu. Mun piti itse asiassa joskus taannoin toivoa tätä biisiä, mutta se ajatus sitten jäi unholaan eikä biisi olisi oikeastaan jälkikäteen ajatellen edes kunnolla sopinut millekään menneelle Tiisu-keikalle. Ihan hyvä siis, etten hitaana hämäläisenä ehtinyt toimia ja sekoittaa jonkun toisen keikan tunnelmaa oudoilla toiveillani.
Aika nopeasti entisaikojen iskelmätunnelma sitten vaihtui perinteiseen rehaamiseen ja mikäs siinä! Olin aavistuksen verran väsymyskoomassa uuvuttavan työviikon jäljiltä, joten huojuin aivottomasti menemään kuin huonosti pystytetty juhannussalko ja muutkin yleisön edustajat intoutuivat pian joraamaan kesämekot hulmuten. Keikka oli vähän kuin juhannuskokko, jota ensin kasattiin kaikessa rauhassa, sitten se sytytettiin palamaan ja heitettiin vielä täysi bensakanisteri liekkeihin, että varmasti räjähtää. Miehet saunassa on aina älyttömän tykki livenä, mutta keskikesän juhlan kunniaksi saatiin vähän jotain ylimääräistä hauskaa. Saunasimulaattoria seurasi jo jonkinlaiseksi Tiisun juhannusperinteeksi muodostunut vihtomiskilpailu, joka käytiin Antin, Henkan ja Mikon kesken. Tavastian tanssilattia täyttyi toisiaan läiskivistä nuorukaisista sekä irronneista koivunlehdistä ja skaban voittajaksi kruunattiin lopulta apinan raivolla vihtonut Mikko. Huraa!
Hikinen tunnelma jatkui jotakuinkin loppuun asti. Parhaiten mieleen jäivät aina ihmisiä villitsevä Napa ja tietysti oma all time favorite Uusi aika. Keikka oli ihana pulahdus klubikeikkojen maailmaan kuumimman festarikesän keskellä, enkä olisi omasta väsymystilastani huolimatta halunnut olla oikeastaan missään muualla. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Provinssi liekeissä

Provinssirockista riittää stooria useampaan postaukseen, mutta aloitetaanpa nyt todella loogisesti siitä kahden päivän festariseikkailun viimeisestä keikasta, heh.

Cheek @ Provinssirock, Seinäjoki 1.7.2016

Jare esiintyi Provinssissa edellisen kerran kesällä 2014 ja kyseiseltä gigsiltä on älyttömän hyviä muistoja. Päälavalla oltiin silloinkin, mutta myöhäisiltapäivän soittoaika oli nyt vaihtunut pääesiintyjän pestiksi. Koko festareiden ajan ihmisiä kiusannut sade palasi juuri keikan alkaessa hetkeksi muistuttamaan itsestään, mutta pelkän säikyttelyn asteelle se onneksi jäi. Radio Aallon ilmaiskonsertissa päivänvalon nähnyt intro oli edelleen kova, vaikka kaatosadepaniikki veikin hetkellisesti osan keskittymiskyvystä. Kevään aikana pestatut taustatanssijat marssivat siistissä rivissä lavalle ja alkoivat esitellä taitojaan. Lava oli aika korkea ja yksi korotettu kajari peitti juuri sopivasti osan näkökentästäni, joten tanssimuuvien seuraaminen oli ajoittain hankalaa.
Seurattavaa tässä räppisirkuksessa meinaan riitti, huh. Pyroja, paukkuja ja ilotulitteita ja tietenkin uudet lavarakennelmat. Pää on vieläkin pyörällä kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Hämmentävien aloitusten teema jatkui, sillä setin ensimmäiseksi biisiksi oli valikoitunut Äärirajoille. En ole ihan satavarma onko se kovin toimiva aloitusbiisi. Toisaalta saatan itse olla niin kaavoihin kangistunut, että tällaisiin suht radikaaleihin settilistamuutoksiin tottuminen ottaa oman aikansa. Kovasti kaverin kanssa yöllä pohdittiin, että mikäs toinen biisi siihen voisi sopia. Setin puoliväliin sijoitettu Sä Huudat oli vahva kandidaatti, mutta lopullista tuomiota ei kumpikaan vielä pystynyt antamaan. Seuraavalla keikalla tuo nyt kyseenalaiselta tuntuva aloitus kuitenkin saattaa jo herättää ihan erilaisia fiiliksiä, joten kattellaan!
Aloitusbiisin kummastelun jälkeen jälkeen loppukeikka olikin sitten oikeastaan pelkkää juhlaa ja hurmosta, enpä muista koska on tullut keikalla viimeksi niin paljon naurettua. Provinssiyleisö on yleensä hienosti messissä, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Ääntä ei tosin lavan edustalta kovasti lähtenyt, tuntui että vain takakenttä piti älämölöä. Kädet kuitenkin viuhuivat jengillä senkin edestä ja hyvä niin. Inisin viimeksi siitä, että Tinakenkätyttö/Jossu-kombo alkaa olla jo aika kulahtanut, mutta nyt biisien väliin oltiin tiputettu pari muuta rallia ja Jossua miksattu uudestaan. Odottamatonta, tervetullutta ja virkistävää, ou jee! Uuden lähestymistavan ansiosta Tiniksessä oli taas hurjasti potkua, yksi illan parhaista hetkistä ehdottomasti! Chekkonen on kaikessa ironisuudessaan yksi lempparibiiseistäni Alpha Omegalta, joten harmittaa vähän, että se ei oikein tunnu tarttuvan livenä muuhun yleisöön samalla tavalla. Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta uudempi matsku vaikuttaisi uppoavan festariyleisöön vähintään yhtä hyvin kuin vanhempikin kama. Setin pakollisen slovarin paikan lunastanut Sillat oli ihanan tunnelmallinen hengähdyshetki kaiken paukkeen keskellä.
Liekeissä on kyllä niin ultimaattinen kesä- ja festaribiisi kuin olla ja voi, ai että! Biisissä on myös ehkä koko setin tykeimmät pyrot, joten jos ei ole vielä ehtinyt tulla hiki niin siinä vaiheessa ainakin alkaa kuumottaa. Me Ollaan Ne ja komeat pyrot syöpyivät myös mieleen, tällä festarirundilla ollaan tosissaan satsattu ruutiin ja räiskeeseen. Setin päätti itseoikeutetusti mikäs muukaan kuin aina päräyttävä Sokka Irti, koska niin sen vain kuuluu mennä. Jos saisin aikakoneen ja voisin ryskiä takaisin Seinäjoen kesäyöhön, niin Jippikayjei ja Flexaa ovat ne biisit, jotka haluaisin kaikista eniten kokea uudestaan. Niiden aikana oli pieni ihminen onnensa kukkuloilla.
Nämä Provinssin pirskeet menevät heittämällä omien suosikkikeikkojeni joukkoon, vaikka uuden shown kaikkia hienouksia ei vielä ehtinyt kerrasta täysin omaksumaan. Hienoa, että hommaa jaksetaan uudistaa saman levyn kiertueen aikana näin ahkerasti, se kun ei ole kaikkien artistien kohdalla todellakaan mikään itsestäänselvyys. Tästä on hyvä jatkaa into piukeana kohti loppukesän keikkoja! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto