torstai 29. syyskuuta 2016

Kuukauden kuvat // Pictures of the month

Syyskuu ei ollutkaan ihan tavallinen kuukausi, sillä blogi saavutti pari viikkoa sitten kypsän yhden vuoden iän! Synttäreiden kunniaksi päätimme tehdä vähän erilaisen postauksen ja fiilistellä kenties erikoisinta ja päättömintä keikkakokemusta, joka ei ihan helpolla unohdu.

The Red Paintings @ Sputnik, Münster, Saksa 27.2.2014

TRP on bändi, joka rakastaa teemoitettuja kiertueita. Vuoden 2014 headline-kiertueen teemana oli muinainen Egypti ja ei siinä sitten auttanut muu kuin kehittää rundia varten hillittömimmät releet mitä maa päällään kantaa. Kultamaalia, yönmustaa kajalia, flamingohatut ja siihen vielä omin kätösin askarrellut siivet ja tadaa, egyptiläiset flamingojumalattaret valmiina bailaamaan ja hämmentämään! Hämmennysaste jäi kuitenkin odotettua lievemmäksi, sillä olimme tietämättämme kaupungissa valtavan karnevaalijuhlan aikaan. Naamiaispukuihin pukeutunut kansa täytti turut ja torit, eivätkä älyvapaat pukumme täten aiheuttaneet paikallisten keskuudessa minkäänlaista kummastusta. Bändillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan karnevaaleista, joten shokkiarvo ei valunut onneksi kokonaan viemäriin.
Photo taken by Alix Kol, cheers!
Keikasta jäi päällimmäisenä mieleen ultimaattinen mitä helvettiä täällä tapahtuu -fiilis, sillä paikalla oli kameraryhmä, joka kuvasi koko keikan ja piiritti meitä kovalla intensiteetillä. Annoimme jopa lyhyen haastattelun tyypeille gigsin jälkeen lähinnä siksi, että karkuunkaan ei ehditty. Meille ei koskaan selvinnyt mihin illan aikana kuvattu matsku oikein päätyi tai mihin tarkoitukseen sitä aiottiin käyttää. Ehkä hyvä niin. Absurdimpaa keikkakokemusta saa hakea, tätä muistellaan vielä kiikkustuolissa. Mikäli joku nyt alkoi miettimään, että mikäs ihme tällainen The Red Paintings oikein on, niin klikkaapa kaveri tästä ja lue lisää!

Kiitos ja syvä kumarrus kaikille, jotka on meidän bloggailuja ensimmäisen vuoden aikana seuraillut. Seikkailut jatkuvat entiseen malliin, pysykää toki mukana!

Translation: A little pink gem from the archives to celebrate our blog's birthday.

- juoksepoistytto molempien hooveelaisten puolesta

Aikaisemmat Kuukauden kuvat merkinnät:
08/2016 Morrissey + The Sounds

tiistai 20. syyskuuta 2016

Äiti hei! Mua Kuopio kutsui

Elämä on Punk vol. 18 @  Kaivuri Pub, Kuopio 10.9.2016
Keikkapaikka Kaivuri Pub oli mulle täysin uusi tuttavuus ja ihan eri suunnalla Kuopiota missä olin ikuna käynytkään, eli paljon kaivattua vaihtelua Tre-Hki-Tre akselilla ravaamiseen. Perillä odotti tervetullut vastaanotto, vaikka ensin paikasta ehtikin iskeä "apua ahdistus" -vibat. Onneksi olin väärässä. Elämä on Punk pippaloihin saapunut porukka oli aikas huikeaa. Koko reissun ainoa kännisössääjä löytyi vasta Kampin terminaalista hetki ennen Tampereen bussin lähtöä...kuinkas muutenkaan.

MOONSHINE MOJO
Sikarilaatikko-kitaroilla taiteileva duo, joka tälle keikalle oli saanut vahvistusta rumpalistakin. Hyvä valinta illan ekaksi rauhallisemman, mutta kuitenkin rytmikkään bluesmusan takia. Kun aloitettiin hieman iisimmin, bändi sai luotua tillan tosi lämminhenkisen tunnelman. Juuri sellaista musiikkia mikä kantautuessa ulkopuolelle asti herättää mielenkiinnon ja saisi astumaan sisälle. Yhden kappaleen verran tutustuin ennakkoon ja jo silloin laulajan matala ääni miellytti kovasti. Livenä laulaja-kitaristin habituksesta tuli hieman mieleen Jukka Nousiainen aina sikin sokin lattialla olevia papereita myöten. Tulkinnassa ei nyt vielä päästy Nousiaisen tasolle, mutta tuskin siihen pyrittiinkään. Moonshine Mojo soitti noin nelisenkymmentä minuuttia joiden aikana mm yksi biisi sai ensiesityksensä, jotkut ottivat hieman tanssiaskelia ja vikan biisin aikana tasaisesti lisääntynyt yleisömäärä taputti mukana tahtia. Tästä oli hyvä jatkaa.

RATKAISU
Paikallinen, kovaääninen "pitäiskö viimein opetella soittamaan" trio joka nyt sit toi tapetille sitä punkkia. Lyhkäsiä biisejä, jotka sai porukan bailaamaan. Tässä vaiheessa katselin epäuskoisena seinällä ollutta kelloa joka ei näyttänyt edes kymmentä ja Kuopiossa oli jo näin kova meininki päällä. Ratkaisun setti loppui ehkä liiankin äkkiä sillä aina näin suoraviivaista paukutusta olisi mielellään kuunnellut vielä enemmänkin. Tervetuloa Kuopioon niminen biisi päätti keikan ja ajattelin mielessäni että kiitos vain heh. "Ei osata soittaa" en kommentoi tuohon mitään, mutta kun ideaa löytyy ja ne toteutetaan tarpeeksi ääneekkäästi niin sillä kombolla pärjää jo ihan hyvin. Mielelläni näkisin uudestaankin.

TERVE HULLUUUS
Ratkaisun aikana sain vain arpoa kumpikohan näistä kahdesta siinä soitteli, joten pointist heti siitä että bändi esitteli itsensä. Ilmeisen moni paikalla olleista löysi teksteistä paljon samastumisen kohteita, sillä pääesiintyjää lukuunottamatta Terve Hulluus sai riehakkaimman vastaanoton. Kappaleiden maailmoista tuli hieman mieleen Häiriköt, eli jos kyseisestä bändistä pitää tämäkin saattoi toimia. Setissä oli ilmeisesti kovereitakin joukossa, ainakin Hävityksen nimi mainittiin. Uuden biisin aikana sanat jäi hieman matkan varrelle, mutta mitäs pienistä eikä tuntunut yleisö ainakaan haittaavan. Mukavaa, että monille maistui. Mun kohdalla ei juurikaan herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen. Olisihan se ollutkin aika ihme jos 5/5 esiintyjistä olisi tarjoillut sellaista settiä mitä voisi käydä katselemassa toistekin.

GENERALS


Suosikki vetojuhta! Tarkoittaen, että madaltaa huomattavasti kynnystä lähteä keikalle jos mukana Generals. Viime kerrasta oli vain pari viikkoa aikaa ja samaan tuttuun tyyliin täälläkin hoidettiin homma nopeeta kotio. Tasaisen laadukkaita keikkoja bändiltä so far siis nähnyt, että ei nyt järkeä toistaa Lepakkomiehen keikan hehkutuksia. Yleisö oli alkuun ehkä inasen ujompi Generalsin aloittaessa vrt miten muut bändit sai heti porukkaa lähemmäksi lavaa, mutta huom vain alkuun. Ainahan voisin toki vinkua siitä, miten settiin saisi änkeä mun puolesta vielä pari biisiä lisää Pissing In Cereals levyltä sillä toi levy vaan nyt on ihan must listen (+must have!) jos minkään sortin punk-musiikki maistuu. Kova livebändi. Piste.

KIVESVETO GO GO

Äiti hei mua saatana kutsuu - tuo illan kulutetuin lausahdus, joka alkoi elämään jo ennen kuin bändiä näkyi edes lavalla. Mulle tää oli vasta toinen kerta kun Kivesveto Go Go:n keikalla olin, joten en tiedä kuuluuko tuon mainitun lainin sitkeä huuteleminen joka ikiseen väliin vain asiaan? Tavastian keikallahan Äiti Hei korkkasi koko setin vesittäen soidinkutsut heti alkuunsa. Nyt oli bändin turha yrittää vihjata maltin olevan valttia sillä shaatana kutsuuuh. Ihan täysin ei mene jakeluun miksi sitä heti kaipaillaan kun kolme kovaa Psykoosi syvenee, Tajuutsä jätkä? ja Las Vegas tuli heti alkuun eikä Kivareilta taida nyt mitään varsinaista slovaria löytyäkään. Älkööt siis olkoot huolissanne ken tulitte paikalle pogoon, kyl maar oikea orkesteri oli nyt asialla. Tarttuvat kertsit Ankee kesä tytöt syö jäätelöööö ja kaiken kaikkiaan hyvin kasattu settilista piti tunnelmaa yllä aina siihen liki loppuspektaakkeliinkin asti kun viimein Äiti Hei:n aika koitti ja äänekkäimmät pääsivät kipuamaan lavalle antamaan osan itsestään kertosäkeen aikana.

Listan viimeiseinä kappaleena kuultoom Taulasalo, jolla kunnioitettiin saman päivän aamuna menehtyneen kouvolalaisen pesäpallolegendan Pekka Taulasalon muistoa. Oikein hieno ele bändiltä. Kuopio kuitenkin ilmaisi haluavansa lisää ja ainakin 20 denierii vielä piti huolen että kaikilla oli vielä kivaa. Tai ainakin melkein kaikilla. Jossain välissä settiä yleisön joukosta oltiin bongattu henkilö, joka vaikutti paikan päälle raahatulta ja bändin puolelta tuli lupaus tarjota kalja keikan jälkeen mielipahaa paikkaamaan. Tarina ei kerro tartuttiinko tarjoukseen, mutta jälleen oikein huomaavaista. Kahden kerran perusteella Kivesveto Go Go:n keikoille täytyy jatkossakin hakeutua, on ollut tosi letkee meininki!
Kotimatka alkoi aamukolmelta ja päättyi puolilta päivin. Mikäli Elämä on Punk vol. [#] esiintyjien joukosta löytyy jatkossa edes yksi omien suosikkien joukkoon kuuluva, niin kyllä olisin ihan heti valmis roudaan samat reitit uusiksi. Seuraavalla kertaa en ehkä edes eksyisi matkalla keikkapaikalle kuten nyt kävi, terkuin surkein kartanlukija ever.
-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE

Oli siistii, kiitos:
+tapahtuman järkkääjät, yleisö, ym!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Ääripäiden kohtaaminen

Alkuperäisen suunnitelman mukainen rauhallinen kotiviikonloppu meni täysin reisille, kun tajusin että nyt olisi mahdollisuus nähdä kaksi siistiä keikkaa saman päivän aikana. Ei kai siinä sitten muuta kun reppu selkään ja haudassa ehtii nukkua.

Beetlehem @ Valtava-festarit, Helsinki 3.9.2016
Tänne suoraan Lintsin vatkaimista jalat pohkeisiin asti läpimärkinä. Iltapäivällä alkanut esterisade ei hellittänyt ja yliopistorakennusten sisäpiha litisi, lätisi ja lainehti. Aikataulut olivat vähän venähtäneet, sillä hurmaava Karina soitteli vielä kun saavuimme paikalle iltaseiskan aikaan. Olosuhteet nyt olivat mitä olivat, joten ei ihme että soittoajatkin menevät vähän vituralleen. En yleensä jaksa vetää säästä sen ihmeempää pulttia, mutta tällä kertaa otti kyllä infernaalisesti pannuun lähinnä tapahtuman järjestäjien puolesta. Festarimiljöö ja bändikattaus oli niin huikea, että se olisi ansainnut arvoisensa kelin. Oli märkyydessä ja kylmyydessä kuitenkin jotain hyvääkin. Tiedä sitten onko tämä vain suomalaisille tyypillinen piirre, mutta haastavien olosuhteiden vallitessa sitä yleensä yltyy huippusuorituksiin ikään kuin näyttääkseen kansainvälistä käsimerkkiä universumille.
En osaa nostaa Beetlehemin setistä esiin yhtäkään yksittäistä biisiä lahopäisyyteni takia, mutta voi pyhä persaus että oli mahtavaa. Yksi ihan uusi biisikin sieltä tuli, eikä ollut yhtään pöllömpi kipale. Bändi kuulosti ylipäätään hullun hyvältä. Kaveri kommentoi, että mieleen tuli entisaikojen Apulanta ja siinä on kieltämättä jotain perää. Rosoista, äänekästä, räkäistä ja sähköistä menoa tehokkaita melodioita unohtamatta. Tuntui kuin joku olisi ottanut hartioista kiinni ja ravistanut niin, että päässä vain kolisee. Jälkeenpäin ajateltuna kaatosade oikeastaan sopi kuvioon täydellisesti, ei tällaista settiä olisi voinut missään hempeässä auringonlaskun kajossa vetää. Keikalla vallitsi jotenkin tosi alkukantainen tunnelma ja raaka energia, joka korostui entisestään kun yleisön keskuuteen syntyi pieni mutta pippurinen moshpit. Onhan siinä jotain äärimmäisen hienoa ja voimauttavaa kuunnella raivoisaa livemusaa ja liukastella märillä mukulakivillä. Ainoa miinus oli se, että setti oli ohi yhdessä hujauksessa, enemmänkin olisi mieluusti kuunnellut. (ps. Beetlehemistä on raapusteltu blogiin kerran aiemminkin, kiinnostuneet ei muuta kun Klik!)

Keikkahurmoksen laannuttua kylmät, märät ja tunnottomat jalat muistuttivat nopeasti olemassaolostaan, joten seuraavaksi kohteeksi valikoitui yksimielisesti kaverin residenssi. Varpaiden kuivattelua ja teetä sisältäneen välikuoleman jälkeen oli aika lähteä takaisin sateeseen, tosin tällä kertaa lopullinen määränpää sijaitsi onneksi sisätiloissa.

Henkka ja Mathias @ Omatuntoklubi, Helsinki 3.9.2016
Ja sitten jotain aivan muuta! Mökki sisämaassa-ep oli juuri pulpahtanut Spotifyyn kaiken kansan kuultavaksi ja Omatuntoklubin gigsi toimitti julkkarikeikan virkaa. Railakkaista suosionosoituksita päätellen paikalla oli jonnin verran ihmisiä, jotka olivat jo ehtineet ottaa parivaljakon tuotannon haltuun. Setti alkoi lyhyellä stoorilla, joka pohjusti kivasti ep:n teemaa. Teemalevyille eksyy aina helposti pari täytebiisiä, jotka eivät oikein sovi kuvaan ja täten tekevät särön kokonaisuuteen, mutta Mökki sisämaassa ei kärsi niistä ongelmista. Toki biisejä on "vain" viisi, mutta lyhyestä virsi kaunis. Harvemmin sitä näkee ja kuulee näin onnistunutta teemoitusta ja draaman kaarta, biisejä kuunnellessa aistii kuinka vaivattomasti ja luonnollisesti ne ovat syntyneet.
Keikalla oli todella rento tunnelma, oikeastaan lähes unenomainen. Tykkään Henkan ja Mathiaksen tuotannossa siitä, että biisit saattavat ensikuulemalta vaikuttaa tosi yksinkertaisilta, vaikka todellisuudessa niissä on mielettömästi eri kerroksia ja sävyjä. Aamuyö- ja Sauna sammui siinä sittenkin -biisit ovat samaan aikaan uskomattoman viattomia ja sopivasti pikkutuhmia, niitä kuunnellessa on mahdotonta olla virnistämättä. Omia lempparibiisejäni ovat Saippuakupla sekä Usko, toivo ja rakkaus. Kerrankin jollain artistilla on niin vähän biisejä repertuurissaan, että omien lempibiisiensä perään ei tarvitse jäädä livetilanteessa itkemään vaan ne kuulee satavarmasti, hah. Molemmissa kipaleissa käsitellään käsitellään suht syvällisiä juttuja, mutta heleät melodiat saavat ne tuntumaan kevyiltä ja jotenkin raikkailta. Ihanan moniulotteista kamaa, jokaisella kuuntelukerralla huomaa löytävänsä jotain uutta.

Jos päivän tapahtumia pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin "tunnelmasta toiseen" olisi aika hyvä kiteytys. Beetlehemin keikka oli kuin musiikillinen turpiinveto kun taas Henkan ja Mathiaksen setti toi yhtä lämpimän fiiliksen kuin hunajalla terästetty tee. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

torstai 1. syyskuuta 2016

No johan oli markkinat Lepiksessä 27.8.

ACID RUNS
Kerrankin oli hyvä ajoitus kun keikka alkoi samaan aikaan kun itsekin reippailin lavaa kohden. Acid Runsin olin nähnyt kerran aiemmin ja silloinen trio tykitti nyt viisipäisenä kahden kitaristin ja instrumentistaan vapautetun laulajan voimin. Yllätys oli iloinen kun stage left cornerissa soitti Lauri Eloranta. Taas kävi kuitenkin vähän kuten viimeksikin, eli muutaman kappaleen jälkeen alussa iskenyt huuma laantui ja biisit alkoivat kuulostamaan liian samanlaisilta. Keikan piti alkuun toimia levyjulkkarina, mutta se kai ei yllätä miten noissa hommissa tapahtuu aina viivästyksiä. Levy kyllä kiinnostaa sillä biisien tullessa tutummiksi uskoisin keikkakokemuksestakin vihdoin tulevan kokonaisemman ja niiden muutamien bandcampissa olevien kappaleiden perusteella Acid Runsia kehtaisi kuunnella kotonakin. Jos pisteitä jaettaisiin bändin livekunnosta niin sitä tulisi kyllä täysi kymppi! Tyypit soitti hatun nostamisen arvoisella intensiteetillä setin alusta loppun ja sellaista bändiä on aina ilo katsella ja kuunnella.

MIETTIIN
Tiedättehän, kun joku hehkuttaa jotain artistia ihan överisti "siis tää on ihan törkeen kova!" ja itse suhtautuu toisen intoiluun lähinnä olan kohautuksella juu varmasti on. Eräänä astetta erikoisempana viikonloppuna (Nyrkkitappelu-osio jo blogis) mulle annettiin kolme seiskaa joista yksi oli Miettiin Monta suoraa seinää. Kuului vielä ylistäviä saatesanoja ja tieto siitä miten tossa yks tyyppi soittaa kaiken. Kohta pitikin jo kaivaa pari kappaletta esiin youtubesta sillä TÄÄ ON NIIN HYVÄ ja kappas, itse asiassa ei ollenkaan hassumpaa. Totaalinen koukutus tapahtui himassa levyn löytäessä tiensä soittimeen ja siinä vaiheessa kun se ei sieltä enää juurikaan poistunut, harkitsin pitäiskö tiputtaa Unelmissa biisin youtube-url alakerran naapurin postiluukusta meinaa on saattanut hieman tömistä.

Keikan facebook-tapahtumasivulle postattiin tulevaa ennakoiva kuvamuokkaus tämän ollessa astetta spessumpi keikka big band -kokoonpanolla. Lavalta löytyi hyvin pukeutunutta soittajaa perus kitara-rumpu-basso -kombon lisäksi ainakin kiipparistia, marakassien sheikkaajaa ja jossain välissä ilmoille tuutattiin trumpettisoolokin. En tietty tiedä mitkä kaikki elementit/soittajat tästä on mukana Miettiin ns normisetissä, joten tää oli vissiin aika hulppea tapa nähdä bändi ekaa kertaa livenä.

Paniikkihäirötä Turpaan, mun top 3 Miettiin-biisit kakkonen (kolmosen ollessa vaihtuvaa sorttia ja käsittäen ainakin kolme eri biisiä) aloitti ilmeisesti muidenkin paikalla olleiden mielestä illan odotetuimman keikan. Bileet starttasi heti! Ei paljoa tarjottu rakoa hengähtää kun jo heti perään tuli Muissa Maailmoissa ja suhteessa slovarimpi Urbaani Ahdistus, jonka kertosäe nousee ihan omiin lukemiinsa, vaikuttavaa! Rappiolla 2 kohdalla muistelin miten viikkoa aiemmin Sick Thoughtsin VV:n keikan lavapyörimiset oli lähinnä vaivaannuttavaa katseltavaa kun nyt sit Lepiksessä kaikki se piehtarointi, yleisön seassa esiintyminen ja ärsykkeisiin (mm repsottava katto) reagointi oli ihan smooth operator -kamaa eikä tippaakaan teennäistä. Epäpyhän jälkeen tuli ainoa kysymysmerkki-biisi. Koveri joka pitäis tietää, jos jostain jotain tietää (ja mähän en tiiä)? Miettiin orginaali joka jäänyt huomaamatta? Anycase, jostain ilmestyi lisää nyrkin heiluttajia ja mukana laulajia, sen takia nojaisin koverin suuntaan.
Unelmissa oli up next ja toi kappalehan alkaa heti kunnon paasauksella, joten tää basistin kainalon kautta laulettu versio ei nyt ihan vastannut odotuksia etenkin kun mikrofonin johtokin lähti jossain välissä irti. Mutta ei tässä vielä kaikki! Lavalle saapui vikojen biisien SSNK ja Eläin ajaksi maskotti-panda namujen kera joita viskottiin yleisön sekaan. Niin ja tää lepiskeikka toimitti synttäribileiden virkaa ja Miettiin setin aikana jaettiin myös lahja ja kortti juhlakalulle. Ei ois uskonut tän olevan vasta illan toka bändi. Huikeeta mikä meininki!!
GENERALS
Bändi laitteli kamojaan kuntoon kun joku satunnainen päihtynyt sankari tuli kyselemään onko tää mun suosikkibändi. Vastasin miten on todettu hyväksi livenä ja julkaisivat hiljattain erittäin kovan levyn, mutta ilmeisesti vastaus oli väärä sillä oikeasti kiinnosti kuka mun mielestä parhaimman näköinen soittaja ja ketä mä niistä tulin tonne fanittamaan...JAA-A. Kerta se on ensimmäinenkin kun tällaisissa keikkapaikoissa tullaan tollasta läppää heittämään. Toi tyyppi ei valitettavasti edes vitsaillut ja onnistui lyhyessä ajassa olemaan muutenkin vitun ärsyttävä tunkiessaan liian lähelle. Pakoreitti luonnollisesti lavaa kohden, jotta pystyi myös paneutumaan tarkemmin siihen, kuka näytti parhaimmalta Lepakkomiehen valaistuksessa.
Tähän löytyi vastaus nopeasti: settilista näytti komealta jo etäämmältäkin kuikuillessa. Aloitusbiisiksi valikoitui Pissing In Cereals LP:n eka ralli Society is Full. Mikä muhun Generalsissa vetoaa (siis tiätty komeiden soittoniekkojen lisäksi!1) on heidän raisu, straight forward rosoinen meininki ja soundi, jossa kuitenkin seassa tosi koukuttavia kohtia. Asiaa tulee välissä nopealla ulosannilla ja tahdissa ei meinaa pysyä, mutta onneksi aina jostain löytyy jokin hokema mihin tarttua ja pääsee taas aukomaan suutansa biisien tahdissa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta nostettakoon esille keikallakin soitetut You Are an Asshole and Your Band Sucks joka on kiva laini huudella jo keikan keskivälissä, kuten täällä tapahtui, My Life is a Mess (and I love it) ja yks mun levysuosikki Waiting For You to Die ja siitä rivi maybe nine to five with the kids and wife / were never meant to be your life.
Joku heitti kommentia miten samoja riffejä kierrätetään vuodesta toiseen, mutta hei kierrätyshän on kunnia-asia ja kyllä toimi näinkin. Liekö Pissing In Cereals LP:n heittämillä kierroksilla osuutta asiaan, että tää Generals keikka oli parempi kun mitä heiltä edellisellä kerralla näin. Meibi, sillä keikkamatskun ollessa pääpirtein hallussa niin loppupeleissä tutuista biiseistä saa useimmiten ne parhaimmat kiksit.

Ton jälkeen hyvä laittaa videomatskuu kappaleesta joka ei mainitulta LP:ltä löydy, mut kovis on!


1981
Jättäydyin heti suosiolla taaemmaksi sillä aikataulujen heittäessä häränpyllyä tiesin lähteväni kesken keikan menemään sillä oli kiire päästä rapsuttelemaan koiruleita. Post-punkki ei ole ikinä räjäyttänyt tajuntaani, joten alkupää keikasta riitti varsin hyvin muutenkin. En kommentoi mitä lyriikkapuoli on kun ne ei nyt siinä tilanteessa jääneet mieleen, mutta muuten 1981 musapuoli oli tosi hyväntuulisen kuuloista, ehkä liiankin omaan makuun. Lauluosuuksia suoritti kaksi bändistä ja kappaleiden ruistailupuolikin oli kunnossa sillä biisit tuntuivat vain kasvavan edetessään. Oikein hyvä loppukevennys illan monipuolisessa esiintyjäkaartissa. Hyvin mielin sai häippästä.

-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE

kiiiitooos:
+ym keille kiitos kuuluupi!