keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

Pictures of the Month kilu's special! As 2016 is starting to wrap up, I had a look at the list of the shows that I've been to and there's quite a few that haven't been mentioned on this odd ball lil' gig-diary of ours. This one stood out not only 'cos the gig poster has been decorating my closet door but because one of the mentioned bands are on the line up of one of the gigs I'm most looking forward to in December.

So all the way back to February with I guess at this point slightly indistinct memories from the shows but whatever, I guess good thing this one is under Pictures of the month title then!

21.2. ORANSSI, HELSINKI

PAKKOSYÖTTÖ
picture is missing: the guitarist, blocked by a shoulder
Pakkosyöttö, this somewhat all-star line-up band played their first gig this night and I always appreciate to hear more in Finnish hardcore when done well. As the picture might indicate, the band put some emotion to their performance. That or just someone who tripped over untied shoelaces. I've not seen Pakkosyöttö since this and I have a hunch that when the next time comes, it will be like I had never seen the band before - partly cos they didn't stick to my memory in any special way and partly 'cos now they've got more gigs under their belt and most likely will play even more tighter and heavier set. Looking forward to that. 

SICK URGE
Fast. FAST!!! Those are the only words that I had written down months ago. In a nutshell that's Sick Urge gig. It was thrilling to watch vocal duties being switched between the guitarist and bass player and with such fast paced songs they didn't even seem to catch any breath in the midst. Playing furiously like the source of electricity for their instruments, monitors..hell, for the whole venue depended on just how fast they can shred/bang that what's been given. After the band was done, I was very pleased I had completely slept over Tampere 's leg of this tour as the first bands of this day didn't play there. They will though on January 28th at Vastavirta! Hopefully I'll make it to that one.

KOVADLINA
There was a quick discussion with the bands and in result punk rockers Kovadlina from Czech Republic took the stage next and by what a storm. It was such a contrast to see the band's singer being like possessed madman on stage as off stage he came across as a very smiley happy-go-lucky person. One didn't need to be able to understand any Czech as universal language of music was so evident that the words sung really meant something to the performer. Towards the end of the set a lil' speech, along these lines, praising the unity that can be the outcome with music and the DIY scene revolving around it. Followed by this during the song the singer (who obviously stole the show you could say) then bashed his forehead open with the microphone and I guess this point I did wish I knew what the song was about because it so went to his emotions. The song is also on the video clip I took of the gig found at the very end of this post.
Speaking of music bringing people together. It was also a nice surprise to see a familiar face touring with the band (wad up T!). He told me how first they were supposed to also tour in Russia but when that didn't work out this Finland run shaped up to be pretty much a short holiday; playing shows, hanging with friends, enjoying good food and great times in general. 

REMISSIONS
Posterboys of Vastavirta-klubi's gig posters. There has to be a ready to use poster base for Remissions' Vastavirta gigs for sure. Nothing wrong with actively playing - the opposite!
How to follow such a gave it all set? How about with much heavier music with a dark, twisted concept set (interest points raised!)? Sounds about right way to go and exactly what Remissions went with. Diversity within the bands is what made the night a success. Not the most memorable set but after fast paced hardcore and punk rock these doomy sounds brought up a warm feeling despite the topic of their songs. I would not mind seeing all the bands again at some point = success! -kilu ✌ // YYKAAHOOVEE
Kovadlina | Remissions
Sick Urge:
Kovadlina:

Thanks!
+organizers, attendees etc!

Previous (with the more common appoach)  Kuukauden kuvat // Pictures of the Month posts:
10/2016  Elastinen + Fintelligens
09/2016 Trash McSweeney (The Red Paintings) ft. YYKAAHOOVE
08/2016 Morrissey + The Sounds


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Oonko vielä hehkuttanut tarpeeksi bändiä Teksti-TV 666?

No en! Teksti-TV 666 todellakin rules ok!
Päällimmäiseksi jääneitä havaintoja ja fiiliksiä bändin vuoden vikoilta keikoilta ja sitä rataa, radalta ojaan suistumista tai jotain! Paljon huutomerkkejä!

PE 28.10. Suisto-klubi, Hämeenlinna
Kvelertak Nattersferd-keikkojen jälkeen (joista joskus jotain..köh) odottelin tätä iltaa into piukeena sillä Suisto on yksi meikän suosikkikeikkapaikoista ja kaipailin enemmän Teksti-TV 666 fanikuntaa ympärille pörräämään kuin mitä tuolla mainitulla kiertueella. Paikalla puoli tuntia ennen oletettua soittoaikaa ja järkytyksen määrä oli suuri sillä missä hemmetissä kaikki oli??  Eka kerta kaikelle kuten sille, että todellakin toivoin viivästystä aikatauluun. Hienoinen sellainen toteutuikin ja huvitti "riittäisi soittimia kaikille yleisössä oleville" heitto. Tilanne onneksi kuitenkin koheni ja keikan aikana en enää kiinnittänyt huomiota oliko takana se parikymmentä tai-sataa tyyppiä, sillä jos jotain niin Tekstareiden musa vie kyllä mennessään.
Täällähän sitä oli enemmän tarjolla kun päästiin takaisin pääesiintyjän settilistan mittoihin. Tämä oli bändin ensiesiintyminen Hämeenlinnassa ja vaikka yleisön puolelta hieman ujosteltiinkin oli taas hauska nähdä Tekstari-tyypit irrottelemassa tyylilleen uskollisina ilman tarkkojen aikataulujen huohottamista niskaan. Sai todistaa ihailtavaa tasapainon hallintaa Suiston eturivin keikkuvilla pöydillä ja lavajuomiakin "ammuttiin" kaarressa tarkalla silmällä suusta toiseen. Jos lähtee Teksti-TV 666 keikoille pelkkä soitinporno mielessä niin saattaa yllättyä kun vastassa ei olekaan silkkaa musanörttien kitarakikkailua. Ja tää antaakin bändille just sen vinksahtaneen lisän mistä meikä ainakin diggaa!

LA 29.10. Olympia-kortteli, Tampere  (sain tavata portsareille kuka täällä soitti heh)
Tätä keikkaa ennen ehdin Pakkahuoneen puolella kuunnella Nyrkkitappelua ja jonki verran Klamydiaakin, sillä kerrankin saman kaupungin keikkojen aikataulut osui tarpeeksi hyvin yhteen. Noista keikoista oma merkintä muhimassa.

RISTO (soolo)
Jos olen niellyt myrkkyä ja mut pitäis saada oksentamaan, soittakaa mulle Ristoa.
Olympia avasi ovensa vasta viikkoa aiemmin, joten ei ollut aavitustakaan miten annetut soittoajat pitivät täällä kutinsa. Paikalle siis hieman ennen kello yhtätoista Tekstareita varten. Yläkerrassa sijaitsevasta keikkatilasta kantautui valitettavasti vielä Riston soittoa, joten jäin alatason tilavaan aulaan hengailemaan samalla kun ylös ehti kävellä enemmän porukkaa mitä Suiston keikalla oli ollut yhteensä. Astuin kuitenkin musiikin loputtua encore-ansaan ja tän tajuttuani meinasin samantien kääntyä pois, mutta artistin mainitessa jotain kaksikymmentä sekuntia kestävästä biisistä ajattelin että kyllä nyt tän verran kestän. Ne sekunnit osottautuikin vain hyväuskoisen huijaukseksi ja alkaessani voida pahoin oli pakko poistua tilasta. En tajua mikä Riston musiikista tekee niin vastenmielistä, mutta tänään ei selkeästikään ollut se oikea hetki testata sietokyvyn rajoja. Ehkä joskus joutuu siihen tilanteeseen, että pakko vain koittaa kestää.

TEKSTI-TV 666
No nyt! Tampere ei pettänyt ja jotain tän suuntaista olikin odottanut. Yleisön ikäjaukauma vaikutti tällaisen erittäin huonon kenenään ikää arvioimaan lähtevän silmiin laajemmalta ja nuorehko ydinjengi pitikin liekkiä heti yllä tartuttaen innostusta muihinkin. Riekkumista kesti koko setin läpi ja nyt näin päinvastaisien yleisöjen jälkeen ekaa kertaa havahduin siihen miten ei se paikalle saapuneiden osallistumisaste oikeastaan vaikuta Tekstareiden meininkeihin mitenkään merkittävästi. Sä et tuu enää takaisin koskaan sijoitettuna jo keskivaiheille aiheutti joissain suurta hämmennystä ja täällä tunneskaalan kirjo olikin laajaa.
Se mikä jäi hiertämään oli yksi yleisössä ollut tyyppi, joka otti kovin henkilökohtaisesti sen kun joku häneen törmäili siinä kaikessa ihmismyllytyksessä. Suoraan sanottuna: vittu mikä urpo kun alkoi viittoilemaan tälle törmäilijälle, joka ei todellakaan edes tarkoituksella tähdännyt tähän ilonpilaajaan, "pidän sua silmällä" tyyppisesti. Just. Tämä vilpittömästi hauskaa pitänyt sitten lopulta lähti pois hämmentyneenä/järkyttyneenä kerta toi toinen vaikutti inasen agressiiviseltakin tapaukselta. Noi tyypit vois vähintäänkin painua kauas siitä edestä tai vielä parempi, jäädä suosiolla kotiin jos ei kestä pientä musan mukana tulevaa tuuppimista. Trust me, kyllä sen eron huomaa jos keikalla tarkoituksella joku kourii sua perseestä tai iskee kyynerpäällä selkärankaan vs. miten nyt yleisöpaljoudessa ajautuu pakostakin kosketuksiin muiden kanssa nimimerkillä kokemusta on.

Ja miksi kiinnitin tähän näin vahvasti huomiota? Olympiassa oli aivan liian valoisaa keikan aikana. Lava oli hyvää kokoa ja soundeissakaan ei valittamista, mutta se valoisuus aiheutti salimaisen tilan takia fläsäreitä jonnekin ala-asteen liikuntatunneille asti latistaen tunnelmaa. Tuollainen valaistus ei mielestä palvele kuin niitä, jotka haluaa enemmin keskittyä keikan aikana juomaan ja juttelemaan sekä ottamaan kuvia itsestään -mitä tätäkin oli havaittavissa. Sopiva pimeys helpottaa keikkaan keskittymistä huimasti ja ei kyllä kauhesti kiinnosta olla valokeilassa noin muutenkaan. Jätetään se homma lavalla heiluville jotka kyllä jälleen kerran hoitivat homman kotiin.

LA 12.11. Dynamo, Turku
2016 vika Tekstari-keikka! Lattiakeikka! Meikän kesäloman aloitus! Settilista oli kokenut ihan totaallisen myllerryksen kun nyt enemmän lauluosuuksia omaavat Silmät kiinni ja kädet ristiin sekä Ilmapallo korkkasivat setin. Metsärosvo teki tällä keikalla myös comebackin ja pakko myöntää, että vasta hiljattain olen oppinut arvostamaan kyseistä biisiä sen ansaitsemalla tavalla. Kappale alkaa puhtaasti slovarina mistä johtuen meidän suhde oli hitaasti kypsyvämpää sorttia. Olin siis eri mielissäni sen paikasta nyt biisilistalla vaikka one guitar too many kerta tän alkaessa yhden soittajan taskusta kaivautui jojo!
Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana ja siitä vielä pari biisiä loppua kohden Jarkko antoi yleisölle mahkun maistaa rokkitähden elämää jakelemalla auliisti kitaraansa randomisti eteenpäin, joten tuore lisäys meikän CVseen: Tekstari "kitaristi" ohikiitävän hetken ajan. Täällä oli tosi hyvä fiilis alusta loppuun! Mukavan intiimi keikkapaikka täynnä hyvää jengiä, joten ainakin mulle passasi mainiosti lopettamaan tältä vuodelta Teksti-TV 666 stalk...keikkailut. Etenkin kun aamulla oli vielä keikkaposterikin pöllittävissä, wohoo! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

KIITOS
Risto...
ym!

maanantai 14. marraskuuta 2016

Mainonnan uhri: SANNI Kari Tapio Paalupaikka Areenalla

Mmmm melonia...halpaa raikasta hunajamelonia.
Meloninhakureissulla silmään osui myös jotain muutakin keltaista:
Jälkimmäiseen en millään muulla paikkakunnalla olisi edes kiinnitänyt mitään huomiota, mutta Pieksämäki tuo kaikkeen taikaa ja pitäähän PMK-meininkejä tukea. Kulttuuritekona siis kohti Wanhojen Weturitallien täysin uudistettuihin tiloihin tehtyä Kari Tapio Paalupaikka Areenaa.

SANNI @ Kari Tapio Paalupaikka Areena, Pieksämäki 11.11.2016
Paalupaikka Areenalle todellakin mahtui kaikki lipun hinnan maksamaan kykeneet, sillä keikkaa pystyi seuraamaan koko tilan ympäri kiertävältä ylätasoltakin. Paikka oli tosiaan ennen toiminut veturitallina, joten siitä voi jo päätellä jotain tilan suuruudesta. Tukossa olevan lavan edustan ja huomattavasti taaempana sijaitsevan anniskelualueen väliin jäi näin ollen paljon tyhjää tilaa samalla mahdollistaen siis sen, että lavalle näki hyvi vaikka mistä.

"Ethän sä edes tykkää Sannista!" No niin, no jaa. Kokeilumielessä kuuntelin kerran Spotifystä suositut-listoja ja siellä Sanniaki oli. Pari biisiä pystyi kuuntelemaan kunnes raja tuli vastaan ja annoin asian olla. Ennen illan keikkaa tein soittolistan viimeisimmän settilistan mukaan ja jälleen kaksi biisiä oli se maksimi. Joidenkin sinkkulohkaisujen kertosäkeistä oli jotain osia tiedossa. mutta muutoin kaikki tuli nyt ihan uutena.
Setti alkoi Sannin nimeä kantavan, tänä vuonna julkaistun levyn aloitusraidalla Koti-ikävä. Heti minkä keikalla tuli väistämättä päin naamaa oli hemmetin lujaa mukana laulava yleisö! Eipä paljoa haitannut ison tilan tyhjät nurkat kun paikallaolijoista lähti ääntä täyttämään joka kolkka. Toinen asia mihin havahduin oli miten mulle ei tehnyt ollenkaan tiukkaa kunnella Sannia livenä. Hyvä alku.
Intoa ei kestänyt kauaa kun huomasin kappaleiden alkavan puuroutua toisiinsa paria poikkeusta lukuunottamatta. En muista milloin viimeksi olisin ravannut jonkun keikan aikana yhtä paljoa ympäriinsä uutta katselukulmaa hakiessa. Hei tänhän mä tiedän ja vuorossa oli Maija Vilkkumaa koveri Ei. Itse enemmin yllättyisin Sannin oman tuotannon helmistä kuin näistä tv:stä tutuista vedoista, sillä mitä keikan aikana tuli selväksi oli se, että Sannin biiseistä löytyy paljon oivaltavia juttuja. Kerta Vain elämää vuorosta on vasta vierähtänyt vuosi, niin sinänsä ohjelman kappaileden läsnäolo oli ymmärrettävää.
Kuten kuvista on saattanut jo huomata, mikä sitten kantoi läpi koko keikan oli toimiva visuaalinen puoli. Keikalla suosikeikseni nousseiden biisien Pojat sekä SANNI aikana screeneillä vaihteli vahvasti kappeleiden sanoituksiin nojaavia kuva-aiheita. Talon puolesta katossa roikkuva valohässäkkä oli vielä oiva lisä keikan valoshowta komppaamaan.
Pop-keikat on mulle tätä nykyään harvinaisempaa herkkua(?) ja mistä Sannin esiintymisessä pidinkin oli "muusikkomainen" lähestymistapa hommaan kuin jos oltaisiin jorattu tarkoin mietittyjen tanssikoreografien mukaan. Keikan aikana biisistä riippuen Sanni soitti välillä akustista kitaraa mm Anssi Kela koverin Levoton tyttö ja se netflix-sarjoja kappaleen 2080-luvulla aikana. Sähkökitaran varressa oltiin ainakin SANNI kohdalla ja tietty lattiatomin paukuttaminen Jos mä oon oikee tahtiin toi sekin keikkaa lisää sitä jotain. Lopussa ei mitään encoreja vaan Että mitähän vittua and that's it.
Levyä en edelleenkään kykene kerralla kuuntelemaan, mutta keikka kyllä parani loppua kohden, joten ei suoraan sanoen haittaisi jos joskus jollekin festarille päätyessä mukana olisi Sannikin. ps. se nimibiisi saattoi jopa lipsahtaa sekalaista settiä soittolistalle Spotifyssä, hups? -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

kiitos kun sain napsasta kuvan!

Koti-ikävä, Pojat, Vahinko, 2080-luvulla, Ku Kanye Kanyee clipit:
Että mitähän vittua:

Tattis!
järkkääjät ym