keskiviikko 30. elokuuta 2017

Ruisrock 2017: Hipistä vipiksi


Ruisrock on ollut mulle jo vuosien ajan the kesäfestari, käyntikertojen laskemiseen eivät enää kahden käden sormet riitä. Artistikattaus on aina niin laaja, että joka vuosi joukosta löytyy joku must see. Tällä kertaa pääsin aistimaan festaritunnelmaa vip-vieraan näkökulmasta. Miltä tuntui välttää kuuluisa Via Dolorosa? Löytyikö tällaiselle tofuhaukalle ja porkkanan purijalle buffasta mitään murkinaa? Entä oliko bajamassa paperia? Nyt se selviää!

Rannekkeenvaihto ja vip-passin noutaminen

Rannekkeet ja passit noudettiin Hotel Marina Palacesta Ruisrockin akkreditointipisteestä. Tulimme mestoille tietty juuri silloin kuin kaikki muutkin, mutta yllättävän nopeasti pääsimme jatkamaan matkaa, vaikka koko aulan ympäri kiemurrellut jono peljästytti ensin. Peukku ripeille työntekijöille! Rakastan festarirannekkeita, ne ovat vain niin saakelin käteviä kapistuksia. Soisin niiden tulevan laajempaan käyttöön Ruississakin, sillä ranteeseen ankkuroidusta kankaanpalasta on huomattavasti helpompi pitää kolmen päivän ajan huoli kuin paperilipusta. Rannekkeen lisäksi saimme myös VIP-passit.

Vesibussikuljetus
Ruuan lisäksi odotin eniten vesibussikuljetusta festarialueelle. Olen tarponut Via Dolorosan päästä päähän niin monta kertaa, että koipeni ansaitsivat vip-kohtelun. Ensimmäinen kosketus vesibussiin perjantai-iltapäivänä ei kuitenkaan ollut kummoinen. Seurueemme tipahti jostain syystä mystiseen, noin neljänkymmenen minuutin väliin, jolloin laituriin ei puksuttanut yhtäkään paattia. Ikuisuudelta tuntunut odotus nostatti epäilykset koko kuljetuksen nopeutta kohtaan ja mietimme, että seuraavina päivinä pitää olla hyvissä ajoin liikenteessä. Takkuilu jäi kuitenkin kaikeksi onneksi tuohon yhteen menomatkaan, kaikki muut kerrat liplattelimme Ruissaloon ja pois mukavan ripeästi ilman sen suurempaa jonotuskaaosta. Aurajoen maisemia kelpasi ihailla ja festarialuetta oli huippua tarkastella täysin uudesta näkövinkkelistä. Vesibussikuljetus oli ehdottomasti viikonlopun suurinta luksusta. Aikaa ja ennen kaikkea energiaa säästyi huimasti ja aamulla oli huomattavasti helpompi päästä sängystä ylös, kun joka jäsentä ei kolottanut.

VIP-alueet

Vipeille oli kaksi omaa aluetta, Niitty-VIP ja Ranta-VIP, joista jälkimmäinen oli ehdoton suosikkini. Rannasta löytyi mm. riippumattoja, varjoisia ja vehreitä piilopaikkoja ja ennen kaikkea rauhaa festarin pauhulta. Leikittelevää hippityyliä modernilla skandinaavisella twistillä, diggasin kovasti! Ranta-VIPissä tuli vietettyä paljon aikaa, sillä kaikki kiinnostavimmat keikat osuivat tänä vuonna jostain syystä Rantalavalle. Remuamisen jälkeen oli taivaallista tulla chillaamaan puiden katveeseen.
Niitty-VIPissä kävin edellä mainitusta syystä vain kerran, mutta jos päälavan tarjonta olisi kiinnostanut enemmän, niin moni keikka olisi varmasti tullut katsottua vip-karsinasta käsin. Näköyhteys Niittylavalle oli loistava, kerrassaan! Alue oli lavan oikeassa reunassa, mutta ainakin JVG:n keikan aikana tunsi olevansa siitä huolimatta homman kuumimmassa ytimessä bailaavan festarikansan keskellä. Niitty-VIP oli omiaan bilehileille ja festarieläimille, Ranta-VIP puolestaan syleili fiilistelijöitä ja rauhallisemman juhlatunnelman ystäviä.

Ruokailu
VIP-buffet tarjoiltiin Ranta-VIPissä ihastuttavassa puutalossa. Ruokalippua vastaan sai lautasen, jonka sai täyttää mielensä mukaan ja santsata niin paljon kuin mieli teki. Linjastoja oli yhteensä neljä, eikä ainakaan meidän seurueemme tarvinnut kauaa jonotella. Noutopöydät oli myös koristeltu ihanan boheemisti ja värikkäästi. Aidoista leikkokukista iso plussa, muovikukat ovat yksi ihmiskunnan turhimmista ja mauttomimmista keksinnöistä.
Tarjolla oli päivittäin vaihtuva lämmin liha- ja kasvisvaihtoehto sekä kylmä salaattipöytä, jonka tarjonta oli sama koko viikonlopun ajan. Salaattipöydästä kauhoin lautaselleni varsinkin aivan iiiihanaaaa kahden tomaatin salaattia sekä kesäkurpitsalla ja rakuunalla terästettyä perunasalaattia. Lämpimistä ruuista suosikkini oli lauantain ohrahelmipläjäys, johon oltiin upotettu paahdettuja kasviksia, härkäpapua ja grillijuustoa. Nam, nam ja nam! Terhakka peukku myös perjantain kylmäsavutofulle ja fenkolille. Liharuuista en osaa antaa arvioita, mutta festarikaverit vaikuttivat ainakin vähintään yhtä tyytyväisiltä sapuskoihinsa kuin minäkin. Jälkkäriksi sai halutessaan kahvia tai teetä sekä minttusuklaata. Lämpimällä säällä suolainen safka uppoaa helpommin, joten pienet suklaapalat olivat oivallinen jälkkäri, mitään isompaa ei olisi jaksanut syödä. Buffasta jäi kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis ja oli ihanaa huomata, että kasvissyöjiä ei väheksytty vaan kaikille tarjottiin maukasta ja sopivan mausteista ruokaa. Porkkanan purija kiittää ja kumartaa!

Bajamajat
Vip-tonttujen berbereistä pidettiin Ranta-VIPissä myös hyvää huolta, bajamajan sijasta tarpeilleen pääsi konteissa oleviin vesivessoihin. Päivän kääntyessä iltaan käsisaippuoita ei juurikaan täydennetty, mutta vessat pidettiin yleisesti ottaen todella siistissä kunnossa koko festivaalin ajan. Paperia, juoksevaa vettä, kunnon lavuaari, peili... Melkein kuin kotona siis! Molemmilla VIP-alueilla vieraille oli tarjolla myös kosteusvoidetta, kasvovettä, hiuslakkaa, purkkaa ynnä muuta virkistymiseen ja ehostukseen tarvittavaa kamaa. Kiva pieni bonari, jolla oli kuitenkin yllättävän iso vaikutus kokonaisfiilikseen.

Olen ollut aiemmin vippinä parilla pienemmällä festarilla ja kokemus ei päätä huimannut. Ruisrock-VIP oli kuitenkin toista maata. Uskaltaisin jopa sanoa, että festarivippien aatelia. Siistit ja loppuun asti suunnitellut VIP-alueet, ystävällinen henkilökunta, a-luokan safkat sekä sujuvat kulkuyhteydet tekivät kylmän kesän aurinkoisimmasta viikonlopusta entistä paremman. Suosittelen! //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

maanantai 14. elokuuta 2017

Nuotiopiirin kaikuja G Livelabissa

Tiisu @ G Livelab, Helsinki 11.8.2017

Illan menomestan virkaa toimitti kaiuttimilla ja monitoreilla kuorrutettu, astetta fiinimpää atmöstä henkivä G Livelab. Luvassa oli kaksi settiä väliaikoineen kaikkineen sekä uutukaisten biisien testausta. Ensimmäinen puolikas alkoi kahdella pöytälaatikko-osastoon kuuluvalla biisillä. Illan toinen biisi Muumipeikkojen pyllyt jyräsi ensimmäisen soolona vedetyn biisin yli vauhdilla, eikä siitä oikeastaan jäänyt ainakaan itselleni mitään sen kummempaa mieleen. Joku saattaisi ehkä haukkua puolueelliseksi, sillä Muumipeikkojen pyllyt on yksi suosikeistani ja sen jääminen pöytälaatikkoon mahdollisesti ikuisiksi ajoiksi saa itkemään verta. Snif! Sitten siirryttiinkin muumeista vähän roisimpaan menoon Perkeleen muodossa. Astetta pehmeämmin svengaava Kuuden jälkeen osaan tanssia tasoitti tietä Perhekuvalle, joka pääsi oikeuksiinsa tarkkaavaisesti kuuntelevan yleisön edessä. Vaarallinen maa on noussut kiertueen aikana livesuosikkieni joukkoon. Loppupuoliskon pitkähköt tiluttelutkin uppoavat mukavasti, vaikka yleensä en vastaavasta menosta juuri perusta.
Entäs ne uudet biisit, missäs ne on? Kuin tilauksesta ensimmäinen setti päättyi soolohommiin ja uuden, vielä keskeneräisen biisin esittämiseen. Ei ollut yhtään pöllömpi, viilailua ja viimeistelyä kehiin vaan! Tässä välissä on pakko mainita se G Livelabin kovasti hehkutettu äänenlaatu, voin kyllä yhtyä ylistykseen laulun ja kokonaisvaltaisen tasapainon puolesta. Yksikään soitin ei hukkunut toisen alle ja lyriikoista sai harvinaisen hyvin selvää. Kun keikalla esitetään useampi entuudestaan tuntematon biisi, niin olisi aika ikävää, jos laulu olisi pelkkää mössöä. Tuttujen biisien kohdalla kehno äänentoisto ei vielä pilaa välttämättä kaikkea, sillä lyriikat löytyvät omasta pääkopasta ja niihin voi tarvittaessa turvautua. Koitti lyhyt väliaika, jonka jälkeen setin toinen puolisko potkaistiin käyntiin Kesä lähetti kirjeen -nimisellä uudella biisillä. Kesästä oli puhe, mutta biisi sai aikaan niin syksyiset fiilikset että ei paremmasta väliä. Tuokaa kumisaappaat, villasukat ja teetä! Jos tuo biisi olisi jokin väri, se olisi oranssi. Maalailevaa ja melodista meininkiä, nättiä.
Pusuttelemaan oli yhtä riemastuttavan söpö kuin aina ennenkin ja nostatti tunnelmaa seuraavia viisuja varten. Anna mun pyöristyä -rallista on muodostunut jonkinlainen Tiisu-anthem ja takuuvarma räjäyttäjä lähes keikalla kuin keikalla, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Mahtuipa sekaan myös yksi uusi kohellusosastoon kuuluva biisi, nimittäin nauruhermoja kutkuttanut Paskaa. Siihen voi saletisti samaistua jokainen, jota on joskus ketuttanut joku juttu, olipa se sitten tiskivuori tai Donald Trump. Ehdottomasti oma suosikki illan uutuuksista! Suomi on poliisivaltio ja Virtaset pitivät huolen räyhäävän rokkimeiningin jatkumisesta. Istuminen ja cocktailbaarimainen ympäristö alkoi silloin vähän jurppia, tuli ikävä pienten klubien hikisiä kanssaihmisiä ja älämölöä. Siihen se räyhäys loppuikin ja tunnelma kääntyi päälaelleen. Pelkällä flyygelillä säestetty Hammastikkukaunotar oli yksi tämän vuoden pysäyttävimmistä live-vedoista. Normiversio potkii perkeleesti ja kuuntelen sitä usein, vaikka lyriikat ovat loppujen lopuksi pirun ahdistavat. Flyygelisovituksessa oli herkkyyttä, jollaista en ole ennen kyseisestä biisistä onnistunut löytämään. Tunnistatko itsesi tänään oli myös päätynyt listalle, olipa ihana ylläri!
Encoressa tarjoiltiin vielä kunnollinen annos musikaalista ilotulitusta. Elämältä turpiin sain lupaili tavanomaista hittiputkea, mutta keikka päättyikin Hiillos-nimisen biisin ensiesitykseen. Kesä lähetti kirjeen oli jo luonteeltaan maalaileva, mutta Hiilloksen kanssa homma vietiin ihan uudelle levelille. Sitä luulee tuntevansa bändin parin vuoden seuraamisen ja lukuisten keikkojen jälkeen, kunnes jotain tällaista tapahtuu ja leuka kolahtaa lattiaan. Biisin kerroksellisuudesta tuli mieleen nuotio (yllättäen, heh), joka syttyy, palaa ja lopulta sammuu. Bändi lisäsi pökköä pesään, kunnes tuhtiin melodisuuteen oli vähällä pakahtua. Lakipiste saavutettiin, osasia alettiin tiputella hiljalleen pois ja pian jäljellä oli enää kiippareiden lähes hypnoottinen soundi. Biisi piti loppuun asti otteessaan kuin elävä tuli konsanaan. Tuokaa grillitikku ja paketti soijanakkeja, tällä hiilloksella kelpaa grillata koko loppukesän!
Summa summarum, festarikauden ja isojen lavojen uuvuttaman keikkamonsterin repaleinen sielu lepäsi intiimissä klubiympäristössä. Astetta rauhallisempi setti sopi G Livelabin miljööseen loistavasti, kohellusta ja pöydillä hyppimistä oli juuri sopivasti. Paikalle saapunut popula oli tullut kuuntelemaan tarinoita rennolla meiningillä, eikä turhasta pönöttämisestä ollut tietoakaan, vaikka suurin osa perslihaksiaan hienostunut drinksu kädessä treenasikin. Elämän koulu -debyytti oli pitkästä aikaa sivuroolissa ja suurimpien hittibiisien poissaolo oli oikeastaan hullun virkistävää. Uuden materiaalin kuuleminen oli sekä jännittävää että ilahduttavaa. Huikeaa, että tuoretta tavaraa syntyy ja sitä halutaan esitellä maailmalle. Keikka osoitti kuitenkin myös sen, että Tänne ei jää kukaan -lätyllä olisi edelleen annettavaa, levyn biisejä ei ainakaan olla missään nimessä soitettu vielä puhki ja stooreissa riittää pureskeltavaa. Oli miten oli ja tuli mitä tuli, tästä on hyvä jatkaa. //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

tiistai 8. elokuuta 2017

POHJALLA 10.6.2017

"Ooh, Sairas T:llä keikka Kouvolassa meikän synttäreinä, sinne! Eiku hetkonen..Pohjalla? Mikäs juttu tää on ..jaa hitosti muitakin, ei taidakaan kiinnostaa."
Ollaanpas heti rehellisiä, maaliskuun loppupuolella kun bongasin tämän Pohjalla spessukeikan ensikertaa Sairas T:n Facebookista, luulin kyseessä olevan soolokeikka sillä Pohjalla -hokemaa olin kuullut siinä vaiheessa tasan sillä yhdellä Saikun keikalla. Delirium -levyltä alkuun vaikeinta oli kuunnella Päättäriltä Päättärille -biisiä sillä siinä on äänessä niin paljon eri tyyppejä ja mua kun ei voi edelleenkään kutsua suomiräpin minkääntasoiseksi kuluttajaksi, niin ajatus kymmenestä jäbästä heilumassa mikkien kanssa lavalla ei ollut se ihanteellisin skenaario.

Ajan kanssa ensin lämpenin Tyhjä Lipas -levylle by Toluhaukat ja sitten erään energisen tuplaajan kovat mainospuheet sai harkitsemaan lähtöä uudestaan. Asioita tapahtui ja yhtäkkiä suunnitelmat olikin harvinaisen selkeät: 10.6. Bar Downtown Kouvola, ei vaihtoehtoja. Tässä yhden tyypin fiilikset iltamista, s'il vous plaît!

POHJALLA SPECIAL @ Bar Downtown Kouvola, 10.6.2017
Hetki ennen lipunmyynnin alkua jonon tiivis tunnelma enteili lupaavaa illalle. Rapussa tarjottiin huikkaa toisille kerta yläkerran juomat piti tuhota ennen alakerran keikkatiloihin valumista. Joillain kyllä jo oli vahvat pohjat alla ilman extrahuikkiakin. Narikan viereiseen loosiin oltiin pystytetty vaatimaton myyntipiste kera mukavat myyntimiehet ja illan ekat kaupat syntyikin heti Klassikot Dekis paidasta ja illan vikat vielä kun Vetelä Helsinki 1 & 2 sekä Liskomies Kuoleman 4 Kättä kassut vaihtuivat massiin. Olisikin ollut aika hienoa jos Katin Tavaran Pohjalla vermeet olisivat ehtineet tälle iltaa! Netistä onneksi saa tilattua.
Aloitusta venaillessa Painajainen kävi vielä vaihtamassa muutaman sanan ja hehkutti miten porukkaa oli reissannut paikalle ympäri Suomen ja Jonestownin perässä peräti Puolasta(!) asti. Mad respect kaikille paikalle saapuneille välimatkoista viis.

LISKOMIES
Liskomies aloitti odotetun illan siinä vaiheessa kun itse taistelin nukahtamispisteen kanssa (terkuin aamuvuorosta Kouvolaan). Puoliksi valveilla olevaan tilaan sopi kyllä kuin nakutettu se mitä oli luvassa. Joko näin jo unta, mutta voisin vaikka vannoa intron tai peräti ekan biisi 30 Sekuntia Puremasta olleen vain matelijan sihinää imitoivaa ääntä. Oli miten oli, Liskomiehen musa hiveli sitä sielun pimeämpää puolta ja ilahdutti huomata ettei usein epäsuotuisana pidettävästä lämppäysslotista ollut tietoakaan kun porukkahan ties näitä biisei! Hail Satan pt. II kunnon mosh-tsipaleena sai mutkin hereille. Monipuolista, propsit!
Kun vikoja vietiin ja Lampun Henki (Solomonin Laulu) spiikattiin suomiräpin pisimpänä biisinä, hetken jo ehdin pelätä jotain yli kymmenen minuutin teosta, mutta sillä viitattiinkiin liki kaksimetrisiin esiintyjiin kun mukaan tuli vielä OD KokemuskinTällainen sopivassa määrin hämäräperäinen setti toimi paljon paremmin, kuin jos ensin olisi pitänyt katsella jotain up beat mikämeininkiii -esitystä. Liskomiehen mystisestä olemuksesta saatiin nauttia vielä myöhemminkin illan pääohjelmassa johon seuraavaksi!

POHJALLA // A-puoli
Sairas T, Painajainen, Silmälappu-Steve aka SLS, OD Kokemus, O'Malley, Toluhaukat (Tolu-J & Sike Da Sinista), Jonestown (Dsmrfn/Deso & Klvni), Köyhä Jonne. "Jos et sä vielä oo tiennyt niin me ollaan se pahamaineinen Pohjalla gang." Joskus ennalta-arvattavuus ei ole pahitteeksi sillä kellekään ei varmasti tullut yllätyksenä miten pakka laitettiin heti sekaisin Liu Kangilla ja jumaleissön miten toimi! Yleisön päässä naksahti heti jotain ja kun siihen lisättiin se uho sekä itsevarmuus mikä tuli päin pläsiä lavan suunnalta, kävi selväksi ettei ne jätkät siellä todellakaan leiki.
Huudit jatkoi tuttuna viisuna ja takasi energiatasojen pysyvän tapissa esiintyjien ja yleisön ruokkien toisiaan puolin ja toisin etenkin kertosäkeen huudatuskohdissa, jolloin ne mikit sojotti auliisti lavalta pois päin. Seuraavaksi tahti tiputettiin setin perustasolle Killa Klikki pt. 2 lähtiessä käyntiin. Tässä vaiheessa alkuhurmoksen jälkeen pystyi hahmottamaan paremmin mitä lavalla oikeasti tapahtui. Käytössä oli neljä mikrofonia joita vuoronperään vaihdeltiin sen mukaan kenen veisu päällimmäisenä kyseessä -toki välillä jaettiin lennosta kaverille kanssa.

Kuulin valtaosan illan aikana esitetyistä kappaleista ensimmäistä kertaa ever. Sieltä joukosta yhdeksi suosikeistani nousi jo kauan netissä elänyt, mutta vasta hiljattain fyysiselle formaatille päätynyt OD Kokemuksen ja O'Malleyn Klassikot Dekis levyn letkeästi rullaava aloitusbiisi Matala Profiili. Siitäpä sitten löyhä aasinsilta siihen miten livetilanteessa, jossa esiintyjämäärään nähdän pienellä lavalla on niin monta eri persoonaa samaan aikaan estraadilla, kaikki ei sieltä jää mieleen samalla tapaa etenkin jos keikkaa seuraavalla ei entuudestaan ole mitään tatsia kyseiseen artistiin. O'Malleyn kohdalla kävi näin ja vasta jälkikäteen tuota levyä kuunnellessa havahduin siihen miten soljuvaa settiä herralta löytyykään.
(kuvat ei sit mene synkassa tekstin kanssa, ainoastaan kumpi setti kyseessä)
SLS ja Rauhassa pt 3 jatkoi letkeetä linjaa. Persoonista kun puhe niin Silmälappu-Steve oli se joka hoiti enemmän sitä yleisön kanssa seurustelua. SLS on semmoinen kirjainyhdistelmä mihin on huomaamatta törmännyt kyllä todella, todella monen eri kappaleen kohdalla.Vaikka joidenkin biisien aikana sanoja piti luntata puhelimen ruudulta, niin ei tätä tullut katsottua millään tapaa kieroon. Parempi vaan, että kerralla kunnolla kun jotain epämääräistä unohdin sanat freestyleä. Seuraavaksi Penaaaaaah huudatuksien saattelemana lavan etureunaan nousi porukan energisin livejäbä Painajainen ja hänen tuotannostaan kuultiin Kuus Jalkaa, joka tallentui myös kameran muistiin
Lavalla pyöri enemmän väkeä mitä Pohjalla porukkaan kuului mikä oli hämmentävää eritoten kaltaiselleni keltanokalle. Esimerkiksi alkuun luulin Deson olevan vain se verellä koristellussa aatamin asussa mukana fiilistelevä frendi, kunnes Jonestown pääsi parrasvaloihin esittäen Köyhä Jonnen kanssa Narkoholistin. Mua sivistettiin, että Deso = Kuristaja (jota kuullut parin biisin verran) jolloin koin ahaa-elämyksen. Ilmankos ne ulkomaalaiset fanittajat kääntävät Jonestownin lyriikkaa kun ei taida olla ihan päiväradion soittolistoille sopivaa matskua.

Kohta setissä oli vuorossa Heil Delirium. "O'Malley saa mun kengät, Klvni saa mun vitun kämpän.." Ei hitto, nythän nää kaikki kenet kappaleessa mainitaan oli ensimmäistä kertaa historiassa siinä samassa livetilanteessa. Miten en ollutkaan tätä aiemmin tajunnut ton kohdan ideaa. Näin tää biisi pitikin kuulla!
Vielä tuli pari kappaleta ennen väliajan koittamista. Tyhjentynyt lava kiilteli rikkoutuneesta lasista, kaatuneista juomista ja varmasti myös hikipisaroista sillä vallitseva tunnelma koko ekan rykäsyn aikana oli kuuma. Hot damn!

POHJALLA // B-puoli
Huilitaoko antoi hyvän sauman käydä haukkaamassa raikasta *köh* "raikasta" ulkoilmaa ja varmistaa nesteytystasapainon säilymisen sopivan kosteana. Tai tehdä kuten minä ja jäädä varmistamaan, että sama hyväksi todettu paikka pysyy seuraavankin koitoksen ajan.
DJ Loasteeze
ODK: Bushido
Toka setti lähti käyntiin rauhallisemmin mikä sopikin siinä vaiheessa jo vähän hitaammin käyvälle yleisölle. SLS:n Vapaat Kädet, jonka biitissä oli inasen lounge-vibaa, yhdistettynä lämpimään valaistukseen loi tuttavallisen jälleennäkemisen fiiliksen. Pidä kädestä, kohta sitä taas mennään. Nyt myös lavalle tuiskeessa pyrkivät frendit ohjattiin ystävällisesti takaisin bäkkäritiloihin, joten tämä toinen puolisko oli selkeämpi siltä osin vaikka nyt jo olikin oppinut erottamaan muusikot muista.
Ennen kaikkea toinen setti piti sisällään odotettuja hetkiä musiikin parissa. Köyhä Jonnen Mä Muutan Mökille Norjaan oli se isoin juttu keikkaseuralleni ja extraspessua tästä teki sen kun mikkiä taas tuupattiin yleisön huulille kappaleen nimeä toistavissa kohdissa. Ainakin siis yksi kohdalle osuneista sai niistä parista sekunnista jotain ikimuistoista mukaansa. Artistin esiintymiset ovat ilmeisesti harvinaisempaa herkkua, joten hän olkoon suomirapin ystävien töyhtökiuru, josta tehtiinkin ensimmäinen havainto Kouvolassa vasta tänä vuonna.
Myös A2 vuoden 2012 kassulta kuultiin keikalla
Toukokuussa tuli pakottava tarve päästä Vaasaan kerta Toluhaukat sekä Sairas T oli buukattu samalle illalle luoden vahvat mahkut kuulla Fataalirata. No juu, mutta siellä se ei mennyt ihan kuin elokuvissa, joten odotukset oli Kouvolassa korkealla. Ei tarvinnut pettyä sillä yleisö oli jälleen ihan täysin messissä ja Loasteezen ammattitaitoon pystyi kyllä luottamaan. Tunnelmat on tallentuneena jokseenkin heiluvalle videokuvalle josta myös filmi meni hetkeksi poikki verta varoessa.
Illan uusista tuttavuuksista eritoten Jonestown alkoi biisi biisiltä pimeine äänimaisemineen kiinnostamaan enemmän. Misantropian saatanan vittu hokemiin osasi helposti yhtyä mylvimään muiden mukana joten en kokenut olevani mikään poser siellä räppifanikansan joukossa. Tokan setin top kolmoseen kipusi Keta Avaruus, jossa kaiken sen tunnelmoinnin kesken Liskomies suoritti hyytäviä black-metalli huutoja erottaen tän kappaleen kyllä täysin muista.
Liskomies
Veripullo piipahti yleisönkin puolella jolloin halukkaat saivat hörppiä ja pulautella verta rinnuksilleen imitoiden Deson tyyliä tai sitten vain ronskisti juoda janoonsa/nälkäänsä. Mulle riitti ihan tarpeeksi ne suihkut mitä kohdalle osui, thänks veri much (he he). Kuuluuko mainitut verellä läträämiset aina heidän keikkojensa sisältöön, en tiedä, mutta toi se tähän oman (odottamattoman?) lisänsä. En voinut olla ajattelematta ulkomailta Jonestownia katsomaan tulleita tyyppejä, saivat totisesti rahoillensa vastinetta.
Koko helahoito alkoi kovat piipussa, mutta kyllä maar loppuun oli vielä jätetty sellaiset järkäleet, että viimeisetkin järjen rippeet poistui kehosta ja juodut juomat hikoiltiin pois. Kuoleman Riitti olisi voinut olla kaikessa komeudessaan ja OD Kokemuksen (hyvässä mielessä) holier-than-thou olemuksen puolesta se setin vika niitti, mutta ei sinne päinkään. Valkoinen Käärme, jumalaut ei armoa, kirvoitti vielä kerran Bar Downtownin komeaan yhteislauluun. Kerta sitä ei ollut vielä tähän mennessä tullut setissä vastaan no surprise there, että Pohjalla Juhannus lopulta sinetöi tämän historiallisen tuplasetin aikaansaaman hurmoksen nättiin vaikkakin jokseenkin erittäin hikiseen pakettiin. Mic drop.
kaksi palaa historiaa T:settilistahaukka
Keikan jälkeen oli vielä varattuna pieni ylläri Pena "Antakaa sponssi!" Painajaiselle, sillä mahtavat/hölmöt -split ideat on tehty toteutettaviksi keikkaetkoillessa. Jos uteliaisuus heräsi käänny Painajaisen instagramin puoleen, joka kannattaa ottaa seurantaan, ihan parhaat stoorit!

The morning after pestessäni hiuksia tahmaisten hanajuomien ja kuivuneen naudanveren muodostamasta pyhästä liitosta, silmiin osui koipiin lavanreunasta muodostuneet mustelmat. Siis olinko just räppi-keikalla, mitä v*ttua? Helvetin hieno ilta! Noihin kolmeen sanaan olisin voinut tiivistää tän koko eepoksen.

Summa summarum, on aika kuumaa kamaa laittaa festeille vetonaulaksi exclusive-spessusettejä, joten nyt isot propsit jokaikiselle henkilölle ken oli tätä järkkäämässä niin, että eka kerta tapahtui klubikeikan muodossa. Uskon tän olleen mieluisampaa myös artisteille, että ensin saa vetää intiimissä tilassa just niille jotka varta vasten tulivat sitä juttua paikalle todistamaan vs ennen setin viemistä isolle lavalle ja ainakin osittain ihan ummikkojen eteen. Tästä kyllä aivan varmasti sai hyvät pohjat Hoodfestin keikkaa varten. Suosittelen saapumaan paikalle, sä et halua missata tätä! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/


YouTube-soittolista livetaltioinneista keikalta sisältäen; Kuus Jalkaa, Narkoholisti, Mä En Voi Tehdä Väärin + Mä Muutan Mökille Norjaan (klippi), Fataalirata, Pohjalla Kera Ystävien sekä Kuoleman Riitti.

KIITOS!
järjestävä taho & yleisö!

Narkoholisti:
Mä En Voi Tehdä Väärin + Mä Muutan Mökille Norjaan (klippi):
Kuoleman Riitti: