maanantai 30. marraskuuta 2015

Piritorilta taiv..siis Tullintorilta Pispalaan 26.11.2015

behind the scenes mitä kilarointia joudutaan kestämään puolin ja toisin yykaahooveen tiimoilta </3 hi there juoksepoistytto!
Alla alle neljän tunnin yöunet edellisen illan keikkareissun takia ja siitä suoraa laukkaa töiden jälkeen Klubille juuri parahiksi kun Teksti-TV 666 pitäisi aloittaa. Muutaman sanan ehti vaihtaa Teksti-TV:stä mitään tietämättömän kaverin kanssa ja heti varoittelin ettei kannata innostua liikaa sillä levyt on OOP ellei halua tukea jonkun record-flipperin toimintaa. NIIN TOSIAAN. Viimeksi hehkutin miten todellakin ostelen kaiken, mutta karu totuus olikin ettei se nyt ihan noin vain onnistukaan. Ei edes bandcampia, vain spotify ja youtube. Just ne mun all time favourite kanavat kuluttaa musiikkia <3<3. Tuunaan jotkut jäätävät epätoivoisen Tekstari-diggarin DIY cd-r/kasetti-asiat ja kuuntelen sit niitä NIH, just watch this space. Uusintapainos some day...? Edes sitten kun trilogia valmis? pliis?

Mutta sitten sitä pörinää! "Taas vaihteeksi Tampereella" Lost in Musicin missaanneena tämä kelpasi ja olikin ehkä mieluisampaa päästä kuulemaan bändiä toista kertaa eri lavalla mitä tutustumisvaiheessa. Klubilla soundit olivat paremmat ja se sopikin passelisti biisien nyt olleessa pinttyneinä mieleen (moi vaan parit kappaleet repeatilla koko öisen helsinki-tampere bussimatkan). Setin aloitti Piritorilta taivaaseen muistuttaen heti miten paljon tätä bändiä tulee kerralla kuulo- ja näköaistien ahmittavaksi. Ei tästä porukasta saisi julkaista mustavalkeita kuvia, sillä kaikki ne valot ja värit vain korostavat sitä paikoittain kaoottista maailmaa mitä Teksti-TV 666 onnistuu musiikillaan luomaan livetilanteessa. Jopa usein keikoilla häiritsevät savuefektit toivat hillitysti käytettyinä kosmisen erämään just siihen sun ympärille. 3D-keikka!
"Vielä pari biisiä jäljellä" joista se jälkimmäinen oli hitti Sä et tuu enää takaisin koskaan. Jokainen enemmän kuin pari kertaa vuodessa keikalla käyvä tietää sen tilanteen kun tuli katsomaan niitä pääbändejä ja tässä vaiheessa huomaat sen jo ekan biisin aikana vituttamaan alkaneen lämppärin selkeästikin keskustelevan pitäiskö vielä vetää se yks vaikka seuraavan esiintyjän soittoaika jo polttavasti lähestyy. Tekstareilla oli tämä palaveeraus päällä ja silmät toiveikkaasti pullistuineina huutelin lujaa mielessäni "joojoojoojoo!!!" ja SCORE Lisää spiidii se sieltä vielä tuli. Tän kappaleen loppupuolisko on ihan helvetin ahdistava kun muuten Teksti-TV 666:n musan kanssa tuntuu vaan leijuvan jossain ihan toisissa sfääreissä, mutta tässä kaikki kaatuu lopussa niskaan and you are trapped. Mitä mä horisen. Ei tarvetta päihteille, tuu kattoon Teksti-TV 666:ta ja meet ihan tarpeeks sekasin jo ihan vaan siitä musiikista! wheeee...!


Todennäköisesti taas vaihteeks Tampereella kohdataan seuraavan kerrankin vaikka ehdottomasti kiinnostaisi muissakin pitäjissä kävästä tätä pöhinää todistamassa. Tän vuoden mahkujen jäädessä pahasti muiden juttujen jalkoihin bongasin ensi vuoden puolelta yhden keikan joka jo tässä vaiheessa saa hieromaan käsiä tyytyväisenä yhteen. Siihen tosin ikuisuus, joten calm down woman.
*
Seuraavaksi olisi ollut vuorossa spektaakkeli nimeltä Circle. Päädyin siihen tulokseen, että missaan enemmän katsomalla ehkä säkällä yhden kipaleen kuin jos vain lähden tässä vaiheessa jatkamaan iltaa. Olen Circlen kuitenkin jo kertaalleen nähnyt loppuunmyydyn The Scalan lavalla Lontossa kun olivat lämppäämässä ihastuttavaa/ hämmentävää/ parhaimmat facebookpäivitykset omaavaa Old Man Gloomia viime vuonna. Se riittää mulle. Mainostaa vois sen verran että Jussi Lehtisalon Ektro-records ottaa paraikaa ennakkotilauksia vastaan Old Man Gloomin Lontoon keikan livelevystä. Aika hiton spessua saada tän bändin julkaisua näin edukkaasti ja näytebiiseistä päätellen nauhoitukset ovat onnistunet kerrassaan mainiosti. Jos raskaampi musa maistuu, niin hyvä sauma tutustua ehkä uuteen bändiin ja samalla tukea pienempää levylafkaa. Näytteitä/tilaamislinkki!

Ilta jatkui Vastavirta-klubilla mutta koska tää merkintä lähtikin vähän käsistä niin laitetaan Pispalan ilta ihan omaan pikku pakettiinsa tässä lähipäivinä!  -kilu 

(hooveilu jatkuu naamakirjassa ja yritys kova myös instassa)

kiitti taas Teksti-TV 666!


torstai 26. marraskuuta 2015

Lämppäribisnes vol. 3: Päivän Leike & The Pistones // Lepis 25.11.2015

Olipas outoa käydä keikalla Helsingissä näin keskellä viikkoa. Mieli sanoi viikonloppu, mutta tyhjä Onnibussi ja narikaton Lepakkomies muistutti todellisuudesta. Pää Kii syynä tälle reissulle, mutta ei heistä sen erikoisemmin, paitsi toi eilinen oli ehkä löysin keikka mitä heiltä tähän mennessä nähnyt. Onneksi paikalla oli muitakin ja taisin taas kokea musiikillisen ihastumisen!

Päivän Leike
Tarjoiltiin tuoreena! Miten tästä bändistä ei voisi olla pitämättä?? No jos harkkorepunkilla ei mitään sijaa omien musamieltymysten maailmassa niin ehkä sitten, mutta se on kyllä täysin oma häpeä. Tälle keikallehan menin sillä meiningillä, etten tutustu lämppäreihin yhtään ennakkoon vaan antaa liven puhua puolestaan tai vastaan. Nyt olin heti myyty! Bändillä oli tosi rempseän iloinen meininki, joka tarttui myös yleisöön menemättä kuitenkaan komiikan puolelle. Olisi mielenkiintoista tietää oliko tämä monelle muullekin eka kerta nähdä Päivän Leike livenä ja miten he bändin menon kokivat. Vaikea sanoa, sillä mitä hieman vilkuili ympärille tuntui että kaikilla muillakin oli sama virne naamalla mitä itsellänikin. Olin tästä keikasta enemmän fiiliksissä mitä Pää Kiistä (kirjotinko mä just oikeasti noin?!) Päivän Leike pitää nähdä ehdottomasti uudestaan! Sitä odotellessa voi tuijotella vaikka näitä:



The Pistones
Tästä setistä loisti läpi kokemuksen tuoma kosketus tähän hommaan. Siksi yllättikin, ettei kyseessä ollutkaan mikään 2000-luvun alkupuolen bändi vaan 2013 Combat Rock Industry:lla debyyttilevyn julkaissut yhtye. Kiinnostavinta mulle oli tutustua jälleen yhteen Pää Kii rumpali Maukka Maunulan lukuisista bändeistä. The Pistones toimi livenä ja mielellään toistekin heitä näkisin, vaikken levykauppaan tästä tämän pohjalta heti laukkaakaan. Hieman liian easy listening ainakin tuon Päivän Leikkeen päälle. Jos taas joskus kohdalle osuu niin täyty sitä ennen kuunnella levytykset läpi. Tää taisi olla setin kolmas kappale. Yritin kuikuilla settilistasta nimeä, mutta epäonnistuin. Enjoy anyway, I sure did! 

-kilu 

Kiitoksia keikoista:

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nyrkkipostia // Vastis 21.11.2015

Loppuunmyyty Vastavirta-klubi lauantain lumista iltaa piristämään.
J. Kiesi Grandes oli ekana. Mulle tämä oli kunnon snoozefest ja ihmetytti miksi iloliemiä kuluttaneet ja selkeästi siitä musasta nauttivat välttämättä halusivat heilua kiinni kaikissa seisoskelijoissa kun lavan edessä oli hyvin tilaa. Jotkut onneksi hiffasivat tanssilattian tarkoituksen ja pistivät jalalla koreaksi. J. Kiesin nimi on tullut vastaan useasti muulloinkin, joten oli ihan positiivista vihdoin saada musiikki nimen taakse. Tietää, ettei menetä mitään jatkossakaan.

Pääesintyjänä lavalle nousi Wasted. Joskus vuosia sitten näin bändin viimeksi ja ei mitään muistikuvia siltä keikalta. Tämä edustaa sitä sorttia punkrockia mikä ei ikinä ole itselleni aiheuttanut sen suurempia wau-elämyksiä ja setissä kaikki tulikin ihan "uutena". Outsider by Choicen sentään tunnistin. Bändiltä vaadittiin oikein tuplaencoret eli kyllä varmasti Wasted-kannattajien mieltä lämmitti saapua paikalle. Oma keskittymiskykyni ei handlannut ihan koko settiä, vaikka kova bändi kyseessä onkin omassa genressään. Salapoliisityö vielä tekemättä biisin nimen selvittämisen eteen, mutta tässä anyway näyte:

Sitten ASIAAN. Paikallinen Nyrkkitappelu veteli turpiin illan keskivaiheilla ja vei muita sen 6-0. Tosiaan paikallinen. Nyrkkiksen livemeno on tullut tutuksi muutamaan otteeseen tämän vuoden aikana Pää Kii supportslottien ansioista. Laskeskelin, että keskimääräinen ajoetäisyys Tampereelta näille keikoille on ollut n. 264 km elikkäs oli jo korkea aika kokea onko menossa mitään eroa kun ollaan kotiyleisön edessä. Se on aina hyvä merkki tulevasta kun lavan edusta täytyy heti edellisen bändin lopetettua. Viikkoa aiemmin Vaasassa jengi oli ihan pähkinöinä ja päissään jo heti alkutekijöissään, Tampereella ei ihan päästy samoihin hurmoksen leveleihin, mutta tarpeeksi lähelle kylläkin.
Voi pyhä äiti nyt mennään! on takuuvarmaa livehunajaa
Setin aloitti Mimmit mimmit mimmit ja heti tokana tarjoiltiin uutta tavaraa Mitä saisi olla? No just sitä saisi olla, uusia kipaleita NÄÄS. Vasta tuon Vaasan keikan jälkeen aloin kunnolla kuuntelemaan Nyrkkitappelun levyjä vaikka kyl mun on pitäny perehtyä asiaan jo aikoja sitten ja käydä jollain Tre-keikalla mutta hupsista. Levytyksiä kuunnellessa suurena yllätyksenä tuli kaikki se rock'n'roll ja tiluttelun määrä. Mitä hittoa onko tää edes sama bändi? Jotenkin jäänyt vain mieleen se täysillä kohkaaminen ja bändiä lainaten NYT MENNÄÄN-asenne, eikä yhtikäs mikään musakikkailu. Oli päässyt käymään ilmiö blinded by live ja tämähän on vain hemmetin hyvä asia! Livemusa parasta, sillehän tämä koko vinksahtanut pikku blogimmekin perustuu. Ei edellä mainittu uutukainen, mutta tän salaa toivoinkin olevan mukana setissä (huom ekojen sekuntien huudahdukset yleisöstä aww, kuuntele bändikaverit.biisi niin tajuut):

Kelailen mielessäni takaisin alkuvuoden ensimmäisten Nyrkkitappelu kohtaamisieni pariin. Tämä kävi kahden perättäisen keikan voimin ja  päällimmäisenä on jäänyt mieleen miten tää bändi tulee päälle! Livetilanne oli kovin intensiivinen kokemus ja katsoin tuolloin parhaimmaksi pysyä hieman kauempana, vaikka eturivi ja sexilegs-mustelmat on hyvin usein se juttu. Oli hienoa huomata kahden erilaisen yleisön jälkeen ettei se paikalle saapuneiden vähälukuisuus toisena iltana vaikuttanut siihen, miten paljon bändi itsestään silti lavalla (ja sen ulkopuolella) antoi. En näiden keikkojen jälkeen kuitenkaan ollut varma mitä tästä bändistä oikeastaan olin mieltä. Pidinkö tästä? Kuuntelisinko himassa? Keikalla todellakin! Ristiriitaista, mutta kiinnostus jäi kytemään ja sehän on heti helvetisti parempi kuin heittää "ihan jees" kommenttia. Ihan jees unohtuu viimeistään seuraavana iltana, mutta pieni kipinä voi roihahtaa liekeiksi paljonkin myöhemmin.

Takaisin Vastikselle. Setissä oli jo tekstissä mainittujen lisäksi mukana näin kauniisti lueteltuna ainakin; Tahdon olla hippi, Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi, Tyttöjen farkut, uus biisi Aivovaurio (nimestä en varma), Onko sulla lupa pitää kivaa?, Tekis mieli ryöstää Siwa, Seppo Räty, Rikas läski sika, Vihaan mun bändikavereita, sekä Pamputa mua kumisella pampulla. Nyt vasta jälikäteen tajuaa yhden suosikkini En haluu kuulla sun typeriä mielipiteitä loistaneen poissaolollaan. Se kuultiin kyllä viime kerralla, kuten esim myös Rockpulsu. Propsit Nyrkkitappelulle siitä, että settilista elää ja voi hyvin eikä taida ihan täysin identtisenä pysyä keikasta toiseen. Mikäs siinä kun vastassa taitaa enemminkin olla valinnan vaikeus kun mitäs sitä seuraavaksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että Nyrkkitappelu pitää nimenomaan kokea livenä. Enemmin vaikka ensin keikalle ja sitten käsiksi niihin levyihin. C'moon kun slovaritikin on vielä julkaisemattoman Haureus sekoittaa mun pään tasoa.
Slovari ja slovari. Onhan esim. Siwa-biisi myös sitä hidastempoisempaa menoa, mutta lyriikoiden aggressiivisemman luonteen takia en sitä kuitenkaan yhtään sen hitaampana pidä. Tää logiikka ehkä tökkii, mutta näin se vaan menee. Tästä kaikesta jäänyt pienoinen tunne, että jos alkaisin asiaa tonkimaan niin seuraavaksi mulle varmaan selviää miten tästäkin porukasta on hypetetty ties missä medioissa jo muutama vuosi sitten ja itse taas mukana tällain jälkijunassa. Hyvä juna sekin!

psst. Seuraavan kerran Nyrkkitappelun voi bongata Tampereella Yo-Talolla uuden vuoden kynnyksellä, mukana myös mm Lapinpolthajat ja Teksti-TV 666!! Taas pitäisi revetä kahteen eri paikkaan samana iltana joten äyväy jää nähtäväksi miten käy. #gigaddictproblems -kilu 


kiitti orkestereille!

maanantai 23. marraskuuta 2015

Vodka Balalaika Tour @ Bar Loose, Helsinki 19.11.2015

I also witnessed the show in Hyvinkää, but decided to mainly write about the show in Helsinki. Thanks for the great boogie in both towns, guys!

Muun Muassa JPTH

I'm becoming more and more convinced that long and complicated band names are a thing in Finland nowadays. Luckily their music wasn't too complicated but rather fun and groovy I'd say! I was already familiar with a few of their songs, but this is one of those bands that sounds soooo much better live than on record. I was really impressed by their positive energy and especially the beatboxing, that was just siiiiick and made the songs sound really fresh and original. Beatboxing is so heavily associated with hiphop that most people probably wouldn't even think of combining it with music that's a bit more traditional.


This band definitely needs and deserves more hype, I can't think of any other Finnish band with the same kind of approach to music. Such an entertaining and fun group! Also, if we were giving fashion points that denim jumpsuit would totally get my vote.

Tiisu

Ah yes, my reason for being there (or anywhere this autumn really, as some of you might have already noticed).


Anyway. It was actually quite refreshing to experience a gig that was shorter than usual, but somehow much more intensive in nature. By "more intensive" I mean that there was only one ballad included, hah. Of course ballads have their own place in the world and they are needed, but sometimes it's just so much more satisfying to mindlessly dance and bang your head for 40 minutes like it was your last night on Earth. The crowd seemed to be full of very like-minded people and there was great energy from start to finish. Such awesomeness.


There was no denying that they were the most anticipated band on the tour (on the first two nights at least, I have no idea what happened or didn't happen in Vaasa), you would have to be blind not to have seen it. Their fame level could have been exploited more wisely in order to benefit the other bands though, because I'm pretty sure people would have arrived early and stayed until the very end if Tiisu had been the last band of the night. I do understand that the main idea behind this tour was to bring Stepanov's Starlings over here, but I would bet my right kidney that they would have gotten more exposure if the playing order had been different.

Stepanov's Starlings (RUS)

My knowledge on Russian music is very much restricted to Tchaikovsky, t.A.T.u. and that dude who had a figure skater on stage in the Eurovision Song Contest like ten years ago, so I took this tour as an opportonity to broaden my horizons. I had listened to a few of their songs songs on Youtube beforehand but that was about it, I figured I might just as well let the live boogie do the talking.


Their fashion choices were quite interesting, but if your music is a bit wonky I guess you have to look the part, right? The first two songs of the set were damn tight, I absolutely loved them! There's nothing better than a really fat and catchy beat that makes you just want to jump around like a bunny. I'm usually all about lyrics and can't really fully get into the music if I have no idea what a song is about, but this time it didn't matter all that much. I kind of even wished that all the songs would have been sung in Russian, because then the lyrics would have matched the craziness of the music better. However, after a great start something happened and everything just got a little... flat. There was too much talking and explaining going on in the middle of the show and the little story that was included in one of the songs was just way too long. I liked the sit-down-and-then-jump-back-up part, but the loooong talk before it was rather dull. So yeah, cut down on the talking a bit and just play please! Luckily the songs improved towards the end of the show and my spirits got lifted as well. I was actually even familiar with the last song, which was nice. I really liked the show, it's not something you see every day and they kind of reminded me of the British band Skindred.

All in all, it was a fun little tour. I thought there was a great balance between the three bands although their musical styles and/or genres differ quite a lot in the end. I've seen loads and loads of gigs where the support and main acts differ from each other so significantly that a huge part of the audience feels alienated and it's often the support act that suffers most from the audience's lack of enthusiasm. These three, however, were an awesome combination despite of the differences. You rarely see such a well-constructed line-up and that's why I felt a bit gutted when the majority of people sneaked off after Tiisu. I had a hunch that something like that would happen but the scale of it surprised me. Not so much in Hyvinkää, but Helsinki...? Sure, it was Thursday night but it's not a proper fucking excuse in a big city like that and it wasn't even that late yet. I'm not saying that everybody should like a certain band but you should at least give them a chance and then leave if it's not your cup of tea.

As I said previously, maybe Tiisu would have done everybody a favor by being the headliner on this tour. That would have probably divided the crowd more evenly between all three bands and stopped people from going home too early.

- juoksepoistytto

Blimey, we are also on Facebook and Instagram !!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Once upon a time a song was heard

Nightwish @ Metro Arena, Espoo 13.11.2015

Friday the 13th, what a lucky day for a Nightwish fan! I've seen Nightwish in numerous halls and arenas, but Metro Arena in Espoo was a new venue for me. It was surprisingly small, but holy crap it was by far the coldest ice hall I've ever been in! I was longing for the oh so traditional pyro to warm me up after five minutes of standing and shivering there. Nightwish often tend to have numerous (= too fucking many) support acts, but thankfully there was only one this time around. Beast in Black opened the night. I don't have much to say about them because their music really isn't my cup of tea and I would never ever listen to them, but I guess they are pretty good in their own genre and the crowd seemed to enjoy the show.

Finally it was time for Nightwish to enter the stage. The curtain fell down and Shudder Before the Beautiful started with a bang! Absolutely brilliant, so no objections there. The last time I saw Nightwish was back in July in Tampere when the gig was filmed. That show was grand, but I was majorly distracted and annoyed by all the cameras and film crew running around, so seeing them again in a more normal setting was pure bliss. I could fully concentrate on all the amazing visual effects and of course the music itself without being interrupted by someone shoving a camera into my face.



I really liked the way the stage was set and that Tuomas and Troy were playing on podiums so you could see them well enough even from afar. They also had the giant screens we already saw this summer and they were smartly utilized. The screens are an effective way to boost a live show, but you don't want the audience to get too caught up in them either. In this case the spectacular images and graphics were used in a right place and in a right time to create the much desired wow-effect. Speaking of special effects, I absolutely loved it when they sprinkled some water over the first few rows of people. It was surprising and fucking hilarious! I think this happened during The Greatest Show On Earth, but please do correct me if I'm wrong! Sometimes my brain gets mushy from all the awesomeness and I mess up the correct timings.
Pyro effects have been a part of Nightwish shows for years now and it feels like they are gaining more ground all the time. I don't mind, pyro keeps you warm on a chilly festival night and all that jazz, but I must say that I'm not a big fan of the very loud bang bang bangs they have started to use on this tour. Of course they are dramatic and eveything, but holy fuck my heart skips a beat every time and not in a good way.



The set list was quite similar to what it was in the summer. It was a bit strange (and a great shame!) that they didn't play the tittle track of the new album. I'm a bit sad about that, because it's one of my favorite Nightwish songs ever. Fortunately Alpenglow, The Greatest Show On Earth and especially The Poet and the Pendulum made up for it. TPATP gives me goose bumps every time, it's one of the most powerful songs I've ever heard. Amaranth had finally been removed from the set and that's a really good decision, because that song was getting so old. I haven't been feeling very passionate about Nemo in years either to be honest, but I guess it's the one and only hit song they always have to play even if they're sick of it. My only real complaint considers Sleeping Sun, which is such a snoozefest of a song, seriously. This band has a bunch of touching ballads to choose from, so I really can't comprehend why Sleeping Sun makes the cut and the others don't.



7 Days to the Wolves was also a pleasant surprise and I'm always impressed by Floor's interpretation of Ghost Love Score. She takes that song to a completely new level, it's so great to see how much she loves the song and wants to honor it every time. She forgot some lyrics a few times during the show, but it didn't bother me at all. It seemed like she was more embarrassed than was really necessary, because forgetting a few lines does not spoil anything when everything else is running so damn smoothly. Floor is unbelievably versatile, she rocks both the old and the new songs without any difficulties and is first and foremost an interpreter, not just a singer.
I must also give a serious thumbs up for Emppu, because he is always just so cute with fans. Out of all the band members he is definitely the one who follows the reactions of the audience and interacts with the fans the most. He doesn't make a fuss about himself at all and I feel like he often goes a little unnoticed and should be given more credit.



When it comes to interaction and chemistry between band members, I feel like this band is finally having fun for real. You'd have to be blind not to see it in their faces and body language. I'm not saying that they haven't had good times in the past, but all in all their group seems well balanced at the moment and I hope things stay that way. Of course it would be lovely to see Jukka take on the drums again, but only time will tell.

Some people might argue that the so called "golden age" of Nightwish is already a thing of the past, but I think they are having the best of times right now.



- juoksepoistytto

yykaahoovee is also on Facebook and Instagram so go ahead and check us out! :>

torstai 12. marraskuuta 2015

Jotain mitä ei voi ostaa

Tiisu @ Musta Kynnys, Jyväskylä, 7.11.2015

Auttelin blogin toista puoliskoa muuttohommissa ja elin siinä uskossa, että palkaksi napsahtaa kasvispizza tai muu vastaava, mutta tyyppi ilmoittikin tulevansa kanssani Jyväskylään. Jumaleissön! Siinä samalla seitsemän tunnin yöbussirumba vaihtui keikkapaikkaa vastapäätä sijainneeseen hotelliin ja ennen kaikkea hotelliaamiaiseen. Kyllä kelpas.

Mustan Kynnyksen Facebook-sivuilla illan keikkaa markkinoitiin aika mielenkiintoisin sanakääntein: "Tämä bändi on vähän tyhmä, mutta ei hetkeäkään huono tahi epäkiinnostava!" Vähän tyhmä?! Erikoisin luonnehdinta, mihin olen tähän mennessä törmännyt. Kuuden vuoden kielitieteen opinnoistakaan ei ollut tässä keississä apua, en vieläkään pysty päättämään onko tuo olevinaan kehu vai vähän loukkaavaa.

Musta Kynnys sijaitsee Jyväskylän vanhalla rautatieasemalla, ei ollenkaan hassumpi paikka. Jengiä oli paikalla jopa vähän enemmän kuin olin uskaltanut odottaa. Soiton alkaessa tuli heti selväksi, että edellisviikon kipuilut oli selätetty ja tänään bailataan (jeeeee!!!). Toisen tai kolmannen biisin aikana lavan reunalla ollut tuoppipino humpsahti räjähtävän lavaenergian saattelemana lattialle (= meidän varpaille) ja särkyi tuhannen päreiksi. Massiivinen sirpaleläjä teki pystyssä pysymisestä ajoittain vähän haastavaa ja toivoin, ettei tavara tule tennareiden kuluneista pohjista läpi. Illan mittaan siinä posahteli vielä tuoppi jos toinenkin. Joku taisi joskus sanoa, että sirpaleet tuottavat onnea. En usko tosissani mihinkään tuollaiseen höpöhöpöön, mutta paiskaan silti jatkossa jokaikisen tuopin seinään jos tuloksena on niin tajuton keikka kuin mitä tämä oli.


Setin alkupuolisko koostui suurimmaksi osaksi niistä vähän tuntemattomammista biiseistä, joita ei vielä miltään lätyltä löydy. Heti ensimmäisen (tai viimeistään toisen) biisin jälkeen joku taaempana olevista huuteli jo kovasti Napaa, tsiisus että jengi rakastaa sitä biisiä ihan sama missä ollaan! Itse menin ennenaikaisesti ilakoimaan koppakuoriaisbiisistä, ei olisi kannattanut kun ilmoille kajahtikin toinen biisi. Ihan uusi tuttavuus oli, kutsuttakoon sitä vaikka Helsinki-biisiksi. Edellä mainitun lisäksi pääsimme kuulemaan säkeistön verran ihan upouutta Tiisumateriaalia, jännää! Paha siitä on mennä vielä mitään sen kummempia analyysejä tekemään, mutta kiva kuulla, että uutta kamaa syntyy.

Elämän koulun biisejä alettiin sitten vähitellen tykittelemään ja jos porukka oli jo keikan alkupuolellakin kivasti messissä niin tunnelma muuttui vielä entistä sähköisemmäksi. Lavallakin laitettiin vielä vähän isompi vaihde silmään. Kyytiä saivat aiemmin mainittujen tuoppien lisäksi oikeastaan melkein kaikki mikä ikinä vaan irti lähti tai mistä pystyi roikkumaan. Palo-ovikin löytyi ja olihan se raikkaan ulkoilman tuulahdus kieltämättä oikein tervetulluttta! Voin kuvitella, että baarin henkilökunta oli joko mielissään tai "mielissään" näistä aktiviteeteista, heh. "Vähän tyhmän" Tiisun kosto.


Kaikki tuntui olevan ohi hujauksessa, jopa kilu kommentoi ennen encorea että nytkö tää jo loppuu. No niinpä! Onneksi tällä kertaa saatiin vähän normaalia pidempi encore tuskaa lieventämään. Jos muisti ei nyt ihan täysin petä, niin Sisun ja Uuden ajan kaveriksi oltiin otettu vielä Viherhukka. Tämä keikka oli ehdottomasti samaa sarjaa Hämeenlinnan Suiston kanssa. Oikeastaan se taitaa jopa ajaa viimeisessä shikaanissa ohi. Vruuum. Alkaa olla aika vaikeaa keksiä enää mitään uusia ylistyssanoja tästä orkesterista, mutta en luovuta ihan vielä. Tiisun meno on jotenkin poikkeuksellisen vangitsevaa, en tosin osaa sanoa mikä siinä tarkalleen pitää niin tiukasti otteessaan. Hurmiollista meininkiä. Pakko kai vain todeta vähän kliseisesti otsikkoon viitaten, että karismaa ei rahalla saa.

Keikan jälkeen pääsin vielä todistamaan, kuinka omin pienin kätösin seinältä pöllimäni keikkajuliste muuttuu toisten tassuissa synttärikortiksi.

"Sä saat tän sitten tammikuussa!"

Okei. Ei tule aika pitkäksi kun on tuon yhden kanssa liikenteessä.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // instagram

Monsters of Pop // 5.11.2015 Telakka

Marraskuu alkoi komeasti poikkeuksellisen keikkatäytteisellä viikolla. Tampereella biletettiin Monsters of Popin tahtiin ja nyt luvassa olisi keikkaputken toisen illan ja MOP-2015 ensimmäisen illan sadonkorjuuta.

Joni Ekman & Koira
Jos ei Suomirock iltamaa ja Joni Ekmanin visiittiä Teksti-TV 666 riveissä lasketa mukaan, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun hänen musiikkillisia tuotoksia kuulin livenä. Alkuvuodesta käväsin ½EP julkkarikeikalla, mutta valitettavasti julkinen liikenne saneli aikataulut eli se keikka jäi näkemättä -seiska lähti kyllä mukaan. (Oli siellä myös ihanat Seksihullut) anyway takaisin Telakan ensimmäiseen kerrokseen.

Laulujen aiheet eivät suoranaisesti tue mielikuvaa, mutta tää vei niiiiin mukanaan avoautoon kruisailemaan ja huutaan fuck the world palmujen vilistessä taustalla. Havahduin irti musasta ja palmuista vasta siinä vaiheessa kun yksi paikalla olleista valokuvaajista huomasi tilaisuuden ikuistaa Ekman revittelemässä samalla tasolla lattian kanssa. Oma kamera oli unohtunut jo parin ekan kappaleen jälkeen. Kohokohdat setissä olivat kolme viimeistä biisiä, nimen muistan vain yhdelle: Älä tuhlaa aikaani. Mikä ralli! Ekmanin ja Koiran tarjoilema musisointi ei ole ihan sitä mun ominta comfort zonea joten ilahdutti miten paljon tästä setistä diggailin.
Ilmeisesti liikaakin sillä seuraavana yönä menin unessani kysymään löytyykö Ekmanilta mitään kasettijulkaisuja. Yksi löytyi ja siltä mukana illan aikana kuultu kappale; albumin kahdeksas "Ötökkä". Kasetti kustansi vain kolme euroa -myyty! Todellisuudessa en nopealla vilkaisulla mitään ötököihin viittaavaa bongannut Ekmanin tuotannon joukosta. Ehkä tulevaisuudessa, mulla ois kansitaiteeseen ideatkin valmiina. heh.

Nicolas Kivilinna yhtyeineen 
Siinä missä Ekmanin kanssa ajettiin lujaa autolla niin Kivilinnan kanssa käveltiin pitkin rantatietä kohti auringonlaskua lämpimän tuulen hyväillessä poskia. Taas niin kovin helposti lähestyttävää musisointia eikä siis mitään yllättävää. Setin alussa mentiinkin kovin iisisti. Tempo onneksi kiihtyi juuri sopivasti kun alakerrassa alkaneen soundcheckin äänet meinasivat varastaa shown. Nyt rantatie vaihtui yön kiihkeään syleilyyn. Tällä kertaa Kapteeni Kirk ja Sammakko-kipale eivät setin lopussa häirinneet perättäisinä. Ehkä olemattomiin jääneen yhteislaulukalastelun johdosta? Jännä, että Klubilla nähty soolosetti tuntui enemmän siltä kun olisi ollut katsomassa Nicolas Kivilinnan omaa keikkaa kuin nyt paljon intiimimmässä tilassa todistettu setti.
Levykauppoja ei synny tai tule mentyä varta vasten Nicolas Kivilinnaa kuuntelemaan. Jatkossakin silti toimii kyllä livenä, soolona tahi bändin kera, jos ja kun satumme samaan paikkaan samaan aikaan. Kivilinnan tehtailemaa Ystäväkirja-zineä voin suositella varauksetta! Ihan huikea idea ja toivottavasti saa vielä jatko-osia.

Juice Normaali
Rehellisyyden nimissä tunnustan tämän bändin olleen se merkittävin syy saapua paikalle. Mainitsin överiksi menneen Damn Seagulls postauksen yhteydessä miten sisäsiittoista uuden musan löytäminen tuppaa olemaan. Yllätys, että jälleen sormi osoittaa kohti bändiä nimeltä Pää Kii. Kerubi oli linkkittänyt facebookissa Karjalan Heilissä julkaistun Bergmanin haastattelun keikkasivulleen, ja siitä bongasin Juice Normaalin.
Tällä bändillä oli hauskaa! Yleisölläkin oli hauskaa ja läpsi encoren perään jota ei tullut. Täältä tulee sen sijaan iso peukku sille, että käytettiin hyväksi bändistä löytyneitä molempia vokalisteja ja kaikki kappaleet eivät olleet vain yhden ja saman henkilön laulamia. Kävi siellä lavalla joku soittamassa ankkapilliäkin mukana jossain biisissä! Välispiikkien ja mitä milloinkin koveroitiin mukana oli vaikea pysyä perässä kun aika vauhdilla edettiin. Peitsamoo (jee!!), Kaksioo.. käännösbiisi "Tulin mutsini vitusta" ja kyllä siellä varmasti oli seassa niitä Juice Normaali originaalejakin. Bull Mentulan pään himoitsemista ainakin. Oon aikas varma, että tän kertsiä on kuultu jossain muodossa myös jo(i)llain Pää Kii keikoilla kappaleiden väleissä. Varoitus, se kertsi jää päähän soimaan.
"Miksi opetella sanoja ulkoa kun ne voi vain kirjoittaa ylöskin" enpä ois arvannut parin päivän sisällä kahden vokalistin tukeutuvan tähän samaan tyyliin. Tässä vain keikan katsojan näkökulmasta harmitti miten hupenevasta pinkasta pystyi päättelemään musisoinnin vetelevän jo viimeisiään. Juice Normaali tarjoili illan lyhimmän setin, joka tuli kyllä tarpeeseen kuin pikki lihaan, sillä muutoin toi ilta olisi ollut makuuni hieman liian lälly. Ja hei olihan kovereiden joukossa pari Jarkko Niemisen lempibändin kipalettakin, tässä niistä toinen:
Mystisenä markkinodun Juice Normaalin keikassa mystisimmäksi jäi mitäs kaikkea sitä juuri tulikaan kuultua. Short, fast but sweet. Jatkoa odotellessa.

Kuparilinna
Eka kappale lähtee liikkeelle ja huoh, just tätä en kaivannut, olkoonkin se sopivin soundtrack juuri siihen tilaan ja viinin lipittämiseen. Haukotus. Festareilla  olisin tässä välissä lähtenyt kävelemään kohti seuraavaa lavaa tai kevätkäärylekojua. Nyt kuitenkin olin päättänyt jäädä koko rahan edestä mestoille eli just suck it up.
Kunnes herätys! Toinen kappale starttasi ihan eri asenteella, tässähän oli meininkiä! Hyvää sellaista. Oisko ollut peräti kolmas biisi kun toinen kitaristeista ilmoitti, että hänellä on asiaa ja instrumentti menee sivuu, sillä nyt pitää laulaa lemmestä. Taas ropisi pointseja vokalistien vaihtelusta. Let me tell you, että lemmestä myös Laulettiin isolla L:llä, sillä tästä ei tunnetta puuttunut. Tässä välissä omalle naamalle oli ilmestynyt kestohymy sillä ihan järjettömän siistiä kun joku bändi pääsee yllättämään näinkin positiivisesti kuivaksi jättäneen ensivaikutelman jälkeen.
Kuparilinnalla tuntui olevan paikalla suht hyvissä määrin kannattaja joista yksi yli-innokas ja noh "hieman" päihtynyt yksilö halusi setin loppupuolella julistaa jotain sanomaa tarttuen mikkiin. Bändi suhtautui sanojensa mukaisesti uuteen jäseneensä letkeästi eikä antanut moisen häiritä. Henkilökunta joutui lopulta puuttumaan tilanteeseen, jotta päästiin jatkamaan sitä olennaista. Kitaristilla oli jälleen kuulkaas asiaa ja setti vain parani entisestään.
Illan yllättäjä!
Näiden laadukkaasti vietettyjen minuuttien myötä pitää tutustua myös levytettyihin versioihin ja haluan kyllä nähdä bändin myös toistekin, onneksi nyt ei siis oltu festareilla! Ansaitussa encoressa kuultiin rauhallinen Tuutulaulu riisutulla kokoonpanolla kitara, basso ja laulu.

Jaakko Aukusti
Tämä poppoo jatkoi samaa osastoa mitä Kuparilinnakin, eli en tiennyt bändistä mitään etukäteen. Rubik jotain? Tosin toikaan ei auta kun ei Rubik-yhtyekään kuin nimeltä tuttu. Lava oli täyttynyt syntikoista ja ties mistä aikataulun tässä vaiheessa hieman venähtäessä soundcheckin takia. Jaakko Aukustin kanssa kävi päinvastaisesti verrattuna edelliseen orkesteriin alkuinnostuksen lopahtaessa parin kappaleen jälleen. Harmillisesti tämän setin parasta antia tarjoili tomien komea kumina juurikin vain tuon checkin aikana, sekä ennen toista kappaletta kuultu linnunlaulu-sämple. Muutoin kappaleet hieman hukkuivat toisiinsa ja tuntui ettei kaikkea sen soitinmäärän täyttä potentiaalia saatu otettua käytäntöön setin alkaessa puuduttaa jo ennen puoliväliä.

apua en edes muistanut torvisektionkin olleen tuolla käytössä, kääk
Seinälle paraatipaikalle sijoitettu kello keräsi enemmän katseita ja festaritilanteessa tästä olisikin jo karautettu muualle. Kesäfestareille Jaakko Aukusti kyllä sopisikin kuin nakutettu! Toisille varmasti kovakin juttu, mulle hyvää feel good taustamusiikkia just sen kevytkääryleen mussuttamiselle.
*
Iltama ehkä hieman liian monsters of pop indeed, toisin sanoen erittäin onnistunut! Onneksi keikkoja olikin viikolla vielä pari jäljellä ja seuraavan illan ohjelma pelasti. Siitä lisää joskus, perästä kuuluu täs blogis. Yykaahoovee feisbuuk ilmoittaa millon lisää luettavaa kuin myös insta @yykaahoovee feat satunnaiset randomit napsaukset.
- kilu 

kiitos hei:
Joni Ekman & Koira
Nicolas Kivilinna
Juice Normaali - ei mitään linkitettävää..?
Kuparilinna
Jaakko Aukusti

tiistai 10. marraskuuta 2015

Rientoihin raahattu vol.1: Kukkahattutädin keikkapäiväkirja

No nyt! Tämä postaus on lähtölaukaus yykaahooveen uudelle Rientoihin raahattu -juttusarjalle, ou jeez. Ideana on lähteä kaverin mukaan keikalle ihmettelemään, että miltä se toisen lempibändi omiin korviin oikein kuulostaa. Meillä nimittäin on joitain yhteisiä lemppareita, mutta pohjimmiltaan musamaut eroavat toisistaan aika lailla. Kilu tykkää Pää Kii -orkesterista niin kuin pullasorsa kilopitkosta, mutta entäs minä? Kävin ottamassa selvää. +kilu komppailee erivärein kun vähiten sitä kaipaisi, hähää!

Pää Kii @ Pakkahuone, Tampere, 12.9.2015

Ennen kuin puhutaan itse keikasta, niin palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Suvaitsevan vihervasemmistolaisen kuoreni alla asuu ärhäkkä kukkahattutäti, joka on suhteellisen leppymätön valloilleen päästessään. Ei siihen tarvittu muuta kun telkkarin avaaminen oikeaan (tai väärään?) aikaan eräänä sunnuntai-iltana ja voilà, olin muodostanut negatiivisen kuvan Pää Kii-orkesterista. Ai että mä paheksuin! Olla nyt sekaisin ja kännissä yhdessä maan suosituimmista keskusteluohjelmista. Tämäkö on nyt sitä aitoa punk-asennetta?! Hävetkää!
Toim.huom. Edellä mainitusta on jo reilusti yli 2(!) vuotta aikaa, mutta Google ei näköjään unohda:

kilu huom. en oo ees nähny tota haastista

En katsonut haastattelua loppuun, mutta jatkoin paheksumista. Juuri kun olin valmis unohtamaan niin kilu ilakoi, että hei kelaa kuinka siisti bändi! Justiinsa. Ajattelin, että jospa toisella nyt on vaan tuollainen vaihe ja se menee pian ohi niin kuin kaikki muutkin nuoruuden hömpötykset.

No ei se mennyt.

Sitten syntyi idea blogista ja kaverin keikkakenkiin hyppäämisestä. Ennen pitkää kourassani oli lippu Suomirock 2015 -iltamiin, jossa yhtenä esiintyjänä oli Pää Kii. Aloitin valmistautumisen kuuntelemalla Spotifysta bändin tuotantoa. Lukaisin biisien nimet läpi ja huomion kiinnitti heti levyn kuudes biisi Ees jotain positiivista, koska se ei jotenkin sopinut yhteen muiden kanssa. En armottomasta pohdinnasta huolimatta keksinyt, että mikä hitto tämän bändin mielestä olisi positiivista. Teki mieli hypätä kyseiseen biisiin heti, mutta kuuntelin kärsivällisesti kaikki biisit järjestyksessä. Meinasin tyrskäyttää teet näppikselle, kun Ees jotain positiivista pärähti soimaan. Se oli rakkautta ensi kuuntelulla.  Hoo ii vee? Enpä olisi ihan heti tuota keksinyt. Pakko sanoa, että aika helvetin nerokas biisi. Muuten Pää Kiin tuotanto on sellaista perushyvää punk-räminää, joka ei jättänyt kylmäksi mutta ei varsinaisesti ilmiliekkeihinkään sytyttänyt.
26.9.2015. kello 20:36, Tampereen Klubin rappuset. Paossa kristillistä elektromusaa ja pervoja saksalaisegoistejä se tapahtui, juoksepoistyton mun Pää Kii tyrkyttämisen lopettanut "Mua ei vois vähempää kiinnostaa niin aivokuolleen ameeban hengentuotokset" -teilaus vaihtui tunnustukseen mr. Bergmanin neroudesta. I don't hate to say I told you so!

Suomirock 2015-hommelissa soitteli liuta muitakin bändejä ja artisteja, mutta kyllähän se oli selvää mikä oli illan odotetuin setti. Kilu ei pysynyt housuissaan enää Hopeajärven aikana, joten kipitimme Klubilta Pakkahuoneen puolelle jo hyvissä ajoin ja lopulta päästiin viimeinkin itse asiaan. Todella iisisti alkoi keikka yleisön osalta, mikä johtui varmaan siitä että ihmisillä kesti valua Klubilta Pakkikselle.
ostin ja melkein kirjotin makkaraan tofu -kilu

Yleisö pääsi muutaman ensimmäisen biisin jälkeen toden teolla meininkeihin mukaan ja myönnän, että olihan siinä itselläkin hauskaa pomppiessa. Miksaajalle vähän miinusta, koska laulu olisi voinut kuulua paremminkin. Kertosäkeissä pysyi hyvin kartalla, mutta kaikki muu menikin vähän ohi kun biisit eivät olleet sitä yhtä ainokaista lukuunottamatta itselläni mitenkään selkärangassa, toisin kuin eräillä. Oli myös kiva olla pitkästä aikaa sellaisella keikalla, jolla ei tarvitse kestää yhtäkään varsinaista slovaria, vaan voi heilua alusta loppuun samalla intensiteetillä.

Pää Kii first! Mr. Elorannan pedaaleja keikan jälkeen kuollanneet fanipojat, awws

Ees jotain positiivista oli itselleni setin kohokohta, kyseinen ralli kuulosti yhtä messevältä livenä kuin levylläkin, ai että. Kuultiin keikalla pari vitsiäkin välispiikkien aikana, mutta ne eivät muhun ihan täysillä uponneet. Vitsejä enemmän nauratti takanamme seisonut jäbä, jolla taisi olla aluksi ihan hauskaa. Tyyppi tuntui kuitenkin oikeasti järkyttyvän ja loukkaantuvan verisesti välispiikistä, jossa puheenaiheena oli solistin ex-tyttöystävä, riippuvuus ja itsemurha. "Sanoko se oikeesti noin? Siis kuinka joku voi sanoo noin?" Tunteisiin meni että nasahti. Otin mielikuvissani kukkahatun pois päästäni ja luovutin sen eteenpäin. Niin siistiä, että kaikista kipaleista just Ees jotain positiivista kolahti parhaiten, kun sen juurikin eniten olettaisi nostattavan joidenkin kukkistätien niskakarvoja pystyyn. Toki kun iholta löytyy ikuistettuna hoo vee niin täähän oli ihan match made in hell!

no tui tui!

Keikka oli vauhdikas ja hauskaa oli, mutta täysin autenttinen Pää Kii -experience se ei tainnut ihan olla. Ei tullut mustelmia, yksiäkään kaljoja tai muitakaan hanajuomia ei kaatunut päälle ja Pakkiksen iso lava sekä turva-aita eivät oikein vastanneet sitä ympäristöä missä tämä bändi yleensä vetää. Ja kaikkihan haluavat aina sitä sataprosenttisen aitoa. Voi siis olla, että tapaamme vielä. Juu kyllä se niin on, että tää oli erittäin kliini ensikosketus tähän hommaan ja se vaadittavan tahmainen kasteriitti tosiaan täytyy vielä kokea, jotta voi edes sanoa käyneensä tän bändin keikalla. Just let me know ku lähet taas mukaan ;)) -kilu kiittää ja kuittaa!

Translation: Eventually, even Google will forget. I won't.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // insta

tiistai 3. marraskuuta 2015

Lokakuun viimeiset tiisuilut

Tiisu @ Torvi, Lahti 23.10.2015

Lahti, suomiräpin kehto. Jos mä oisin sä, kyl mäki tulisin tiisuilemaan. Edellisen viikon iltamien jälkeen tuntui vähän orvolta kun kalenterissa oli vain yksi keikka, mutta kiva, että oli edes se! Ei tarvinnut täristä kotona vieroitusoireissa.   #fangirlproblems

Keikkapaikkana toimi pikkuinen ja suht legendaarinen Torvi, jossa oli vielä vähän pienempi lava. Ihmeen hyvin sinne kuitenkin kuusi tiisulaista mahtui ja yleisöäkin oli eksynyt paikalla mukavasti. Pakko kehua näin heti kättelyssä vieressäni ollutta tyttöä, joka taisi olla Lahden kovin Tiisu-fani ainakin muuveista päätellen. Suomessa on valitettavan usein niin kankeata porukkaa, että sitä tuntee itsensä vähintään avaruusolioksi jos vähän tanssahtelee. Ihan kuin pitäisi melkein pyytää anteeksi sitä, että on hauskaa. Sen takia onkin aina superia saada keikalle semmoinen vieruskaveri, joka tekee muutakin kuin pönöttää ja/tai ottaa kuvia. Tunne oli molemminpuolinen, vaihdoimme kyseisen tytsyn kanssa muutaman sanasen ja parit yläfemmat.


Mutta oli siellä se joku bändikin! Antti oli tuonut mukanaan hauskan kiipparivekottimen, josta lähti vallan veikeitä ääniä. Sellaista Stephen Hawking-tyyppistä settiä, josta tosin sain etäisesti jotain selvää vain sen takia, että olin tarpeeksi lähellä. Heh. Vekottimen käyttö vaatii siis vielä kenties vähän lisää reeniä. Luokittelen muuten yleensä useimmat kosketinsoittajat "Helvetin tylsät eläimet"-kategoriaan, jotka laitetaan jokaisessa bändissä pimputtelemaan suurin piirtein taustalakanan taakse, koska ketään ei oikeastaan kiinnosta (sori?). On ollut kiva syksyn mittaan huomata, että poikkeuksiakin löytyy, sillä Antti soittelee etualalla ja hänellä on aina todella messevä boogie, jota kelpaa seurailla.

Tällä keikalla oli jumalainen soundi, soitto ei ole kuulostanut vielä missään niin hyvältä kuin Torvessa. Miksaajalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki erityisesti vokaaleista! Koin monta lyyristä ahaa-elämystä, että ai näinkö tässä biisissä lauletaankin. Suunnilleen keikan puolivälissä havahduin siihen, että onpa muuten kuuma ja ei mennyt kauaa ennen kuin yhdellä eturiviläisellä oli pyörtymisvaara. Ei mikään ihme, koska keskelle eteen loimotti ankarasti ainakin yksi spottivalo ja itsekin olin tajuttoman kuumissani, vaikka en edes ollut suoraan minkään valon tähtäimessä. Huh huh. Bändi piti onneksi huolta yleisönkin nesteytyksestä ja varsinaisilta pökräämisiltä vältyttiin.


Kuumuudesta huolimatta jengi oli hyvällä tuulella ja jaksoi bailata ja pomppia, keikasta jäi tosi hyvä ja lämmin (heh heh) fiilis. Illan suosikeiksi muodostuivat taas ne samat vanhat, eli koppakuoriaisbiisi ja Uusi aika, ei mahda mitään. Ei näillä pahemmin huonoja biisejä ole, mutta noiden kahden viisun edessä olen ihan aseeton, ne vaan iskevät niiiiin kovaa!

Tiisu @ Hometown, Salo 31.10.2015

Salossa lämppärin virkaa toimitti ihana fellow tamperelaislikka Laura Moisio, hänen keikastaan voi lukea lämppäribisneksen puolella.

Ilmassa oli flunssaa ja kurkkukipua, joten taisi olla onni onnettomuudessa, että Turun Klubin keikka siirrettiin jonnekin hamaan tulevaisuuteen ja tälle viikonlopulle jäi vain yksi setti rykäistäväksi. Salossa on tullut pari kertaa aiemminkin pyörittyä toisen bändin perässä ja molemmilla kerroilla oli niin löysä meininki, että olin aika varma Tiisun pistävän paremmaksi ihan sama minkä kokoinen kaktus laulajan kurkussa kykki. Energiaa tyypeiltä oli taas vaikka muille jakaa ja laulutkin saatiin yhteistyöllä kulkemaan. Bändi oli panostanut päähineosastoon halloweenin kunniaksi ja vaikka kaikissa naamareissa oli huumoriarvoa niin Väinön päässä ollut leivos/muffinssi/mikälie oli ehdoton ykkönen. En tiedä mikä siinä niin kovasti sisintäni kosketti, mutta nuo kaksi olivat ihan luodut toisilleen. Ehkä Väinö on ollut edellisessä elämässään muffinssi?


Jos miksaus oli Lahdessa aivan unelma, niin täällä se oli kyllä melko mössönsössönsössön, eli suomeksi sanottuna keikka miksattiin enemmän tai vähemmän päin pyllyä. Laulusta sain selvää lähinnä slovareissa ja muutenkin soundi oli vähän kummallinen ainakin siinä kohdassa missä itse hengailin. Olisin ollut melkein koko keikan ajan ihan kaffella, jos biisit eivät olisi olleet entuudestaan tuttuja. Harmi, että joku nappuloiden vääntely voi vesittää fiilistä niin paljon, koska bändi varmasti soitti ihan yhtä hyvin kuin ennenkin.

Keikkajumalille kiitos, että illan spesiaalibiisi Partiolapset sattui olemaan sieltä rauhallisemmasta päästä ja laulu kantautui minunkin korviini. Ei tarvinnut mennä instrumentaalitunnelmissa ihan koko iltaa. Viimeinen ohjelmanumero oli vähintäänkin huvittava, päätähtinä takkuinen tukka, piuha, sakset ja äiti. Ilman viimeksi mainittua tilanteesta ei todennäköisesti oltaisi selvitty, niin kuin ei monesta muustakaan asiasta elämässä. <3


Kotimatkalla tein pieniä päässälaskuja, joiden tulos oli se, että olen ollut todistamassa vajaan kahden kuukauden aikana kymmentä Tiisu-keikkaa. Öö... hups? Näillä eväillä kohti marraskuun seikkailuja!

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk / instagram

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Lämppäribisnes vol. 2: Laura Moisio (duo) @ Hometown, Salo 31.10.2015

Illan headlineri: Tiisu, josta lisää taas tuota pikaa!

En ollut ennen tätä iltaa jostain syystä eksynyt Laura Moision keikalle, vaikka monet kaverini ovat Lauran boogieta hehkuttaneet jo jonkin aikaa. Tykkään kovasti biisien yksinkertaisista ja riisutuista melodioista ja Lauran kauniin kirkkaasta äänestä. Lyriikat tuppaavat menemään snadisti synkistelyn puolelle silloin tällöin, mutta hyvällä mielellä tällaista musiikkia kuitenkin fiilistelee ja muutamiin biiseihin samaistun ihan täysin. Olen pyörittänyt varsinkin uutta Ikuinen valo -levyä viime aikoina ahkerasti Spotifyssa ja pitäisi se fyysinenkin kopio ottaa piakkoin haltuun.

Mutta mitenkäs se Salo! Oli aika mielenkiintoinen kombo kun ottaa huomioon illan pääaktin Tiisun  yleisen hoopoilun ja kohkaamisen, joten kontrasti Lauran rauhallisempaan tunnelmointiin oli aika iso. En välttämättä laittaisi näitä kahta enää peräkkäin samoille lauteille, koska atmös on molemmilla niin erilainen. Myöskään keikkapaikka ei ehkä ollut se paras mahdollinen tällaiselle akkarikeikalle, koska ainakin itseäni ajoittain tosi kovaksi yltynyt pälpätys pänni. Setin alussa pari biisiä hukkui puheensorinan alle ihan kokonaan, mutta loppukeikasta suurin osa yleisöstä oikeasti keskittyi lavan tapahtumiin ja biiseihin.


Keikan aikana kuultiin kattavasti biisejä uusimmalta levyltä, mutta vanhemmasta tuotannosta mukaan mahtuivat ainakin Spiraali ja jos en ihan täysin väärin muista niin myös Lokakuu, ehkäpä. Ehdoton suosikkini uudelta levyltä on Ilon lapsi, aivan älyttömän hieno biisi! Oli ihanaa päästä kuulemaan se livenä. Muita lemppareita ovat Kuolemankello ja Lokkeja ja lentomuurahaisia, nekin soivat vallan ihanasti livenä. Kesämetsä olisi kiva päästä kuulemaan livenä jossain vaiheessa, se oli yksi niistä harvoista uuden levyn biiseistä, jotka eivät tähän settiin mahtuneet. Kesämetsän poissaolosta huolimatta tykkäsin settilistasta tosi paljon, ei mitään valittamista!


Baarin hälinää lukuunottamatta keikka meni oikein nappiin ja oli kiva päästä viimein näkemään ja kuulemaan Lauran meininkejä livenä. Harvemmin tulee tosissaan kuunneltua nainen ja kitara/mies ja kitara -hommia, koska ne kuulostavat mielestäni vähän liian usein tosi samanlaisilta ja suoraan sanottuna tylsiltä. Lauralla on kuitenkin ihanan uniikki tyyli, jonka soisi tulevan laajemman yleisön tietoon mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Jospa sitä onnistuisi tulevaisuudessa roudaamaan pehvansa useammin keikoille, kuun lopussa oleva Tampereen häppeninki ainakin voisi natsata kun ei tarvitse edes kauas kotiovelta lähteä.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuukissa (saa tykätä!) ja instagramissa (saa seurata!)