En ollut ennen tätä iltaa jostain syystä eksynyt Laura Moision keikalle, vaikka monet kaverini ovat Lauran boogieta hehkuttaneet jo jonkin aikaa. Tykkään kovasti biisien yksinkertaisista ja riisutuista melodioista ja Lauran kauniin kirkkaasta äänestä. Lyriikat tuppaavat menemään snadisti synkistelyn puolelle silloin tällöin, mutta hyvällä mielellä tällaista musiikkia kuitenkin fiilistelee ja muutamiin biiseihin samaistun ihan täysin. Olen pyörittänyt varsinkin uutta Ikuinen valo -levyä viime aikoina ahkerasti Spotifyssa ja pitäisi se fyysinenkin kopio ottaa piakkoin haltuun.
Mutta mitenkäs se Salo! Oli aika mielenkiintoinen kombo kun ottaa huomioon illan pääaktin Tiisun yleisen hoopoilun ja kohkaamisen, joten kontrasti Lauran rauhallisempaan tunnelmointiin oli aika iso. En välttämättä laittaisi näitä kahta enää peräkkäin samoille lauteille, koska atmös on molemmilla niin erilainen. Myöskään keikkapaikka ei ehkä ollut se paras mahdollinen tällaiselle akkarikeikalle, koska ainakin itseäni ajoittain tosi kovaksi yltynyt pälpätys pänni. Setin alussa pari biisiä hukkui puheensorinan alle ihan kokonaan, mutta loppukeikasta suurin osa yleisöstä oikeasti keskittyi lavan tapahtumiin ja biiseihin.
Keikan aikana kuultiin kattavasti biisejä uusimmalta levyltä, mutta vanhemmasta tuotannosta mukaan mahtuivat ainakin Spiraali ja jos en ihan täysin väärin muista niin myös Lokakuu, ehkäpä. Ehdoton suosikkini uudelta levyltä on Ilon lapsi, aivan älyttömän hieno biisi! Oli ihanaa päästä kuulemaan se livenä. Muita lemppareita ovat Kuolemankello ja Lokkeja ja lentomuurahaisia, nekin soivat vallan ihanasti livenä. Kesämetsä olisi kiva päästä kuulemaan livenä jossain vaiheessa, se oli yksi niistä harvoista uuden levyn biiseistä, jotka eivät tähän settiin mahtuneet. Kesämetsän poissaolosta huolimatta tykkäsin settilistasta tosi paljon, ei mitään valittamista!
Baarin hälinää lukuunottamatta keikka meni oikein nappiin ja oli kiva päästä viimein näkemään ja kuulemaan Lauran meininkejä livenä. Harvemmin tulee tosissaan kuunneltua nainen ja kitara/mies ja kitara -hommia, koska ne kuulostavat mielestäni vähän liian usein tosi samanlaisilta ja suoraan sanottuna tylsiltä. Lauralla on kuitenkin ihanan uniikki tyyli, jonka soisi tulevan laajemman yleisön tietoon mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Jospa sitä onnistuisi tulevaisuudessa roudaamaan pehvansa useammin keikoille, kuun lopussa oleva Tampereen häppeninki ainakin voisi natsata kun ei tarvitse edes kauas kotiovelta lähteä.
- juoksepoistytto
yykaahoovee feisbuukissa (saa tykätä!) ja instagramissa (saa seurata!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti