tiistai 31. tammikuuta 2017

Piipahdus Lopunaika Festeillä 13.1.2017

Lopunaika Fest @ Gloria, Helsinki

Kahden päivän kemut, yhteensä neljätoista esiintyjää ja liput viisi euroa per päivä = nyt on edullista. Bonuksena vielä (nopeimmille) ilmainen Lopunaika zine josta löytyi pienet jutut jokaisesta bändistä. Niin ja vielä molempina päivinä ennen bändejä Jyväskylän meininki: A Punk Documentary:n näytös ja aulassa mahku tehdä levyostoksia illan mittaan sekä aikataulut jotka hemmeti soikoon piti paikkansa, aikamoista. Tämä tapahtuma osui kuitenkin harmillisesti sen verta kiireiseen saumaan, että se oli joko pari bändiä perjantaina tai ei mitään. Täs ny ois!

KANSANMURHA
Kansanmurha olikin jo lavalla, jonka suuri koko pääsi yllättämään, Gloria kun on aiemmin ollut vain nimeltä tuttu mesta. Jokaisen sisällä piilee pieni gootti ja se kyllä heräsi henkiin tän keikan ajaksi. Bändin musiikissa ja tyylissä olla lavalla oli jotain teatraalista ja kiehtovaa. Glorian hyvä lavavalaistus mukaili mielikuvia post-punk-oopperasta kuitenkaan ilman että Kansanmurhan musiikissa olisi mitään oopperamaista. Sopisi kuin nakutettu yhden teiniaikojeni suosikkileffan Queen of The Damned soundtrackille ja toi tosiaan kohteliaisuus. Bandcampin puolelta löytyvät biisit ei jää livevedon varjoon, joten täytyy ottaa tuleva julkaisu kyllä haltuun.

STRESS FACTOR
Tämä trio luotti suoraan huutoon ja teki asiansa selväksi parin minuutin mittaisissa jaksoissa. Alkuun menoa hieman takutti bassohihnan jatkuva irtoilu, mutta kun siitä päästiin yli ja kaikki instrumentit pelitti yhteen ääneen Stress Factor lataili kovilla. Jep, kovis, en vittuilis. Bändistä ei vain tunnu oikein löytyvän mitään tietoa muutamaa Bandcampiin ladattua kappaletta lukuun ottamatta. Onko esim mainittu kuuden biisin kasetti jo kenties ilmestynyt, OOP, saatavilla, edelleen tulossa? Kiinnostelis, oli meinaa semmonen vimma päällä että osui ja uppos.

VASTUSTA
Nopee pläjäys! Tähän asti esiintyneistä selkeästi se eniten porukkaa kiinnostanut akti kun enemmän jengiä valui lavan välittömään läheisyyteen. Kierrosnopeus monitoimikoneen tehot maxiin väännettynä sekä turbonappi pohjaan painettuna. Keikka sujahti nopeammin ohi mitä jäätyneen banaanin hurauttaminen sileäksi mössöksi kestäisi. Ehkäpä suositeltavaa olisi hieman perehtyä bändin tuotantoon, jotta keikasta saisi enemmän itselleen irti. Hauska sattuma vai tarkoin harkittua miten Vastusta sekä Stress Factor molemmat lopettivat settinsä biiseihin, joissa toistuvasti huudettiin sen oman bändin nimeä.

OUTO VALO
Kuunnellessani Miettiin tuotantoa SoundCloudista Outo Valo oli yksi automaattisesti seuraavaksi toistossa olevista ja oikeastaan se ainoa joka herätti enemmän kiinnostusta. Palikkatestiä en kuitenkaan läpäissyt sillä tunnistettavasta laulusaundista huolimatta en alkuun tajunnut vokaaleissa olevan juurikin sama Miettiin tyyppi. No Sense on The Eastern Front -blogin haastis avaa bändiä hieman enemmän.
Keikka lähti käyntiin bändin nimellä kulkevan debyytin avauskaksikolla Palapeli ja Syksyn sävel. Heti perään tuli pari uutta kappaletta ja sitten taas mini-LP:n järjestyksessä seuraavat poislukien Korttitalo, joka settilistakuvasta lunttaamalla ei mahtunut mukaan. Mikä tässä bändissä viehättää on se vaivattomuus miten biisit toisensa jälkeen vain loksahtelevat paikoilleen tehden setistä (ja siitä levystä) kovin yhtenäisen. Oiva musavalinta reissuun etenkin ikkunapaikkaiselle vaihtuvien näkymien toimittaessa musiikkivideon virkaa. Hippunen mitä välii/ketä kiinnostaa -asennetta esiintymisessä, biisien tulkinnasta kuitenkaan tinkimättä, toi tähän sitä aina perään kuuluttamaani jotain. 
Tämä merkintä menisi helposti pelkäksi tekstien lainailuksi jos alkaisin alleviivata kaikkia Outo Valon oivaltavia tai ihan vain kauniita sanoituksia, joten tyydyn nyt yhteen. Vaikean valinnan edessä se yksi biisi ylitse muiden on (thank dog) keikallakin kuultu Tulisissa koukuissa. Siinä tulee selkeästi esille mainitsemani seikat ja ehkäpä yksi hienoimpia laineja hetkeen: "Sä varmaan saat elinvoimaa lisää, sitä mukaan kun saat toiset kärsimään". Satunnaisen kuuntelijan kulmasta kappale on epäsuotuisasti julkaisun toiseksi viimeinen eli kokonaisuutta arvostavat palkitaan tai jos randomilla osaa juuri tuon joukosta poimia. Loppuun vielä Ehkä vielä joskus ja sitten pitikin jo juosta bussiin. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE
Thänks:
tapahtuman järkänneet ym!
Vastusta + Outo Valo + Stress Factor (pienin paperi)

Outo Valo: Syksyn sävel


tiistai 24. tammikuuta 2017

Hyvän mielen Helatorstai-klubi 12.1.2017

Hiemanko ilahdutti bongata Päivän Leikeen nimi keikalta, joka aikataulullisesti oli kerrankin VIIMEINKIN mahdollinen. Elikkäs torstaina 12.pvä suunta oli selkeä: Helsinki ja Henry's Pub!

PASKA SAKKI
Alkuvuosi on mulla mennyt aikas kepeähkön musiikin parissa niin ai että kun Helatorstai-klubi laitettiin käyntiin oikein kunnon betonimörskälelouhintamusalla! Tai siis oikeasti alkuun taisi tulla pieni spoken word-osio, jossa ainakin mikkiständit/johdot/mitänyttielläolikaan sai osuutensa. Hyvin mahdollista myös että ton kohdalla muistikuvat meni sekaisin seuraavan esiintyjän kanssa sillä Päivän Leike ja Paska Sakki olivat aika paita+peppu mätsi ja itselleni bändien Paska Leike-kuvio selvisi vasta keikan jälkeen.
Setti oli semmoset about kymmenisen biisiä tujuja minuutin molemmin puolin keikkuvia hoosee-viisuja. Tuli mielikuva kuin laittaisi aikuisen ajamaan lapsen kolmipyörällä -eka haetaan vähän pohjatuntumaa vaappuen kunnes palat loksahtaa paikoilleen ja tahti alkaa rullata miellyttävän tasaisaisesti. Setistä silmään osui sana pizza joten eikös se pitänyt kaapata videolle vaikka tää koko klubi-ilta taltioitiin parin tyypin puolesta kokonaisuudessaan. Ties mikä prokkis siinä oli kyseessä. Oli kyllä tosi hyvä fiilis keikkaa seuratessa ja fiilis jäi päälle. Hyväntuulista menoa ja vttu kunnon musaa eikä indiehipsteröintiä jota pääkoppa kestää vain pieninä kerta-annoksina. Paska Sakki, törmäillään toivottavasti toistekin!

PÄIVÄN LEIKE
Kolmipyöräajo jatkuu, nyt vain astetta vimmatummin kunnes etupyörä pettää ja päädytään ojaan, sillä toki aina vieressä on oja kun sattuu ja tapahtuu. Valloittavaa, viihdyttävää & vaarallisia tilanteita. Sillä kombolla meni pitkän odotuksen jälkeen koittanut elämäni toinen Päivän Leike -keikka.
Harkkore on (melkein) aina namia joten sitä ei sen enempää tarvii ruotia. Kun siihen lisää elementtejä, jotka saa keikkaa seuraavan vuoron perään kelaamaan mitä vittua/fuck yeah -split, ollaan jossain perushc-jyystöstä poikkeavalla polulla, jota kiehtoo kulkea pidemmälle. Päivän Leike handlasi jälleen kerran balanssin sekoilun ja "vakavasti otettavan" bändin maastossa. Vaikka hauskaa on, ei tää oo huumoribändi. Ei silloinkaan kun sekä kitaristin että basistin hihnat petti samaan aikaan(!?).
Mitä Päivän Leike keikalta puuttuu on hiljaiset hetket. Bändin laulaja vaikuttaa aika supliikkimieheltä eikä välispiikkejä/stooria ohi hiihtävästä mummelista kuunnellessa tullut kertaakaan mieleen, että mentäiskö jo asiaan eli musaan. Osa bändin charmia etten sanoisi. Ihan uuden ulottuvuuden biisien välissä selostamiseen toikin lavan sivusta keikkaa seurannut bändin manageriksi esitelty tyyppi, jolta tuli hyvää kommentia aina välillä biisien jälkeen miten joku on oikeesti kova ja voisko jonku toisen biisin å-osaa vielä vähän miettiä. Keikan aikana tietty tarjoiltiin taustavokaaleja Paska Sakista tutun kitaristin kanssa. Nyt tajus miksi heti alkuun sanottiin, että kaikki mikit päälle. Lopussa kitaran mestaus tuhannen säpäleiksi ei jättänyt epäselväksi sen kertaisen keikan olleen sit siinä. Hemmeti, jos seuraavaan Päivän Leike keikkaan ei väliaika venyis ihan yhtä pitkäksi niin olisin perin tyytyväinen. Levyn lupailu tälle vuodelle kyllä petais sitä, että keikkojakin pukkais lisää (nim. tietty oli jo toinen reissu buukattuna tammikuun Lepispäivänä). Tähän vaikka vielä ♡, ettei jää epäselväksi päällimmäiset tunteet tästä keikasta.

WASTED
Vakkei Wasted ole ikinä ollut mulle mikään sen kummempi bändi, niin hieman harmitti kun kaikki viime vuoden puolella olleet 20-vuotisuraaa juhlistavat keikat jäi (as per usual) muiden juttujen jalkoihin. Helatorstaiklubi osui siis hyvään saumaan.
FCK NZS
Pakostakin keikkaa seuratessa tuli mieleen miten tästä sais niiiiiin paljon enemmän irti jos kappaleet olisi tuttuja. Mainiota yhteislaulumatskua! Wastedin cd-levykäisiä oon joskus lainaillu kirjastosta, mutta sekin touhu jäi pintaraapaisuksi yhtyeen tuotoksiin eli mulle taas kaikki tuli uutena paitsi se Outsider By Choice. Moni kuitenkin oli kartalla mistä on kyse ja onhan aina gutaa kuulla oldie-goldieita, jotka vissiin oli enemmän setin loppupuolella siinä vaiheessa kun laulaja-kitaristi veti loppusetin pelkkä mikki kourassa. Illan innostunut isäntä ja loppua kohden villiksi yltyneet tanssijat varmasti avitti asiaa, että Wastedista saatin irti peräti kaksi encorea. Taisin viimeksi todeta samaa, että kyllä kelpasi etenkin jos oli Wasted-fani. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE

Kiitokset:
tapahtuman järjestäneet ym!

Paska Sakki:

Päivän Leike:

+bounerina Päivän Leike ja uunituore musavideo Avaimet:


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Indie-iltamat Winter Edition 7.1.2017

Indie-iltamat talviversio, sijaintina mikäs muukaan kuin Turku ja artistit ottivat vuorotellen haltuun Gongin lavat 1 & 2!

KUNINGAS YRJÖ (Gong 1)
Keikasta ehdin nähdä viimeiset kymmenen minuuttia, joten kuuntelinpa tässä huvikseni Mustelma Myrskyn Silmässä -levyn läpi. En ole tällaisen iisigoing-musan suurin kuluttaja/ystävä ja heti parin biisin jälkeen teki mieli jättää homma sikseen, mutta maaliin päästiin vaikka vikat veisut meni aika lailla ohi. Livenäkin se mitä ehdin nähdä riitti passelisti eikä keikka näin ollen ehtinyt käydä tylsäksi.
Meinasin Kuningas Yrjön musisoinnin olevan käypää taustamusiikkia ulkoilmafestareilla kun auringon paisteessa (yeah right in Suomi Finland) nurtsilla istuskellessa on aika syöpötellä ja juopotella. Verkkaisesti soljuvan musiikin ja pehmeän lauluäänen takana piilikin suoraa ja vihjailevan pikkutuhmaakin lyriikkaa. Kukkahattutätien eväsleipäpala voisi siinä vaiheessa jäädä kurkkuun kiinni kun tasaisen tyylikkään musiikin sanoma pääseekin yllättämään. Vaikkapa ote kappaleesta Miljonääri antakoon hieman osviittaa: "Ei mulla ole varaa viedä sua ulos syömään, mutta mulla on jotain millä sut täyttää". Kuka Vaan Osaa Nussii aikana bongailin mukana lauleskelevia hymynaamoja ja oli muuten todella mieluisa yllätys miten ihmeen paljon porukkaa oli jo illan alkuvaiheilla löytänyt tiensä Indieiltamien antimien huomaan. Parhaimmat kicksit alkuun tulikin osallistusmisasteen hyvältä vaikuttavasta prosentista vaikka oli Kuningas Yrjökin ihan mieluisaa kuunneltavaa -just sen kymmenen minuuttia.

KYNNET (Gong 2)
Onpas siiistiä kun näin lyhyessä ajassa näin mukavan bändin keikalla jo kolmatta kertaa! Ennen Turkuun lähtöä mulla oli missiona löytää Kynnet ..Menee Poks! -kasetti ja heti ensimmäisestä putiikista tärppäsi. Ihan mahtava bändi kommentoitiin ostotapahtuman yhteydessä, heh. Kasetti pääsi heti toimittamaan matkamusiikin virkaa ja kappaleiden tullessa hieman tutummiksi toi se keikkaankin erilaista struktuuria nyt kun hahmotti minkä verran miltäkin julkaisulta settiin päätyi tavaraa vaikken settiä muistakaan, älkää edes kysykö.
Se biisi jossa lauletaan teinidepressiooo ja lyödään tahtia lehmänkellolla (<3) sai nyt myös nimen Antaa Heittää! Alkuspiikki ennen Kuningas Tolloa oli ehkä hämmentävin aikoihin kun Sipilä sai kutsun tulla lusikkaan tutimaan, mikäs siinä. Taisi olla Neiti Äm jonka aikana Kynnet laittoivat läpykierroksen liikkeelle eli high-five vaan aina oikealla seisovalle tyypille. Toivottavasti läpyketju kulki ihan loppuun saakka, itse olin sen alkuvaiheilla joten ei havaintoa.
Vaikka alakerran musiikista vastaava antoikin valmiusasemissa olevan bändin odotella lavalla muutaman minuutin keikan alkuun, pysyttiin aikatauluissa liiankin hyvin. Jos olisin niitä tyyppejä, jotka osaa alkaa huutelemaan "soittaakaa vielä edes se ja se" olisi tossa vaiheessa leipäläpi alkanut louskuttaa aikaa kun rutkasti vielä oli (toki autuaan tietämättömänä siitä mitkä treenattuna soittokuosiin). Snif, miksi menitte pois niin nopee.

Pakko mainostaa kerta Kynnet leirissä kuohuu hyvällä tapaa. Musiikkivideo keikallakin luonnollisesti soitetulle Laulu Lapinlahden Linnuille (merkinnän lopussa check it!) pihalla ja erityisesti tässä kuussa aloittanut ohjelmatoimisto Undie Agency ansaitsee maininnan sillä nyt halukkaat (esim minä) pysyy hyvin ajantasalla Kynnet-keikkojen kanssa. Mukavaa luettavaa oli myös mitä julkaisupuolella duunataan niin tohtii noiden uutisen valossa kuunnella kasettiakin mielin määrin. Mainoskatko ohi ja seuraavaan bändiin,

THE HOLY (Gong 1)
Sori, ihan pakko, mutta holy shit! Tuo vähänkös hyvin keksitty heitto kiteyttää aika varmasti monen muunkin ensiajatukset bändistä, sillä nyt laitettiin lavalla hommat isoksi kuin areenakeikalla konsanaan. Keikka ruokki niin kuulo- kuin näköaistiakin sillä The Holy otti äänivyöryllään Gongin haltuunsa voimalla.
Oon ennekin nähnyt kahden rumpusetin kokoonpanoja, mutten muista kenenkään osanneen tuoda tätä ei niin yleistä ratkaisua kuitenkaan samalla tavalla esille yhtä vakuuttavasti tai perustellen miksi tuplarummuille edes olisi tarvetta. Hauska kun vielä lisäksi tamburiini, pipot ja vesipullotkin vaikutti lentelevän sovittuihin aikoihin ympäriinsä niin se runsauden tunne ei ainakaan päässyt loppumaan. Parhaimmillaan juurikin nopeammissa tempoa kasvattavissa biiseissä sillä sen setin ainokaisen(?) slovarimman kohdalla taso ei ollutkaan enää niin woaaah-kamaa. Kielen päällä kävi parin tunnetunkin artisti nimet mitä The Holya katsellessa tuli mieleen, mutta sinne jonnekin ne myös jäi. Jos stadionikeikoille mietitään lämppärivalintjoa niin The Holy antaisi kyllä rahoille vastinetta ja pääesiintyjälle tutinaa polviin.
Selkeästi illan viimeiseksi grande finaaliksi tarkoitettu biisi saikin keikan edetessä innostustaan kasvattaneen yleisön vain janoamaan äänekkäästi lisää. Tätä ei bändi tainnut aidosti osata odottaa kerta piuhoja oltiin jo ehditty alkaa irrottelemaan. Äkkiä plug it back in ja ihan oikeasti vikana lähti bändin ensimmäisiä tuotoksia. The Holy näytti esimerkkiä miten livenä herätetään huomio ja Indie-iltamien keikoista varmasti se mikä teki suurimman vaikutuksen kaltaisiini tyyppehin, jotka eivät tätä ennen bändiä olleet kuulleet. Yhden miinuspuolen onnistuin löytämään, mutta kerta olen samaisen ryhmän kohta näkemässä jo uudestaan, odotan päteekö samat ajatukset vielä silloin eli palataan astialle.

SUR-RUR (Gong 2)
The Holyn maton jalkojen alta vetävän shown jälkeen olisi helposti voinut asennoitua niin ettei mikään enää illan aikana voisi tuntua yhtä päräyttävältä. Voi voi kuulkaas.

Avainsana on välittömyys. Ja läsnäolo! Sur-rur saa tuotua tilaan kuin tilaan just sen hetken ja muulla ei olekaan enää väliä. Vuoropuhelu yleisön vielä yksi lisää -huutelijan kanssa oli huvittavaa seurattavaa: "Meillä kyllä olisi tässä vielä ainakin neljä kappaletta" sitten kai pitikin olla viisi lisää ja kun oltiin vikan kohdalla huutelija noteerattiin vielä miten nyt hänen toiveensa toteutuu kun se yksi vielä soitettiin. Täällä yleisö oli hyvin mukana likipitäen heti alusta ja etenkin loppua kohden karnevaalitunnelma oli se mikä vallitsi.
Ylivoimainen kohokohta itselleni oli se hetki kun havahduin Maisemaan. Yhtäkkiä koko keho täyttyi sisäänpäin virtaavista onnen kyynelistä ja niiden lammikoissa kirmaavista pikku poneista sillä *VOIMASANA* MAISEMAAAH! Ehkä mulla sumeni silmissä hetkeksi, en tiedä mutta tulkoon valo ja autuus! Viime vuonna kun Sur-rurin jotain keikkoja ujosti vilkuilin kuitenkin aina lopulta päätyen jonnekin muualle, niin kyllä näillä tiedustelureissuilla huomasin settilistoja, joissa oli mukana omia suosikkeja Uurnapölyjen Paluu-levyltä. Toissapäiväisellä Yo-Talon keikalla ei kuitenkaan näitä helmiä joukosta löytynyt joten en tohtinut täälläkään odottaa mitään niistä kuulevani. Tampereella oman väsymyksen johdosta tällainen hemmotteluhetki olisi mennyt ihan hukkaan ja nyt Kuudennen Linjan settilistasta kuvan nähtyäni vedin kerrankin sen pakan pisimmän korren.
En tiedä tarviiko mun Sur-ruria enää nähdä(!?) sillä arpapelillä selkeästi mennään biisien kanssa ja kyllä jatkossa väistämättäkin on pieni pettymys jos ei osumaa tule. Kiitollisena siis tästä! En nyt bändiä ala välttelemäänkään, ei tää niin haudan vakavaa hommaa kuitenkaan oo kerta hauskaa on anycase! Huutomerkkejä koko hemmetin merkintä täyteen, olin niin onnellinen!

TEKSTI-TV 666 (Gong 1)
[lisää teksti kitaristien määrästä kysyen onko se määrä xxx tarpeeksi, liitä valli-sanan eteen joku vaihtoehdoista a)kitara b)ääni c)vaihtoehdot a+b  ja kas näin sinulla on kaiken kattava Teksti-TV 666 keikkaraportti]

Tuttu Hooveesta-versio menee tiivistettynä jota kuinkin näin: uuh, aah Tekstariit!
Kierrätyskuva Tampereen Klubin keikalta 2016
Sur-rurin lopetettua lavanedustan tyhjin kohta oli just eikä melkeen keskellä joten uhrauduin tän kerran. Viime Turun keikasta olikin aikaa alle kaksi kuukautta ja bändi pahoittelu kun aina vaan näillä samoilla biiseillä mennään lupaillen kovasti seuraavalla kerralla olevan mukana jotain uuttakin [tähän se uuh, aah]. Perus Tekstari-keikka menoa tarjosi nyt yleisöstä kavereiden toimesta lavalle kammettu Myrttiset-lätsän omannut tyyppi. Vastaanotto lavalla oli luokkaa missä jäbä on viipynyt kun samantien kaljapullo suoraan suulle, kitara kouraan ja eiku biisiä kohti. Just another day in the Teksti-TV 666 office. Miten kaikki saakin kitaran soittamisen näyttämään niin helpolta? En tajuu, terkuin nakkisormi jolle bassonkielilläkin pysyminen tuottaa hankaluuksia. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Hyviä keikkoja, kiitos:
+tietty järjestävä taho ym!

Tässä vielä Kynnet ja Laulu Lapinlahden Linnuille musavideo:

maanantai 16. tammikuuta 2017

Punk Rock X-mas 5.1.2017

Good ol' Punk Rock X-mas! Tänä vuonna oli aika viime metreille soutaa-huopaamista erään toisen keikan kanssa, mutta Yo-talolle sitä taas päädyttiin - tosin tällä kertaa soolona ja ihan saakelin väsyneenä. Hukkasin myös keikkojen välissä rustailemani muistiinpanot eli oikein hyvät lähtökohdat aloittaa vuoden 2017 jutut. Uskollisena hoovee-tyylille 4eva.

PITSANAAMA
Kiertelyt sikseen, kyllä se kytkös bändiin nimeltä Pää Kii Pitsanaamassa eniten herätti kiinnostusta. Setissä oli onneksi mukana kuitenkin vain yksi Pää Kii tuotos Just Niin Kuin Elvis ja enempää en olisi halunnutkaan kuulla sillä sitten se olisi saattanut omalta kohdin lipsahtaa sinne Pää Kii keikkojen perään itkemisen puolelle. Pitsanaama siis versio Teemu Bergmanin bändien tuotoksia uusin rauhallisin sovituksin joten oletin, että keikka oltaisiin soitettu akkareilla, mutta siinä kohtaa veikkaus meni metsään.
Kakka-hätä 77 klassikko Elämä on Huora starttasi shown ja setin edetessä kohokohdaksi nousi samaisen bändin kappale Tuttipuollonimijä. Nyt kun tahti oli huomattavasti alkuperäisiä hätäilemättömämpi, sanoitukset erottuivat ihan uudella tavalla edukseen ja juurikin erityisesti viimeksi mainittu biisi nousi alkuperäisen version ohi aiheuttaen kylmiä väreitä. Osui ja uppos. Kytänsoittajien katalogista kuultiin ainakin Töölö Palaa ja Kuolee plus mukaan mahtui myös Riki Sorsa-koveri. Koko setti olisi ylhäällä sillä hemmetin lapulla, joka varmaan kävelee vastaan heti tän roskan julkaisun jälkeen. Oh well.

Random loppukevennys!
Pitsanaama-rumpali lähestyi sosiaalisen median puolella kommentoiden saisiko ottaamaani Pitsanaama kuvaa käyttää. Oletin, että haluttiin laittaa jakoon omassa profiilissa, joten ihan sama siitä vaan. En arvannut kuvan (vielä enemmän pikselimössöversion) päätyvän Stupidon sivuille Pitsanaaman kohdalle?? Ihan komia se noinkin on, mutta jos tätä joku Stupidon sivuja päivittelevä eksyy lukemaan niin kyllä tästä merkinnästä voi ton inasen parempilaatuisen version sinne napata vaikka väliaikainen kuvituskuva tuo taitaa ollakin, haha.

KATUJEN ÄÄNET
Kun tästä tapahtumasta ekaa kertaa kuulin, mukana oli se yksi tuntematon nimi: Katujen Äänet. Tein tutustumisreissun Spotifyn puolelle, josta löytyi kokonaisen levyn verran kuunneltavaa ja hieman bonustakin. Keikan alkaessa ensireaktio oli hymy ja voi eii sillä eka biisi oli Sulle, Joka Yksin Aina Oot levyn heikoin lenkki Nuoret Sydämet. Kerta kappaleessa ollaan keikkatunnelmissa "Nuoriso käy keikoilla, mut ei ne uskalla tanssia" osasin odottaa biisin mukana oloa vaikka omaan makuun se on hieman liian imelä. Mikä sitten iski livenä ja lujaa: rummut, huh-huh! Levyversioiden perusteella ei osannut odottaa sellaista tykittelyä. Herätteli mukavasti tällaista pöydässä notkuvaa (että muuten hävetti vaan istuskella keikat läpi, mutta vaihtoehto oli jäädä himaan eli tän kerran menköön). Biisien puolelta hyvällä tapaa mieleen sitten puolestaan jäi Syksy Saapuu, joka onkin uudempaa matksua lupaillen ihan hyvää.
thumbs up sille, että kaikki bändistä oli äänessä.
Kun henkilökohtainen preferenssi on se, että mukana täytyy olla vähän jotain vinksahtanuttakin kulmaa kiinnostuksen herättämiseksi ja ennen kaikkea sen pitämiseksi, ilmeni probleemaksi tän keikan kanssa se, että se olikin vain sitä soittoa ja...täts it. Ihan hullua kirjata miinukseksi bändin soittavan liiankin hyvin, mutta se tän jutun pilke silmäkulmassa ei nyt vain välittynyt mulle asti. Tuskin otan asiakseni lähteä uudestaan katsomaan nimeomaan Katujen Ääniä, vaikka samaan hengenvetoon voin todeta etten kyllä pane pahakseni jos bändi on joskus taas mukana hyvässä seurassa jossain soittelemassa ja osuu kohdalle toistamiseen.

SUR-RUR
Taisin nähdä Sur-rurin viimeksi livenä joko 2007 tai -08, että morjes vaan miten aika on vierähtäny. Vaikken bändin tekemisiä ole juurikaan noiden vuosien jälkeen seurannut ja reittimme eivät tätä ennen ole kohdanneet, niin Sur-rurin perhanan tunnistettavan soundin ansiosta kotoinen fiilis syntyi kuitenkin heti. Keikka alkoi uusimman levyn Ihmisiä Nurmikolla avausraidalla Väität Olevasi Tyytyväinen. Osaan tämän kertoa vain koska bändi asiasta mainitsi. Koko lista näkyvillä bändin Facebook-sivuilla jos jotain kiinnostaa.
Keikalla ensiesityksen sai Sur-rurin kontribuutio Lainan päivänä kahdeksas helmikuuta ilmestyvälle kirjastolevylle, elikkäs biisi nimeltä Vanha Kunnon Kivi, joka olikin reilumman mittainen rauhaisampi veto. Kirjastolevyn idea piilee siinä, että se on vain lainattavissa kirjastosta eikä kappaleet tule edes mihinkään suoratoistopalveluihin (vaikka ihan varmasti joku niitä lopulta Youtubeen kuitenkin tunkee). Lavanedus oli heti bändin aloittaessa mukavan täynnä ja ne nopeammat ja vissiin vanhimmat biisit sai riehakkaimman vastaanoton. Olipas kiva nähdä Sur-rur!

JONI EKMAN & KOIRA
On rokkareita, jotka esiintyessään tuntuvat olevan jollain egotripillä ja sitten on Ekman, joka soittaa saman tien kaikki tällaiset räikeät rokkikukot suohon ihan puhtaasti suvereenilla kitaran käsittelyllään ja siihen taitoon perustuvalla lavakarsimalla. Tän artistin kohdalla ei todellakaan voi sanoa vain soittamista ja siinäpä se. Persoona oli mukana pelissä ja yleisöstä huudellut biisitoiveet oli kuin sovittua juonta sillä nehän lähti heti kunhan eka oltiin vastattu "You got it!" Yksi toiveista oli ekalla näkemälläni Joni Ekman & Koira keikalla suosiksini noussut Älä Tuhlaa Aikaani, joten kiitos toivojalle tai sille tän keikan käsikirjoituksen rustanneelle.
Vikaa biisiä ennen kehotettiin nostamaan perseet ylös penkistä kerta nyt oli vuorossa tanssimusaa. Joo saa omata aika huonon kuulon jos ei jo heti alkuun poiminut, että tän tahtiin voi veivaa helposti bebaa. Kehotus olisi voitu sijoittaa heti alkuun kerta vasta kun artisti käski/pyysi porukka sitten rohkeni jorailemaan. Kertauksen vuoksi: sen vikan biisin aikana. Miksi ei heti jos kerta mielen teki? Nimimerkillä ekaa kertaa vain istuskelemassa, usein pönöttämässä, mutta myöskin in da zone ilman kehoitusta jos sellanen fiilis suinkin on. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Kiitos, tästä on hyvä jatkaa
+järjestävä taho ym!

maanantai 9. tammikuuta 2017

Oranssifest lauantai 3.12.2016

Torstain kattaus Oranssifesteillä oli kaiken kirjavaa. Lauantai puolestaan noudatti kovin yhtenevää linjaa: harkkoree/punkkii. Illan ekat bändit missasin sillä olin jo yhdessä vaiheessa jäämässä himaverkkarit jalassa kotiin lyhentämään torstaina kertyneitä univelkoja, kunnes jälleen kerran viime hetken pikaspurtti Onnibussin pysäkille muutti illan suunnan huomattavasti paremmaksi

VAPAA MAA
Lipunmyynnissä kaksi nuorta naista tiedusteli millaisia bändejä oli vielä luvassa ja onko Vapaa Maa tyypit nuoria. Ikäluokasta välittämättä jäivät kuitenkin keikkaa katsomaan ja jorailemaan, propsit heille!
Vapaa Maa oli erittäin tiukka livebändi helposti lähestyttävällä otteella ollen samalla illan leppoisin esiintyjä, vaikka kappaleiden aihepiirit eivät tuon kuvailun kanssa käykää yks yhteen. Bändin kohdalla ilahduttaa biisien toimiminen liki yhtä hyvin myös levytettyinä. Huom liki, sillä livenä bassosta lähtevät d-biitit on aina astetta enemmän aah namskutarallaa kuin millään tapaa käsiteltynä. Keikan aikana povattiin tulevaisuudessa kovia punk-julkaisuja sillä nykyisestä hallituksesta löytyy edes se hyvä puoli, että politiikasta aiheensa ammentavat bändit ovat kyllä pohjattoman sammion ääressä. Hyvä ja ..no hyvä.

KOHTI TUHOA
Mikä sai juoksemaan siihen bussiin? Riitti, että kuuntelin pari Kohti Tuhoa biisiä tullakseni tolkkuihin sen suhteen mikä vääryys olisi jäädä kotio kun samaa matskua olisi mahdollisuus kuulla livenäkin. Rutiinin Orja-levy oli ilmestyessään poikkeus omaan en osta (aktiivisten) kotimaisten bändien levyjä ellen ole nähnyt keikalla-sääntöön ja saa edelleen aikaan kylmiä väreitä.
Kun näin bändin ekaa kertaa kaikki Rutiinin Orjan lataamat odotukset täyttyi ja samaa rataa jatkettin nytkin. Savukoneen jäädessä bändin pyynnöstä pois, keikassa ei ollut mitään ylimääräistä enkä kyllä keksi siihen mitään lisättävääkään. Setti painettiin hengästyttävällä vimmalla läpi ihon mennessä kananlihalle - joka hemmetin kerta! Viimeinen pisara puristettuna mic drop ja ohi, short but most definitely not sweet. Ei järkevää sanottavaa sillä menetin järkeni about heti.

COLD INSIDE
Ellei ole olemassa jotain Cold Inside-kulttia johon mukaan päästäkseen pitää ensin käydä läpi kasterituaali "to be worthy" niin hoh-hoijaa minkään litkun viskomiseen yleisön päälle boooriiing. Täysin turhat lavamaneerit sikseen, kyllä se tyly meiniki välittyi selkeästi setin aikana ihan vain bändin musiikillisten tuotosten ansiosta. Kieli vaihtui englanniksi, jonka Cold Inside handlasi tyylipuhtaasi aivan kuten myös hankalan Kohti Tuhoa jälkeisin soittoslotin haltuun ottamisen. Mukana oli rauhaisampaakin musasointia, joka sitten eskaloitui siihen perushyvään hc-jyystöön. Kitaran tiluttelut toi juttun metallisempaakin vibaa ja eipä keikka ainakaan päässyt käymään tylsäksi.
Torstaina esiintyneen Musta Huoneen kohdalla kaipasin vähemmän kontaktia yleisön kanssa niin tässä asiassa Cold Inside suoritui malliesimerkillisesti. Lämpö mikä uupui keikkaa seuraavien ja bändin väliltä näkyi kuitenkin bändin jäsenten keskeisessä kemiassa. Cold Inside ja Musta huone soittavat molemmat Suisto-klubilla 21.1. ja kiehtoo kyllä kovasti näiden kahden bändin näkeminen saman illan aikana, kuinka tummiin tunnelmiin sitä päästäänkään. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/


Vapaa Maa:
Kohti Tuhoa:
Cold Inside:

Kiitos
+järjestävä taho ym!

tiistai 3. tammikuuta 2017

Oranssifest torstai 1.12.2016

Oranssilla oli huikeita esiintyjiä pitkin viikkoa nro. 48. Omat aikataulut antoi periksi pönöttää paikalla kahtena eri päivänä. Tässäpä siis jotain ensimmäisenä vuorossa olleelta torstailta.

BANGALBOOZE
Saapuessani paikalle Bangalbooze oli jo ehtinyt aloittaa settinsä. Keikan edetessä kävi mielessä miten biisit voisi toimia ihan vain instrumentaalisinakin sillä tässä menossa oli jammailumaista kulmaa mukana. Kävin nuuskimassa mitä tarjottavaa bändiltä löytyi SoundCloudin puolelta ja ne näytteet kuunneltuani taidan muistaa Bangalboozen kokonaismeiningin paljon letkeemmäksi mitä se sitten todellisuudessa olikaan. Ei nyt mulle iskenyt erityisemmin, mutta ihan ok sisäänvalumismusaa kyllä.

DÖD
Bändin astellessa lavalle ounastelin seuraavaksi olevan vuorossa lyhkäsiä punk/garagerock pläjäyksiä, mutta nythän päästiinkin ihan ns kunnollisiin biisien mittoihin. Död oli lainakamojen varassa mikä aiheutti lisäsäätöä keikan koittaessa edetä. Hyvä kun pidetään huolta siitä, että kuulostetaan siltä miltä pitääkin, mutta kun siihen päälle lisäsi ne jokavälispiikit joista paras "nyt ei puhuta mitään vaan soitetaan" alkoi huomio siirtyä kappaleista kaikkeen siihen muuhun.
Tässä vähän keikuttiin sillä ja rajoilla meneekö hommasta maku puhtaasti siitä syystä, että lisäviivästykset aikatauluun saattaisi ajaa illan vikojen (ja ehkä odotetuimpien?) bändien karsimaan jotain pois omastaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan hätää, sillä tillannetta pelasti miellyttävät, mukavasti rosoisuutta omaavat englanniksi lauletut kappaleet ja bändin yleishyvä meininki.


Yksi seikka mikä henkkoht sai mut diggailemaan Dödin menosta vielä enemmän oli se, että heistä tuli mieleen australialainen bändi Baby 8. Prosenteissa mun mahku nähdä toi mainittu poppoo livenä on tasoa 0,01 joten ilomielin käännän katseet ja korvat kohti Dödin suuntaa ja sitä ovea minkä takana on seuraava tilaisuus nähdä bändi livenä -mielellään niin, että omat kamat käytössä.

MUSTA HUONE
Hyväksi todettu tapa löytää uutta musiikkia on tutustua suosikkibändeistä tuttujen tyyppien muihinkin yhtyeisiin. Total Recall kytköksen kautta Musta Huone olikin päällimmäisin syy saapua Oranssille. Bändi teki livedebyyttinsä lokakuun loppupuolella Oulun Tukikohdassa ja nyt oli vuorossa uran toinen keikka. Tätä tuskin moni tiesi tai olisi osannut arvata, sillä bändin itsevarmasta olemuksesta huokui kuin heillä olisi vahva visio siitä miltä he haluavat Musta Huone-keikkojen näyttävän ja kuulostavan.
Tää oli jännä, alkuun oli kolme eri pistettä mistä lähti ääntä, kunnes siihen asti selin yleisöön ollut vokalisti liittyi joukkoon synnyttäen neljännen pisteen. Kaikki teki omaa juttuaan, kuitenkin sulautuen saumattomasti yhteen. Oon huono genrerunkkailija joten on ihan se ja sama mitä lajeja tähän koittaisin tiputella, mutta mulle Musta Huone edusti näitä ns tummanpuhuvia pörinä-bändejä, joissa mennään vahvasti musiikki edellä vokaalien ollen yksi intsrumenteista jättäen lyriikoiden sisällön painoarvon pieneksi -ainakin näin alkuvaihessa kun bändiä ensikertaa kuulee. Vahva eka kerta olikin. Keikan aikana pääsi hetkeksi unohtumaan, että tässä sitä oltin viiden toisistaan hyvin erilaisen bändin muodostamassa sulatusuunissa eikä Musta Huoneen omalla keikalla.
Mikä sitten takkusi? Musta Huone pitää jonkin sortin mystiikan verhoa yllä johon epätoivottuja rakoja teki kaikki muu paitsi se musiikki. Kappaleiden välien kohteliaat aplodit tässä tapauksessa vain napsautti pois niistä maisemista joihin bändin mukana oli jo ehtinyt matkata. Vähän samaa settiä kun koitat saada unesta kiinni pimeässä ja joku kuitenkin jatkuvasti räplää valot päälle. Ei haittaisi jos kaikki me ollaan se ja se ja tää biisi oli tämä näin tippuisi pois ja tilalle tulisi pelkkää katkeamatonta ääntä luoden illuusion yhdestä jatkuvasta biisistä. Yleisöllekään ei näin jäisi mahdollisuuksia osallistua äänimaisemien muokkaamiseen. Kyllä sen bändin nimen jostain saa aina tietoon jälkikäteenkin jos keikka tekee vaikutuksen. Muhun teki ja seuraava kerta onkin jo merkattuna kalenteriin: 21.1. Suisto-klubi, Hämeenlinna. Suosittelen.

KYNNET
Pillit sekä pimputtimet esiin ja poskeen kourallinen paukkukarkkia sillä joku oksensi lavalle sateenkaaren, joka sopi täydellisesti seuraavaksi vuorossa olevan Kynnet-yhtyeen leikkikentäksi. Nyt hypättiin ihan vastakkaisiin suuntiin verrattuna edeltävään esiintyjään. Yksi asia kyllä yhdisti, tässäkin bändissä oli (iloiseksi?) yllätyksekseni tunnistettavia muusikoita -nyt Teksti-TV 666 rivistöistä +basisti Tuulin tunnistin Kesän kanssa soitetuilta keikoilta.
Aiemmin Hopeajärvi-dudeksi nimittämäni Teemu Tanner on nyt tästä lähtien Kynnet-dude, sillä siinä missä Hopeajärveä jaksoi taannoin katsella vain pari biisiä, Kynnet-keikka tuntui loppuvan liiankin lyhyeen. Perässä laahaavalle aikataululle tämä parin minuutin hujakoilla pyörivistä biiseistä koottu tsädäm! ja ohi -tahti, jota biisistä riippuen välillä lisäsävytettiin mm tamburiinilla tai lehmänkellolla (<3), oli kuitenkin vain hyväksi.
100 Erobiisii kysyy "mä oon kirjoittanut varmaan 100 erobiisii --- tässä on niistä taas yksi hei miltä se kuulostaa" sovellan tuon utelun nyt koko ohjelmanumeroon ja kuulostaa muuten pirun nastalta! Samaan aikaan voi vain tuntea miten korvamato toisensa jälkeen sujahtaa korvakäytävästä pään sisälle pitämään majaansa. Tarttuvin sortti sattui tallentumaan kameralle asti ja löytyypi merkinnän lopusta, ottakaa haltuun ja suunnatkaa ehdottomasti keikalle jos mukana myös Kynnet! En huutele vain huvikseni sillä olen tässä välissä ehtinyt noudattamaan omaa neuvoa jo kertaalleen (blogin edellinen merkintä, click click). Practice what you preach.

M.O.R.A.
Voiko olla tulematta hyvälle tuulelle kun seuraa M.O.R.A.n menoa? No ei! Tämä kerta taas vahvisti kaikkia ooh ja aah ihailun tunteitani bändiä kohtaan. Kyllä huomasin keikkakonkareiden ottavan lavan haltuun jo ihan pelkästään senkin puolesta, että kello poltteli jo yhtätoista jolloin vissiin Oranssilla täytyy homman hiljentyä (?), mutta sen ei annettu häiritä vaan setti tykiteltiin läpi tutulla tatsilla unohtamatta heittää hymyssä suin läppää bändin kesken. Illan muiden bändien kepeämpien ja/tai hidastempoisempien esitysten jälkeen tiukka hardcore-rykäys sopi viimeiseksi niitiksi hyvin kasattuun esiintyjäpakettiin.
Vaikka keskelle viikkoa osuvat keikat harvemmin täällä Suomessa saa yleisöä samanlaiseen hurmokseen kuin autuaammat viikonloppuslotit, jälleen kerran tämä ei kyllä näkynyt bändin suorituksesta. Ammattimaista ilman pienintäkään merkkiä leipiintymisestä. Jäi kyllä hyvät energiat päälle tästä keikasta mikä avitti selviämään samoilla silmillä suoritetusta aamuvuorosta. Jaksaa jaksaa.

Kerta M.O.R.A. takoo keikkaa ahkeraan voisinkin tässä tehdä yhden keikkalupauksen alkaneelle vuodelle 2017: nähdä bändi muuallakin kuin Helsingissä ja koittaa edes kerran saada kotikylän keikka-ajankohta natsaamaan. Lupauksen pitämistä voi seurata tältä samalta kanavalta, heh heh.
 -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ *muoks* Lauantain rapsa nyt luettavissa.

Död:

Musta Huone:

Kynnet:

Kiitos:

+järjestäjät ja muut mukanaolijat!