Punk Rock X-mas 5.1.2017

Good ol' Punk Rock X-mas! Tänä vuonna oli aika viime metreille soutaa-huopaamista erään toisen keikan kanssa, mutta Yo-talolle sitä taas päädyttiin - tosin tällä kertaa soolona ja ihan saakelin väsyneenä. Hukkasin myös keikkojen välissä rustailemani muistiinpanot eli oikein hyvät lähtökohdat aloittaa vuoden 2017 jutut. Uskollisena hoovee-tyylille 4eva.

PITSANAAMA

Kiertelyt sikseen, kyllä se kytkös bändiin nimeltä Pää Kii Pitsanaamassa eniten herätti kiinnostusta. Setissä oli onneksi mukana kuitenkin vain yksi Pää Kii tuotos Just Niin Kuin Elvis ja enempää en olisi halunnutkaan kuulla sillä sitten se olisi saattanut omalta kohdin lipsahtaa sinne Pää Kii keikkojen perään itkemisen puolelle. Pitsanaama siis versio Teemu Bergmanin bändien tuotoksia uusin rauhallisin sovituksin joten oletin, että keikka oltaisiin soitettu akkareilla, mutta siinä kohtaa veikkaus meni metsään.

Kakka-hätä 77 klassikko Elämä on Huora starttasi shown ja setin edetessä kohokohdaksi nousi samaisen bändin kappale Tuttipuollonimijä. Nyt kun tahti oli huomattavasti alkuperäisiä hätäilemättömämpi, sanoitukset erottuivat ihan uudella tavalla edukseen ja juurikin erityisesti viimeksi mainittu biisi nousi alkuperäisen version ohi aiheuttaen kylmiä väreitä. Osui ja uppos. Kytänsoittajien katalogista kuultiin ainakin Töölö Palaa ja Kuolee plus mukaan mahtui myös Riki Sorsa-koveri. Koko setti olisi ylhäällä sillä hemmetin lapulla, joka varmaan kävelee vastaan heti tän roskan julkaisun jälkeen. Oh well.

Random loppukevennys!

Pitsanaama-rumpali lähestyi sosiaalisen median puolella kommentoiden saisiko ottaamaani Pitsanaama kuvaa käyttää. Oletin, että haluttiin laittaa jakoon omassa profiilissa, joten ihan sama siitä vaan. En arvannut kuvan (vielä enemmän pikselimössöversion) päätyvän Stupidon sivuille Pitsanaaman kohdalle?? Ihan komia se noinkin on, mutta jos tätä joku Stupidon sivuja päivittelevä eksyy lukemaan niin kyllä tästä merkinnästä voi ton inasen parempilaatuisen version sinne napata vaikka väliaikainen kuvituskuva tuo taitaa ollakin, haha.

KATUJEN ÄÄNET

Kun tästä tapahtumasta ekaa kertaa kuulin, mukana oli se yksi tuntematon nimi: Katujen Äänet. Tein tutustumisreissun Spotifyn puolelle, josta löytyi kokonaisen levyn verran kuunneltavaa ja hieman bonustakin. Keikan alkaessa ensireaktio oli hymy ja voi eii sillä eka biisi oli Sulle, Joka Yksin Aina Oot levyn heikoin lenkki Nuoret Sydämet. Kerta kappaleessa ollaan keikkatunnelmissa "Nuoriso käy keikoilla, mut ei ne uskalla tanssia" osasin odottaa biisin mukana oloa vaikka omaan makuun se on hieman liian imelä. Mikä sitten iski livenä ja lujaa: rummut, huh-huh! Levyversioiden perusteella ei osannut odottaa sellaista tykittelyä. Herätteli mukavasti tällaista pöydässä notkuvaa (että muuten hävetti vaan istuskella keikat läpi, mutta vaihtoehto oli jäädä himaan eli tän kerran menköön). Biisien puolelta hyvällä tapaa mieleen sitten puolestaan jäi Syksy Saapuu, joka onkin uudempaa matksua lupaillen ihan hyvää.

thumbs up sille, että kaikki bändistä oli äänessä.

Kun henkilökohtainen preferenssi on se, että mukana täytyy olla vähän jotain vinksahtanuttakin kulmaa kiinnostuksen herättämiseksi ja ennen kaikkea sen pitämiseksi, ilmeni probleemaksi tän keikan kanssa se, että se olikin vain sitä soittoa ja...täts it. Ihan hullua kirjata miinukseksi bändin soittavan liiankin hyvin, mutta se tän jutun pilke silmäkulmassa ei nyt vain välittynyt mulle asti. Tuskin otan asiakseni lähteä uudestaan katsomaan nimeomaan Katujen Ääniä, vaikka samaan hengenvetoon voin todeta etten kyllä pane pahakseni jos bändi on joskus taas mukana hyvässä seurassa jossain soittelemassa ja osuu kohdalle toistamiseen.

SUR-RUR
Taisin nähdä Sur-rurin viimeksi livenä joko 2007 tai -08, että morjes vaan miten aika on vierähtäny. Vaikken bändin tekemisiä ole juurikaan noiden vuosien jälkeen seurannut ja reittimme eivät tätä ennen ole kohdanneet, niin Sur-rurin perhanan tunnistettavan soundin ansiosta kotoinen fiilis syntyi kuitenkin heti. Keikka alkoi uusimman levyn Ihmisiä Nurmikolla avausraidalla Väität Olevasi Tyytyväinen. Osaan tämän kertoa vain koska bändi asiasta mainitsi. Koko lista näkyvillä bändin Facebook-sivuilla jos jotain kiinnostaa.

Keikalla ensiesityksen sai Sur-rurin kontribuutio Lainan päivänä kahdeksas helmikuuta ilmestyvälle kirjastolevylle, elikkäs biisi nimeltä Vanha Kunnon Kivi, joka olikin reilumman mittainen rauhaisampi veto. Kirjastolevyn idea piilee siinä, että se on vain lainattavissa kirjastosta eikä kappaleet tule edes mihinkään suoratoistopalveluihin (vaikka ihan varmasti joku niitä lopulta Youtubeen kuitenkin tunkee). Lavanedus oli heti bändin aloittaessa mukavan täynnä ja ne nopeammat ja vissiin vanhimmat biisit sai riehakkaimman vastaanoton. Olipas kiva nähdä Sur-rur!

JONI EKMAN & KOIRA

On rokkareita, jotka esiintyessään tuntuvat olevan jollain egotripillä ja sitten on Ekman, joka soittaa saman tien kaikki tällaiset räikeät rokkikukot suohon ihan puhtaasti suvereenilla kitaran käsittelyllään ja siihen taitoon perustuvalla lavakarsimalla. Tän artistin kohdalla ei todellakaan voi sanoa vain soittamista ja siinäpä se. Persoona oli mukana pelissä ja yleisöstä huudellut biisitoiveet oli kuin sovittua juonta sillä nehän lähti heti kunhan eka oltiin vastattu "You got it!" Yksi toiveista oli ekalla näkemälläni Joni Ekman & Koira keikalla suosiksini noussut Älä Tuhlaa Aikaani, joten kiitos toivojalle tai sille tän keikan käsikirjoituksen rustanneelle.

Vikaa biisiä ennen kehotettiin nostamaan perseet ylös penkistä kerta nyt oli vuorossa tanssimusaa. Joo saa omata aika huonon kuulon jos ei jo heti alkuun poiminut, että tän tahtiin voi veivaa helposti bebaa. Kehotus olisi voitu sijoittaa heti alkuun kerta vasta kun artisti käski/pyysi porukka sitten rohkeni jorailemaan. Kertauksen vuoksi: sen vikan biisin aikana. Miksi ei heti jos kerta mielen teki? Nimimerkillä ekaa kertaa vain istuskelemassa, usein pönöttämässä, mutta myöskin in da zone ilman kehoitusta jos sellanen fiilis suinkin on. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Kiitos, tästä on hyvä jatkaa

Pitsanaama

Katujen Äänet

Sur-rur

Joni Ekman & Koira

+järjestävä taho ym!

Monsters of Pop // 5.11.2015 Telakka

Marraskuu alkoi komeasti poikkeuksellisen keikkatäytteisellä viikolla. Tampereella biletettiin Monsters of Popin tahtiin ja nyt luvassa olisi keikkaputken toisen illan ja MOP-2015 ensimmäisen illan sadonkorjuuta.

Joni Ekman & Koira

Jos ei Suomirock iltamaa ja Joni Ekmanin visiittiä Teksti-TV 666 riveissä lasketa mukaan, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun hänen musiikkillisia tuotoksia kuulin livenä. Alkuvuodesta käväsin ½EP julkkarikeikalla, mutta valitettavasti julkinen liikenne saneli aikataulut eli se keikka jäi näkemättä -seiska lähti kyllä mukaan. (Oli siellä myös ihanat Seksihullut) anyway takaisin Telakan ensimmäiseen kerrokseen.

Laulujen aiheet eivät suoranaisesti tue mielikuvaa, mutta tää vei niiiiin mukanaan avoautoon kruisailemaan ja huutaan fuck the world palmujen vilistessä taustalla. Havahduin irti musasta ja palmuista vasta siinä vaiheessa kun yksi paikalla olleista valokuvaajista huomasi tilaisuuden ikuistaa Ekman revittelemässä samalla tasolla lattian kanssa. Oma kamera oli unohtunut jo parin ekan kappaleen jälkeen. Kohokohdat setissä olivat kolme viimeistä biisiä, nimen muistan vain yhdelle: Älä tuhlaa aikaani. Mikä ralli! Ekmanin ja Koiran tarjoilema musisointi ei ole ihan sitä mun ominta comfort zonea joten ilahdutti miten paljon tästä setistä diggailin.

Ilmeisesti liikaakin sillä seuraavana yönä menin unessani kysymään löytyykö Ekmanilta mitään kasettijulkaisuja. Yksi löytyi ja siltä mukana illan aikana kuultu kappale; albumin kahdeksas "Ötökkä". Kasetti kustansi vain kolme euroa -myyty! Todellisuudessa en nopealla vilkaisulla mitään ötököihin viittaavaa bongannut Ekmanin tuotannon joukosta. Ehkä tulevaisuudessa, mulla ois kansitaiteeseen ideatkin valmiina. heh.

Nicolas Kivilinna yhtyeineen 

Siinä missä Ekmanin kanssa ajettiin lujaa autolla niin Kivilinnan kanssa käveltiin pitkin rantatietä kohti auringonlaskua lämpimän tuulen hyväillessä poskia. Taas niin kovin helposti lähestyttävää musisointia eikä siis mitään yllättävää. Setin alussa mentiinkin kovin iisisti. Tempo onneksi kiihtyi juuri sopivasti kun alakerrassa alkaneen soundcheckin äänet meinasivat varastaa shown. Nyt rantatie vaihtui yön kiihkeään syleilyyn. Tällä kertaa Kapteeni Kirk ja Sammakko-kipale eivät setin lopussa häirinneet perättäisinä. Ehkä olemattomiin jääneen yhteislaulukalastelun johdosta? Jännä, että Klubilla nähty soolosetti tuntui enemmän siltä kun olisi ollut katsomassa Nicolas Kivilinnan omaa keikkaa kuin nyt paljon intiimimmässä tilassa todistettu setti.

Levykauppoja ei synny tai tule mentyä varta vasten Nicolas Kivilinnaa kuuntelemaan. Jatkossakin silti toimii kyllä livenä, soolona tahi bändin kera, jos ja kun satumme samaan paikkaan samaan aikaan. Kivilinnan tehtailemaa Ystäväkirja-zineä voin suositella varauksetta! Ihan huikea idea ja toivottavasti saa vielä jatko-osia.

Juice Normaali

Rehellisyyden nimissä tunnustan tämän bändin olleen se merkittävin syy saapua paikalle. Mainitsin överiksi menneen Damn Seagulls postauksen yhteydessä miten sisäsiittoista uuden musan löytäminen tuppaa olemaan. Yllätys, että jälleen sormi osoittaa kohti bändiä nimeltä Pää Kii. Kerubi oli linkkittänyt facebookissa Karjalan Heilissä julkaistun Bergmanin haastattelun keikkasivulleen, ja siitä bongasin Juice Normaalin.

Tällä bändillä oli hauskaa! Yleisölläkin oli hauskaa ja läpsi encoren perään jota ei tullut. Täältä tulee sen sijaan iso peukku sille, että käytettiin hyväksi bändistä löytyneitä molempia vokalisteja ja kaikki kappaleet eivät olleet vain yhden ja saman henkilön laulamia. Kävi siellä lavalla joku soittamassa ankkapilliäkin mukana jossain biisissä! Välispiikkien ja mitä milloinkin koveroitiin mukana oli vaikea pysyä perässä kun aika vauhdilla edettiin. Peitsamoo (jee!!), Kaksioo.. käännösbiisi "Tulin mutsini vitusta" ja kyllä siellä varmasti oli seassa niitä Juice Normaali originaalejakin. Bull Mentulan pään himoitsemista ainakin. Oon aikas varma, että tän kertsiä on kuultu jossain muodossa myös jo(i)llain Pää Kii keikoilla kappaleiden väleissä. Varoitus, se kertsi jää päähän soimaan.

"Miksi opetella sanoja ulkoa kun ne voi vain kirjoittaa ylöskin" enpä ois arvannut parin päivän sisällä kahden vokalistin tukeutuvan tähän samaan tyyliin. Tässä vain keikan katsojan näkökulmasta harmitti miten hupenevasta pinkasta pystyi päättelemään musisoinnin vetelevän jo viimeisiään. Juice Normaali tarjoili illan lyhimmän setin, joka tuli kyllä tarpeeseen kuin pikki lihaan, sillä muutoin toi ilta olisi ollut makuuni hieman liian lälly. Ja hei olihan kovereiden joukossa pari Jarkko Niemisen lempibändin kipalettakin, tässä niistä toinen:

Mystisenä markkinodun Juice Normaalin keikassa mystisimmäksi jäi mitäs kaikkea sitä juuri tulikaan kuultua. Short, fast but sweet. Jatkoa odotellessa.

Kuparilinna
Eka kappale lähtee liikkeelle ja huoh, just tätä en kaivannut, olkoonkin se sopivin soundtrack juuri siihen tilaan ja viinin lipittämiseen. Haukotus. Festareilla  olisin tässä välissä lähtenyt kävelemään kohti seuraavaa lavaa tai kevätkäärylekojua. Nyt kuitenkin olin päättänyt jäädä koko rahan edestä mestoille eli just suck it up.

Kunnes herätys! Toinen kappale starttasi ihan eri asenteella, tässähän oli meininkiä! Hyvää sellaista. Oisko ollut peräti kolmas biisi kun toinen kitaristeista ilmoitti, että hänellä on asiaa ja instrumentti menee sivuu, sillä nyt pitää laulaa lemmestä. Taas ropisi pointseja vokalistien vaihtelusta. Let me tell you, että lemmestä myös Laulettiin isolla L:llä, sillä tästä ei tunnetta puuttunut. Tässä välissä omalle naamalle oli ilmestynyt kestohymy sillä ihan järjettömän siistiä kun joku bändi pääsee yllättämään näinkin positiivisesti kuivaksi jättäneen ensivaikutelman jälkeen.
Kuparilinnalla tuntui olevan paikalla suht hyvissä määrin kannattaja joista yksi yli-innokas ja noh "hieman" päihtynyt yksilö halusi setin loppupuolella julistaa jotain sanomaa tarttuen mikkiin. Bändi suhtautui sanojensa mukaisesti uuteen jäseneensä letkeästi eikä antanut moisen häiritä. Henkilökunta joutui lopulta puuttumaan tilanteeseen, jotta päästiin jatkamaan sitä olennaista. Kitaristilla oli jälleen kuulkaas asiaa ja setti vain parani entisestään.

Illan yllättäjä!

Näiden laadukkaasti vietettyjen minuuttien myötä pitää tutustua myös levytettyihin versioihin ja haluan kyllä nähdä bändin myös toistekin, onneksi nyt ei siis oltu festareilla! Ansaitussa encoressa kuultiin rauhallinen Tuutulaulu riisutulla kokoonpanolla kitara, basso ja laulu.

Jaakko Aukusti

Tämä poppoo jatkoi samaa osastoa mitä Kuparilinnakin, eli en tiennyt bändistä mitään etukäteen. Rubik jotain? Tosin toikaan ei auta kun ei Rubik-yhtyekään kuin nimeltä tuttu. Lava oli täyttynyt syntikoista ja ties mistä aikataulun tässä vaiheessa hieman venähtäessä soundcheckin takia. Jaakko Aukustin kanssa kävi päinvastaisesti verrattuna edelliseen orkesteriin alkuinnostuksen lopahtaessa parin kappaleen jälleen. Harmillisesti tämän setin parasta antia tarjoili tomien komea kumina juurikin vain tuon checkin aikana, sekä ennen toista kappaletta kuultu linnunlaulu-sämple. Muutoin kappaleet hieman hukkuivat toisiinsa ja tuntui ettei kaikkea sen soitinmäärän täyttä potentiaalia saatu otettua käytäntöön setin alkaessa puuduttaa jo ennen puoliväliä.

apua en edes muistanut torvisektionkin olleen tuolla käytössä, kääk

Seinälle paraatipaikalle sijoitettu kello keräsi enemmän katseita ja festaritilanteessa tästä olisikin jo karautettu muualle. Kesäfestareille Jaakko Aukusti kyllä sopisikin kuin nakutettu! Toisille varmasti kovakin juttu, mulle hyvää feel good taustamusiikkia just sen kevytkääryleen mussuttamiselle.

*

Iltama ehkä hieman liian monsters of pop indeed, toisin sanoen erittäin onnistunut! Onneksi keikkoja olikin viikolla vielä pari jäljellä ja seuraavan illan ohjelma pelasti. Siitä lisää joskus, perästä kuuluu täs blogis. Yykaahoovee feisbuuk ilmoittaa millon lisää luettavaa kuin myös insta @yykaahoovee feat satunnaiset randomit napsaukset.
- kilu ✌

kiitos hei:
Joni Ekman & Koira
Nicolas Kivilinna
Juice Normaali - ei mitään linkitettävää..?
Kuparilinna
Jaakko Aukusti