tiistai 26. tammikuuta 2016

Kovempi, parempi, nopeempi, vahvempi

Rauman ja Vaasan keikat jäivät allekirjoittaneelta väliin kiitos viisaudenhampaan, joten oli sitäkin siistimpää roudaantua Lappeenrantaan pakollisen keikkatauon jälkeen yhtä hammasta köyhempänä ja entistä tollompana.

Cheek @ Kisahalli, Lappeenranta 22.1.2016

Lappeenrannan kisahalli oli selvästi aiempia halleja pienempi ja ilmassa oli astetta tuhdimpaa pöhinää ja innostusta. Jo Nikke Ankaran setin aikana nousi kiitettävästi tassuja ilmaan, mikä oli ihan hyvä merkki. Alpha Omega pärähti viimein ilmoille ja biisi oli yleisön osalta paremmin hallussa kuin rundin kahdella ensimmäisellä gigsillä. Jossu-keinahtelutkin alkoivat älyttömän lupaavasti, mutta heti kun lavalta ei enää näytetty mallia niin homma loppui kuin seinään. Argh. Teki mieli vain karjua, että jaksaa jaksaa painaa painaa!! Helsingissä tämä koreografia sisäistettiin, mutta muualla ei ole oikein lähtenyt. Tai siis kyllä se aina lähtee, mutta ei jatku. Koitettiin siinä keikkakamun kanssa kaksistaan jatkaa, mutta ei sitä paikallaan tönöttävien vierustovereiden kylkiin paukahtelua kauaa jaksanut. Jottei ihan nillittämiseksi menisi, niin pakko kehua porukkaa siitä, että tällä keikalla oli jopa vähän painetta. Ei lähellekään mitään ultimate kylkiluut halki, poikki ja pinoon -tyyppistä painetta, mutta sellaista että tiesi olevansa keikalla.


Vierailijoita oli nyt huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä tai Turussa ja pakko sanoa, että joskus vähemmän on enemmän. Kunnon tykitys on tottakai osa tällaista isoa tuotantoa, mutta jos jokaisella keikalla olisi about joka toisessa biisissä joku feattaamassa niin henkilökohtaisesti mulle tulisi siitä vähän ähky. Tietynlainen yksinkertaisuus on sen takia todella tervettä ja tervetullutta. Itse saan kuitenkin kovimmat kiksit ihan niistä perus klubikeikoista, joilla Luoma soittaa levyjä ja ne pari muuta hermannia heiluvat ympäriinsä. Olen sillä tavalla aika helppo, nääs.

Kiva, että yksi noista illan aikana nähdyistä harvoista vierailijoista oli Pete Parkkonen. Kiertueen alussa en ollut ihan varma tästä Kyyneleet-versiosta, mutta kun olen saanut sitä tässä jonkin aikaa natustella niin Peten ääni tuo biisiin oikeastaan tosi mukavasti ihan uudenlaista särmää. Mulle slovarit ovat melkeinpä minkä tahansa bändin keikalla se välttämätön paha mikä nyt vaan pitää kestää, koska voisin ennemmin vain riehua alusta loppuun. Poikkeuksiakin nyt näköjään voi sitten tulla, kuten Kyyneleet ja varsinkin Keinu. Ah!


Illan lempparihetkiä olivat ehdottomasti Jippikayjei ja Liekeissä, mutta niihin verrattuna vanha kunnon Sokka kyllä pyyhki pöydän puhtaaksi niin että suhina kävi. Oli kevyesti kovin Sokka hetkeen, ihan parasta! Uudelta lätyltä löytyvä Me ollaan ne puolestaan paranee joka keikalla. Sen soisi olevan myös kesällä festarisetissä mukana, mutta saattaapi olla turha toivo ellei biisiä jostain syystä julkaista sinkkuna ennen sitä. Kymmenen pistettä myös Tuhlaajapojan vetämisestä! Aika pikakelauksellahan se mentiin läpi, mutta hienoa, että suht tarkkaa kaavaa noudattavassa showssa on jonnin verran tilaa myös biisille, joka ei alkuperäiseen käsikirjoitukseen kuulu.


Keikasta jäi käteen oikein muikea fiilis. Nyt kun keikkoja on takana jo kourallinen, niin aloitusviikonlopun keikoilla vallinnut lievä kankeus alkaa olla historiaa ja meininki on rennompaa ja energisempää. Lauantaiaamuna olisi luonnollisesti ollut kovasti fiilistä kääntää nokka kohti Joenzoota, mutta keikka oli pakko skipata, koska meillä molemmilla on AO-rundin jälkeen ohjelmassa heti pari muutakin kiertuetta. Ilosaarirockin keikkajulkistus (!!) kuitenkin lämmitti mieltä ja seurailin suurella hilpeydellä sekä tuttujen että tuntemattomien joensuulaisten elitistihipstereiden someraivoa asian tiimoilta, hähähää. Näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti tämän viikonlopun Hämeenlinnan ja Mikkelin iltamia, jes jes!

- juoksepoistytto

Helsingin ja Turun keikoista voi lukea TÄÄLTÄ!

yykaahoovee feisbuuk // instagram

maanantai 18. tammikuuta 2016

Joka keikalla mua vituttaa sun naama // osa 2.

Kilun 2015 Pää Kii-överit oksennuspostaus osa 2/3.

Seuraavaksi luvassa on ihan täysin vain reissupäiväkirjaa ja mitä fiiliksiä keikoista jäi. Tarkkoja biisi-biisiltä keikka-analyyseja on turha odottaa. Mut jees, tämä merkintä kulkee reittiä Helsinki-Vaasa-Kokkola-Helsinki-Turku-Helsinki-Joensuu-Kouvola.

23.4. Bar Loose, Helsinki (+Maailmanlopun tyttö & hyeenat, Seksihullut)
Eka Helsigin keikka ja kovat odotukset vaikka olisi pitänyt heti tajuta ottaa huomioon, että torstai ja lipun hinta suht kova. Tältä keikalta jäi mieleen lähinnä miten huikee Seksihullut oli ja miten väljää Pää Kiin aikana tuolla olikaan. Joku ihana randomi sentään tuli mukaan mun ja Pertsan spur of a moment pieni piiri pyörii koreografiaan Nyt skipataan kahvit kertsin aikana. Pertsa huuteli encoressa toiveikkaana Kytänsoittajien Sokka Irti -kipaleen perään, mutta se ei ollut kaikilla hallussa joten se äänköör toppas siihen.

29.5. Hullupullo, Vaasa (+Vanity Nation)
Toukokuun puolivälissä Pää Kiillä oli harvinainen viisi keikkaa neljässä päivässä putki. Tämä kiertuepätkä silmissä kiiluen olin jo esittänyt alustavat kesälomatoiveet intoillen esim epäterveellisen paljon Parkanossa käymisestä. Kuinka ollakaan samalle viikolle kuitenkin osui kerran elämässä tilaisuus toteuttaa meikän tähän asti pitkäaikaisin livemusaan liittyvä unelma, joten Pää Kii addiktoituminen jäi pienelle paussille. Vaasan saavuin sitten suoraan, siis todellakin suoraan tolta pieneltä interventiolta. Vuorokausi lentokoneessa ja yö casa Helsinki-Vantaan lentoaseman penkeillä viettäen oli hyvä lähteä päihittämään jet-laggia 24/7 valoisaan Suomeen.

Lämppäri soitti Sonic reducerin. Kymmenisen minuuttia ennen Pää Kiin keikan alkua joku humaltunut nuori poika tuli kyselemään millaista musiikkia Pää Kii soittaa. Mikään ei toivota yhtä tervetulleeksi takaisin kuin ekat päälle kaatuneet kaljat siinä 15 sekunnin sisään keikan alkamisesta. Vaasa oli humaltunut ja lattiasta päätellen olin edelleen keskellä sademetsää. En muista millon viimeksi sain olla yhtä paljon nostelemassa jengiä takaisin jaloilleen kuin mitä tällä keikalla. Kaiken kaatuilun keskellä vallitsi horisontaalista letkajenkkaa muistuttavat kaveripiirit joihin tällaisella sooloilijalla ei ollut asiaa, snif yhyy all by myself mut kuitenkaan en. Onneksi aamulla sai hyvin nukutun yön jälkeen syödä suruun vadillisen karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Hyvä olla selkä!

30.5. Kokkola, West Coast Billiard
Vaasan tiiviiden kaveriletkojen jälkeen Kokkolassa oli ihan eri meno kun täällä pääsi varkain mukaan toisten riveihin. Nyt sen pogoilevan jengin määrä ei ollut ehkä yhtä riittoisaa läpi setin, mutta silti tää keikka veti näistä kahdesta sen pidemmän korren hilpeämmän yleistunnelman takia. Keikkojen jälkeiset discojumputukset on aina yhtä nihkeitä, mutta näin hauskan keikan jälkeen sitäkin paskaa kestää sen hetken ja eipä haittannut se myöhässä oleva yöjunakaan. Pienempi kuin merkit kertokoot sen: Pää Kiii <3<3<3

11.7. On The Rocks, Helsinki (+Hunters)
Levykiska oli auki! Mukaan lähti uusi paita ja juuri julkaistu seiskatuumainen. Napattuani seiskan kioskinpitäjä mainitsi miten olisi kyllä myös värillistä versiota tarjolla. Musta musta oli just hyvä, mutta olihan tuo huomaavaista. Otto-mania oli vahvasti läsnä herran noustessa lavalle ja hitto alkaako tässä itsekin hieman jo nyökkäilemään hyväksyvästi näille fiittauksille kun aiemmin reaktiot on ollut päinvastaisia. Tän keikan ekat 30 min löytyy youtubesta, joskin sellaiseta kulmasta kuvattuna mistä ei välity se parhain meno. Ihan hauska kuitenkin laittaa taustalle pyörimään, joten turha tässä jauhaa keikasta sen enempää, go check it out for yourself.

30.7. Klubi, Turku (+Night Lives, Tryer)
Australia-serkun visiitti osui just tälle ajankohtaa, joten mikäs sen mukavampaa kuin houkutella mukaan kuuntelemaan mikä siansaksa saa Suomi-serkun eniten sekaisin. Sanoitukset on Pää Kiin vahvimpia puolia, mutta vaikkei niistä sanaakaan ymmärtäisi jäljelle jää kuitenkin se tanssittavuus, joten eturiviin ja tukka heilumaan! Artisti tarjosi yhdelle jäbälle parikin kaljaa keikan aikana ja kirkaspullo kiersi kans yleisössä. Muutaman naaman tunnistin On The Rocksin keikalta myöskin paikalla, hyvä te! Täällä lanseerattii hyvät ja huonot uutiset -välispiikki joka edellen voi hyvin niillä ei Otollisilla illoilla. Jatkoi linjaa perushyvä Pää Kii keikka.
paska kuva, mut Endstand-logo!
Mikäli yykaahoovee olisi ollut jo tässä vaiheessa pystyssä, illan ekoille bändeille olisi tullut oma lämppäribisnes-postaus. Pikaversio: Night Lives - thumbs up, toivottavasti näkis toistekin! Tryer yllätti loppusetin feat. Janne Tamminen Endstand-pläjäyksellä, energistä!

7.8. Lepakkomies, Helsinki (+The Fuckmes, Jätä Jämät)
Tämä oli kesäkuussa sairastapauksen johdosta perutun keikan korvaava ilta, jonka olemassaolon huomasin vasta samana päivänä noin pari tuntia ennen sopivan bussin lähtöä. Alkuperäinen ilta ei olisi omalla kohdalla onnistunut, joten tämä oli muchos gut. Kahden viimeisimmän keikan kulkiessa kultaista keskitietä tää sujahti salamana top-keikkojen joukkoon. Tupa täynnä, hyvät lämppärit, hauskaa, hikistä, riehakasta, vielä kerran hikistä = kestovirne kun on vaan niin hemmetin kivaa! Täällä ylittyi ne Helsinki-keikoille laittamani odotukset. Uu jeah.

Jos joku ottaisi asiakseen mennä Pää Kiin jokaiselle Helsingin keikalle vuoden ajan, oli kyseessä festari tai mikä tahansa niin niitä keikkoja kertyisi aika varmasti yli kymmenen alta aika yksikön. Se miten paljon kaikki nämä tähänastiset hesa..eeh sori stadikeikat toisistaan olivat jo eronneet, niin Pää Kiin pääkaupunkiseudun kuulijakunta selvästikin käy keikoilla valikoidusti -varmasti muutamia vakikasvopoikkeuksia lukuunottamatta.Tietty kun jossain välissä se alle kybän Lepiskeikka taas bändille tulee niin miksi vaivautua maksamaan liki kaksinkertainen hinta nähdä poppoo Loosessa? Ellei ole meikä heh heh.

21.8. Kerubi, Joensuu (+Nuoret Sankarit)
Sarjassa ne, lainausmerkit, hyvät ideat jotka pakko toteuttaa. Aamuvuorosta suoraan suunnaksi Joensuu ja paraatipaikalla keskiyön hujakoilla eli hyvin ehti nähdä lämppärinkin. Kuvittelin keikkapaikan paljon intiimimmäksi, joten kaikki se tila tuli ihan puun takaa. Onneksi se osattiin ottaa hyvin haltuun ja parin ekan kappaleen aikana vaikutti siltä, että jengin juomat vain lentelivät kaaressa. Tästä sain neronleimauksen: jos haluaa välttyä pahimmilta hanajuomapommeilta kannattaa olla suosiolla alkuun vähän sivumalla sillä parin ekan biisin aikana tuopeista ehtii läikkyä ne ylimääräiset pois. Mun piti pitää etäisyyttä kerta töistä-keikalle-töihin-keikalle kuvio oli kesken, muuuutttta Kylän pahalla puolella vaan vetää mukaansa ja tällä tasapainokyvyllä varustetun suoraan sinne lattian tasolle. Hyvin menee!
Keikan jälkeen soi hyvää musiikkia - tosin harmillisen vähän aikaa sillä disco jyräsi päälle. Lämppäri oli nimensä veroinen joten discomusassa kärvistely ja yökukkuminen vaihtuikin hyvään seuraan ja musaan. Tämä käänne juontaa juurensa Jyväskylään ja Pää Kiin helmikuiselle Free Timen keikalle, kaikenmoista.

22.8. Downtown, Kouvola (+Nervous System)
Tänne sitten vuorostaan suoraan sieltä iltavuorosta. En ikinä ennen ollut käynyt Kouvolassa joten tää oli ihan must! Asemalle saapuessa tervetuloa Kouvolaan kyltti näytti kuitenkin petollisen tutulta ja pian palasikin mieleen, että katos kehveliä onhan täällä ennenkin pyöritty. Sentään eri keikkapaikka, jossa mun mukamas nerokas oivallus setin alkupään ja juomien suhteen otti samantien köniinsä kun täällä ei hommat startannutkaan samaan tapaan mitä Joensuussa. Olin myös näkevinäni pari henkilöä, jotka pitelivät sormiaan korvissa?? Ei tänne tultu tapittamaan, menoks perskeles! Täällä sai todistella vaikuttavia drink-express suorituksia kun kaverit piti huolta ettei eturiviläisiltäkään loppuneet kostuttavat. Joku hyväntuulisesti juopunut kysyi multakin haluanko loput jostain juomasta jonka ilmeisesti olin vahingossa kumonnut tiiviin tunnelman lomassa, oops. Settilistasta nappasin kuvan keikkapaikan ulkopuolella. Pariskunnan kauniimman sukupuolen edustaja oli toivonut settilistaa muistoksi illasta ja jätkäkaveri hoiti sitten homman kotiin. Hauska!
On koluttu perushyviä keikkoja ja sitten niitä joissa on lisäksi vielä sitä JOTAIN. Tää oli niitä iltoja ja vaikka mulla alkaa tässä vaiheessa keikkamuistot puuroutua keskenään, millä keikalla kuultiin Pohjasakkaa ja millä ei, niin aina kuitenkin muistaa sen perusfiiliksen mikä illalta jäi. Uusiksi Kouvolaan siis kiitos.

*
Ei kyllästymisen merkkejä havaittavissa!! Vielä kolmas osio 2015 vuoden Pää Kii keikoista tuloillaan jossain välissä. Eka osa *klik*. Uusia reissuja odotellessa!! yykaahoovee naamat / insta -kilu 

Kouvola dreamin'

tiistai 12. tammikuuta 2016

Täällä jälleen

Meikäläisen blogituutista ei tule seuraavaan kahteen kuukauteen hirveästi mitään muuta kuin tätä, hähähää. Ai mitä "tätä"? Jos joku on asunut viimeiset puoli vuotta tynnyrissä, niin kyseessä on tietenkin ALPHA OMEGA TOUR 2016. Ensimmäisenä viikonloppuna olivat vuorossa Helsinki ja jokaisen tamperelaisen suosikkikaupunki Turku.

Cheek @ Jäähalli, Helsinki 8.1.2016

Parin vuoden takaisilta ensimmäisiltä jäähallikeikoilta on paljon kivoja muistoja, joten oli jännä palata nyt takaisin samoille hoodeille. Sisäänmeno vähän venähti, koska Kuka muu muka -pakettiin kuuluneiden kamojen saaminen kesti pienen ikuisuuden. Päätimme sitten olla yhden illan ajan rokkipoliiseja (tai siis räppipoliiseja?) ja jäädä suosiolla taaemmas miksauskopin tuntumaan. Illan meiningit aloitti Lahdesta ponnistava ja AO-kiertueella lämppärin virkaa toimittava Nikke Ankara, josta kirjoittelen jossain vaiheessa Lämppäribisneksen puolelle. Mutta nyt itse asiaan.


Keikka alkoi odotetusti videointrolla. Ensimmäisillä jäähallikeikoilla käytetty intro on ikuinen ykkössuosikkini, se oli kaikista kliseistä huolimatta päräyttävä, mutta ei tässä uudessakaan mitään vikaa ollut. En kuitenkaan aavistanut, että videoklipeistä muodostuva kokonaisuus tulisi rytmittämään koko keikkaa ja antamaan aina vähän osviittaa siitä mikä biisi on seuraavana vuorossa. Kiva ja tosi epäsuomalainen idea, peukut sille. Hauskinta oli kuitenkin seurata yleisön reaktioita videoihin, varsinkin herkempien kohtausten aikana porukka hurrasi ja vihelteli, heh. Helsingin yleisö oli muuten aika hiljainen, vaikka kädet viuhuivat mielestäni kiitettävästi ja Jossun tahdissa keinahdeltiin vakuuttavasti. Kontrasti Alpha Omegan biisien ja vanhemman matskun välillä oli aikamoinen, sillä vanhat biisit aiheuttivat huomattavasti suuremman reaktion. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska AO:n pohjavire on aika synkkä ja sillä ei ole samalla lailla bileralleja kuin vanhemmilla levyillä. Ei se omaa heilumistani estänyt eikä estä vastaisuudessakaan, mutta tajuan miksi joku muu jätti hytkymättä.


Lavalle tuli loikkimaan pitkä liuta vierailijoita aina Yasmine Yamakosta VilleGalleen ja Kapasiteettiyksikköön. Leveellä oli ehdottomasti yksi illan lemppareista ja elättelen toiveita, että se kuultaisiin uudestaan vielä Hartwallilla. Kasmir ei iske meikäläiseen yhtään, eli Makee ja selkee aiheuttaa levyversiona hampaiden kiristelyä, mutta livenä, saksofonin säestyksellä ja ennen kaikkea ilman Kasmiria se oli ihanan rento. Viime kesänä Blockfesteillä pankin räjäyttänyt Chekkonen meni armottomaksi läpsyttelyksi niin yleisön kuin esiintyjienkin puolesta, mutta se vain nauratti, koska sekoilu tuo aina inhimillisyyttä peliin. Jippikayjei ja Liekeissä aiheuttivat meikäläiselle illan leveimmät hangonkeksihymyt. Molemmat kuuluvat livesuosikkeihini ja en tiedä johtuiko keikkatauosta vai mistä, mutta ne kuulostivat nyt ihan luokattoman meheviltä. Oi oi.


Keikan superyllättäjä oli ehdottomasti Keinu. Kun AO tuli syksyllä pihalle niin kaikki hehkuttivat juuri tätä biisiä, mutta itse jostain syystä skippaan sen melkein aina kun levy pyörii soittimessa enkä suoraan sanottuna odottanut livetilanteeltakaan suuria. Kun biisi sitten pärähti soimaan Helsingin illassa ja Jare pönötti yleisön päällä kiikkuvassa "keinussa", niin tuijotin vain monttu auki kun en muuhun oikein kyennyt. Ihan älytön pläjäys. Ihmiskunta sai taas yhden uuden todisteen siitä, että livemusa on yleensä vain niin paljon parempaa ja vaikuttavampaa.


Kun vaikuttavista biiseistä puhutaan niin Valot sammuu on myös sellainen, mutta lopetuksena vähän masentava. Onneksi on encore, johon voi vielä ympätä kaikkea kivaa! Sokka irti on päässyt taas sinne minne se mielestäni kuuluu, eli setin loppuun. Ja sehän pompitaan aina läpi vaikka olisi jalat poikki, perkele. Sori taas (leikisti) kaikille joiden varpaat talloin mössöksi. Ilta päättyikin sitten yllättäen kunnon järkytykseen. Vanhoja viisuja saa ja pitää uudistaa, mutta ei niitä nyt saunan taakse tarvitse viedä. Timantit on ikuisia meinasi lennättää meidät molemmat takaseinästä läpi. Huh huh. Korkea naisääni kertsissä ei vain toiminut millään tasolla. Ei, ei ja vielä kerran ei. Kun sivuutetaan edellä mainittu niin pakko myöntää, että olipahan taas hauskaa ja rutkasti ihasteltavaa! Lauantaiaamuna olikin sitten outoa lukea lehdestä, että keikasta puuttui vilpittömyyttä ja ties mitä kaikkea muuta. Aha. Älä kerro lisää. Mistä noita kaikkitietäviä setämiestoimittajia tulee? Olen niiden kanssa tosi usein samassa paikassa, mutta joka kerta ihan eri keikalla.

Cheek @ HK Areena, Turku 9.1.2016


Ennen kiertuetta oli puhetta, että me ei sitten mitään jonoteta missään. Joopa joo, muuten vaan oltiin Nakkiareenalla about tuntia ennen ovien aukeamista, että peräti yksi keikka siihen täyskäännökseen sitten vaadittiin. Koska ulkona ei ollut tarpeeksi kylmä, niin joku masokisti oli laittanut areenan patterit pois päältä, hyi saakeli. Keikkaa edeltävä aika kului tutisten ja pyrojen lämmöstä haaveillen, kunnes intro lähti viimein pyörimään. Jos Helsingissä jengi reagoi erityisesti videoihin äänekkäästi niin Turussa oltiin suut supussa. Kummaa. Turku oli yleisön puolesta muutenkin täysi Helsingin vastakohta, sillä yleisesti ottaen ääntä riitti mutta tassut nousivat kattoon lähinnä käskystä. Toisen videopätkän alussa takanamme seisonut tyttö ilmoitti kaverilleen kovaan ääneen, että "mä en jaksa keskittyä näihin". Hahahaa, neidille tuli varmaan pitkä ilta.


Tässä vaiheessa täytyy julistaa syvää rakkautta setin avausbiisiä Alpha Omegaa kohtaan, siinä biisissä on kyllä ytyä. Klubiympäristössä se tosin olisi vieläkin täydellisempi ja pääsisi entistä paremmin oikeuksiinsa, vink vink. Ehkä vielä joskus? Tinakenkätytön aikana ennen keikkaa hankittu vilu väistyi ja tunnelma lämpeni kivasti. Jos jotain Vain Elämää -kamaa vielä pitää veivata niin Tinis on ehdottomasti The Biisi siihen hommaan, sen sanomaan samaistun itsekin eniten. Turussa oli paria poikkeusta lukuunottamatta melkeinpä yhtä paljon vierailevia tähtiä kuin avauskeikalla, mistä olin vähän yllättynyt. Varsinkin VilleGallen kahelia meininkiä (ja vaatevalintoja) on kyllä riemastuttavaa katsella, tyyppi saisi olla vaikka joka keikalla mukana. Flexaa on muuten myös sellainen biisi, joka herää livenä eloon ihan eri tavalla.


Helsingissä plörinäksi mennyt Chekkonen meni nyt käsikirjoituksen mukaan, vaikkakin biisiä edeltänyt pikainen huutotreeni oli ihan paikallaan. Blockfest-hurmoksen leveleille ei päästy, mutta ihan semmonen vahva 9+. Sokan jälkeen otsa meni jo valmiiksi kurttuun, kun tajusin mitä tuleman pitää. Pian kävi kuitenkin ilmi, että joku musajeesus oli kuullut meikäläisen rukoukset. Timantit oli sovitettu uudelleen ja voi tsiisus miten ihanasti! Biisissä oli nyt vähän enemmän balladin aineksia kuin normaalisti, hitto että se kuulosti hyvältä. Herkkää, mutta samalla voimakasta meininkiä. Täydellinen lopetus keikalle.


Nyt on kaksi ensimmäistä jäähallikeikkaa koettu ja hommat laitettu alulle. Puitteet ovat jälleen kerran suuret ja mahtavat, enkä vähempää odottanutkaan. Löytyy kaiken maailman leffat, pyrot, paukut ja erikoistehosteet. On kuitenkin mahtavaa, että olennaisin juttu eli musiikki ei kuitenkaan huku kaiken sen alle, vaan nousee esiin oikeastaan entistä tymäkämmin. Niin sen kuuluukin mennä.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // insta

torstai 7. tammikuuta 2016

Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

It's that time of the month again and this time in English! We seem to be having a bit of a, well, Swedish theme going on...

Katy Perry @ Nalen, Stockholm, Sweden 22.2.2009

After coincidentally watching a random band playing Katy Perry cover the other night in Dublin, en route to home I teamed up with juoksepoistytto in Stockholm for some Kity Purry action. Seeing now where Katy Perry plays these days, including her Finland debut just last year at the sold out 13,000 capacity Hartwall Arena, it's quite crazy we got to witness her in a utsolgt club with 598 other people.
A giant maneki-neko cat and giant inflatable strawberries were used as stage props so one would without a doubt know they are in for a pop concert. But she rocked! I really dig Perry's voice and she does know how to sing. During the set you'd catch her playing guitar along with the band, switching to acoustic for some of the songs and then finally just with the mic going around engaging with and surprisingly even amongst the crowd. I'd guess it was during the encore when miss Perry herself handled a giant inflatable lipstick which she poked the crowd with or something. Her quirky lyrics translate well into the music she makes, but the mid set speeches of similar lines felt a bit too childish, even when the crowd was quite young that evening. Last year we toyed around attending that said Hartwall Arena gig to get the total opposite experience of this night in Stockholm. Buuut after coming to a conclusion how we don't even know Perry's new material or listen to her much anyway -and most importantly when just alone the ticket money could get us to see many local faves, had to give it a pass this time. Never say never though...

-kilu

H.E.A.T. (SWE) @ South Park Festival, Tampere 7.6.2014


The musical genre this festival represents has never really been my cup of tea, but this time Reckless Love was in the lineup and my friend also got us free tickets. Both of us had some other engagements later that evening so we thought we would just briefly pop in, watch RL and get out. However, we still had some spare time after RL so we decided to give "that next band whatever they were called" a chance and I'm so glad we did. Pardon my Swedish, but jävla helvete!! Seriously.
I have never before been so instantly and almost violently charmed by a band whose whole existence was a complete mystery to me until they hit the stage. All of the songs had awesome catchy melodies and their performance was so electrifying. We couldn't stop dancing and jumping around despite the fact that we naturally didn't know any of the songs, hah. I will always remember this gig as one of the most powerful live music experiences of my life, it was pure love from the start.

- juoksepoistytto

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

PunkRock X-mas vol.4: PERJANTAI

Jaahas, taas me molemmat löydettiin itsemme Yo-talolta. Perjantai-ilta olikin sitten huomattavasti torstaita punkimpi, paikalla oli rutkasti farkkuliivi- ja irokeesikansaa ja kiitettävän sekaisin oltiin sekä lavalla että sen ulkopuolella. Kukkuu!

Viharikos
kilu: Tää oli kun ois kävelly keskelle huonosti käsikirjoitetun britti punk rock stand up komedian harjoituksia, jossa kaikki mätti niin näyttelijävalinnoista iskulauseisiin puvustajan ainoastaan viedessä täydet pisteet kotiin. Oli vaikeata pysyä perässä kuka haistatteli ja kenelle ja millä kielellä. Tai miten monesti piti todeta kuinka kännissä ollaan, vaikka toi nyt oli ihan päivänselvä asia. Selvä, he heh. Sitten katkesi kitarasta vielä kielikin ja laulaja otti loparit tän spektaakkelin aikana varmaan kolmesti, comebackeja jääden yksi vähemmän. Pisin kaksikymmen minuuttinen ikinä bändin koittaessa räpeltää kuitenkin lavalla jotain epämääräistä kasaan. Ajoittain kun soitto kulki sen parin sekunnin ajan, niin siinähän oli jopa potentiaalin hippunen havaittavissa. Rumpali ehti pahoitella menoa kitaristin heittäessä illan parhaimman läpän, että omapa vikanne jos tultiin Viharikosta katsomaan tonne. Tuskin kukaan lippua osti VAIN nähdäkseen Viharikoksen kun se eniten bändin aikana nyrkkiä eturivissä heilutellut jäbäkin totesi, että pääsi ilmaiseksi sisälle. Ei tullut kyllä minkään moista rahat takas mitä huijausta tämä oikein on -fiilistä, vaikka tää näytös oli ihan täysi floppi. Pointsit alun rehellisestä bändiltä tulleelta statementilta, että paskoja ovat. Oon kai hieman kiertoutunut kun kaikesta huolimatta mielenkiinnolla näkisin tästä showsta vielä joskus sen kenraaliharjoituksenkin.

juoksepoistytto: Keikka oli niin jumalattoman surkuhupaisa, että se oli jo melkein hyvä. Kun jätetään musa sikseen ja keskitytään pelkästään takissa olevien niittien lukumäärään, niin siinä mielessä ihan uskottava esitys.

The Splits
juoksepoistytto: Levyltä kuunneltuna The Splits ei aiheuttanut meikälikassa mitään ihmeempää reaktiota, mutta livenä oli ihan eri meininki. Bändistä huokui samaan aikaan sekä hillittyä että räjähtävää energiaa, mitä oli ilo katsella illan aloittaneen High School Punk Musical -läpsyttelyn jälkeen. Tykkäsin paljon myös laulajan rosoisesta äänestä ja laulutavasta, se antoi musalle entisestään lisäpotkua. Yksi illan lempparikeikoista ehdottomasti!

kilu: Illan dj:n (epäilen kyllä että tuolla oli edes varsinaista dj:tä kun sama artisti äänessä liki puolen tunnin välein) suppealta soittolistalta stereoista pauhasi Rise Againstia The Splitsin laittaessa kamoja kuntoon. Tolla Risen jäähallikeikalla näin The Splitsin ensimmäisen kerran ja siellä setti oli kasattu inasen menevämmäksi kuin mitä nyt. Ei siinä mitään, kaikki on yhtä tervetullutta tältä poppoolta, joka ei turhia keikalla haastele vaan antaa kappaleiden, joissa ei niissäkään mitään ylimääräistä, puhua puolestaan. Sopusuhtainen sekoituis tarttuvia riffejä, räkäisyyttä ja rauhallisempaakin soundia tunteella tulkittuna. Meikä diggailee ihan 5/5 sekä levyversioista että livestä. En tiedä mitä niiden päässä liikkui jotka eivät vielä tässäkään vaiheessa olleet sapuneet paikalle. Toivottavasti tänä vuonna tulisi tilaisuuksia nähdä tätä bändiä useamminkin. The Splitsin tähänastiset julkaisut jättävät janoamaan lisää, vaikka juu vasta viime vuonnahan tuo II julkaistiin. Kai sitä silti nälkäisenä saa elätellä toiveita jos vaikka jotain uutta kuultaisiin tämänkin vuoden puolella.



Juice Normaali
kilu: Viime Tampereen keikan yhteydessä bändiä markkinoitiin vielä mystisenä. Alle parissa kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka mitä ja kivi oli nyt lähtenyt vierimään etiä päin. Rumba taisi olla ensimmäinen verkkomedia joka rummutti tästä punkin uudesta superkokoonpanosta. Oli huvittavaa nähdä meidän hooveelaisten kuvaamasta videosta otettu screen cap tän uutisoinnin yhteydessä. Nyt Juice Normaalilta on myös saatu youtubeen pari nauhoitettua kappaletta livejen rinnalle. Jos uutisoinnit oli kuitenkin menneet ohi korvien, niin kaikista maantieteellisistä paikoista juuri Tampereella bändin nimen olettaisi herättävän eniten mielenkiintoa. Kenties kiitos kaiken edellä mainitun, porukkaa oli saapunut hyvin paikalle Juice Normaalin aloittaessa. Näillä iltamilla toki myös soittokaverit olivat toimivampi match vs. Monsters of Popin salonkikelpoisemmat orkesterit.

En voi olla vertaamatta Telakan keikkaan, sillä huomattavaa kehitystä oli tapahtunut. Viimeksi jäi vaikutelma (hyvä sellainen) joukosta kokeneita muusikoita, joiden mielestä on kiva soitella tällain kaveriporukalla vähän jotain. Nyt lavalla oli valmis bändi, joka hoiti homman kotiin saaden yleisön bailaamaan heti alusta alkaen. A2-kokoiset lyriikkalunttilappuset olivat miltei historiaa ja biiseistä seliteltiin vähemmän keikan rullatessa eteenpäin kuin hyvin öljytty masiina -pois lukien jälleen eilisen illan tapaan Antin kohdalle osunut temppuileva vahvistin, mutta mitäs pienistä. Hyvä keikka! Jos jostain pitäisi nipottaa niin alkuun rumpalin laulu oli jätetty harmittavan hiljaiselle etenkin kun heti toisena tuli jo sillä ekalla kertaa mieleen jäänyt kappale Kaikkein komein. Samat sanat kuitenkin pätevät mitä The Splitsien kohdalla, kyllä kiitos lisää keikkoja ja tietenkin niitä Juice Normaalin ensimmäisiä julkaisuja odotellessa.
juoksepoistytto: Juice Normaalilla oli ymmärtääkseni ollut aiemmilla keikoilla vähän jotain vaikeuksia ja hankaluuksia, mutta ei sellaisista nyt kyllä ollut tietoakaan. Soitto kulki pienistä teknisistä ongelmista huolimatta ja setti oli todella tiukka. Bändissä on mukavan humoristinen vire, enkä nyt tarkoita ainoastaan erään välispiikin aikana kuultua Michael Schumacher -vitsiä. Vitsissä eniten tosin nauratti ehdottomasti se, kuinka paljon se huvitti itse vitsin kertojaa.



Nolla Nolla Nolla
juoksepoistytto: Bändin soittoaikahan oli 00.00, aikamoinen älynväläys järjestäjätaholta, heh. Pakko myöntää, että näillä setäihmisillä (sori) oli kova meininki! Ehdottomasti yksi tämän tapahtuman energisimmistä keikoista, jota oli ihan hauska seurata vaikka omat energiatasot riittivät tässä vaiheessa vain penkillä istuskeluun.

kilu: Nyt oli hommat isolla kun lavalle asteltiin alkunauhan saattelemana ja settilistatkin tietokoneella laadittuja. Vaikka kaksi edellistä aktia olivat ne pääsyy tulla paikalle, niin triplanollien läsnäolo oli pelkkää plussaa. Pääsin virkistämään muistia miten bändit tuotanto oli vielä hallussa kun viimeksi luukutin Nolla Nolla Nollaa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Muistelin kappaleiden olleen paljon suoraviivaisempia, joten sain setin edetessä kokea positiivisa yllätyksiä koukuttavien rumpu- ja bassokuvioiden siivittämänä.
Omat akut oli jo aika lopussa ja fiilistelikin osan keikasti silmät suljettuina kunnes havahduin siihen että niskassa oli jonkun äijän koivet. Hetki kesti edes tajuta mitä hemmetiä etenkin kun asianomainen ei vaivautunut edes pahoittelemaan tapahtunutta millään tapaa. Tosin nyt sitten oltiin hereillä joten kiitos..? Jos ei moshatessa saa niskaa kipeäksi niin kai se näinkin käy. Suuren maailman tapaan Nolla Nolla Nolla käväsi nopee pois lavalta ennen kuin soitti iltamien ensimmäisen virallisen encoren. Oikein mieluisa setti.

HC Andersen
juoksepoistytto: Vetääköhän joku hernepussin sieraimeen, jos sanon, että mulle tuli tästä musiikista todella voimakkaasti mieleen Eläkeläiset? Itse ehkä vetäisin, koska en juurikaan välitä kyseisestä orkesterista. No, joka tapauksessa HC Andersen on kuin Eläkeläiset sans haitari ja avec ksylofoni. Palefacen valinta solistiksi on nappivalinta. Tyyppi räyhäsi tunteella ja uskottavasti, vaikka toistuvat "mikä fiilis"-välispiikit pistivät haukotuttamaan. Ylivoimaisesti viihdyttävintä keikan aikana oli oikeastaan seurata yleisön sekoilua ja hengästyttävää pittaamista, koska bändin tuotanto ei ole mulle muutamaa hassua kuuntelukertaa lukuunottamatta kovinkaan tuttu. Settilista oli kyllä ehdottomasti pisin koskaan näkemäni, 45 biisiä on jo melkoisen badass ja ennen kaikkea hc!

kilu: Mulle taisi vasta keikkapäivänä valjeta, että nyt kyseessä olikin astetta spessumpi keissi. Kun lähti oman hyllyn sisällöstä hakemaan vertailukohtia ekana tuli mieleen Vox Flatus ja Sleepytime Gorilla Museum blenderin läpi pyöräytettynä ja 33rpm sijaan 45rpm soitettuna. Tuloksena siis aikas härö sörsseli, joka kuitenkin houkuttaa ääreensä. Keikalla miltei kokonaan läpi soitetun Satuja ja tarinoita-levyn kuunteli heittämällä läpi himassa. Livenä se tällaiselle HC Andersen untuvikolle oli kuitenkin kello kahden lähestyessä ehkä semmoset kymmenisen biisiä liian pitkä turinatuokio prosessoitavaksi  -mitään en silti olisi jättänyt pois! Kyllä muuten kilisi ja kalisi päässä kotiin kävellessä. HC Andersenilla on vielä on keikkoja tällä tammikuun rundilla jäljellä, joten lämpimästi suosittelen paikalle ilmaantumista jos vain kynnelle kykenee. Näihin tahteihin kelpaa laittaa jalalla koreasti.



Torstai-illan tunnelmat täällä! Tattista vaan näitten sillisalaatti-merkintöjen keskellä kahlanneille, nyt palataan takaisin ruotuun tämmöisien hurjien irtiottojen jälkeen!
 -kilu & juoksepoistytto (naamat / insta)

kiiiiitos järjestävälle taholle
ja illan bändeille:

perjantai 1. tammikuuta 2016

PunkRock X-mas vol.4: TORSTAI

Yykaahoovee in da house! Se ois sitten vuoden 2015 viimeiset ja vuoden 2016 ensimmäiset keikat nyt koettu. Molemmat hooveelaiset oltiin paikalla Yo-Talolla Tampereella kolmipäiväisenä porskuttavan PunkRock X-mas:in aloitusiltana ja tässä tuoreeltaan tarjolla yhdessä erikseen kirjoiteltuja fiilistelyjä. Kuvat otti juoksepoistytto, kilu muokkasi.

Kaupungin Valot
kilu: Helposti lähestyttävä alkaa olla mulle kirosana bändien kohdalla. Tätä Kaupungin Valot pahimmillaan oli. Mikä kuitenkin pelasti makuuni liian kilttiä meininkiä ja piti huomion kiinni keikassa, oli kappaleiden hienovarainen monivivahteisuus. Joukosta ei noussut esille mitään tajunnan räjäyttävää, mutta esimerkiksi Huhtikuun viheltelyt, Ilmapallon raflaava loppu ja sitä seuranneen biisin hyvä aloitusboogie laittoi tässä samalla kuuntelemaan bandcampista löytyvät 2015 loppuvuodesta julkaistun Laulunmaa-levyn kappaleet läpi. Koko levyn lyriikat on bandcampissa luettavissa ja kyllä nyt täytyy näyttää bändille vihreätä valoa. Varovainen jatkoon, eli paikalle kyllä ajoissa jos toistamiseenkin Kaupungin Valot avaavat jonkun omasta kalenterista löytyvän keikan illan. Pitänee myös tuo tuorein levy kuunnella ihan kokonaisuudessaankin.
juoksepoistytto: Tämä poppoo oli loppujen lopuksi mun suosikki! Biiseistä löytyi paljon hyviä melodioita, jonka ansiosta biisit erottuivat edukseen illan muihin bändeihin verratuna. Haukottelu alkaa omalla kohdallani siinä vaiheessa, jos joka biisissä on sama komppi ja samantyyppinen kitarariffi kuin edellisessä. Kaupungin Valoilla oli mukavan monipuolisia ja toisistaan erottuvia biisejä ja sen verran mitä lyriikoita ehdin kuulostella niin oikein mainioilta kuulostivat nekin. Lyriikat on tärkeitä! Täytyypä ottaa asiakseen tutustua bändin tuotantoon lähemmin ja eksyä joskus toisenkin kerran keikalle!

Punk Lurex
juoksepoistytto: Setin ensimmäiset biisit upposivat meikäläiseen hyvin, mutta jossain vaiheessa alkoi vähän puuduttaa. Paikalla oli kuitenkin kiitettävä kasa diggareita, jotka pitivät menoa yllä ja olivat silminnähden innoissaan bändistä. Asenne oli kyllä soittajillakin kohdillaan, joten ei mikään ihme että tämä 90-luvulla pykätty bändi porskuttaa edelleen.

kilu: Punk Lurexin aikana pidettiin huolta siitä, että kaveria jolla ei meinannut enää jalat pysyä mukana menossa ei ohjattu ulos ja musadiggailu sai jatkua. Kun "juodaan kaljaa ja ei totella sääntöjä" (tai sinne päin) laulaessa ulosanti on laadukkaan tasaista kuten muissakin kappaleissa, niin siinä vaiheessa mun keskittymiskyky irtisanoo itsensä. Kaipasin enemmän vaihtelua, mutta ehkä se ei ollut tän musan juttu. Olisihan se kohtuutonta kuvitella, että tällaisina useamman bändin iltoina kaikista saisi itsekin jotain erityisejä kicksejä. Ilahduttavan monelle tämä keikka taisi olla illan odotetuin, joten hymyä pukkasi pakosta itsellekin muiden hoitaessa se fanittaminen.


Lapinpolthajat
kiitti setin saaneelle että sai kuvata! -kilu
kilu: Pää Kii:llä olisi jälleen ollut keikka Helsingissä ja alkuun nokka sojottikin siihen suuntaan. Lopulta vaaka kallistui kuitenkin enemmän Lapinpolthajien ja kahden seuraavan esiintyjän suuntaan, eikä muuten kaduta. Kaikki aiemmat Lapinpolthajien 2015 Tre-keikat missanneena tätä olin odotellut! Ja se meni ohi nopee! Heti ekana mentiin kakkimaan Espooseen, ei hengähdystaukoa kunnes tuli jotain säätöä vahvareiden kanssa, samalla toki ehdittiin heittää pari vitsiä, meno jatkuu, hei se Pää Kii splitti-seiskan biisi, lisää sahausta surullisen totuudenmukaisista stooreista, apuamitälievielä - done and out se oliki siinä. Kello tais olla 25 yli tasan. No hooseempaa menoa kaipasin ja sitä sainkin! Laitetaans nyt vielä yks huutomerkki mukaan jottei jää kellekään epäselväksi, tykkäsin!

juoksepoistytto: No punkkiahan tämä oli, ihan hyvää sellaista. Espoo-biisi oli hauska ralli, mutta muut biisit eivät iskeneet sen kummemmin. Yleisökin oli kummallisen rauhallinen läpi keikan, odotin vähän enemmän liikehdintää. Kädenlämpöinen fiilis jäi.

Nyrkkitappelu
kilu: Tamperehan oli ihan sulaa vahaa Nyrkkitappelun edessä. Eipä jäänyt epäselväksi mikä bändi sai aikaan illan suurimman hurmoksen ja kasasi eturivin täyteen naisedustusta, varmaan ihan kauheaa bändin mielestä. Onneksi kundit tulivat pikaisesti tasoittamaan tilannetta keikan edetessä ja biletyspaketti oli sopivan sekaisin nautittavaksi. Taattua energistä menoa ja yhteislaulua. Porukkahan tuntui osaavan jo uudetkin biisit ja keikan lopulla settilistat vietiin käsistä. Yleisö ja bändi lienee samaa mieltä, että tää oli loistava tapa korkata 2016 keikkavuosi.

juoksepoistytto: Tykkäsin vauhdikkaasta meiningistä ja anteeksipyytelemättömästä asenteesta, mutta setin sisältö ei ollut ihan täysin omaan mieleen. Löytyivät sieltä listalta kuitenkin Rikas läski sika ja Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi, pointsit siitä. Mälsä settilista tai ei, oli joka tapauksessa kiva nähdä pitkästä aikaa oikeasti kova tamperelainen bändi.
kilu: Aiemmassa Nyrkkismerkinnässä sössötin jo mm miten setti vaihtelee keikasta toiseen. Mulla on kirjoittamaton kolmesta biisistä koostuva toivelista, jolta ois mukava saada aina edes yksi niiden muutaman settivakion sekaan. Tällä keikalla ei paljoa bingoa huudeltu kun nyt ei ainuttakaan näistä mahtunut mukaan. Paikansin sekalaiset muistiinpanoni ekojen Nyrkkitappelu-keikkojen jälkeen ja siellä todettiin ytimekkäästi "Nyrkkitappelu on coolio." On sitä edelleen ja ehdottomasti täytyy jatkossakin tehdä satunnaisia pistokeikkoja jos vaikka joskus osuis kolme oikein.

Tän tahtin paikat laitettiin paskaksi 21.11.2015:

Teksti-TV 666
juoksepoistytto: Pystyn ymmärtämään miksi ihmiset (kitaristit varmaan erityisesti) tykkäävät tästä bändistä, mutta itseäni ei loputon pörinätiluttelu vain jaksa kiinnostaa millään tasolla. Jos lyriikkaa olisi enemmän niin sitten ehkä jaksaisin keskittyä vähän enemmän, mutta ilman niitä Tekstareiden musa on mulle vain surinaa. Tänä iltana yksi biisi riitti, jonka jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. Kun puin takkia päälleni niin hyvin tuohtuneen oloinen kaveri paineli myöskin lappu kourassa narikkaan ja sanoi kovaan ääneen kavereilleen, että "tää bändi on ihan paska!". Kaveri koitti vähän, että no täähän on tämmöistä progea, johon tuohtunut herra edelleen totesi, että paskaa joka tapauksessa. Ei lisättävää.

kilu: Kenties oli mun kiero juoni jättää kamera kotio, niin pystyin tähän vedoten sitten vinkumaan juoksepoistytolle, että jäisi nyt edes muutaman kuvan ottamaan ja ylempää voikin nyt lukea yhden biisin kestoisen mini-Rientoihin raahattu -merkinnän. Tietenkin heti ekana parhainta -tai luoltaantyötävinä pörinää tarjoili liki viisiminuuttinen Kosminen erämaa. Seuraavana vuorossa ollut Tuhatvuotinen harharetki olisi ehkä tässä tapauksessa ollut pehmeämpi lasku blogin anti-surinatterelle, mutta pakko arvostaa että kesti(t) koko ensimmäisen kappaleen ajan kuitenkin niin sai vähän enemmän blogimatskuu <3 Sitä joko on yhtä pörinän kanssa tai sitten se pörinä tulee siitä perämoottorista (ei tekemistä suolikaasujen kanssa) kun haluaa pois maisemista tavalla tai toisella.
kilu jatkaa: Onhan tätä bändiä tullut jo aiemminkin hehkutettua ja sama levy soi edelleen tän keikan jäljiltä. Uuden ulottuvuuden Tekstarimaailmoihin tarjoili tällä kertaa yleisön sekaan ujuttautunut taitavaksi osoittaunut tamburiininsoittaja. Toimi ihmeellisen hyvin! Aikataulut oli Tekstareiden kohdalla päässet jo venymään, mutta ei haitannut tippaakaan. Keikka huipenteui Piritorilta taivaaseenSä et tuu enää takaisin koskaan ja Lisää spiidii kappaleiden luomaan surinapörinöiden pyhään kolminaisuuteen. Viimeisimmän aikana tamburiinisoittaja päätyi lavalle asti ja kitaranvarressakin nähtiin viime sävelissä uusi pestistään selkeästi ilahtunut kasvo. Ilo tarttuu, joten tämä oli oikein mainio hyvän mielen lopetus tälle iltaa!

*edit* psst, oltiin paikalla myös seuraavana iltana, clickety click!

Keikkojen täytteistä 2016! 
-juoksepoistytto & kilu

no sitä pörinää ja muutakin: