Cheek @ Kisahalli, Lappeenranta 22.1.2016
Lappeenrannan kisahalli oli selvästi aiempia halleja pienempi ja ilmassa oli astetta tuhdimpaa pöhinää ja innostusta. Jo Nikke Ankaran setin aikana nousi kiitettävästi tassuja ilmaan, mikä oli ihan hyvä merkki. Alpha Omega pärähti viimein ilmoille ja biisi oli yleisön osalta paremmin hallussa kuin rundin kahdella ensimmäisellä gigsillä. Jossu-keinahtelutkin alkoivat älyttömän lupaavasti, mutta heti kun lavalta ei enää näytetty mallia niin homma loppui kuin seinään. Argh. Teki mieli vain karjua, että jaksaa jaksaa painaa painaa!! Helsingissä tämä koreografia sisäistettiin, mutta muualla ei ole oikein lähtenyt. Tai siis kyllä se aina lähtee, mutta ei jatku. Koitettiin siinä keikkakamun kanssa kaksistaan jatkaa, mutta ei sitä paikallaan tönöttävien vierustovereiden kylkiin paukahtelua kauaa jaksanut. Jottei ihan nillittämiseksi menisi, niin pakko kehua porukkaa siitä, että tällä keikalla oli jopa vähän painetta. Ei lähellekään mitään ultimate kylkiluut halki, poikki ja pinoon -tyyppistä painetta, mutta sellaista että tiesi olevansa keikalla.
Vierailijoita oli nyt huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä tai Turussa ja pakko sanoa, että joskus vähemmän on enemmän. Kunnon tykitys on tottakai osa tällaista isoa tuotantoa, mutta jos jokaisella keikalla olisi about joka toisessa biisissä joku feattaamassa niin henkilökohtaisesti mulle tulisi siitä vähän ähky. Tietynlainen yksinkertaisuus on sen takia todella tervettä ja tervetullutta. Itse saan kuitenkin kovimmat kiksit ihan niistä perus klubikeikoista, joilla Luoma soittaa levyjä ja ne pari muuta hermannia heiluvat ympäriinsä. Olen sillä tavalla aika helppo, nääs.
Kiva, että yksi noista illan aikana nähdyistä harvoista vierailijoista oli Pete Parkkonen. Kiertueen alussa en ollut ihan varma tästä Kyyneleet-versiosta, mutta kun olen saanut sitä tässä jonkin aikaa natustella niin Peten ääni tuo biisiin oikeastaan tosi mukavasti ihan uudenlaista särmää. Mulle slovarit ovat melkeinpä minkä tahansa bändin keikalla se välttämätön paha mikä nyt vaan pitää kestää, koska voisin ennemmin vain riehua alusta loppuun. Poikkeuksiakin nyt näköjään voi sitten tulla, kuten Kyyneleet ja varsinkin Keinu. Ah!
Illan lempparihetkiä olivat ehdottomasti Jippikayjei ja Liekeissä, mutta niihin verrattuna vanha kunnon Sokka kyllä pyyhki pöydän puhtaaksi niin että suhina kävi. Oli kevyesti kovin Sokka hetkeen, ihan parasta! Uudelta lätyltä löytyvä Me ollaan ne puolestaan paranee joka keikalla. Sen soisi olevan myös kesällä festarisetissä mukana, mutta saattaapi olla turha toivo ellei biisiä jostain syystä julkaista sinkkuna ennen sitä. Kymmenen pistettä myös Tuhlaajapojan vetämisestä! Aika pikakelauksellahan se mentiin läpi, mutta hienoa, että suht tarkkaa kaavaa noudattavassa showssa on jonnin verran tilaa myös biisille, joka ei alkuperäiseen käsikirjoitukseen kuulu.
Keikasta jäi käteen oikein muikea fiilis. Nyt kun keikkoja on takana jo kourallinen, niin aloitusviikonlopun keikoilla vallinnut lievä kankeus alkaa olla historiaa ja meininki on rennompaa ja energisempää. Lauantaiaamuna olisi luonnollisesti ollut kovasti fiilistä kääntää nokka kohti Joenzoota, mutta keikka oli pakko skipata, koska meillä molemmilla on AO-rundin jälkeen ohjelmassa heti pari muutakin kiertuetta. Ilosaarirockin keikkajulkistus (!!) kuitenkin lämmitti mieltä ja seurailin suurella hilpeydellä sekä tuttujen että tuntemattomien joensuulaisten elitistihipstereiden someraivoa asian tiimoilta, hähähää. Näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti tämän viikonlopun Hämeenlinnan ja Mikkelin iltamia, jes jes!
- juoksepoistytto
Helsingin ja Turun keikoista voi lukea TÄÄLTÄ!
yykaahoovee feisbuuk // instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti