Torstain kattaus Oranssifesteillä oli kaiken kirjavaa. Lauantai puolestaan noudatti kovin yhtenevää linjaa: harkkoree/punkkii. Illan ekat bändit missasin sillä olin jo yhdessä vaiheessa jäämässä himaverkkarit jalassa kotiin lyhentämään torstaina kertyneitä univelkoja, kunnes jälleen kerran viime hetken pikaspurtti Onnibussin pysäkille muutti illan suunnan huomattavasti paremmaksi VAPAA MAA
Lipunmyynnissä kaksi nuorta naista tiedusteli millaisia bändejä oli vielä luvassa ja onko Vapaa Maa tyypit nuoria. Ikäluokasta välittämättä jäivät kuitenkin keikkaa katsomaan ja jorailemaan, propsit heille!
Vapaa Maa oli erittäin tiukka livebändi helposti lähestyttävällä otteella ollen samalla illan leppoisin esiintyjä, vaikka kappaleiden aihepiirit eivät tuon kuvailun kanssa käykää yks yhteen. Bändin kohdalla ilahduttaa biisien toimiminen liki yhtä hyvin myös levytettyinä. Huom liki, sillä livenä bassosta lähtevät d-biitit on aina astetta enemmän aah namskutarallaa kuin millään tapaa käsiteltynä. Keikan aikana povattiin tulevaisuudessa kovia punk-julkaisuja sillä nykyisestä hallituksesta löytyy edes se hyvä puoli, että politiikasta aiheensa ammentavat bändit ovat kyllä pohjattoman sammion ääressä. Hyvä ja ..no hyvä. KOHTI TUHOA
Mikä sai juoksemaan siihen bussiin? Riitti, että kuuntelin pari Kohti Tuhoa biisiä tullakseni tolkkuihin sen suhteen mikä vääryys olisi jäädä kotio kun samaa matskua olisi mahdollisuus kuulla livenäkin. Rutiinin Orja-levy oli ilmestyessään poikkeus omaan en osta (aktiivisten) kotimaisten bändien levyjä ellen ole nähnyt keikalla-sääntöön ja saa edelleen aikaan kylmiä väreitä.
Kun näin bändin ekaa kertaa kaikki Rutiinin Orjan lataamat odotukset täyttyi ja samaa rataa jatkettin nytkin. Savukoneen jäädessä bändin pyynnöstä pois, keikassa ei ollut mitään ylimääräistä enkä kyllä keksi siihen mitään lisättävääkään. Setti painettiin hengästyttävällä vimmalla läpi ihon mennessä kananlihalle - joka hemmetin kerta! Viimeinen pisara puristettuna mic drop ja ohi, short but most definitely not sweet. Ei järkevää sanottavaa sillä menetin järkeni about heti. COLD INSIDE
Ellei ole olemassa jotain Cold Inside-kulttia johon mukaan päästäkseen pitää ensin käydä läpi kasterituaali "to be worthy" niin hoh-hoijaa minkään litkun viskomiseen yleisön päälle boooriiing. Täysin turhat lavamaneerit sikseen, kyllä se tyly meiniki välittyi selkeästi setin aikana ihan vain bändin musiikillisten tuotosten ansiosta. Kieli vaihtui englanniksi, jonka Cold Inside handlasi tyylipuhtaasi aivan kuten myös hankalan Kohti Tuhoa jälkeisin soittoslotin haltuun ottamisen. Mukana oli rauhaisampaakin musasointia, joka sitten eskaloitui siihen perushyvään hc-jyystöön. Kitaran tiluttelut toi juttun metallisempaakin vibaa ja eipä keikka ainakaan päässyt käymään tylsäksi.
Torstaina esiintyneen Musta Huoneen kohdalla kaipasin vähemmän kontaktia yleisön kanssa niin tässä asiassa Cold Inside suoritui malliesimerkillisesti. Lämpö mikä uupui keikkaa seuraavien ja bändin väliltä näkyi kuitenkin bändin jäsenten keskeisessä kemiassa. Cold Inside ja Musta huone soittavat molemmat Suisto-klubilla 21.1. ja kiehtoo kyllä kovasti näiden kahden bändin näkeminen saman illan aikana, kuinka tummiin tunnelmiin sitä päästäänkään. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti