Auttelin blogin toista puoliskoa muuttohommissa ja elin siinä uskossa, että palkaksi napsahtaa kasvispizza tai muu vastaava, mutta tyyppi ilmoittikin tulevansa kanssani Jyväskylään. Jumaleissön! Siinä samalla seitsemän tunnin yöbussirumba vaihtui keikkapaikkaa vastapäätä sijainneeseen hotelliin ja ennen kaikkea hotelliaamiaiseen. Kyllä kelpas.
Mustan Kynnyksen Facebook-sivuilla illan keikkaa markkinoitiin aika mielenkiintoisin sanakääntein: "Tämä bändi on vähän tyhmä, mutta ei hetkeäkään huono tahi epäkiinnostava!" Vähän tyhmä?! Erikoisin luonnehdinta, mihin olen tähän mennessä törmännyt. Kuuden vuoden kielitieteen opinnoistakaan ei ollut tässä keississä apua, en vieläkään pysty päättämään onko tuo olevinaan kehu vai vähän loukkaavaa.
Musta Kynnys sijaitsee Jyväskylän vanhalla rautatieasemalla, ei ollenkaan hassumpi paikka. Jengiä oli paikalla jopa vähän enemmän kuin olin uskaltanut odottaa. Soiton alkaessa tuli heti selväksi, että edellisviikon kipuilut oli selätetty ja tänään bailataan (jeeeee!!!). Toisen tai kolmannen biisin aikana lavan reunalla ollut tuoppipino humpsahti räjähtävän lavaenergian saattelemana lattialle (= meidän varpaille) ja särkyi tuhannen päreiksi. Massiivinen sirpaleläjä teki pystyssä pysymisestä ajoittain vähän haastavaa ja toivoin, ettei tavara tule tennareiden kuluneista pohjista läpi. Illan mittaan siinä posahteli vielä tuoppi jos toinenkin. Joku taisi joskus sanoa, että sirpaleet tuottavat onnea. En usko tosissani mihinkään tuollaiseen höpöhöpöön, mutta paiskaan silti jatkossa jokaikisen tuopin seinään jos tuloksena on niin tajuton keikka kuin mitä tämä oli.
Setin alkupuolisko koostui suurimmaksi osaksi niistä vähän tuntemattomammista biiseistä, joita ei vielä miltään lätyltä löydy. Heti ensimmäisen (tai viimeistään toisen) biisin jälkeen joku taaempana olevista huuteli jo kovasti Napaa, tsiisus että jengi rakastaa sitä biisiä ihan sama missä ollaan! Itse menin ennenaikaisesti ilakoimaan koppakuoriaisbiisistä, ei olisi kannattanut kun ilmoille kajahtikin toinen biisi. Ihan uusi tuttavuus oli, kutsuttakoon sitä vaikka Helsinki-biisiksi. Edellä mainitun lisäksi pääsimme kuulemaan säkeistön verran ihan upouutta Tiisumateriaalia, jännää! Paha siitä on mennä vielä mitään sen kummempia analyysejä tekemään, mutta kiva kuulla, että uutta kamaa syntyy.
Elämän koulun biisejä alettiin sitten vähitellen tykittelemään ja jos porukka oli jo keikan alkupuolellakin kivasti messissä niin tunnelma muuttui vielä entistä sähköisemmäksi. Lavallakin laitettiin vielä vähän isompi vaihde silmään. Kyytiä saivat aiemmin mainittujen tuoppien lisäksi oikeastaan melkein kaikki mikä ikinä vaan irti lähti tai mistä pystyi roikkumaan. Palo-ovikin löytyi ja olihan se raikkaan ulkoilman tuulahdus kieltämättä oikein tervetulluttta! Voin kuvitella, että baarin henkilökunta oli joko mielissään tai "mielissään" näistä aktiviteeteista, heh. "Vähän tyhmän" Tiisun kosto.
Kaikki tuntui olevan ohi hujauksessa, jopa kilu kommentoi ennen encorea että nytkö tää jo loppuu. No niinpä! Onneksi tällä kertaa saatiin vähän normaalia pidempi encore tuskaa lieventämään. Jos muisti ei nyt ihan täysin petä, niin Sisun ja Uuden ajan kaveriksi oltiin otettu vielä Viherhukka. Tämä keikka oli ehdottomasti samaa sarjaa Hämeenlinnan Suiston kanssa. Oikeastaan se taitaa jopa ajaa viimeisessä shikaanissa ohi. Vruuum. Alkaa olla aika vaikeaa keksiä enää mitään uusia ylistyssanoja tästä orkesterista, mutta en luovuta ihan vielä. Tiisun meno on jotenkin poikkeuksellisen vangitsevaa, en tosin osaa sanoa mikä siinä tarkalleen pitää niin tiukasti otteessaan. Hurmiollista meininkiä. Pakko kai vain todeta vähän kliseisesti otsikkoon viitaten, että karismaa ei rahalla saa.
Keikan jälkeen pääsin vielä todistamaan, kuinka omin pienin kätösin seinältä pöllimäni keikkajuliste muuttuu toisten tassuissa synttärikortiksi.
"Sä saat tän sitten tammikuussa!"
Okei. Ei tule aika pitkäksi kun on tuon yhden kanssa liikenteessä.
- juoksepoistytto
yykaahoovee feisbuuk // instagram
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti