En voinut mitenkään vastustaa kiusausta, kun tarjoutui tilaisuus vetää kolmen keikan putki. Yli kahden keikan putket ovat nääs Suomessa harvinaista herkkua, koska kaikki keikat keskittyvät yleensä vahvasti pe-la -akselille. Kun haluaa rellestää pidempään niin sitten otetaan lähes poikkeuksetta siivet alle, koska keikkakalenterit ovat aina tiiviimpiä Saksassa tai Brittilässä.
Tiisu @ Henry's Pub, Kuopio, 14.10.2015
Kuopio kuuletsä! Edellisestä visiitistä olikin ehtinyt vierähtää jo vuosia, mutta Henry's Pubissa mikään ollut muuttunut. Tämähän oli siis ilmainen keikka, aikamoista!
Keikka alkoi yllättäen instrumentaalipläjäyksellä ja slovarilla. Hämmennyin aivan totaalisesti tästä taktiikasta! Sitä odotti sellaista normaalia räjähtävää alkua, mutta saikin rauhallista tunnelmointia. Hyvin jännä. Vaikka meninkin vähän puihin niin onhan yllätyksellisyys aina hyvästä, että homma pysyy tuoreena kaikille osapuolille. Olin myös edelleen aika pöllyissä edellisen viikonlopun Tavastian ja Suistoklubin meiningeistä ja sen takia alku tuntui vähän tahmealta ja kesti hetken ennen kuin alkoi ymmärtää, että missä sitä taas ollaan ja mennään. Keskiviikko taisi painaa jonnin verran ainakin osaa yleisöstä ja mietin, että tuleeko tästä sellainen klassinen kaikki-vain-kyylää-keikkaa-kalja-kourassa-eikä-suostu-leikkimään-mun-kanssa -keissi.
Oma alkukankeus alkoi pian kadota ja oli kiva huomata, että muillakin alkoi pikku hiljaa vähän enemmän jalka vipattamaan ja varsinkin keikan loppupuolella porukka oli jo hienosti messissä. Olin ihan onnessani ja hykertelin, kun sain fiilistellä Tavastialla harakoille mennyttä koppakuoriaisbiisiä tällä kertaa kunnolla. <3 Tykkään ihan hitosti oikeastaan kaikista biiseistä, jotka eivät levylle syystä tai toisesta ole päätyneet. Yksi ehdottomista lemppareistani on Laulu jolla ei ole nimeä, jospa se pääsisi levylle asti sitten joskus tulevaisuudessa.
Keikka oli taas puolitoistatuntinen, ihan parasta! Jos pitäisi valita lempparikeikka tästä kolmen koplasta, niin se olisi varmaan tämä. Onhan se tosi siistiä silloin kun jengi on alusta asti mukana, mutta vielä hienompaa on nähdä bändin voittavan ihmisiä puolelleen niin kuin Kuopiossa kävi. Kai siinä jollain tapaa näkee omankin matkansa niissä ventovieraiden tyyppien intoa säihkyvissä silmissä. Keikan jälkeisestä pöhinästä päätellen monet olivat kokeneet illan aikana jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja hyvä niin.
Tiisu @ 45 Special, Oulu, 15.10.2015
Ookko nää Oulusta, syökkö nää jellonia? Tässä kylässä on tullut käytyä parin viime vuoden aikana monta kertaa niin festareilla kuin klubeillakin ja aina on ollut hyvä meno. 45 Special oli tosin mulle uusi keikkapaikka ja en ollut kovin ihastunut vahvaa lavapreesenssiä nauttineeseen pylvääseen. Sain taakseni kaksi hennosti heiluvaa tytsyä ja toinen kysyi toiselta "Montako sää oot ottanu?", johon kaveri vastasi "Ssshheitsemän!" Jees, näillä mennään.
Nyt keikka alkoi tutulla ryminällä, ei tarvinnut enää järkyttyä. Jos joku huusi Kuopiossa randomisti pari kertaa Napaa niin täällä se tuntui olevan yksi illan odotetuimmista biiseistä, ellei jopa odotetuin huutomyrskystä päätellen. Biisillä on selvästi aika kova maine melkein missä vaan, mutta oululaiset ne vasta mehuissaan olivat ja mikäpäs siinä, on sen tahtiin kiva pomppia. Ja kaikille teille tyhjäpäille, jotka aina jaksatte kysyä kiertäviltä faneilta, että miksi se "yksi ja sama keikka" pitää nähdä monta kertaa niin tulkaapa joskus ja ottakaa silmä käteen. Niin että onko eroa? No, Kuopio oli aluksi vähän varautunut, mutta sitten lähti. Oulu puolestaan söi kädestä about ensimmäisestä tiluliluliista ja pimpelipompelista lähtien ja nuoli vielä sen käden. Slurp.
Olipa taas hauska keikka kommelluksia täynnä, vaikka the pylväs kyllä kyrsi ajoittain kun tuntui, että puolikkaan bändin meno jäi vähän pimentoon ellei kuikuillut koko ajan kaula pitkällä.
Keikka alkoi onneksi niin aikaisin, että pääsin yöjunalla kotiin. Vähän piti kyllä juosta asemalle, mutta ehdin. Sitten sainkin vetää hernepussin nenään ja tukehtua siihen seuraavat viisi ja puoli tuntia, kun VR:n lupaama IC olikin aataminaikainen pikajuna ilman pistorasioita ja mitään muutakaan mistä olin maksanut. Vähän (tosi vähän) annoin anteeksi, kun Tampereelle saavuttiin kuusi minuuttia etuajassa. Sitten viimein se oma paras peti puoli seitsemältä aamulla. Kaikki muut sanoivat huomenta, minä toivottelin hyvää yötä.
Tiisu @ Lost In Music Festival, Tampere, 16.10.2015
Vielä jaksaa! Tulin jo ajoissa paikalle tsekkailemaan illan muita akteja ja ihan hyvältä vaikutti, niistä ehkä lisää myöhemmin. Lavan eteen alkoi kerääntyä ihan mukavasti populaa jo ennen keikkaa. Olen yleensä aina vasemmalla puolella lavaa (ei mitään hajua miksi, se vaan tuntuu omalta), mutta nyt ajattelin repäistä ja kokeilla oikeaa puolta. Olin ehkä viisi minuuttia, ahdistuin ja menin vasemmalle turvaan kun vielä oli tilaa. Ja sitten kun Klubin verho aukesi, niin olinkin melkein keskellä. Dääm. Tunnistin muutamia naamoja edelliseltä Klubin keikalta, josta omakin innostus taannoin lähti. Oli kiva nähdä, että niin monet olivat tehneet comebackin. Propsit myös mun vieressä olleille kahdelle likalle, teillä oli just hyvä meininki!
Soittoaikaa oli vain 45 minuuttia ja voi tsiisus, se tuntui puolentoista tunnin pituisten settien jälkeen vartilta. Kaikki oli ohi ennen kuin ehti edes alkaakaan. Keikasta jäi mieleen päällimmäisenä se, että oli jotenkin tosi nopeaa ja ärhäkkää. LIM-keikat toki ovat tietynlaisia showcase-hommia, joten ei kyllä kannata mitään pidätelläkään. Yhdestä slovaristakin taisi jäädä viimeinen kertsi vetämättä, koska teki mieli vaan räyhätä. Bändistä huokui sellainen fiilis, että tänä iltana mennään nollasta sataan kahdessa sekunnissa ja jos joku jää alle niin ei haittaa ollenkaan.
Uusi aika on yksi levyn lempparibiiseistäni, mutta livenä se on vielä sata kertaa tymäkämpi. Siis aivan sairaan hyvä! Tällä kertaa se iski jotenkin vielä kovempaa kuin koskaan aiemmin. Harmi vaan, että se yleensä tarkoittaa myös sitä, että keikka loppuu.
Tiisuilun jälkeen menin vielä Pakkahuoneen puolelle tuiskuttamaan ja pakko sanoa, että näiden kahden keikan välinen kontrasti oli valtava, se löi täysillä päin pläsiä. Jumalauta oli outoa nähdä heti perään show, jossa jokainen asia aina lantion liikkeistä välispiikkeihin on sataprosenttisen suunniteltu. Ja se, että mikään ei oikeastaan ole siinä showssa yhtä biisiä lukuunottamatta muuttunut sitten viime kerran (=Ruisrock). Antti Tuisku on omassa sarjassaan järjettömän kova ja olen diggaillut hänen meininkejään Idolssista lähtien, mutta mutta. Kyllä sen kuitenkin aistii selvästi, kun artisti välittää sulle lavalta aitoja ja tavallaan sensuroimattomia tunteita, joita ei ole harjoiteltu.
Sori Antti Tapani, mutta kyllä se #petoonirti noilla toisilla tyypeillä ja vieläpä suht sata - nolla. Tiisu jatkoon.
- juoksepoistytto
Hoovee-meininkiä löytyy myös Facebookista ja Instagramista, oih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti