Joo joo mä muistan kyllä sen bemarin

Anssi Kela Virgin Oilissa 11.9.

Innostukseni Anssia ja hänen tuotantoaan kohtaan on tosi tuore juttu, koska sain aikoinaan niin jäätävän yliannostuksen Mikan faijan bemaria, Millaa ja muita 2000-luvun alkupuolen hittibiisejä, että ei tehnyt yhtään mieli syventyä herran uudempaan tuotantoon. (Okei, olin myös täysin laput silmillä kulkeva 13-vuotias Rasmus-fani, eikä muita bändejä käytännössä ollut olemassa, mutta kyllä noi biisit soitettiin niin puhki kaikissa tämän maan medioissa että morjens!) Tuli Ruisrock 2015 ja en tiedä sulattiko helle aivoni vai mitä, mutta jokin päässäni napsahti. Kiitos tästä napsahduksesta tosin kuuluu suurilta osin myös festariseuralaiselleni, jota ilman en varmaankaan olisi eksynyt päälavalle Anssia katsomaan. Ruississa oli kova meininki niin lavalla kuin yleisössäkin ja se innostus tarttui keikan edetässä muhun semmoisella voimalla, että suoraan sanottuna vähän hirvitti. Säilytin rokkipoliisin ulkokuoren koko keikan ajan, mutta sisällä pauhasi ja kuohui. Lähdin Ruissista muuttuneena naisena. En kuitenkaan juossut pää kolmantena jalkana tyhjentämään lähintä levykauppaa, niin kuin usein uuden musiikin huumassa teen. Meni vielä muutama viikko ennen kuin lähdin kaupasta ensimmäisen oman Kela-lättyni kanssa. Kävin itseni kanssa kovaa keskustelua siitä, että voinko mä todellakin ihan aikuisten oikeasti tykätä Anssi Kelan musiikista?! No näköjään voin ja tykkään helvetisti, vaikka teini-ikäiselle minälle se olisi ollut täysin käsittämätön ja järkyttävä skenaario. 2000-luvun övereistä toipumiseen tarvittiin siis kevyet 14 vuotta, heh!

 

Mutta niin, perjantai-ilta ja Virgin Oil. Tanssilattia alkoi täyttyä mukavasti, kun h-hetkeen oli enää muutamia minuutteja, mutta olisi paikalla voinut enemmänkin porukkaa olla. Kai Helsingissä oli taas joku tapahtumien superviikonloppu ja joka paikkaan ei sen takia riittänyt jengiä kuin pipoa, mutta yllättävän paljon oli silti eturivissäkin tilaa pogoilla. Olin varautunut vähän kovempaan tunkuun. Jengistä lähti kuitenkin mukavasti ääntä, mikä oli hyvä juttu, koska omasta mielestäni yksi vaivaannuttavimmista asioista keikoilla on liian hiljainen yleisö. Onneksi pienikin porukka voi saada tunnelman kattoon, jos ei pelkää venyttää äänihuuliaan.

 

Settilista oli aika samanlainen kuin Ruississa (ainakin oman muistikuvani mukaan...), eli hittibiisejä tuli ihan tarpeeksi hahah. Omat suosikkibiisini ovat Maitohapoilla ja Levyhylly pelastaa, mutta koska olen Anssin keikkojen suhteen ihan aloittelija niin en ollut varma olisiko varsinkaan jälkimmäisestä keikkabiisiksi. Levyhylly pelastaa löytyi kun löytyikin setistä ja multa pääsi pieni spontaani riemunkiljahdus, on se meinaan sen verran kova biisi. Kaatua kuin puu -biisistä saatiin kuulla lyhennetty versio kitarabattlen muodossa ja aika groovya menoa oli, mutta voi kun olisin halunnut kuulla biisin kokonaisuudessaan! Ehkä ensi kerralla? Muita lemppareita olivat Kuolleen miehen kitara ja Piirrä minuun tie. Ja tulihan se Maitohapoillakin sitten viimein encoressa, hetken jo ajattelin että eiiiih eikö sitä kuulla ollenkaan. Vaikka setti oli aika hittipitoinen, niin kyllä se upposi kaiken kaikkiaan oikein mainiosti. Täytyy myöntää, että en edelleenkään kuuntele kotona juurikaan niitä ensimmäisiä levyjä postauksen alussa mainittujen syiden takia, vaan luukutaan pääasiassa kahta viimeisintä levyä. Sen takia on todella ilahduttavaa, että Anssi on jaksanut ja viitsinyt vääntää noista suurimmista hiteistään uusia sovituksia livesettejä varten. Se pitää homman tuoreena ja mielenkiintoisena varmasti sekä yleisölle että artistille itselleen. Nuo uudet sovitukset uppoavat ainakin meikäläiseen tuhat kertaa paremmin kuin levyversiot, joten peukku sille!

 

Oli kyllä ihana keikka. Tuulikoneet suhisivat, soitto kulki ja bändillä vaikutti olevan kivaa ja loistava boogie. Jäi todella positiiviset fiilikset ja tarkoituksena olisi ehtiä näkemään Anssi livenä jossain päin maailmaa vielä kertaalleen ennen joulua. Saas nähdä miten tämä neljäs Vain Elämää -kausi (joka on siis muuten aivan ihana ja kultaa ja rakkautta ja glitteriä heti maailman eeppisimmän the one and only ykköskauden jälkeen!) vaikuttaa tyypin uraan ja/tai keikkameininkeihin, että alkaako niitä muilta keikoilta tuttuja mammoja näkyä sitten näissäkin riennoissa. Elämme jännittäviä aikoja.

Translation: Anssi Kela's windmachine will represent Sweden in the Eurovision Song Contest next year.

- juoksepoistytto

yykaahoovee Facebookissa / Instagramissa