maanantai 14. elokuuta 2017

Nuotiopiirin kaikuja G Livelabissa

Tiisu @ G Livelab, Helsinki 11.8.2017

Illan menomestan virkaa toimitti kaiuttimilla ja monitoreilla kuorrutettu, astetta fiinimpää atmöstä henkivä G Livelab. Luvassa oli kaksi settiä väliaikoineen kaikkineen sekä uutukaisten biisien testausta. Ensimmäinen puolikas alkoi kahdella pöytälaatikko-osastoon kuuluvalla biisillä. Illan toinen biisi Muumipeikkojen pyllyt jyräsi ensimmäisen soolona vedetyn biisin yli vauhdilla, eikä siitä oikeastaan jäänyt ainakaan itselleni mitään sen kummempaa mieleen. Joku saattaisi ehkä haukkua puolueelliseksi, sillä Muumipeikkojen pyllyt on yksi suosikeistani ja sen jääminen pöytälaatikkoon mahdollisesti ikuisiksi ajoiksi saa itkemään verta. Snif! Sitten siirryttiinkin muumeista vähän roisimpaan menoon Perkeleen muodossa. Astetta pehmeämmin svengaava Kuuden jälkeen osaan tanssia tasoitti tietä Perhekuvalle, joka pääsi oikeuksiinsa tarkkaavaisesti kuuntelevan yleisön edessä. Vaarallinen maa on noussut kiertueen aikana livesuosikkieni joukkoon. Loppupuoliskon pitkähköt tiluttelutkin uppoavat mukavasti, vaikka yleensä en vastaavasta menosta juuri perusta.
Entäs ne uudet biisit, missäs ne on? Kuin tilauksesta ensimmäinen setti päättyi soolohommiin ja uuden, vielä keskeneräisen biisin esittämiseen. Ei ollut yhtään pöllömpi, viilailua ja viimeistelyä kehiin vaan! Tässä välissä on pakko mainita se G Livelabin kovasti hehkutettu äänenlaatu, voin kyllä yhtyä ylistykseen laulun ja kokonaisvaltaisen tasapainon puolesta. Yksikään soitin ei hukkunut toisen alle ja lyriikoista sai harvinaisen hyvin selvää. Kun keikalla esitetään useampi entuudestaan tuntematon biisi, niin olisi aika ikävää, jos laulu olisi pelkkää mössöä. Tuttujen biisien kohdalla kehno äänentoisto ei vielä pilaa välttämättä kaikkea, sillä lyriikat löytyvät omasta pääkopasta ja niihin voi tarvittaessa turvautua. Koitti lyhyt väliaika, jonka jälkeen setin toinen puolisko potkaistiin käyntiin Kesä lähetti kirjeen -nimisellä uudella biisillä. Kesästä oli puhe, mutta biisi sai aikaan niin syksyiset fiilikset että ei paremmasta väliä. Tuokaa kumisaappaat, villasukat ja teetä! Jos tuo biisi olisi jokin väri, se olisi oranssi. Maalailevaa ja melodista meininkiä, nättiä.
Pusuttelemaan oli yhtä riemastuttavan söpö kuin aina ennenkin ja nostatti tunnelmaa seuraavia viisuja varten. Anna mun pyöristyä -rallista on muodostunut jonkinlainen Tiisu-anthem ja takuuvarma räjäyttäjä lähes keikalla kuin keikalla, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Mahtuipa sekaan myös yksi uusi kohellusosastoon kuuluva biisi, nimittäin nauruhermoja kutkuttanut Paskaa. Siihen voi saletisti samaistua jokainen, jota on joskus ketuttanut joku juttu, olipa se sitten tiskivuori tai Donald Trump. Ehdottomasti oma suosikki illan uutuuksista! Suomi on poliisivaltio ja Virtaset pitivät huolen räyhäävän rokkimeiningin jatkumisesta. Istuminen ja cocktailbaarimainen ympäristö alkoi silloin vähän jurppia, tuli ikävä pienten klubien hikisiä kanssaihmisiä ja älämölöä. Siihen se räyhäys loppuikin ja tunnelma kääntyi päälaelleen. Pelkällä flyygelillä säestetty Hammastikkukaunotar oli yksi tämän vuoden pysäyttävimmistä live-vedoista. Normiversio potkii perkeleesti ja kuuntelen sitä usein, vaikka lyriikat ovat loppujen lopuksi pirun ahdistavat. Flyygelisovituksessa oli herkkyyttä, jollaista en ole ennen kyseisestä biisistä onnistunut löytämään. Tunnistatko itsesi tänään oli myös päätynyt listalle, olipa ihana ylläri!
Encoressa tarjoiltiin vielä kunnollinen annos musikaalista ilotulitusta. Elämältä turpiin sain lupaili tavanomaista hittiputkea, mutta keikka päättyikin Hiillos-nimisen biisin ensiesitykseen. Kesä lähetti kirjeen oli jo luonteeltaan maalaileva, mutta Hiilloksen kanssa homma vietiin ihan uudelle levelille. Sitä luulee tuntevansa bändin parin vuoden seuraamisen ja lukuisten keikkojen jälkeen, kunnes jotain tällaista tapahtuu ja leuka kolahtaa lattiaan. Biisin kerroksellisuudesta tuli mieleen nuotio (yllättäen, heh), joka syttyy, palaa ja lopulta sammuu. Bändi lisäsi pökköä pesään, kunnes tuhtiin melodisuuteen oli vähällä pakahtua. Lakipiste saavutettiin, osasia alettiin tiputella hiljalleen pois ja pian jäljellä oli enää kiippareiden lähes hypnoottinen soundi. Biisi piti loppuun asti otteessaan kuin elävä tuli konsanaan. Tuokaa grillitikku ja paketti soijanakkeja, tällä hiilloksella kelpaa grillata koko loppukesän!
Summa summarum, festarikauden ja isojen lavojen uuvuttaman keikkamonsterin repaleinen sielu lepäsi intiimissä klubiympäristössä. Astetta rauhallisempi setti sopi G Livelabin miljööseen loistavasti, kohellusta ja pöydillä hyppimistä oli juuri sopivasti. Paikalle saapunut popula oli tullut kuuntelemaan tarinoita rennolla meiningillä, eikä turhasta pönöttämisestä ollut tietoakaan, vaikka suurin osa perslihaksiaan hienostunut drinksu kädessä treenasikin. Elämän koulu -debyytti oli pitkästä aikaa sivuroolissa ja suurimpien hittibiisien poissaolo oli oikeastaan hullun virkistävää. Uuden materiaalin kuuleminen oli sekä jännittävää että ilahduttavaa. Huikeaa, että tuoretta tavaraa syntyy ja sitä halutaan esitellä maailmalle. Keikka osoitti kuitenkin myös sen, että Tänne ei jää kukaan -lätyllä olisi edelleen annettavaa, levyn biisejä ei ainakaan olla missään nimessä soitettu vielä puhki ja stooreissa riittää pureskeltavaa. Oli miten oli ja tuli mitä tuli, tästä on hyvä jatkaa. //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti