Ratto-klubi Helsingissä 4.2.2017

Harry Potter and the Cursed Child houkutteli kovasti jäämään kotiin, mutta niin sohvannurkka kuitenkin muuttui bussin penkiksi. Suuntana Helsinki ja Ratto. Oikean mestan löytyminen ei ollut maailman helpoin juttu, mutta lopulta äkkäsin talviselta telakka-alueelta avonaisen oven, josta kantautui aavemainen humina. Parin sekunnin epäröinnin jälkeen astuin sisään koppalakkien, karvahattujen, sirppien ja vasaroiden täyttämään aulaan, jossa sai lepuuttaa berberiään vanhoilla sohvilla tai liittyä jonon jatkoksi baaritiskin eteen. Hörpin talon tarjoamaa avajaismaljaa ja tsekkasin salin eli varsinaisen keikkapuolen ja neukkuteema jatkui vakuuttavasti sielläkin. Ei voi kuin todeta, että teemabileet done right. Ehdin jo ajatella, että missaan osan illan ensimmäisestä setistä, mutta aikataulut laahasivat jonkin verran jäljessä, joten pieni kiire muuttui odotteluksi. Vähän seiskan jälkeen homma otti viimein tulta alleen.

Vinttikoira

Vinttikoira herätti meikäläisessä etukäteen eniten kiinnostusta, mutta keikka ei valitettavasti odotuksia täysin lunastanut. Taisi olla artistin pariinkin otteeseen mainitsema darra, joka oli suurin syyllinen ponnettomaan meininkiin. Olotila heijastui myös settilistaan, joka koostui suurimmaksi osaksi rauhallisemmista biiseistä. Itse odotin kuulevani tymäkkää tykitystä alusta loppuun, joten setti jätti toivomisen varaa. Mutta oli siellä valopilkkujakin. Mä tiputan niit iski kivasti ja Auki joka päivä -biisistä tulee jostain kumman syystä vahvat assosiaatiot Nyrkkitappelun biisiin Tekis mieli ryöstää Siwa. Setin viimeinen biisi Punasii päin oli priimaa, sillä siinä oli sitä jotain mitä odotin koko keikalta ylipäätään. (Jännä muuten, että olipa kyseessä sitten kaksi kertaa stadikan loppuunmyyneen tyypin dj tai suurelle yleisölle tuntemattoman underground-räppärin dj, niin samat sireenit ja pommiefektit ovat näköjään käytössä. Heh.)

Aarnikotkat

Tällä poppoolla oli kova meininki! Jengi pysytteli parin ensimmäisen biisin ajan turvallisen etäisyyden päässä lavasta, kunnes kaikkia käskettiin ottamaan muutama askel eteenpäin. Siitä hetkestä lähtien bileet olivatkin sitten toden teolla käynnissä. Tofulokki oli ainoa mulle entuudestaan tuttu biisi kiitos Spotifyn. Vaikka nyhtiksestä, pyöräilystä, soijamaidosta ja vastaavasta ituhippiboogiesta räpäyttäminen on enemmän kuin asiallista, niin parasta keikassa oli riehakas fiilis, joka tuntui ottavan kaikki paikallaolijat valtaansa. Taisipa olla lemppari illan seteistä!

Jättipotti

Sekä vaatteet että musa toivat ensimmäiseksi mieleen Eppu Normaalin, vaikka yksi setin biiseistä tosin kuulosti ja tuntui kulkevan musiikillisesti samaa rataa kuin suurin osa Pää Kiin tuotannosta. Keikka ei herättänyt meikäläisessä sen suurempia tunteita suuntaan tai toiseen, mutta eiköhän Jättipotillekin innokkaita kuuntelijoita löydy.

Kynnet

Blogin toinen puolisko on ottanut Kynnet astetta vakuuttavammin haltuun, kun taas itsellä suurin osa kamasta menee toisesta korvasta sisään ja toisesta pihalle. Antaa heittää!-biisi lehmänkelloineen tosin kutkutteli kuuloaistia ja toimitti hetkellisesti korvamadon virkaa. Harrastin keikan aikana yhtä lempipuuhistani eli people watchingia, oli mielenkiintoista seurata muiden pähkinöintiä. Jengin tanssijalka vipatti lujaa ja bändin ympärillä tuntuu pöhisevän ihan kunnolla ainakin pääkaupunkiseudulla.

Ursus Factory

Ursus Factory pääsee Aarnikotkien kanssa jaetulle ykkössijalle. Ei näillä taida koskaan löysää meininkiä ollakaan. Jos Kynnet sai jengin jo villiksi, niin Ursus Factoryn aikana puoli salia pomppi, pyöri pitissä ja tanssi enemmän tai vähemmän päättömästi. Ei uskoisi, että kaksi jäbää saa aikaan vastaavan räiskeen, mutta you better believe it baby. Särökitarat on jees, tarttuvat rumpusoundit on jees ja niiden yhdistelmä on aivan helvetin jees. Setin biiseistä varsinkin Rakastuin lesboon, Virhe, HYA! ja Ursus Factory party upposivat jengiin rytinällä ja viimeksi mainittu jäikin soimaan loppuillaksi päähän.
Vink vink: Tyypeillä on keikka Tampesterin Klubilla huhtikuussa, kaikki siis sinne ihmettelemään!

Ursus Factoryn jälkeen vuorossa olisi ollut vielä Kasper, mutta kello tikitti siihen malliin, että oli aika roudaantua yöbussiin. Kiitos ja kumarrus hyvistä pippaloista kaikille asianosaisille! // YYKAAHOOVEE
- juoksepoistytto