Alkuperäisen suunnitelman mukainen rauhallinen kotiviikonloppu meni täysin reisille, kun tajusin että nyt olisi mahdollisuus nähdä kaksi siistiä keikkaa saman päivän aikana. Ei kai siinä sitten muuta kun reppu selkään ja haudassa ehtii nukkua.
Beetlehem @ Valtava-festarit, Helsinki 3.9.2016
Tänne suoraan Lintsin vatkaimista jalat pohkeisiin asti läpimärkinä. Iltapäivällä alkanut esterisade ei hellittänyt ja yliopistorakennusten sisäpiha litisi, lätisi ja lainehti. Aikataulut olivat vähän venähtäneet, sillä hurmaava
Karina soitteli vielä kun saavuimme paikalle iltaseiskan aikaan. Olosuhteet nyt olivat mitä olivat, joten ei ihme että soittoajatkin menevät vähän vituralleen. En yleensä jaksa vetää säästä sen ihmeempää pulttia, mutta tällä kertaa otti kyllä infernaalisesti pannuun lähinnä tapahtuman järjestäjien puolesta. Festarimiljöö ja bändikattaus oli niin huikea, että se olisi ansainnut arvoisensa kelin. Oli märkyydessä ja kylmyydessä kuitenkin jotain hyvääkin. Tiedä sitten onko tämä vain suomalaisille tyypillinen piirre, mutta haastavien olosuhteiden vallitessa sitä yleensä yltyy huippusuorituksiin ikään kuin näyttääkseen kansainvälistä käsimerkkiä universumille.
En osaa nostaa Beetlehemin setistä esiin yhtäkään yksittäistä biisiä lahopäisyyteni takia, mutta voi pyhä persaus että oli mahtavaa. Yksi ihan uusi biisikin sieltä tuli, eikä ollut yhtään pöllömpi kipale. Bändi kuulosti ylipäätään hullun hyvältä. Kaveri kommentoi, että mieleen tuli entisaikojen
Apulanta ja siinä on kieltämättä jotain perää. Rosoista, äänekästä, räkäistä ja sähköistä menoa tehokkaita melodioita unohtamatta. Tuntui kuin joku olisi ottanut hartioista kiinni ja ravistanut niin, että päässä vain kolisee. Jälkeenpäin ajateltuna kaatosade oikeastaan sopi kuvioon täydellisesti, ei tällaista settiä olisi voinut missään hempeässä auringonlaskun kajossa vetää. Keikalla vallitsi jotenkin tosi alkukantainen tunnelma ja raaka energia, joka korostui entisestään kun yleisön keskuuteen syntyi pieni mutta pippurinen moshpit. Onhan siinä jotain äärimmäisen hienoa ja voimauttavaa kuunnella raivoisaa livemusaa ja liukastella märillä mukulakivillä. Ainoa miinus oli se, että setti oli ohi yhdessä hujauksessa, enemmänkin olisi mieluusti kuunnellut. (ps. Beetlehemistä on raapusteltu blogiin kerran aiemminkin, kiinnostuneet ei muuta kun
Klik!)
Keikkahurmoksen laannuttua kylmät, märät ja tunnottomat jalat muistuttivat nopeasti olemassaolostaan, joten seuraavaksi kohteeksi valikoitui yksimielisesti kaverin residenssi. Varpaiden kuivattelua ja teetä sisältäneen välikuoleman jälkeen oli aika lähteä takaisin sateeseen, tosin tällä kertaa lopullinen määränpää sijaitsi onneksi sisätiloissa.
Henkka ja Mathias @ Omatuntoklubi, Helsinki 3.9.2016
Ja sitten jotain aivan muuta!
Mökki sisämaassa-ep oli juuri pulpahtanut Spotifyyn kaiken kansan kuultavaksi ja Omatuntoklubin gigsi toimitti julkkarikeikan virkaa. Railakkaista suosionosoituksita päätellen paikalla oli jonnin verran ihmisiä, jotka olivat jo ehtineet ottaa parivaljakon tuotannon haltuun. Setti alkoi lyhyellä stoorilla, joka pohjusti kivasti ep:n teemaa. Teemalevyille eksyy aina helposti pari täytebiisiä, jotka eivät oikein sovi kuvaan ja täten tekevät särön kokonaisuuteen, mutta
Mökki sisämaassa ei kärsi niistä ongelmista. Toki biisejä on "vain" viisi, mutta lyhyestä virsi kaunis. Harvemmin sitä näkee ja kuulee näin onnistunutta teemoitusta ja draaman kaarta, biisejä kuunnellessa aistii kuinka vaivattomasti ja luonnollisesti ne ovat syntyneet.
Keikalla oli todella rento tunnelma, oikeastaan lähes unenomainen. Tykkään Henkan ja Mathiaksen tuotannossa siitä, että biisit saattavat ensikuulemalta vaikuttaa tosi yksinkertaisilta, vaikka todellisuudessa niissä on mielettömästi eri kerroksia ja sävyjä.
Aamuyö- ja
Sauna sammui siinä sittenkin -biisit ovat samaan aikaan uskomattoman viattomia ja sopivasti pikkutuhmia, niitä kuunnellessa on mahdotonta olla virnistämättä. Omia lempparibiisejäni ovat
Saippuakupla sekä
Usko, toivo ja rakkaus. Kerrankin jollain artistilla on niin vähän biisejä repertuurissaan, että omien lempibiisiensä perään ei tarvitse jäädä livetilanteessa itkemään vaan ne kuulee satavarmasti, hah. Molemmissa kipaleissa käsitellään käsitellään suht syvällisiä juttuja, mutta heleät melodiat saavat ne tuntumaan kevyiltä ja jotenkin raikkailta. Ihanan moniulotteista kamaa, jokaisella kuuntelukerralla huomaa löytävänsä jotain uutta.
Jos päivän tapahtumia pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin "tunnelmasta toiseen" olisi aika hyvä kiteytys. Beetlehemin keikka oli kuin musiikillinen turpiinveto kun taas Henkan ja Mathiaksen setti toi yhtä lämpimän fiiliksen kuin hunajalla terästetty tee. //
YYKAAHOOVEE
- juoksepoistytto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti