Kerrankin oli hyvä ajoitus kun keikka alkoi samaan aikaan kun itsekin reippailin lavaa kohden. Acid Runsin olin nähnyt kerran aiemmin ja silloinen trio tykitti nyt viisipäisenä kahden kitaristin ja instrumentistaan vapautetun laulajan voimin. Yllätys oli iloinen kun stage left cornerissa soitti Lauri Eloranta. Taas kävi kuitenkin vähän kuten viimeksikin, eli muutaman kappaleen jälkeen alussa iskenyt huuma laantui ja biisit alkoivat kuulostamaan liian samanlaisilta. Keikan piti alkuun toimia levyjulkkarina, mutta se kai ei yllätä miten noissa hommissa tapahtuu aina viivästyksiä. Levy kyllä kiinnostaa sillä biisien tullessa tutummiksi uskoisin keikkakokemuksestakin vihdoin tulevan kokonaisemman ja niiden muutamien bandcampissa olevien kappaleiden perusteella Acid Runsia kehtaisi kuunnella kotonakin. Jos pisteitä jaettaisiin bändin livekunnosta niin sitä tulisi kyllä täysi kymppi! Tyypit soitti hatun nostamisen arvoisella intensiteetillä setin alusta loppun ja sellaista bändiä on aina ilo katsella ja kuunnella.
MIETTIIN
Tiedättehän, kun joku hehkuttaa jotain artistia ihan överisti "siis tää on ihan törkeen kova!" ja itse suhtautuu toisen intoiluun lähinnä olan kohautuksella juu varmasti on. Eräänä astetta erikoisempana viikonloppuna (Nyrkkitappelu-osio jo blogis) mulle annettiin kolme seiskaa joista yksi oli MiettiinMonta suoraa seinää. Kuului vielä ylistäviä saatesanoja ja tieto siitä miten tossa yks tyyppi soittaa kaiken. Kohta pitikin jo kaivaa pari kappaletta esiin youtubesta sillä TÄÄ ON NIIN HYVÄ ja kappas, itse asiassa ei ollenkaan hassumpaa. Totaalinen koukutus tapahtui himassa levyn löytäessä tiensä soittimeen ja siinä vaiheessa kun se ei sieltä enää juurikaan poistunut, harkitsin pitäiskö tiputtaa Unelmissa biisin youtube-url alakerran naapurin postiluukusta meinaa on saattanut hieman tömistä.
Keikan facebook-tapahtumasivulle postattiin tulevaa ennakoiva kuvamuokkaus tämän ollessa astetta spessumpi keikka big band -kokoonpanolla. Lavalta löytyi hyvin pukeutunutta soittajaa perus kitara-rumpu-basso -kombon lisäksi ainakin kiipparistia, marakassien sheikkaajaa ja jossain välissä ilmoille tuutattiin trumpettisoolokin. En tietty tiedä mitkä kaikki elementit/soittajat tästä on mukana Miettiin ns normisetissä, joten tää oli vissiin aika hulppea tapa nähdä bändi ekaa kertaa livenä. Paniikkihäirötä Turpaan, mun top 3 Miettiin-biisit kakkonen (kolmosen ollessa vaihtuvaa sorttia ja käsittäen ainakin kolme eri biisiä) aloitti ilmeisesti muidenkin paikalla olleiden mielestä illan odotetuimman keikan. Bileet starttasi heti! Ei paljoa tarjottu rakoa hengähtää kun jo heti perään tuli Muissa Maailmoissa ja suhteessa slovarimpi Urbaani Ahdistus, jonka kertosäe nousee ihan omiin lukemiinsa, vaikuttavaa! Rappiolla 2 kohdalla muistelin miten viikkoa aiemmin Sick Thoughtsin VV:n keikan lavapyörimiset oli lähinnä vaivaannuttavaa katseltavaa kun nyt sit Lepiksessä kaikki se piehtarointi, yleisön seassa esiintyminen ja ärsykkeisiin (mm repsottava katto) reagointi oli ihan smooth operator -kamaa eikä tippaakaan teennäistä. Epäpyhän jälkeen tuli ainoa kysymysmerkki-biisi. Koveri joka pitäis tietää, jos jostain jotain tietää (ja mähän en tiiä)? Miettiin orginaali joka jäänyt huomaamatta? Anycase, jostain ilmestyi lisää nyrkin heiluttajia ja mukana laulajia, sen takia nojaisin koverin suuntaan.
Unelmissa oli up next ja toi kappalehan alkaa heti kunnon paasauksella, joten tää basistin kainalon kautta laulettu versio ei nyt ihan vastannut odotuksia etenkin kun mikrofonin johtokin lähti jossain välissä irti. Mutta ei tässä vielä kaikki! Lavalle saapui vikojen biisien SSNK ja Eläin ajaksi maskotti-panda namujen kera joita viskottiin yleisön sekaan. Niin ja tää lepiskeikka toimitti synttäribileiden virkaa ja Miettiin setin aikana jaettiin myös lahja ja kortti juhlakalulle. Ei ois uskonut tän olevan vasta illan toka bändi. Huikeeta mikä meininki!!
GENERALS
Bändi laitteli kamojaan kuntoon kun joku satunnainen päihtynyt sankari tuli kyselemään onko tää mun suosikkibändi. Vastasin miten on todettu hyväksi livenä ja julkaisivat hiljattain erittäin kovan levyn, mutta ilmeisesti vastaus oli väärä sillä oikeasti kiinnosti kuka mun mielestä parhaimman näköinen soittaja ja ketä mä niistä tulin tonne fanittamaan...JAA-A. Kerta se on ensimmäinenkin kun tällaisissa keikkapaikoissa tullaan tollasta läppää heittämään. Toi tyyppi ei valitettavasti edes vitsaillut ja onnistui lyhyessä ajassa olemaan muutenkin vitun ärsyttävä tunkiessaan liian lähelle. Pakoreitti luonnollisesti lavaa kohden, jotta pystyi myös paneutumaan tarkemmin siihen, kuka näytti parhaimmalta Lepakkomiehen valaistuksessa.
Tähän löytyi vastaus nopeasti: settilista näytti komealta jo etäämmältäkin kuikuillessa. Aloitusbiisiksi valikoitui Pissing In Cereals LP:n eka ralli Society is Full. Mikä muhun Generalsissa vetoaa (siis tiätty komeiden soittoniekkojen lisäksi!1) on heidän raisu, straight forward rosoinen meininki ja soundi, jossa kuitenkin seassa tosi koukuttavia kohtia. Asiaa tulee välissä nopealla ulosannilla ja tahdissa ei meinaa pysyä, mutta onneksi aina jostain löytyy jokin hokema mihin tarttua ja pääsee taas aukomaan suutansa biisien tahdissa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta nostettakoon esille keikallakin soitetut You Are an Asshole and Your Band Sucks joka on kiva laini huudella jo keikan keskivälissä, kuten täällä tapahtui, My Life is a Mess (and I love it) ja yks mun levysuosikki Waiting For You to Die ja siitä rivi maybe nine to five with the kids and wife / were never meant to be your life.
Joku heitti kommentia miten samoja riffejä kierrätetään vuodesta toiseen, mutta hei kierrätyshän on kunnia-asia ja kyllä toimi näinkin. Liekö Pissing In Cereals LP:n heittämillä kierroksilla osuutta asiaan, että tää Generals keikka oli parempi kun mitä heiltä edellisellä kerralla näin. Meibi, sillä keikkamatskun ollessa pääpirtein hallussa niin loppupeleissä tutuista biiseistä saa useimmiten ne parhaimmat kiksit.
Ton jälkeen hyvä laittaa videomatskuu kappaleesta joka ei mainitulta LP:ltä löydy, mut kovis on!
1981
Jättäydyin heti suosiolla taaemmaksi sillä aikataulujen heittäessä häränpyllyä tiesin lähteväni kesken keikan menemään sillä oli kiire päästä rapsuttelemaan koiruleita. Post-punkki ei ole ikinä räjäyttänyt tajuntaani, joten alkupää keikasta riitti varsin hyvin muutenkin. En kommentoi mitä lyriikkapuoli on kun ne ei nyt siinä tilanteessa jääneet mieleen, mutta muuten 1981 musapuoli oli tosi hyväntuulisen kuuloista, ehkä liiankin omaan makuun. Lauluosuuksia suoritti kaksi bändistä ja kappaleiden ruistailupuolikin oli kunnossa sillä biisit tuntuivat vain kasvavan edetessään. Oikein hyvä loppukevennys illan monipuolisessa esiintyjäkaartissa. Hyvin mielin sai häippästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti