sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kolme kovaa keikkaa kera Kilun valituskorneri

Itseasiassa mun ei pitänyt näistä keikoista kirjoittaa mitään, mutta hups. Sen sijaan asioista, jotka ärsyttää keikoilla olisi matskua vaikka ihan omaan postaukseen. Jottei homma kuitenkaan menisi liian negailuksi niin tässä näiden kolmen keikan kylkiäisenä nostettu esille aina yksi. Kameraa ei ollut mulla mukana eli ihana Pörrö-kisu hoitakoon poseeraamisen.

5.3. MAJ KARMA @ SUISTOKLUBI, HÄMEENLINNA
Hiukan jännitti tää ilta sillä viimeisimmästä näkemästäni karman keikasta oli vierähtänyt se kolme vuotta ja tuo keikka oli niin paksua kuraa, että bändin puoliksi hautaaminen sujui yllättävän sutjakkaasti näinkin kovalta bändin kannattajalta. Comeback-paikaksi valikoitui aina yhtä huikea Suisto ja seuraksi lähti juoksepoistytto. Tänne mentiin sillä asenteella että ei muuten himmailla. Keikan aloitti uusimman levyn avausraita Sotaa ei tule ja estot sanoi sillä sekunnilla se on moro ja bailattiin menemään kuin wanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Tää oli joillekin liikaa, juoksepoistyton pidemmästä rapsasta selviää enemmän, sorry not sorry.
Anteeks mitä sä sanoit? Et voi olla tosissas.
Oli ihan hemmetin hauskaa ja ilahdutti nähdä Maj Karmankin hyvällä tuulella. Keikan kohokohta oli uusista kappaleista levynkin paras kipale, sopivan häiriintynyt Telekineesi ja vanhoista encoreen mukaan mahdutettu kunnon mosh it kappale Taivaanvuohi. Seuraavilla keikoilla tilalle tuli rauhallisempi Romanssi, joten meillä kävi hyvä mäihä!

Livekokemuksen latistajat: kun lavan edustaan hakeutuva porukka ei tiedä mitä bändiä ovat tulleet katsomaan ja sitten tulee yllätyksenä millaiseksi meno voi yltyä.

18.3. ROT IN HELL @ TVO, TURKU 
Tähän väliin vahva russutusvaroitus. Kun annetaan soittoajat on ymmärrettävää, että aina ei aikataulussa pysytä. Siinä vaiheessa iltaa kun huomaa homman rullaavaan ainakin sen 30 min aikataulusta EDELLÄ (aaarghhh e-d-e-l-l-ä) ei lipun ostajan näkökulmasta ole kohtuutona toivoa keikkaa järjestävältä taholta, että tästä pikkuseikasta voitaisiin informoida esim siellä naamakirjassa "jos et oo vielä mestoilla niin nyt nopeasti paikalle!!!" tai vaihtoehtoisesti luopua niistä turhan tarkoista ajoista ja vain kirjoittaa soitot 21:30 etiäpäin.

Kohti TVO:ta tallustaessani sieltä kantautui jo aika tasokasta möykkää. Sisällä en halunnut uskoa sitä tilannetta todeksi ja niinpä epätoivon vallatessa googletin miltä se pääbändi näyttää (wtf). Onneksi Rot In Hell ei oo mulle mikään iso juttu, vaan sarjassa mielenkiintoinen tän genren bändi, jolta Deathwish Inc julkaissut levyn, joten why the fuck not. Not indeed. Jos oisin tiennyt, oisin juossut tai vaihtoehtoisesti hoitanut Helsingin keikan mahdolliseksi. Hieman helpotti kun ehdin kuitenkin kuulla suosikkini eli Cauldron Bornin. Odotin, että tuolla olisi ollut enemmänkin jengiä. Onneksi väljyys ei tuntunut ihan kauheasti Rot In Helliä haittaavan ja merkkarikiska kävi sitäkin kuumempana. Bändi lopetti kun ilmoitettu soittoaika koitti. HEH HEH. Ihan huikea ensikosketus TVO:hon. Perseeseen ammuttu karhu kuvas parhaiten mua tän illan jälkeen.
VOE *********!!!
Livekokemuksen latistajat: kun soittoajat eroaa ilmoitetusta erittäin paljon ja ketään ei kiinnosta, että jotain vois kiinnostaa tää tieto!!!

7.4. NYRKKITAPPELU @ HENRY'S PUB, TAMPERE
Maaliskuun Vastiskeikka meni multa ohi kun mietin liian kauan inspaako vai ei. Punkrock-xmas keikan setistä kun puuttui ne omat suosikit ja lämppäritkään eivät kummemmin sytyttäneet. Tupa oli kuitenkin siinä vaiheessa odotetusti täynnä kun päätin mennä tilanteen tarkistamaan. Nyt tämä keskellä viikkoa oleva keikka kello 00:30 soittoajalla kenties auttoi, että sisään mahtui hyvin juuri tuolla samalla kellon lyömällä. Eipä tarvinnut kauaa keikan aloitusta odotella tehden illasta nopean in and out session työpäivän huohottaessa jo niskaan.

"Ihanan energistä!" kommentoi mulle eräs keikan aikana ja tää on totally fine, sillä aina hienoa huomata bändin josta diggailet tekevän vaikutuksen uusiin tyyppeihin eikä tässä koitettu herätellä mitään keskustelua. Sen sijaan vain narikan hinnan kustantavan keikan lieveilmiö on ne randomit, jotka koittavat enemmänkin haastella bändin soittaessa. Häiriköisivät ennemmin luurejaan räplääviä tai baaritiskillä selkä lavan suuntaan norkoilevia. Ärr!
Älä häiritse.
Mutta itse keikka! Uusia biisejä lupailtiin ja niitähän tuli reilulla kädellä tiettyjen settivakkareiden seassa sopivasti sijoiteltuina. Omaksi suosikiksi on livetilanteessa noussut Aivovaurioon-biisi, damn what grooves ja kummittelee edelleen päässä tehokkaiden vuorolaulujen takia. Tän aikana etenkin Nästi Jeskasen suoritus nousi ylitse muiden, oli aika kova meno! Meikän tuurilla tuo kappale tulee kuitenkin olemaan levyn julkaisun jälkeen se eka setistä tippuva uutukainen, story of my life. Nyt kun uutta matskua tykiteltiin oikein olan takaa ei niiden vanhojen perään osannut enää itkeä. Vaikka olosuhteet ja yleisö ei tunnelmaltaan yltänyt samaan mitä jo mainitulla Yo-talon keikalla niin silti tää veti pidemmän korren. Ennustaisin, ettei tarvii kauaa pohtia jaksaisiko raahauta seuraavankin kerran paikalle vai ei sillä tähän tasoon on Nyrkkitappelulta tottunut. Sitä levyä odotellessa! 

Livekokemuksen latistajat: keikan aikana sössöttämään tulevat, jotka jostain uuvatista syystä kuvittelevat että heidän asiansa voisi kiinnostaa enemmän kuin lavalla oleva bändi.

En mä nyt (aina) ihan näin hirvee angstimuikkeli oo, joten tässä vielä kerran Pörde-kisu tui tui. -kilu 
Slurps!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti