yykaahoovee: Pääkiisiäinen 24.-26.3.2016

24.3. YO-TALO, TAMPERE

Yo-talolla on muhun usein kumma keikkafiiliksen tappava vaikutus. Illan muiden bändien aikana vedin enemmin sikeitä himassa kuola tyynylle valuen. Fiilis ei pahemmin muuttanut kurssia Pää Kiin soittoajan, eli kello yhden jo poltellessa. Näin tän bändin tokaa kertaa ever samassa mestassa ja silloinkin kävi vähän samalla tavalla. Jännä, sillä pöpinä se porukka siellä taas pyöri ja bändi kuulosti hyvältä muutamista teknisistä takkuiluista huolimatta. Rakkaus repii melkein tuli mut ei kuitenkaan. Uutta matskuakin kuultiin ja tais olla näiden veisujen ekat live-esitykset. Tunnisti Pää Kii-biiseiksi kyllä heti! Takaisin työttömyyskortistoon-kipale jäi päällimmäisenä mieleen astetta tarttuvamman kertosäkeen takia kauniimman kappaleen Sweet home Kouvolan jäädessä sen varjoon. Keikka meni ohi toooodella nopeasti ja siinä vaiheessa kun kuvitteli vielä encorena tulevan esmes Ees jotain positiivista niin talon musat jyräsivät päälle. Eräs sinnikäs yleisön edustaja paineli lavalle ja ehti pariin otteeseen huudahdella lisäääääh päällä olevaan mikofoniin kunnes tylysti volat veks. Yritykselle peukku.

25.3. NOSTURI, HELSINKI

YDINPERHE
Hyvin oli tilaa ninjapotkuja harrastaville. Nyt oli kyllä niin suoraselkäisesti kannuttava rumpali, että huomio kiinnittyi eniten siihen suuntaan. Basistin kipakat lauluosuudet toi terävää kontrastista bändin päävokalistin ulosantiin, toimi! Mitä kävin vähän biiseihin tutustumassa, Ydinperhe todennäköisesti paranee mitä enemmän tulee kuunneltua ja livenä kuultua. Kernaasti näkisin toistekin jossain huomattavasti pienemmässä paikassa.

PÄÄ KIII
Eka s-keikka mitä pääsin Pää Kiiltä todistamaan. Uutukaiset olivat vaihtaneet setissä paikkaansa ja näin päin toimi helkutisti paremmin! Nosturi ei päässyt hoilaamaan hoo ii veetä, päätä ei hakattu seinään ja rakkaus jätti tälläkin erää repimiset sikseen. Viimeksi mainittua ei tullut edes ikävä, mutta noiden kahden muun puuttuessa setistä ei jää yhtä mieltä lämmittävä fiilis vaikka bändi sekä yleisö olisivat aina yhtä hyvässä hapessa kuten tänään. Encoressa Sortoa ja vihaa kera vieraileva tähti.

hyvä meininki!

Nyt on muuten Pää Kiillä harvinaisen paljon s-keikkoja tuloillaan, hyvä niin sillä kyllä tästä boogiesta pitää päästä nuorempienkin diggailemaan. Nosturissa uusiksi 21.5. kera Teksti-TV 666!

THE VALKYRIANS
Englannin kielen lausuminen tökki heti alussa ja ensireaktio oli boooriiing. Katos ei oo helppoo ottaa lavaa haltuun Pää Kiin jälkeen. Keikan kaari kipusi kuitenkin nousuun jo oisko ollut kolmannen biisin, I Am The Fly:n kohdalla. Vokalisti lähti seikkailemaan yleisön sekaan ja Nosturiin sapuneet The Valkyrians osasi hienosti kietoa sormensa ympärille. Porukka osallistui hyvin kun lavalta kuuluu everybody get down now ja liki koko sali siinä sitten kyykkäsi mukana. Tässä huomasi miten soittojärjestys osui näissä iltamissa nappiin. Mukavaa tällainen letkeämpi meno kohkaamisen jälkeen ja hyvä hengähdyshetki ennen kun lisää pittaamista luvassa. Tämä setti tuskin tekisi kuitenkaan toistamiseen samanlaista vaikutusta, onneksi siis valitsin tyynyn edellisenä iltana.

ikuistetaan tämä(kin) hetki

Eloranta kävi soittelemassa kitaraa encoressa ja sitä voisi luulla, että tähän olisi hyvä lopettaa, mutta nope. Maihareilla tampaten saa aikaan hyvin meteliä ja bändin vielä kerran lavalle. Keikka lähti tosiaan vauhdilla nousukiitoon, mutta voin sanoa että lasku sujui vieläkin sutjakkaammin. Kun aikataulut venyy, osottaisi hyvää makua soittaa sitten joku inasen lyhkäsempi kappale. Ihmetystä keikan aikana herätti miten paljon bändi otteli kuvia itsestään/yleisöstä/ym. Joko erittäin some-aktiivinen bändi tai kuittailua yleistyneelle puhelin kourassa meiningille, who knows, mutta aikaa tohonkin sai kulumaan. Joooo eli kiitti ihan helvetisti kun piti sitten lähteä sen ratkaisevan vartin verran aiemmin pois = ei Anal Thunderin encorea yhyy snif. Tän takia jäi lopulta paska maku muuten niin hyvin swengaavasta keikasta, pienestä oli kiinni! Tosin olin tasan ainoa ihminen, jota se kello yhden bussi kiinnosti eli jee jee vaan muille yleisössä ken saivat rahoillensa kunnolla sitten vastinetta.

ANAL THUNDER
Hävettää, sillä tein kardinaalivirheen kun lausuin bändin nimen in veri ämerikän fäshiön. Anal - luettu kuin kirjoitettu sen olla pitää! Viimeksi näin tän bändin silloin kun Suomi-keikat vielä kiinnosti, eli rapiat kahdeksan vuotta sitten St. Hoodin, Boltin ja Lighthouse Projectin seurassa. Osasin odottaa viihdyttävää meininkiä ja energistä yleisöä. Nappiin meni. Eturiviin tukkaa heiluttamaan ja bailaamaan!

Vaikken Anal Thunderia ollutkaan kuunnellut aikoihin, niin ihmeen hyvin Life Long Hangoverit ja Drink Myself to Deathit kumpusivat muistin syövereistä huulille. Uudempaa matskua edusti Selfie Generation ja kerta bändi käskytti, kaivoin myös puhelimen esille ja uskalsin pari hyvää laatua hipovaa kuvaa napsasta, en kyllä mitään itsuleita. Keskivaiheilla keikka oli jotain stand up viritelmää. Yllättävät elementit kuulunevat bändin repertuaarin ja ei baaritiskiä kera baarimikon ihan joka bändin keikalla näekään. Setin viimeisenä mukaan pääsi vihdoinkin viulisti kun Song About Getting Smashed jatkoi juhlaväen tanssittamista. Tosta tulee tosi kivat irkkubiisi-vibat eikä pelkästään laulajan hyvin rullaavan enkun takia. Tän jälkeen oli pakon sanelemana poistuttava, joten en halua kuulla mitä siellä encoressa tapahtui. YHYY SNIF part 2.

26.3. HEIMOLINNA, LOIMAA

Syyskuussa (!) 2015 huomasin tän keikan olemassaolon. Tampereen keikan ilmestyessä ja harvinaisen kolmen putken muodostuessa työvuoroista eroon ja adventure time. Pää Kiin keikoilla kun on tullut käytyä suht lyhyellä aikajaksolla ihan kivasti (kolmas osio vielä 2015-keikoista työn alla kröh) niin kaikki Hki-Tre-Tku akselilta poikkeavat illat kyllä kiinnostaa aina inasen enemmän. Ja siis olihan tää oikeasti ihan parasta! Kävellä pellonvierusta pimeässä supikoiria bongaten.

"ei mitään hätää, silmät tottuu pimeään.."

Livemusat alkoivat pauhata jo puoli seiskan aikaan, joten yhtä vaille muut lämppärit jäi tällä(kin) kertaa välistä. Nothing personal, mutta yöunta oli kertynyt yhteensä kahdeksan tuntia kahden viime keikan jäljiltä ja kävelyä oli luvassa vielä kymmen kilsaa akkujen huutaessa taustalla armoa. Heimolinnasta tuli vahvat flashbackit koulun liikuntasalitunneille. Tapahtumana tää oli ihan huikea monen paikallisen tahon kantaessa kortensa kekoon, hienoa että jaksetaan järkätä. Keikkojen jälkeen pauhanneen ysäridiscon suosio jäi mysteeriksi -fuck the disco eli lujaa karkuun.

SYSI & SAVI
Musisointi oli juuri alkanut kun ennätin paikalle. Tää oli se läskibassobändi, jota hieman olin kuunnellut etukäteen. Yleisössä oli ikäluokkaa lavan läheisyydessä pönöttävistä täysi-ikäisistä hieman taaempana tuolipaikoilla istuskeleviin mummeleihin ja vaareihin. Laulajalla oli niiiiin "Hello ladies" tummansävyinen, matala ääni. että bingon vetäjänä suosio olisi ainakin taattua. Keikasta päällimmäisenä mieleen jäi joku soittomoka ja vain siitä syystä kun siitä tehtiin numero. Vastaavien kämmien kanssa kannattaa vaan virnistellä ja ottaa tilanne haltuun eikä ainakaan alkaa selittämään sattunutta ennen seuraavaa kappaletta. Loppua kohden biisien taso parani.

PÄÄ KII
Salin puolelle ei saanut tuoda juomia, joten hieman kuumotti kun soittoajan lähestyessä tila oli vielä tyhjää täynnä. Onneksi ei oltu vain oman kellon varassa. Illan juontaja kuulutteli bändin lavalle ja jengin paikalle. Väentiheys sekä päihtyvyysaste eivät olleet lähelläkään verrattavissa edellisten keikkojen vastaaviin, mutta kyllä varovaisen alun jälkeen Loimaallakin osattiin. Oli niitä jotka menivät lavaan kiinni ja sitten omien porukoiden kesken tanssivaa jengiä. Plus tietty tää yks turisti, joka kyl otettiin kans mukaan, awws thanks randomit tyypit.

Nyt kun Kylän pahalla puolella jälkeen ei tullutkaan Aina jonon viimeinen-biisiä, ehdin jo huolestua mitä sillekin on käynyt kunnes pää räjähti ja Ees jotain positiivista tuli takaisin! Täällä oli muutenkin vastoin odotuksia pisin settilista avittaen tän keikan kolmikon mieluisammaksi. Encorena Pää Kiin yksi tylsimmistä eli Sun ei ois pitäny tappaa sitä tyttöö, minne katosi Just niin kuin Elvis? Myös Misfits koveri Skulls tuli Pää Kiin kuskille omistettuna. "Vielä yksi?" *rumpujen pärinää* viimeinkin esittämättä jääneihin pyyntöihini vastattiin ja Sä hakkaat päätäsi seinään teki comebackin! Oi sitä onnea, livemusa parasta.

kannatti lähteä

*******BONUS ROUND!!*******

PÄÄ KII @ BAR15

Keikkaseuraksi lähti ennakkoluulottomasti mukaan rakas suomea vain muutaman sanan ymmärtävä serkkuni (thanks for the following gig pics!), yhteislaulun onnistuessa yllätäen vain HOO II VEE kohdassa. Tässä yksi syy lisää miksi tuo kappale saisi olla setissä mukana esim aina, kaikki pääsee osallistumaan! Oon tottunut settilistan pysymiseen suht samana, joten yllätyksenä tuli kun pakka oli taas laitettu uusiksi. Uudet kappaleet oli nyt täysin erillä toisistaan vieden keikan sujuvuuttaa edelleen toimivampaan suuntaan. Tuhoavan voiman rummuttelu oli erityisen nannaa! Luukko ei sairastumisen johdosta ollut paikalla jättäen Pää Kiin lavapreesensiin huomattavan aukon. Etenkin Ees jotain positiivista aikana tuli kovin ikävä kun nyt Laurikin tilutteli omiaan ignooraaten sen yhden tietyn kohdan jossa yleensä kaikkien kielisoitinsankareiden instrumentint sojottovat kohti kattoa. Nyt ei riehakkuudessa ihan päästy viime vuotisen Bar 15 keikan tasolle, mutta kivaa oli yhtä lailla! ps. somea Pää Kiin keikkojen aikana päivittävien eteen tuun jatkossakin hienovaraisesti kiilaamaan.

Tässä ojennetaan kitaraa illan ylläriesiintyjälle [kuva @littlesashanana]

Erikoisin encore!
Kun illan vika oli hoidettu pois alta, tähän väliin parin biisin pikavisiitille saapuivat KEHONRANKENTAJAT Vekun hoitaessa basistin tontin. Pää Kiin jäljiltä oli vielä hyvät pöhinät päällä, joten paikallisten tarjoama punk-pläjäys meni kepeästi joraten. Epäajankohtaisten keikkarapsojen hyvä puoli tulee tässä: tällä välillä Kehonrakentajat ovat soittaneet ensimmäisen virallisen keikkansa ja neljän kappaleen Salilla aina! demokasetista otettu jo toinen painos, kuumaa kamaa. Sisältö on ladattavissa ilmaiseksi bändin bandcampista. Mun suosikki on vika biisi Viljanen, mikä oiskaan sun? Suosittelen tutustumista, ei mitään vikinäpunkkia vaan ihan tujua, rouheeta tavaraa. Kehonrakentajat oli tän merkinnän uusista tuttavuuksista mulle se, joka nyt alkoi eniten kiinnostamaan.