Lämppäribisnes vol. 8: Amusia Porin Montussa 23.4.2016

Illan päätähtenä luonnollisesti Tiisu, pus!

Mulla oli vakaa aikomus tutustua Amusiaan etukäteen, mutta ajatuksen asteellehan tuo jäi ovella kolkutelleen Euroopan rundin ja viime hetken pakkauspaniikin takia. Tiesin bändin olevan Porista kotoisin, joten oletin, että Montussa olisi jonnin verran porukkaa, joille bändi on jo entuudestaan tuttu. Musasta ei ollut sen kummempaa tietoa, mutta promokuvista päättelin, että todennäköisesti poppia tai jotain elektronista settiä olisi luvassa. Ei mennyt paljoa metsään tuo veikkaus.

Edessä oli kaksi saakelin aikaista aamua, joten toivoin illan aikataulujen pitävän, että ehtisin aikuisten oikeasti vähän koisatakin. Verenpaineet lähtivät kuitenkin kohinalla nousuun heti kättelyssä, sillä keikka alkoi about vartin myöhässä. Rauhoituin vähän kun bändi viimein tallusteli lavalle ja setin ensimmäinen biisi kuulosti itse asiassa erittäin hyvältä. Tuli mieleen PMMP:n Veden varaan -lätyn aikainen soundi ja se ei ole yhtään pöllömpi juttu. Mitenkäs se yleisö? Jos en olisi tiennyt bändin olevan Porista, niin ei sitä olisi ainakaan ihmisten reaktiosta voinut mitenkään päätellä. Aika ujo boogie oli, mutta suurin osa porukasta taisi olla vielä tuoppi kourassa yläkerran pubissa. No, mikäs siinä rauhassa fiilistellessä.

Miellyttävän mystinen fiilis kaikkosi kuitenkin sekunnin sadasosassa kun biisi päättyi ja laulaja kiekaisi: "Sehän meni ihan vitun hyvin!"
Ahaa, okei... Sinänsä tykkäsin mimmin anteeksipyytelemättömästä asenteesta ja ihmisten kirjaimellisesta roudaamisesta tanssilattialle, pisteet siitä. Ylenpalttinen kiroilu ja ihan liian pitkät ja monesti täysin tarpeettomat välispiikit kuitenkin alkoivat tökkimään nopeasti. Miten ihana tunnelma olisikaan saatu aikaan, jos bändi olisi vain soitellut aina muutaman biisin putkeen ilman sen kummempia selityksiä joka välissä. Biiseissä oli rutkasti kauniita melodioita ja mitä nyt ehdin lyriikoita kuuntelemaan niin tykkäilin kovasti. Muchos potentiaali, kerrassaan!

Mutta joo, ne kilometrien pituiset välispiikit venyttivät settiä ja muutenkin bändi käyttäytyi niin kuin Montussa ei muita orkestereita sinä iltana soittaisikaan. Toisaalta lämppärin on tarkoituskin yrittää vähän nokittaa pääesiintyjää, mutta annettujen aikataulujen sallimissa rajoissa kiitos. En todellakaan ollut ainoa, joka tuolla katseli kelloaan ja huokaili. Jos v-käyrä ei ollut varsinaisen setin päätyessä vielä tarpeeksi tapissa niin voi jumalauta, vielä KAHDEN biisin encore! Moro. Loppujen lopuksi Amusia lopetti silloin kun Tiisun piti aloittaa. Jes jes ja pai pai edes niille neljän tunnin yöunille.

Eipä ole hetkeen mistään bändistä jäänyt niin ristiriitaisia fiiliksiä kuin Amusiasta. Musa oli kaikin puolin tehokkaasti potkivaa poppia ja tykkäisin kyllä kuunnella sitä enemmänkin. Suht herkän ja tunteellisen musiikin kaveriksi ei kuitenkaan mielestäni sopinut jäätäviin mittoihin yltänyt kiroilu ja jotenkin todella raisu meno biisien välissä. Kontrasti on liian räikeä, ainakin itseäni se hämmensi ja häiritsi ihan älyttömästi. Taidan tyytyä jatkossa kuuntelemaan tätä poppoota vain ja ainoastaan himassa omien aikataulujeni puitteissa. Harmi sinänsä, koska ainesta tässä bändissä kyllä olisi sekä levyllä että livenä. Ensivaikutelmat kantavat kuitenkin ainakin omalla kohdallani melkoisen pitkälle ja tästä ärsytyksestä toipumiseen menee vielä hetki.

- juoksepoistytto