torstai 19. toukokuuta 2016

Nyrkkitappelua akustisesti -kyllä, luit oikein

13.5. Swamp Music, Tampere

Swamp Musicissa juhlistettiin Nyrkkitappelun 29.4. julkaistun Mitä saisi olla? levyn vinyyliversion laskeutumista tavallisen kansan pariin spesiaalin akustisen setin voimin. Epätoivo päästä tälle keikalle taisi näkyä naamasta sillä ihana työkaveri vaihtoi mukisematta vuoroja. Onneksi, sillä oon ihan sucker akkariversioinneille ja näin harvinaislaatuisen tilasuuden missaaminen olisi jäänyt kaivelemaan. Nyt voin YHYY-vuodatuksen sijaan myhäillä tyytyväisesti.

Miten sitten energisistä livekeikoistaan tunnettu bändi toimii kun palataan takaisin riisuttuun lähtöruutuun? Yksinkertaista: hyvin kun on hyviä biisejä. Setin starttasi raflaavasti Hyvännäköinen aikuiseksi, joka oli oiva valinta aloitusbiisiksi layer upon layer tyylisen alun takia instrumenttien tullessa mukaan yksi toisensa perään.
Ylimääräistä viihdykettä tarjoili satunnaiset ihmettelemään jääneet ohikulkijat sekä levykaupassa ostoksilla olleet we don't speak finnish naikkoset. Sori sisters we kinda know english over here, joten hyvä blokkaus Horo-Hepeltä ovensuussa. Biisin loputtua karkasivat pois nauraen, postaten varmasti kaveripiirin erikoisimmat somepäivitykset sille päivää: held as a hostage by a finnish band, send help. Tyttöjen farkut aikana shown varasti ulkoa käsin keikkaa tarkkailemaan jäänyt pikkutyttö, joka katsetta bändistä hetkeään irrottamatta veti vain kättänsä pois kun hänen äitinsä yritti vihjata jos sitä jatkettaisiin matkaa. Yksi jäbä kävi vain kuikuilemassa ja ottamassa ovelta videonpätkää lopulta näyttäen peukkua ylös hyväksynnän merkiksi. Muutamat uskalsivat tulla ihan sisällekin asti.
Setti oli painottunut Nyrkkitappelun debyytin Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks materiaaliin. Suurin akustinen vs. normimeno kontrasti tapahtui Voi pyhä äiti, nyt mennään! kohdalla. Jos voi valita vain yhden, eiköhän se ole just toi viisu mihin Nyrkkitappelun keikat kulminoituvat. Akustisessa käsittelyssä rodeoringin arvaamattomana poukkoileva härkä oli nyt kesytetty kesälaitumen säyseäksi lehmäksi (jonka tulevaisuus ei ole pihvi!). Pidin paljon ilmassa haiskahtavista kantriviboista, ei siis vaan mainitun kipaleen kohdalla. Tonne sekaan ois hyvn sopinut vielä joku soittamaan munniharppua eikä siinä olisi ollut mitään erikoista. Pyhiksen jälkeen soitettu, setin puolivälin paikkeille sijoitettu Vihaan mun bändikavereita jäi iltapäivän valjummaksi esitykseksi. Tässä vaiheessa oli kuitenkin mahtavaa havahtua siihen miten kyseessä ei ollutkaan vain pari biisiä kiitos ja hei hei, vaan lisää vain pukkasi!
Uuden levyn nimikkokappaleen ohella tuoreemmassa tuotannosta kuultiin myös Mä oon vitun fiksu. Ei tuu yllätyksenä, että toimihan se akustisenakin erittäin hyvin. Sen sijaan mikä tuli ihan puun takaa oli Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia levyn yksi ehdoton suosikkini ja kyseisen julkaisun ainoa edustaja näissä kekkereissä: Anna mulle vaikutteita. Ei ehkä sujunut ihan yhtä sulavasti miten muut kappaleet, mutta ihan sama kerta itse olisin lyönyt vetoa Tekis mieli ryöstää Siwa puolesta -kelpasi hävitä voittajana. Kaikki spessu loppuu kuitenkin aikanaan kun Ämmäbändit kajautettiin vikana ilmoille. Tai ei ihan! Oltiinhan me paikalle saapunet paras yleisö ikinä kun extrabonuksena hyvää meininkiä saatiin jatkamaan vielä Kari Peitsamo -koveri Mä tahdon olla hippi. Tätä kyllä edelsi pienoinen protesti "Ei sitä voi Ämmäbändit jälkeen soittaa kun kuulee mistä pöllitty" haha.
-kilu   >> YYKAAHOOVEE

kiitos Nyrkkitappelu!

Näin sitä mentiin
Hyvännäköinen aikuiseksi
Mä oon vitun fiksu
Voi pyhä äiti, nyt mennään!
Vihaan mun bändikavereita
Mitä saisi olla?
Tyttöjen farkut
Anna mulle vaikutteita
Ämmäbändit
--
Mä tahdon olla hippi (Kari Peitsamo koveri)

Mitä saisi olla?

Ämmäbändit

ps. tietty kotio kassan kautta yhtä levyä rikkaampana 👍

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti