Touché Amoré @ The Circus, Helsinki 10.03.2012
When things start to escalate quickly, that would be what happened with Touché Amoré when I first checked them out prior their tour with Rise Against. Their 2011 released record Parting the Sea Between Brightness and Me, running just a bit over 20 minutes, became my most listened record of 2012. It was like a sponge absorbing liquid how easily I fell for this band. I saw them three times on this tour, first time took place in Aarhus Denmark where it was super weird to appear like I was their biggest fan of the night by knowing most of the lyrics even when I had just been listening to the band for a few months. Next up were the back to back shows in Finland were luckily more people knew the band. Crowd participation plays a big role at Touché's gigs and if a big venue with barrier requires to get off stage to share the mic better with the sing-along hungry wolves waiting then that's what it is. This rare photo I have of the band is from the second night +18s show where at the start of the set singer Jeremy Bolm asked where the fuck is everybody? Typical finnish behaviour to come in time for the headliner, their loss. I would have never guessed after these shows that by the end of the year I'd see them twenty more times, mostly thanks to their Converge support slot.
Now I haven't see them in over two years but I hope I could change this when they a sure to come back to Europe with their anticipated new record Palm Dreams that will see the light of the day September 16th. -kilu ✌
Illan päätähtenä oli Olavi Uusivirta, mutta onneksi eksyin paikalle jo sen verran ajoissa, että lämppärikin jäi haaviin! Minä ja Ville Ahonen kuului tähän meikäläiselle aika tavanomaiseen "nimi on tuttu, musa ei" -kerhoon ja keikan tunnelma pääsikin sitten yllättämään täysin. Englanninkielisen laululyriikan suurena kuluttajana olin alkanut tuohon aikaan pikku hiljaa heräillä siihen, että suomenkielinenkin musiikki voi olla oikeasti hyvää ja jotain muuta kuin pelkkää iskelmää. Keikka antoi tälle henkilökohtaiselle musiikkivallankumoukselleni uutta voimaa.
Tämä keikka oli ehkä runollisin livekokemus mitä olen koskaan päässyt todistamaan, eikä pelkästään siksi, että settilistan vieressä seisoskeli puolityhjä punaviinilasi tai siksi, että lavalle eksyi jostain jo ujosti nuupahtaneita ruusuja. Keikka oli yksinkertainen ja koruton, mutta se tarjosi kuitenkin kilokaupalla uutta pohdiskeltavaa. Biiseissä oli samaan aikaan melko surullinen, hauras ja haavoittuvainen pohjavire, mutta niiden tarinat olivat vahvoja ja pitivät kuuntelijan rautaisessa otteessaan. Olihan se Olavikin tietysti super niin kuin aina, mutta tällaiset Ville Ahosen kaltaiset mustat hevoset syöpyvät aina mieleen toden teolla.
- juoksepoistytto
Previous Kuukauden kuvat / Pictures of the Month posts:
05/2016 Sir Mr' Taf + Nightwish
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way
05/2016 Sir Mr' Taf + Nightwish
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti