Syyskuu 2016. Se kuukausi, jolloin areenoiden ja festareiden tomut pudisteltiin pois ja päästiin viimein oikeiden asioiden äärelle. Jos jotain olin odottanut, niin tätä kiertuetta. Onhan areenoilla ja festareillakin tietty mukavaa ja omanlaisensa tunnelma, mutta kyllä se vaan on puhdas tosiasia, että täyteen pakattua klubia ei voita mikään. Piste.
Cheek @ Tavastia, Helsinki 9.9.2016
Kun huristelin bussilla kohti Helsinkiä, niin fiilis oli kertakaikkisen absurdi eikä tunne poistunut oikeastaan koko illan aikana. Isoon lavashowhun, pommeihin ja ilotulitteisiin oli jo tässä vaiheessa niin tottunut, että pelkän dj-pöydän ja taustalakanan pyhä liitto ei meinannut millään iskeytyä tajuntaan. Kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä, vaikka juuri tähän pelkistettyyn meininkiin aikoinaan hurahti ja siitä kaikki sai alkunsa. Biisilistan suhteen toiveet ja odotukset painottuivat vanhemman matskun puolelle ja kaksi niistä täyttyi heti ensimmäisten minuuttien aikana.
Eksä tiedä kuka mä luulen olevani ja
Kurkipotku aloittivat keikan ja oli huippua huomata, että jengi tunsi biisit ja riekkui täysillä mukana. Itse kykenin lähinnä haukkomaan henkeäni ja miettimään, että onhan tämä nyt ihan naurettavaa kun keikka alkaakin jo niin täydellisesti, että meinaa pää irrota. Nipistäkää mua!
Kiertuetta varten oltiin kehitelty pari biisipotpuria, jotka yllättivät positiivisesti. Omaksi suosikiksi nuosi alkupuoliskolle sijoittuva potpuri, joka noudatti kaavaa
Kuka muu muka/Chekkonen/Me ollaan ne. Sitä tietenkin luuli, että
Kuka muu muka vedetään kokonaan kuten aina, joten seuraavaan biisiin siirtyminen kesken kaiken aiheutti hetkellisen hämmennyksen, mutta takaisin kärryille pääsi onneksi nopeasti. Onnistuneesti rakennetuista potpureista jää sellainen fiilis, että kaikkea on saanut tarpeeksi ja biisit toimivat vahvoina linkkeinä toistensa välillä. Keväällä ihastelin
Adam Lambertin Euroopan kiertueen settiin kuuluneita huikeita potpureita ja vähintään yhtä vakuuttavaa kamaa tarjoiltiin myös tällä AO-klubirundilla. A++, 6/5 ja mitä näitä yliarvosanoja nyt on.
Kaikki hyvin-biisiä seurannut
All good everything kiteytti omat fiilikset loistavasti, en olisi voinut olla enempää Hangon keksinä tai Naantalin aurinkona Tavastialla bailatessani. Huikea ilta. Vaikka settilista oli tavallista pidempi niin pian kävi ilmi, että tavara alkoi loppua uhkaavasti kesken vauhdin ollessa koko ajan niin kova. Jäbät pitivät pari nopeaa palaveria, joiden tuloksena väliin heitettiin ns. "täytteeksi" muun muassa
Anna mä meen. Yleisönkin mielipidettä kyseltiin ja
Jehu oli monien toiveena. Sitä ei kuitenkaan kuultu, sillä kyseinen ralli koettelee levylaulajan muistia harvinaisen ankarasti.
Avaimet mun kiesiin -biisiä taidettiin huutaa toiseksi eniten ja sen kanssa oli parempi tuuri, sillä biisi aloitti encoren. Viisun lyriikat menevät jo ehkä vähän huumoriosaston puolelle, mutta mahtavaa, että se oli päätynyt settiin siitä huolimatta. Keikan päätti itseoikeutetusti maailman paras
Sokka irti, ai että! Miten tyytyväisenä hyristen tuolta saikaan tallustella himaan.
Cheek @ Börs Night Club, Turku 10.9.2016
Börs ei olisi ollut meikäläisen ensimmäinen valinta kun Turun keikkapaikkoista puhutaan, mutta niillä mennään mitä on annettu. Tavastialla vallinnut syvän ihmetyksen ja ihastuksen tunne oli vähän ehtinyt laantua lauantai-iltaan mennessä. Sitä alkoi viimein ymmärtää, että klubirundi on ihan totisinta totta eikä pelkkää toiveunta. Börssin keikasta päällimmäisenä jäi mieleen aivan järkyttävä kuumuus. Kyllähän hien ja kaljan haju kuuluvat klubikeikkojen perusaineeksiin, mutta huh huuuuh kun saat jo about kolmannen biisin aikana pyyhkiä märkää pärstää topin helmaan. No, toiset menevät lauantaisaunaan, toiset Börssiin. Valintoja, valintoja.
Hassua, kuinka isommilla lavoilla pääsi show-elementtien lisäksi myös täysin ehdollistumaan ja tottumaan biisien bändiversioihin ja niiden soundiin. Bändin ja pelkän taustanauhan välinen kontrasti oli aluksi yllättävän voimakas ja Tavastialla aivot joutuivatkin siirtelemään palikoita uuteen järjestykseen. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka erilaiselta vaikkapa
Jippikayjei-kitarariffi kuulostaa riippuen siitä tuleeko se livenä nauhalta vai suoraan kitarasta. Turussa näitä juttuja ei enää tarvinnut ihmetellä, mutta onpa jännää kuinka pieniin nyansseihin sitä välillä kiinnittää huomiota.
Kovan keikkahitin maineen vuosien varrella saanut
Tuhlaajapoika ei pettänyt tälläkään kertaa, se sai porukkaan liikettä ja yhteislaulu raikasi. Areena- ja festarikeikoilla sitä vedettiin pikakelattuna versiona vain silloin kun yleisö niin vaati, joten oli siistiä päästä nauttimaan biisistä taas kunnolla pitkästä aikaa. Biisilistaan oltiin tehty Tavastian jälkeen pari muutosta.
Täältä sinne vedettiin Tavastialla kokonaisuudessaan, mutta jengi ei oikein tarttunut siihen. Harmi, koska itse kyllä tykkäsin siitä ja olisi ollut kiva kuulla se kokonaan toistekin, mutta jos joku juttu ei ota tulta alleen niin muutokset ovat ihan ymmärrettäviä. Biisistä oltiin jätetty jäljelle pelkkä kertsi, joka toimi tunnelmapalana
Jos mä oisin sä/Täältä sinne/Räplaulajan vapaapäivä -potpurissa. Se toinen muutos olikin sitten jotain aivan muuta, nimittäin
Levoton tuhkimo. Morjens. Kun Vain elämää mainittiin, niin tottakai odotin, että sieltä tulee se ainainen
Tinis, mutta ei jumalauta sitä riemua kun saikin yllättyä! Miksi ihmeessä
Levoton tuhkimo edes aikoinaan tiputettiin setistä pois, en tajua?! Maailman paras comeback, loppuunmyyty Börs pissi sillä hetkellä hien lisäksi myös hunajaa.
Kiertue lähti rullaamaan kuin unelma, molempina iltoina vallitsi innostunut ja riehakas tunnelma. Jos itsellä oli ihan luvattoman kivaa, niin oli ihana nähdä, että lavallakin oli jatkuvasti hymy herkässä ja läppä lensi. Klubikeikoille taisi olla tilausta siis puolin ja toisin. //
YYKAAHOOVEE
- juoksepoistytto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti