Mikael Gabriel @ The Circus (K18), Helsinki 22.10.2016

Tänne suoraan Tallinnan lautalta konjakkipullo kainalossa, hyvin kerkis! Keikkojahan oli siis saman päivän aikana kaksi, joista itse eksyin jälkimmäiselle eli puoliltaöin alkaneelle k18-keikalle. Kaikki aiemmat kokemukset Mikaelin keikoista ovat peräisin festarilavoilta, joten oli ihan mielenkiintoista päästä tsekkailemaan klubiboogie.

Tyyppiä on omasta mielestäni nostettu ihan tietoisesti esiin tällä hetkellä jo loppusuoralla olevalla Vain elämää-kaudella ja mikäpä siinä kun MG:n versiot ovat olleet suurimmaksi osaksi antoisaa kuunneltavaa. Ohjelman biisit olivat vahvasti läsnä illan aikana, sillä homma alkoi Pauhaava sydän-rallilla, joka on suosikkini Mikaelin VE-biiseistä. En kuitenkaan odottanut kuulevani kaikkia siihen mennessä julkaistuja VE-biisejä. Useimmat artistit ovat tupanneet valitsemaan settiinsä vain pari suosituinta VE-biisiä, joten oli kiva ylläri päästä kuulemaan kaikki biisit kerran. Edellä mainitun biisin lisäksi Lumi teki enkelin eteiseen sai odotetusti eniten käsiä nousemaan ilmaan, vaikka vasta edellisenä iltana julkaistu Abrakadabra oli myös jengillä ihmeen hyvin hallussa. Pauhaavan sydämen lisäksi diggailen hulluna versioita Chisun biisistä Mun koti ei oo täällä, jonka sanoman aitouden jotkut tiedotusvälineet ovat jo ehtineet kyseenalaistaa. Että voiko isossa talossa asuva ja korealla autolla huristeleva räppäri olla tosissaan huolissaan ympäristöstä? Hoh hoijaa. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin se, että MG:n kaltainen nuorten suosiossa oleva artisti ylipäätään ottaa tällaiset asiat esille. Sen seurauksena joku saattaa havahtua siihen, että tyhjä muovipullo kannattaa heittää ennemmin roskikseen kuin pusikkoon, lihapaketin voi jättää kaupan hyllylle ja toisten kunnioitus on tärkeää erilaisista taustoista huolimatta. Hyvä sanoma on hyvä sanoma, piste.

Gigsi oli siitä poikkeuksellinen, että mukana oli MG:n keikoilla harvemmin nähty livebändi. Olen jo aiemmin hieman pohtinut millainen vaikutus bändillä on räppikeikkoihin, joissa musasta vastaa useimmiten pöydän takana levyjä veivaava dj. Bändi tekee joillekin biiseille (yleensä slovareille) sataprosenttista oikeutta, mutta osa tuhdimman biitin omaavista biiseistä saattaa puolestaan lässähtää. Woppaa on siitä malliesimerkki, koska se valitettavasti laimeni bändin käsittelyssä harmillisen paljon. Biisiin kuuluu  bassobiitti, jonka soidessa alkaa haikailla sydämentahdistimen perään ja sellaista sairaalla tavalla ihanan kouristavaa fiilistä ei tällä kertaa saavutettu. Uniikin tähdittämä Meijän äijii-biisi kärsi samasta ongelmasta, mutta yksi suurimmista suosikeistani eli Ykspuolista rakkautta jytisi eteenpäin messevästi. Uniikin lisäksi lavalla hyppeli vierailevia tähtiä kovalla syötöllä. Osa oli meikäläiselle lähes täysin tuntemattomia nimiä, mutta tuttujakin löytyi ihan kiitettävästi. Diandra kävi tulkitsemassa biisit Viimeisen kerran sekä Päästä mut pois, mutta tunnelma taisi sähköistyä eniten kun JVG pelmahti lavalle vetämään Fäijönii-viisun.

Omiin lempparihetkiini lukeutuivat Kipua sekä keikan päättänyt kombo Älä herätä mua unesta ja Pauhaava sydän. Varsinkin Älä herätä mua unesta oli hullun timanttinen, biisin aikana vallitsi helvetin hieno tunnelma, johon voisin mieluusti palata. Keikan lopettaminen aloitusbiisillä oli jännä ja erilainen ratkaisu, mutta se kyllä toimi ja intensiivisestä tunnelmoinnista vaihdettiin vaivattomasti biletysvaihteelle.

Mitä yleisöön tulee niin oli aivan selvää, että kyseessä oli ikärajallinen keikka. Jengi oli mukana, mutta tuskin läheskään samalla intensiteetillä kuin keikkaa edeltäneellä sallitulla gigsillä. Circus oli myös mun mielestä liian iso venue tälle keikalle, tilaa oli meinaan rutkasti niin edessä kuin takanakin. Tavastian kokoinen paikka olisi kenties ollut otollisempi ja loppuunmyyty keikkakaan ei olisi ollut siinä tapauksessa mitenkään mahdoton ajatus. Vain elämää-huuma ei myöskään ollut ehtinyt vielä purra ihan täysillä, vaikka keikalla varmasti oli jo jonkin verran porukkaa, joka oli tullut paikalle juuri kyseisen ohjelman innoittamana. Suuremmassa mittakaavassa mitään ohjelmasta johtuvaa villitystä ei kuitenkaan ollut vielä havaittavissa. Vaikutus tulee varmaankin näkymään selvemmin MG:n ensimmäisellä omalla rundilla, joka pärähtää käyntiin ensi vuoden alussa. Kyllä kyseessä kuitenkin on sen verran "himmee" artisti, että hypetys on ihan ansaittua. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto