torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 kovimmat keikat

Uusi vuosi ja uudet kujeet kolkuttelevat jo ovella, joten on aika pamauttaa tiskiin kuluneen vuoden tykeimmät livet.

Queen + Adam Lambert @ Hallenstadion Zürich, Sveitsi 19.2.2015


Viimeinkin tämä kiertue rantautui Eurooppaan kaiken maailman Jenkkilöiden ja Aasioiden jälkeen! Olen seurannut Adam Lambertin uraa American Idolista lähtien ja tyyppi on ainoa ihminen maailmassa, jota vertaan täysin tosissani Freddie Mercuryyn. Odotin siis ilman muuta pääseväni todistamaan jotain älytöntä, mutta Brian May, Roger Taylor & kumppanit onnistuivat silti vetämään maton jalkojen alta. Ne keikat, joilla olen itkenyt voi laskea yhden käden sormilla. Kun Bohemian Rhapsody jysähti käyntiin Zürichin illassa, niin mulla meni kilo roskia silmiin. Koko show kunnioitti tajuttoman hienosti Freddien muistoa vanhojen liveklippien ja muiden tehosteiden avulla, mutta Bohemian Rhapsody oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten parikymmentä vuotta sitten kuollut ihminen voikaan olla niin voimakkaasti läsnä? Sitä fiilistä en koskaan unohda.

Anssi Kela @ Ruisrock, Turku 4.7.2015


Juttelin marraskuussa Kokemäen yössä erään Tiisu-fanin kanssa ja hän yllätti kiperällä kysymyksellä: "Mikä on paras keikka millä oot koskaan ollut?" Voi morjens. Yhden keikan nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle on täysin mahdotonta ja epäreilua, mutta monta käänteentekevää keikkaa puolestaan tulee heti mieleen. Anssi Kelan Ruissikeikka oli sellainen.
Festarikamuni bailasi täysillä kun itse seisoin vieressä rokkipoliisina ja sota pääni sisällä yltyi yltymistään jokaisen biisin jälkeen. Olin suhtautunut viileästi Kelan musiikkiin vuosikaudet, joten täysin puskista tulleet lämpöaallot saivat aikaan järisyttävän vastareaktion. En vain pystynyt ymmärtämään, että miten helvetissä nämä biisit kuulostavat yhtäkkiä aivan uskomattoman hyviltä. Henkinen juoksuhaudoissa konttaaminen jatkui vielä monta viikkoa festareiden jälkeen, kunnes oli pakko nostaa valkoinen lippu ylös ja antautua. Päätös ei ole kaduttanut, tässä sodassa oli loppujen lopuksi pelkkiä voittajia.

Antti Tuisku @ Ruisrock, Turku 5.7.2015


Vuoden hikisin keikka, ihan sata-nolla. Tuiskun talentti ei ole ollut meikäläiselle koskaan mitenkään epäselvää, mutta muulle maailmalle se on näköjään valjennut kunnolla vasta nyt. Ääriään myöten täydessä Ruissi-teltassa oli kuuma kuin helvetissä ja joukkohurmos tapissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Peto on irti-albumin biisejä livenä ja homma toimi paremmin kuin junan vessa. En muista koska viimeksi olisin ollut keikan päätyttyä fyysisesti niin totaalisen poikki ja paskana kuin mitä tämän keikan jälkeen, vaikka mieli oli korkeammalla kuin aikoihin. En kyennyt enää loppupäivänä tekemään juuri muuta kuin lipittämään vettä ja istumaan maassa pää polvien välissä. On rankkaa olla peto.

Nightwish @ Qstock, Oulu 25.7.2015


Vuoden aikana näkemistäni neljästä NW-keikasta Qstockin keikka oli ehkä se kaikista "tavallisin", sillä sitä ei kuvattu dvd:lle, se ei ollut yhtään minkään rundin avauskeikka eikä ilmassa ollut muutenkaan mitään ylimääräistä jännitysmomenttia. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeastaan tosi hyvä juttu ja ehkä mulle jäi niin mahtava fiilis juuri sen takia. Aina välillä vähemmän on nimittäin enemmän. Musiikkiin pystyi keskittymään täysillä, eivätkä ajatukset lähteneet kertaakaan harhailemaan sivuraiteille. The Greatest Show On Earth on aivan älytön biisi ja Oulun yössä se maistui kaikessa ylhäisyydessään makeammalle kuin koskaan. Bändin käyttämät pyrot eivät ole kuumotuksellaan aiheuttaneet ihmetystä enää hetkeen, mutta nyt sekaan oli heitetty muutamat oikein tymäkät pommit, joiden posahtaminen muutaman metrin päässä omasta pärstästä aiheutti sydämentykytyksiä niin hyvässä kuin pahassakin, hah. En yleensä "kilju niin kuin tyttö", mutta niiden pommien edessä kyllä. Tällaisten keikkojen takia 11 tunnin eturivipönötys kannattaa.

Cheek @ Blockfest, Tampere 22.8.2015


Kun Blockfestin keikka tuli julki, niin ensimmäinen reaktioni oli että ai nytkö jo? Olisihan se pitänyt tietenkin tajuta, että jos jotain festaria ei jätetä väliin niin Blockia ja olipa stadikoistakin tuossa vaiheessa kulunut tasan vuosi. Niin, vuosi. Monille se tuntui olevan pitkä aika, mutta itse olen aikojen saatossa tottunut siihen, että monet lempparit saattavat olla poissa kuvioista keskimäärin 2-3 vuotta ennen kuin taas alkaa tapahtua. Odottelu ei siis tuottanut tässä tapauksessa pahemmin tuskaa, vaikka tottakai keikoille (varsinkin klubi-sellaisille) oli ajoittain kova ikävä.
Blockfestin keikka oli sitä taattua laatukamaa, mitä Jarelta on tottunut näkemään. Oli siistiä kuulla vähän vanhempaakin tuotantoa, mutta yksi ehdottomista lempparihetkistä oli ensiesityksensä saanut Chekkonen. Siinä tuli myös todistettua itse ajoittain karsastamani sosiaalisen median voima, sillä porukka oli hienosti mukana vielä siinä vaiheessa täysin tuntemattomassa biisissä. Mitään jättiyllätyksiä en ainakaan itse illan aikana kokenut, mutta puitteet olivat hienot ja shown rakentamiseen oli selvästi käytetty aikaa ja aivonystyröitä. Toiset ilmoittavat loman loppumisesta ottamalla työsähköpostin automaattivastauksen pois päältä, mutta voi asiat tietty vähän isomminkin hoitaa, heh.

The Red Paintings (AUS) @ Klubi, Tampere 26.9.2015


Olemme tottuneet kilun kanssa roudaantumaan TRP:n perässä pitkin Eurooppaa, joten oli todella outoa, että nyt ei tarvinnut mennä bussilla, lentokoneella ja taas bussilla tai junalla päästäkseen perille. TRP kiertää lähes tauotta ja vaikka rundilla oleminen voi olla palkitsevaa, niin välillä se on perseestä. Edellisen illan Nosturin keikalla oli ilmennyt, että turnausväsymys vaivasi. Kuin kirsikkana kakun päällä rundin pääesiintyjä oli saksalaisista egoisti- ja sovinistimulkeroista koostuva Die Krupps, joiden mielestä naisten tehtävä musiikkibisneksessä on nähtävästi vain ja ainoastaan ottaa suihin. No, meidän kahden polvet eivät taivu, joten haistateltiin takaisin ja laitettiin bratwurstit grilliin tirisemään.
Ainahan keikalle meneminen on osoitus jonkun bändin tukemisesta, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vielä tärkeämpää kuin normaalisti. Haluan itsekkäästi uskoa, että meidän läsnäolollamme (ja etenkin niillä vegaanimunkeilla) oli positiivinen vaikutus tapahtumien kulkuun. TRP onnistui sysäämään väsymyksen syrjään, soittamaan raivokkaan keikan ja räjäyttämään potin. BOOM! Oli ihana nähdä miten vilkkaasti levyt ja muut härpäkkeet lähtivät paitamyynnistä keikan jälkeen liikkumaan. Riemastusta aiheutti myös se, että Tomi Palsa oli ottanut TRP-hehkutuksemme todesta ja tuli mestoille kameransa kanssa, jes!

Tiisu @ Suistoklubi, Hämeenlinna 10.10.2015


Olin ensin vähän kahden vaiheilla, mutta vaikka marraskuinen Jyväskylän keikka huikea olikin niin tähän postaukseen valikoitui loppujen lopuksi kuitenkin Hämeenlinnan Suistoklubin rokki. Kilu kutsuu Suistoa usein nimellä "magic box", mikä on kieltämättä aika osuvaa sillä jotain maagista tuona lokakuun iltana tapahtui. Kyllähän Tiisu oli jo ehtinyt tuossa vaiheessa herättää syvää innostusta ja ihastusta, mutta Suiston keikka oli jotenkin se viimeinen niitti. Mitä musahommiin tulee niin mun ruuvit eivät yleensä pelkästään löysty vaan jossain vaiheessa ne sitten tippuvat ihan kokonaan. Sinnepä ne taisivat jäädä lattialle pyörimään kaljalätäköiden ja lasinsirujen kavereiksi. Ei tartte palauttaa, pärjään ihan hyvin ilmankin!

Pää Kii @ Siltanen, Helsinki 22.12.2015


Ilmainen keikka ja halvat bussiliput. Siinä päällimmäiset syyt sille miksi lähdin Siltasen pikkujouluihin kilun seuraksi. Ensimmäinen Pää Kii-kokemukseni oli sen verran normimeiningistä poikkeava, joten ajattelin, että toinen kerta toden sanoo ja saan sen asianmukaisen kaljakasteen. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Siltanen oli täynnä kovin, kröhöm, helsinkiläisen näköistä ja rauhallisenoloista porukkaa ja voisin lyödä vetoa, että olimme ainoat kehä kolmosen ulkopuoliset asukit. Keikkapaikan tarjoaman ilmaisen iloliemen siivittämänä hommat lähtivät kuitenkin yllättäen terhakkaaseen nousukiitoon. Ilta oli loppujen lopuksi kaikessa hillitömyydessään täysi menestys ja täynnä hassuja kohtaamisia ennen keikkaa, keikalla sekä keikan jälkeen. Reissun tapahtumille ollaan sittemmin naurettu monesti ja nauretaan vielä ensi vuonnakin.

Toivottelen meidän molempien puolesta kaikille yykaahoovee-lukijoille IHANAA UUTTA VUOTTA 2016, olkoon se railakas ja livemusaa täynnä! Nähdään keikoilla, pus!!
Me ollaan tänään Yo-talolla Punkrock Xmas-tunnelmissa, tulkaa tekin!

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // instagram

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti