Kiinnostuin tästä parivaljakosta joskus loppukesästä ja nyt sain vihdoinkin raahattua itseni keikalle, jes! Keikkapaikkana toimi Ateneumin taidemuseon kahvila, joka ei ole ehkä se ensimmäinen mieleen pompsahtava mesta kun Helsingin tarjontaa ajattelee. Saavuin paikalle vasta varttia ennen showtimea ja silloin salissa oli lisäkseni ehkä kymmenen ihmistä, joten en voinut olla ajattelematta että kuinkakohan vaivaannuttavaa tästä tulee, heh. Museon puolelta onneksi valui kahvioon vielä ihan kiitettävästi lisää porukkaa ja kolkko sali sai kivasti eloa ja täytettä.
Olen luukuttanut SOFAn biisejä YouTubesta syksyn mittaan, mutta livemenosta ei ollut ennakkoon oikeastaan mitään tietoa. Oletin näkeväni energistä menoa ja sitä sieltä sitten todella tuli! Keikan alku oli koreografian puolesta selvästi suunnitelluin ja se itse asiassa vähän yllättikin. Siitä eteenpäin mentiin kuitenkin spontaanisti ympäri kahvilaa pyörien. Illan omiin suosikkihetkiin kuuluivat biisit Tyttörukka ja erityisesti lempparini Kerää Ittes. Muutenkin oli siistiä, että setistä ei pahemmin löytynyt mitään hempeilybiisejä vaan tempo pysyi nopeana alusta loppuun. Itselle tuntemattomiakin biisejä tuli pari kipaletta ja mietin vain miten mahtavaa olisi saada tältä(kin!) poppoolta jotain fyysistä tallennetta omaan levyhyllyyn.
Ensimmäinen kosketukseni duoon oli taannoin joku artikkeli, jonka otsikossa kyseltiin että mahtaiskos SOFA olla uusi PMMP. No, myönnän itsekin klikanneeni jutun auki osittain tuon PMMP-maininnan takia, mutta kyllä tällä keikalla viimeistään tuli selväksi, että SOFAlla on ihan oma juttu. Sellainen, että mennään eteenpäin keskari pystyssä ja käsitellään vähän vaikeitakin asioita, mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja terveellä itseironialla. Toivottavasti SOFAsta aletaan siis pian puhua ihan omana itsenäisenä kokonaisuutenaan ilman mitään sen kummempia mainintoja tuosta toisesta bändistä.
Tykkäsin likkojen meiningistä aivan älyttömästi ja sen takia olisinkin toivonut, että illan venue olisi noussut samalle levelille. Ateneum on varmasti tosi passeli paikka akkarikeikoille ja tunnelmoinnille, mutta energisen räppikeikan miljööksi ihan kamala. Tila oli museotyyliin aika korkea mikä johti tietty siihen, että huoneessa kaikui. Soundit puuroutuivat sen takia välillä aika pahasti ja äänimaisema oli ylipäätään tosi kumiseva. En tiedä olenko vaan jotenkin tosi herkkis, mutta jos päässä kumisee läpi koko keikan, niin ei kiva.
SOFA on rakkautta ja livemenoa pitää todellakin päästä todistamaan uudestaan, mutta mielellään jossain perinteisemmässä ja ei niin helvetin jäykässä keikkapaikassa. Ateneumiin menen jatkossa vain ja ainoastaan tauluja pällistelemään.
- juoksepoistytto
yykaahoovee feisbuuk + instagrrr!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti