torstai 10. joulukuuta 2015

Lämppäribisnes vol. 5: LEO ja Teppo Vapaus Pohja-klubilla 28.11.2015

Jälleen kerran olin mestoilla, koska Tiisu. Siihen liittyvää höpötystä löytyy täältä!

Mietin Helsinkiin busseillessani, että mihinköhän hipsteriluolaan sitä oikein ollaan menossa. Välillä sitä jää aina kiinni omista ennakkoluuloistaan, sillä Pohja-klubi osoittautui loppujen lopuksi tosi lämpimäksi ja sydämelliseksi paikaksi lievästi hämäräperäisestä sijainnistaan huolimatta. Emme ehtineet kauaa paikalla hillua, kun meidät tultiin melkeinpä kädestä pitäen hakemaan pikkujoulupurtavien ääreen ja käskettiin painokkaasti syömään (kun pöydässä on kolmea eri juustoa niin ei tartte kyllä kahdesti käskeä!). Aikamoista.

LEO

Ensimmäisenä lavalle astui Leo. Muutaman biisin olen jo kuopatun Face Of Godin repertuaarista joskus kuullut, joten kaverin historia on jossain määrin tuttu. Soolomatsku poikkeaa kuitenkin Face Of Godin tuotannosta aika tavalla, joten käytännössä kyseessä oli mulle täysin uusi tuttavuus ja uudet biisit. Se on aina siistiä, kun saa yllättyä positiivisesti. Nämä artisti&kitara-hommat ovat itselleni vähän vaikeita, koska kaikki tuppaavat usein kuulostamaan omiin korviini liian samankaltaisilta ja siksi jaksan harvoin innostua. Tässä tyypissä ja meiningissä oli kuitenkin sitä jotain!


Harvemmin on niin mukavaa hytkyä ja heilua itselle täysin tuntemattomien biisien tahdissa kuin tällä keikalla oli. Haluaisin kovasti marssia kauppaan ostamaan levyllisen tätä kamaa, mutta se ei valitettavasti ole vielä mahdollista. Jospa ei kuitenkaan kauhean kauaa tarvitsisi odottaa?
Keikan aikana kaverin kanssa käyty lyhyt ja ytimekäs keskustelu tiivistää homman aika hyvin:

"Täähän on oikeestaan ihan tosi hyvä."
"Ja aika söpö."

Teppo Vapaus

Seuraavaksi vuorossa oli Teppo Vapaus. Tähän väliin on pakko heittää lyhyt historiikki. Kävimme blogin toisen puoliskon kanssa aikoinaan aktiivisesti Maj Karman keikoilla ja Teppo tulikin meille sitten tutuksi niihin aikoihin kun Karman kuolonkorina alkoi. Yritimme myös innostua Herra Ylpön ja Ihmisten hommista ja siinä sivussa todistimme myös muutamat Vapaus-gigsit, mutta se yritys kuitenkin kuivui kokoon hyvin nopeasti. Elin Tepon tekemisien suhteen lähes täydellisessä pimennossa parin vuoden ajan, kunnes eksyin muutama kuukausi sitten ensimmäiselle Tiisukeikalleni Tampereen Klubille. Teppo oli siellä lämppärin roolissa ja koin melko intensiivisen déjà vu -hetken setin alkaessa samalla biisillä kuin keväällä 2012, jolloin hän lämmitteli Ihmisiä samaisessa mestassa.

Seuraa mielipide: en ole koskaan erityisesti pitänyt Teppo Vapauden musiikista. En silloin vuosia sitten eikä mieli ole juurikaan siitä muuttunut. Joskus vaan tulee vastaan semmoista musaa, jota kuullessani lähtisin mielummin keikan ajaksi ulos röökille vaikka en edes polta. Mitään sen kummempaa syväanalyysia en osaa asian tiimoilta antaa ja kyllähän kaikki tietää mitä mielipiteistä sanotaan...


Nyt kun olen syksyn mittaan taas herran menoa vähän tiiviimmin seuraillut, niin kannattajia hänelle on kyllä kertynyt. Se näkyi selvästi Pohja-klubin keikalla, sillä porukka taisi yltyä illan äänekkäimpään yhteislauluun (tai huutoon, heh) Runoilija ulos!-sinkkubiisin aikana. Innostusta ja kannustusta riitti muutenkin läpi koko keikan, ja hyvä niin. Keikkakaverini todisti Vapaus-meininkiä livenä ensimmäistä kertaa ja kuulemma boogie oli mieleistä. Itseltäni jutun hienous menee kuitenkin edelleen ohi niin että viheltää, ei mahda mitään. Teppoa voisi kai kuvailla ennemminkin tulkitsijaksi kuin laulajaksi ja omat preferenssini ovat vahvasti kallellaan jälkimmäisen suuntaan. Myös Vesa-Matti Loiri on kuulemma tulkitsija ja meitsi on kyllä lännen nopein kanavanvaihtaja kun sitä ölinää jostain tuutista tulee. Mulla on siis selvästi joku tulkitsijavamma.

Vaikka musapuoli ei juuri herätä ihastusta, niin tyypin kirjalliset tuotokset uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Herra Ylpön Sydämen ahmaisin aikoinaan yhdessä illassa ja Soundista löytyviä juttuja lueskelen mielelläni. Jännä miten yksi asia toimii, mutta toinen ei. Kukaan ei kyllä voi yrityksen puutteesta mua soimata, sillä Tepon soolokeikkoja on tullut aikojen saatossa nähtyä about kymmenkunta ja yksi bändikeikkakin tänä syksynä Porin Montussa. Onneksi maailmassa tuntuu olevan monia muita otuksia, jotka tajuavat tämän jutun niin meikäläinen voi kilaroida rauhassa jossain muualla.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk + instagram

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti