Jos tänään voisin olla vaan ja vähän nauttii

Alkuviikon teema on ollut "minä vastaan koko fakin maailma". About kaikki on hajoillut käsiin kuvankäsittelyohjelmasta lähtien, mutta sainpahan tämän postauksen pihalle ennen tulevan weekendin keikkoja perrrrkele.

Cheek @ Synergia Areena, Jyväskylä 5.2.2016

Jyväskylään roudaannuin keskenäni keikkakamun huidellessa muualla. Vip-jonon löytämiseen meni suurin piirtein sata vuotta, koska se oli sijoitettu kivasti normaalin kenttäjonon viereen ja laitettu vielä kaiken päälle kulkemaan eri suuntaan toisen jonon kanssa. Kätevää. Lisäksi olin koko päivän arponut jäänkö taaemmas vai en, koska keikan jälkeen tulisi olemaan hoppu viimeiseen bussiin. No, päädyin eturiviin kun en oikein muuallakaan osaa olla ja aina nyt muutaman kilsan jaksaa juosta. Sain kyllä ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun keikan alku myöhästyi vajaat kymmenen minuuttia, mutta onneksi ei sen enempää.
Ennen keikkaa paikalla pyöri suht innokkaita toimittajia ja päädyin myös kyseisten olioiden hampaisiin. Toimittaja kyseli, että monesko keikka tämä mahtaa olla ja vastaukseni perusteella jatkokysymys oli, että onko mullakin se lippu, joka sisältää kaikki keikat. Myönteinen vastaus kummastutti takanani ollutta tyyppiä jonkun verran, sillä reaktio oli "Herranjumala!". Heh, terkkuja!

Mutta mitäpäs tästä keikasta sitten höpöttelisi. Edellinen viikonloppu oli niin siisti, että samoille leveleille pääseminen olisi aika kova haaste. Kyllä Hämptön ja Mikkeli ovat edelleen meikän listan kärjessä, mutta messevä meininki Jyväskylässäkin saatiin aikaiseksi. Oli tosi pirteä fiilis läpi keikan, ei tullut yhtäkään lässähdystä missään vaiheessa. Tällä kertaa Flexaa oli erityisherkkua, sen aikana oli älyttömän letkeä tunnelma. Se saa muutenkin meikäläisen jalat vipattamaan joka kerta enemmän ja enemmän, olen jotenkin sisäistänyt sen biisin kunnolla vasta tällä kiertueella.

Hyväntuulisuuden lisäksi itselleni jäi keikasta päällimmäisenä mieleen Keinu. Olin tällä kertaa jotenkin todella herkillä ja jossain vaiheessa tuntui, että jopa kyynelkanavat voisivat aueta jos vain olisin antanut tulla. Hillitsin kuitenkin itseni, enkä vähiten sen takia että mestoilla tosiaan oli niin paljon kuvaajia ja median edustajia. Olisin takuulla joutunut jonkun kyynelhimoisen kameraihmisen saaliiksi jos olisin alkanut vollottamaan.

Lähdin areenalta kuin telkkä pöntöstä ja kipitin kovaa vauhtia Matkakeskukselle, missä bussi vielä onneksi odotti. Inhotti tosin lähteä vipeltämään kun bändi vielä soitteli viimeisiä sointuja. Älkää lapset ottako mallia, on epäkohteliasta ja typerää poistua paikalta kun lavalla vielä tapahtuu.

Cheek @ Isku Areena, Lahti 6.2.2016

Tämä oli kyllä joku outojen sisäänkäyntien viikonloppu, Isku Areenalla oli vielä astetta hämärämpi järjestely kuin Jyväskylässä. Katsomoihin, meet&greettiin ja dinnerille mentiin ihan normaaleista sisäänkäynneistä, mutta kenttälippujen omistajien ovi näytti autotallin/rahtihallin ovelta. Epäilyttävästä ympäristöstä huolimatta kyllä siitä sitten ihan sisään päästiin ja yllättäen samoille superpaikoille kuin Mikkelissä, aikamoista. Lahdessa kun oltiin niin kummallisuuksilta ei taaskaan vältytty, tällä kertaa päästiin festaritunnelmaan keskellä talvea. Kentällä oli tähän mennessä kiertueen suurin annari ja ennen kaikkea bajamajoja! Hahaha.

 

Ajattelin, että nyt on saletisti Nikke Ankaran setistä lähtien kova meininki. Se olikin sitten aika kova sokki, kun about kolme ihmistä huusi ja neljä taputti kun Nikke spiikattiin lavalle. Hitto, että kylmäsi! Meininki parani vähän setin edetessä, mutta toooosi vähän ottaen huomioon, että kyseessä oli tyypin kotikaupunki. Siinä sitten pureskeltiin kynsiä ja kauhisteltiin, että mitä jos sama homma jatkuu myös Jaren keikan aikana. Pelko oli onneksi turha, sillä Jaren astellessa lavalle areena heräsi horroksesta. Pakko mainita, että monet bändit ovat ainakin omien kokemusteni perusteella ihan lumilapionvarsi perseessä kotipaikkakunnillaan. Kai se vaan on useimmille liian jännittävää kun iskä, äiti ja kummin kaima ovat katsomassa, mutta nyt jäykistelystä ei ollut tietoakaan. Yleisökin oli tosi hyvin messissä ja ensimmäistä kertaa kiertueella katsomoissa jengi tömisteli jalkojaan pariinkin otteeseen. Se kuulosti tosi hienolta ja loi vähän spesiaalimpaa tunnelmaa.

Olimme satavarmoja, että meidät revitään kappaleiksi koska olimme taas aitiopaikalla kun Mitä tänne jää pärähti käyntiin ja Jare tuli jälleen aidalle istuksimaan. Tottakai kaikki nyt sitten olivatkin tosi kiltisti, kun meillä oli jokainen solu jännittyneenä ja valmiina taistoon. Perus.
Fiiliksissä oli nyt tosi kova, Diandra oli parhaassa iskussa hetkeen. Oletin, että Sami Saari tulee taas feattaamaan Kyyneleet, mutta aaahh tsiisus sieltä tulikin Chisu! Miten siistiä! En edes saanut napsittua kunnollisia kuvallisia todisteita kun olin niin täpinöissäni. Paras vieraileva starba tähän mennessä, silkkaa korvakarkkia koko homma. Oih. <3
Fiilistelin viikonlopun molemmilla keikoilla tavallista enemmän slovareita ja kaikkia vähän synkempiä biisejä. Valot sammuu oli jotenkin sen kaiken raastavuuden huipentuma, olin koko biisin ajan ihan palasina. Ja tykkäsin siitä. Välillä pitää vähän synkistellä, että tasapaino säilyy.

Huomenna (= kahdeksan tunnin päästä) ohjelmassa aikainen herätys ja Onnibussin kyydillä Kuopioon, eli toisin sanoen taas mennäääään!

- juoskepoistytto

Keikkarapsat Alpha Omega Tourin aiemmilta gigseiltä:
Hämeenlinna 29.1.2016 ja Mikkeli 30.1.2016
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 9.1.2016 ja Turku 10.1.2016