Nimimerkillä aamuvuorolainen, on pakko heti antaa propsit illan aikataulujen julkaisusta etukäteen -vaikka odotetusti nekin kusi heti alkuunsa. Tässä tapauksessa 22:30 oli kuitenkin huomattavasti pätevämpi infopläjäys kuin "siinä kympin pintaan". Nyt ehti vedellä sikeitä aina puol kybään asti ilman huolta siitä, että missaisi yhtäkään bändiä. Arvostan!
Kun näin Jätä Jämät ensimmäisen kerran, kappale nimeltä Yksiö, jossa laulellaan mun yksiöni lähti alta pisti heti hymyilyttämään, sillä niihin aikoihin pystyin jollain tasolla samaistumaan kyseiseen kappaleeseen. Tuosta Lepiksen keikasta jäi oikein hyvät vibat bändistä, joten oli kiva päästä ottamaan uusiksi.
Kolmas kerta sanonee toden, sillä nyt ei tää setti lähtenyt. Etenkin alkuun soundit oli tukkoiset eikä laulusta meinannut saada selkoa. Tiedättehän puhelimien mukana tulevat surkeat nappikuulokkeet, joita ei kenenkään, joka oikeasti haluaa musiikkia luurillaan kuunnella tulisi säilyttää. Tuntui kun bändi olisi soittanut ällaisen filtterin läpi. Harmi, koska juurikin mikä Lepiksen keikalla viehätti tässä uudessa tuttavuudessa oli sanoitukset ja mieleen jäi tarttuvien kappaleiden joukkiosta mm hittipotentiaalin omaava Kela meidät pelastaa. Tällä kertaa kaikki oli aikas samaa puuroa ilman sitä mantelia. Kelan lisäksi asia mikä pelastaa on onneksi hyvä yleisö! Ei tarvii toimia mulle, kun toimii monille muille. Välittömässä lavan läheisyydessä hauskaa piti sulassa sovussa niin sooloja fiilistelevä porukka kuin vain tanssimaan tulleet. Propsit sinnikkäästä biisitoiveen esittämisestä eturivin bailukaksikolle. Kyllähän se joku wanhempi kappale sieltä sitten lopulta tuli. Taputapu bändille tästä eleestä. Livenä menee, muutoin mun makuun kuitenkin vähän liian...kilttiä tää Jätä Jämät. Kattaisin hienot astiat pöytään ilman vaaran tuntua runopoika-punkkia
Flippipuisto
Youtuben + soundcloudin voimat yhdistämällä Flippipuistolta on kuunneltavissa kolme eri kappaletta. Näiden perusteella bändi soittaa edgen droppaus ja kuinka sitten kävikään sekoilusoundtrack [Helsingin] kesän yöttömiin öihin -punkkia (on kiva keksiä näitä todella suuntaa antavia kuvauksia, hähää). Väittäisin soiton sujuneen vahviten juurikin noiden jo julkaistujen biisien kohdalla. Setin alkupuolella kuultu Alamaailman dandyt erottui jo paljon tiukempana rallina kuin sitä edeltäneet. Ennen Kevätpäivän droppausta todettiin, että tällä kertaa ei esiinnytä selvinpäin. Kerta toi kappale kertoo suorakulman oikomisesta niin tässä asiayhteydessa annan ton illan no shit Sherlock informaation mennä läpi sormien. Pääosin artistin päihtymisen tilaan viittaavat heitot on niiiiin evvk-kastia kun voi vaan olla.
Operaatio Charlie Sheen! Tämä voisi olla Kevätpäivän droppauksen jatko-osa. Loota kii ei ole sitä kaikista perinteisintä lyriikkaa ja kun laini on mukana kahdessa kappaleessa, tästä kehitteli nopeasti tuon aasin sillan. Kannattaa kuunnella noi peräkkäin, ole ole niin kaukaa haettua kuin voisi luulla. Ensin äxät pestään käsistä ja toisessa osiossa mennään ja vedetään talla pohjassa uuden oven avauduttua. Tässä olisi hyvä sauma kehitellä kolmas osio, joka jatkaisi siitä, mihin hanskojen pudottaminen johtaa. Loota kii trilogia. Pitäisköhän nukkua hieman enemmän kuin pari tuntia ennen näitä juttuja kirjoitellessa? Nääh.
Keikalla ilmeni ettei kappaleiden aiheet onneksi pyörineet vain silkan hauskanpidon ympärillä. Pari julkaisematonta sävellystä (joiden nimistä ei mitään käryä) erottui edukseen ja näihin kyllä koitan ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota. Vastiksella sai maailman ensiesityksen kappale, jonka "pitäisköhän tähän räpätä" väliosaa hyödynnettiin bändiesittelyyn. Jos riimejä irtoo niin äänestän todellakin räpin puolesta. Mikä Flippipuistossa herättelikin mielenkiintoa oli toimivan reseptin kanssa eri juttujen hienovarainen soveltaminen ja näin tasapaksulta ilmaisulta välttyminen. Näen Flippipuistossa ainesta siirtyä hyväksyvästä joo-oo nyökyttelystä seuraavallekin tasolle. Lisää kilometrejä keikkapakulle ja jotain julkaisua ulos niin eiköhän se siitä lähde nousuun ja edgen droppaus punk -termi saisi kenties aihetta päivitykseen.
Juice Normaali
Keikalla ilmeni ettei kappaleiden aiheet onneksi pyörineet vain silkan hauskanpidon ympärillä. Pari julkaisematonta sävellystä (joiden nimistä ei mitään käryä) erottui edukseen ja näihin kyllä koitan ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota. Vastiksella sai maailman ensiesityksen kappale, jonka "pitäisköhän tähän räpätä" väliosaa hyödynnettiin bändiesittelyyn. Jos riimejä irtoo niin äänestän todellakin räpin puolesta. Mikä Flippipuistossa herättelikin mielenkiintoa oli toimivan reseptin kanssa eri juttujen hienovarainen soveltaminen ja näin tasapaksulta ilmaisulta välttyminen. Näen Flippipuistossa ainesta siirtyä hyväksyvästä joo-oo nyökyttelystä seuraavallekin tasolle. Lisää kilometrejä keikkapakulle ja jotain julkaisua ulos niin eiköhän se siitä lähde nousuun ja edgen droppaus punk -termi saisi kenties aihetta päivitykseen.
Juice Normaali
Tietääkseni Juice Normaali soitti ensimmäisen Tampereen keikan, ellei peräti ihan ensimmäisen keikkansa näiden seinien sisällä heinäkuussa 2015. Silloin kokoonpanosta tosin puuttui vielä toinen kitaristi eli nyt tehtiin VV-debyytti vakiintuneen line-upin voimin. Tässä porukassa hienoa on se, että keikkojen välillä ehtii unohtaa miten hiton hauskaa ja viihdyttävää Juice Normaalin "isännöimät" illat ovatkaan. Aina saa yllättyä uudestaan, tähän mennessä vain positiivisella tapaa.
Kehitystä oli jälleen huomattavissa sitten viime näkemän. Settiin oli tullut uutena En halua olla skinhead "tää kertoo kaljuuntumisesta". Biisijärjestystä oltiin myös muuteltu mielestäni sujuvampaan suuntaan kun Bull Mentulan päätä himottiin hieman aiemmin ja heti toisena tarjoiltiin vierailevien ankkapillistien avustuksella Akateeminen poika. Oli sen verta komia versiointi, että tämä olisi kyllä myös sopinut vaikka koko setin huipennukseksi. Koira-kipaleesen lisäpuhtia toi tälle eläinlajille tyypillisten äänien imitointi.
Keikka, jolla lisäksi näkee höyhennetyn kumikanan puristelua, asiallinen Bourbon street koveri encoressa voi tulla aika odottamattomana. Mukana oli jälleen Punk Rock X-mas iltamissa vokaalit hoitanut Jussi (sori en muista sukunimeä) ja tämä oli lämminhenkinen tapa päättä tämä setti. Tai niin voisi luulla. Jos kauha on käteen isketty, niin pitäähän sitä soppaa hämmentää. Sarjassamme vain Juice Normaalin keikalla:
Multa kysyttiin tiedänkö millaista musiikkia Juice Normaali soittaa. Jos tämä kysymys osuu vielä mun kohdalle vastaan pöydän tyhjentävästi, että pilke silmäkulmassa ja tikku siellä silmässä -punkkia.
Ajattelen sua (Kaksio koveri):
Mä tulin mun mutsin vitusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti