Jos haluu saada on pakko antaa

Lopun alku, eli toisin sanoen kiertueen viimeinen kokonainen viikonloppu! Nyt kertyi ylivoimaisesti eniten kilometrejä ja pehva kului vuorotellen junan ja bussin penkissä. Puuh.

Cheek @ Lappi Areena, Rovaniemi 19.2.2016

VR oli ajoissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, vau! Kaupan kautta hostellille, sitten puhelin kouraan ja Google Mapsin avustuksella eksyminen illan pelipaikalle eli Lappi Areenalle. Mahtoikohan kyseessä olla pienin halli tällä kiertueella, koska mesta ainakin tuntui ja näytti silmämääräisesti tosi miniltä. Ajattelin, että täällähän varmaan saadaan hyvät pirskeet pystyyn. Bändillä ja muilla lavalla hilluneilla tyypeiltä oli hymy herkässä, positiivisuutta ja riehakkuutta ei siis siltä suunnalta ainakaan puuttunut.

Mutta sitten tulee se surullisen kuuluisa mutta. Lavalla vallinneen loistavan ja säkenöivän energian takia turhautti ja otti aivan infernaalisesti päähän, että yleisö oli suoraan sanottuna sysipaska joitain yksittäisiä poikkeustapauksia lukuunottamatta. Lapin kansaa kohtaan oli aika korkeat odotukset, joten kyllä siinä käyrät nousee kun halli onkin täynnä zombeja. Siis oikeasti mitä perskelettä?!! Toki kaikki nauttivat musiikista omalla tavallaan, mutta harvemmin niitä kädet puuskassa seisovia möllyköitä fiilistelijöitä siunaantuu yhteen jäähalliin noin paljon.

Äh. Jaren ja kumppaneiden läpi keikan tarjoama positiivinen fiilis meni suoraan sanottuna ihan helvetin hukkaan tällaiselle yleisölle, joka ei jostain käsittämättömästä syystä suostunut tarttumaan siihen ja heijastamaan sitä takaisin. Tehkää oikeasti itsellenne palvelus ja jättäkää se ikuinen elämänkumppaninne hra tahi rva Itsehillintä viettämään rauhallista koti-iltaa jonkun paskan romanttisen komedian parissa kun lähdette keikalle. Keikalla kuuluu olla elossa ja näyttää se. Joku tärkeä tyyppi keksi kai joskus nimittää sitä vuorovaikutukseksi. En ole vielä koskaan tavannut sellaista artistia, joka ei olisi ollut täpinöissään tai otettu siitä, että joraan about räkä poskella. Se on suurin kohteliaisuus mitä artistille voi antaa, mutta valitettavan monet keikoilla kävijät eivät sitä tunnu ymmärtävän. Erästä tamperelaista punk-bändiä lainatakseni, onko sulla lupa pitää kivaa? Sen luvan hankkiminen on tosi iisiä, ei tartte montaa lomaketta täyttää. Vahva suositus.

Keikan jälkeen kävimme äkkiä Lordi-aukiolla tuhahtelemassa ("Siis onks tää muka se?") ennen kuin suuntasimme Dorikseen jatkoille. Jos jengin käytös keikalla jätti toivomisen varaa niin Doriksessa olikin sitten tosi hyvä boogie, kumma kyllä. Ironista sinänsä, että Rollon reissusta jäivät päällimmäisenä mieleen juuri jatkot. Löysin tiskiltä hilpeän ystäväni Happy Joen ja keikkakamullekin saatiin sopivaa lientä händyyn. Jare käväisi tuttuun tapaan vetämässä muutaman biisin, olisiko ollut Kuka muu muka, Chekkonen ja Timantit. Muikean minisetin jälkeen sitten hengailtiin ja tanssahdeltiin hymyssä suin pilkkuun asti. Käyn harvemmin (= en ikinä) baareissa pelkästään tanssimisen ja ryybbäämisen takia, mutta tällä kertaa Doriksessa pyöriminen kuitenkin oli aikuisten oikeasti tosi kivaa, joten siinä suhteessa Rollo yllätti. Erästä helsinkiläistä punk-bändiä lainatakseni, ees jotain positiivista!

Cheek @ Energia-areena, Oulu 20.2.2016

Aamuinen olotila oli yllättävän siedettävä ja sitten olikin jo aika hypätä Onnibussin kyytiin ja ottaa suunnaksi Oulu. Jumalaton säätäminen oli jälleen kerran päivän sana, mutta hallille ehdittiin tarpeeksi ajoissa kaikesta huolimatta. Rollon yleisöfiaskon jälkeen paremmaksi paneminen ei ollut kauhean haastavaa, mutta Oulu oikeasti rokkasi ihan tosissaan, luojan kiitos!

Vierailevilla tähdillä ei pohjoisessa kovin paljoa juhlittu ja en kyllä odottanutkaan, että mukana olisi yhtä paljon porukkaa kuin etelän keikoilla. Messissä olivat tuttuun tapaan Yasmine ja Ilta, mutta vähän erikoismaustetta toi Suvi Teräsniska, joka oli siis mukana sekä Rollossa että omassa kotikylässään Oulussa. Biisi oli tietysti Kyyneleet, jossa on feattaaja vaihtunut tiuhaan tahtiin kiertueen aikana ja se on kyllä kiva tapa saada vähän paikallista väriä keikoille. Suvin versio ei päässyt ihan sinne omaan top kakkoseen, mutta hienolta kuulosti eniveis. Pakko kehua tässä vaiheessa myös bändiä, jossa on kyllä älyttömän kovia tyyppejä soitinten varressa varmistamassa, että mekkala on laadukasta. Vaikka koko bändi on huikea, niin Mikko Sirén saa multa aina kovimmat aplodit. Miten rautaisesti joku voikaan kannuja paukuttaa! Olen seuraillut jäbän touhuja siitä lähtien kun hän hyppäsi Apocalyptican messiin ja meno ei ole vuosien varrella hidastunut yhtään, päinvastoin.

Ajatus rundin päättymisestä oli ainakin itselläni jo vahvasti takaraivossa kolkuttelemassa ja se pisti vähän mietteliääksi. Ei pohjoiseen kuitenkaan pillittämään tultu, joten koitin olla ajattelematta liikoja ja vetää niin kovaa kuin mahdollista kun siihen oli vielä mahdollisuus. Makee ja selkee on noussut kiertueen edetessä meikäläisen ehdottomien livesuosikkien joukkoon, oi olisipa se kesällä myös festarisetissä! Se on just niin täydellinen rentoilu- ja fiilistelybiisi kuumiin kesäpäiviin (joista sitten kollektiivisesti unelmoidaan kun hillutaan jokaisella festarilla polviin asti kurassa ja kertakäyttösadetakki päällä). Ylipäätään oli todella hauska ja rento keikka ja ennen kaikkea niiiin paljon parempi meininki yleisössä kuin edellisenä iltana. Nillitän nyt ihan satasella tuosta Rollosta, I know, mutta se jengi on sen kyllä ansainnut. Oli jotenkin todella huojentavaa, ettei Oulussa tarvinnut kiristellä hampaitaan ameebayleisön takia vaan pystyi keskittymään täysillä keikkaan, jes!

Jos tämä oli lopun alkua niin ylihuomenna olisi sitten vielä ohjelmassa se The End eli Hartwall, hui!

- juoksepoistytto

Höpötykset aiemmilta Alpha Omega Tourin keikoilta:
Kuopio 12.2. ja Tampere 13.2.
Jyväskylä 5.2. ja Lahti 6.2.
Hämeenlinna 29.1. ja Mikkeli 30.1.
Lappeenranta 22.1.
Helsinki 8.1. ja Turku 9.1.

yykaahoovee FB