Maanantai kahdeksas päivä kuluvaa kuukautta. Katselin ulos miten maisema vilisi ohitse ja räntä piiskasi junan ikkunaa vasten. Kuuntelin Youtuben suosituimmista Häiriköt kappaleista koostuvaa soittolistaa ja korviin kantautui sanat "on maanantai, sataa räntää". Hymyilin itsekseni, sillä edessä odotti ensimmäinen vapaa viikonloppu pariin kuukauteen ja reissu livemusiikin perässä Suomen Chicagoon.
Keskiviikko yhdeksäs päivä. Yllätyssaikku, ei vapaata viikonloppuna ja koko roska meinasi kusahtaa siihen paikkaan. Mieleen palautui elävästi Vastiksen oveen teipattu loppuunmyyty-lappu, eräs Hämeenlinnan keikka, jolloin paikallinen ohjelma vei kuitenkin sen erän, kengät märkinä Vaasan kaduilla tuhatta ja sataa lätäköiden välissä juokseminen viimeisten biisien kuulemisen toivossa ja tietty työvuorojen armoton jyrääminen ties miten monen muun mahdollisuuden yli. Taistelulaulu toistolla kylvi kuitenkin voimia puskea eteenpäin. Minähän näkisin Häiriköt, ihan sama miten pitää venyä, perkele. Ja venyä muuten pitikin, tsiisus.
Häiriköt, Juice Normaali @ Tirra, Lahti 13.2.2016
Säätämisen sivulliseksi uhriksi joutui valitettavasi The Pistones. Harmi, sillä nyt olin kuunnelut levyäkin muutamaan otteeseen ja ehtinyt innostua joistain sen biiseistä. Ilahdutti, että niiden parin kappaleen joukossa, joiden aikaan Tirraan viimeinkin selvisin, oli edes yksi näistä stand outeista.
Seuraavaksi Juice Normaalin tyypit kasasivat kamojaan kuntoon. Mukava käänne ilmoitetussa aikataulussa, soittojärjestyksen nyt tuntuessa oikeammalta, kuin jos jo seuraavana olisi esiintynyt reissun ns pääbändi. Mukana ei siis ollut won't somebody please think of the drummer -ajatusta, sillä en hetkeäkään epäile etteikö Maunula olisi kyennyt kannuttamaan kaksi settiä putkeen. Tässä välissä huvitti korviin kantautunut lyhyt keskustelu "luulin että tänään oli joku räp-ilta" jatkuen "kaikki muu on paskaa paitsi hevi" -mentaliteetillä. Taidettiin viitata edellisen illan Eevil Stöön keikkaan. Yykaahooveessa sanotaan piupaut genrerajoille ja se on ihan hemmetin siistiä ainakin meidän kahden mielestä and that's all that matters, heh heh.
Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Juice Normaalin keikka minkä näkisin sijoittuisi Helsinkiin, mutta täällä sitä nyt oltiin. Epäilin hieman jo ennen koko reissua, että kestääköhän tätä porukkaa katsella toistamiseen vain viikon väliajalla ja tulipa todettua käytännössä että ehkä ei. Tää oli Juice Normaalilta liiankin normaali keikka. Mukana ei ollut samanlaista läpän heittoa mihin Tampereella on tottunut ja mikä sopii tälle porukalle paremmin kuin hyvin. Nyt oli asiallinen meininki eikä mukana ollut yhtäkään vierailijaa.
Keikan edetessä oli kyllä ilo seurata miten soittoniekkojen vetovoima sai yhä useamman yleisön edustajan nostamaan perseensä ylös penkistä ja hivuttautumaan lähemmäksi lavaa. Kamerat kävivät myös kuumana ja uskaltaisin väittää, että enemmistöllä täällä ei ole kokemusta näistä Tre-lisä keikoista, joten tämä Lahden "riisuttu" setti teki varmasti paremman vaikutuksen moneen muuhun kuin mitä meikäläiseen. Setin ehdottomaksi tähdeksi nousi Joni Ekman ja se rumpujen kuritus. Tällä kertaa Koira-biisi oli vikana ja huh huh! Koira oli kasvanut viikon aikana oikein komeaksi ja ajoi asiansa kirsikkana kakun päällä. Mulle sanottiin, että toi biisi kuulosti ihan Sleepy Sleepersiltä. En ole kuunnellut, pitäisköhä?
Noni. Häiriköt. Kitara, rummut, basso ja hemmetin rouhee lauluääni. Siinä on peruspohja, jonka voi joko sössiä totaalisesti tai josta voi jalostautua oma juttu, joka yksinkertaisesti toimii. Häiriköt on tällä kaavalla takonut iskeviä ralleja kunnioitettavan pitkän aikaa -ja takoo yhä. Itse jammailin Mr. PresidentinCoco Jamboa siinä vaiheessa kun Häiriköt kaiketi heittivät keikkaa toisen täysipitkän levyn tiimoilta, että jos hattu ois, sitä nostaisin. Juice Normaalin keikan aikana lähinnä nojailin pylvääseen, olo kun oli aika ameeba. Häiriköt piti ehdottomasti kuitenkin fiilistellä lähempää ja heti kun keikka alkoi, kaikki olemattomat ongelmat katosi samantien ja unohtui, että taaksekin jäi seisomaan jengiä.
Ne Vaasan keikan vikat biisit tekivät vaikutuksen, joka nyt kokonaisen setin myötä vain vahvistui. Tiukkaa, ketään ei tässä kumarrella soittamista ja edellisen orkesterin tapaan vokalistikin vaihtui välillä ja toi tyylihän uppoaa muhun. Kulutusta kestäviä lauluja, jotka vain paranevat livenä, joten en voi kuin ihmetellä miksi Häiriköt tuntuu kuitenkin olevan aika pienen piirin juttu? Settilista oli kierrätetty JKL:n garage-festeiltä (twist that knife..) ja sitä voisi huoletta osoitella summamutikassa sormella, jos joku kysyisi mikä biisi kannattaa bändiltä kuunnella. Kovia on meinaa kaikki mitä omiin korviin so far kantautunut. Häiriköt-tuotannon tuntemispohja on mulla vielä silti suht huteralla pohjalla, mutta sanoisin, että esimerkiksi Piritorin beibi ja encoreen sijoitetut Kaupungin kesä sekä Mä haluun ulos tästä universumista ei tulleet tällä keikalla. En ala luettelemaan mitkä kappaleet nousi ylitse muiden, sillä niitä oli ihan liikaa. Koko setti kasattu just hyvin. Tän bändin ois halunnut nähdä uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä. Kaiken sen säätämisen arvoista, kyllä.
Helsinki-levy lähti ilman muuta mukaan keikalta ja onnen suolainen tippa ilmestyi silmäkulmaan kun huomasin universumi-biisin olevan ladattavissa Häiriköiden mikseri.net sivulla. Kiitos tästä, fyysinen versio kun tuskin on enää näinä päivinä ihan heti kävelemässä vastaan. Tätä(kin) luukutetaan ja paljon. -kilu ✌ // yykaahoovee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti