Mulla on varmaan vain about kymmenen eri rap/hip-hop artistin täyspitkää levyä hyllyssä (toki siis useampi julkaisu per artisti) ja nämä ovat löytäneet tiensä luokseni aika lailla joko MTV:n (silloin kun se vielä oikeasti oli music television) tai altsu/punk/hoosee-bändien kautta. Eevil Stöö on poikkeus. Ennen Stöö of Destructionia en tiennyt artistista mitään. Julkaisun jälkeen huomion herätti miten toi levy oli niin kysyttyä kamaa ja se soikin usein töiden taustalla ilman, että pystyin asiaan vaikuttamaan. Alkuun tää herätteli lähinnä kummastuneen heh heh-reaktion stöö stöö stöö hokemien takia ja lämpeneminen tapahtuikin hiljalleen. Sekoitus kauniista ja samalla niin ahdistavista äänimaisemista kuitenkin miellytti ja Stöön tekemisiä on tullut seurattua... no jollain tasolla. Nyt oli korkea aika selvitä keikallekin asti ja muiden Iso vauva Jeesus levyn julkkarikiertueen keikkojen epäsopivien ajankohtien takia paikaksi arpoutui sopivasti koko rykäisyn aloitusilta Torvessa. Eevil Stöö @ Torvi, Lahti 12.2.2016
Ameeba oli juuri aloittanut settinsä kun valuin paikalle. Tän piti olla mulle tuntematon tyyppi, mutta kummasti ihmeellisen moni biisi kuulosti kovin tutulta. Eräänkin kappaleen jälkeen, jonka aikana melkein hoilasin kertsissä mukana kuin vanhasta tottumuksesta konsanaan, Ameeba spiikkaa sen olleen entuudestaan julkaisematonta matskua. Onks tää jäbä uinu mun uniin vai mikä tää juttu on? Piti konsultoida enemmän räppiä kuuntelevaa kamua onko hän linkannut mulle joskus Ameeban tuotantoa, mutta sieltä tuli punaista valoa joten who knows. And who cares ku meno oli niin letkeää. Esiintyjänä hän oli kerrassaan hurmaava ja osasi ottaa yleisönsä katsekontaktia kaihtamatta. Huomiota sai osakseen niin koko keikan sinnikkäästi kännykällä kuvannut jäbä sekä julkaisemattoman "youtubehitin" sanat osanneet eturivin naiset mikin kohdistuessa yhden lainin kohdalla heidän suuntaansa.
Setin vika kappale Miehuuskoe osoittautui oikeaksi real life testiksi. Eka säe oli kadonnut mustien aukkojen kohtaamispaikkaan sillä ei se vaan tullut mieleen sen kuuudennen(toista) kokeilunkaan kohdalla. Ei siinä mitään, kokonaisuudessaan hyvä aloitusboogie illalle, vaikka edelleen kysyn itseltäni mistä tää oli niin tuttu??
EEVIL mvda fvkin STÖÖ
instrumental♥
Vannoutuneena albumikokonaisuuksien kannattajana, ilman mitään tietoa sinkkubiiseistä, kuuntelin Iso vauva Jeesuksen ekaa kertaa vasta menomatkalla Lahteen. Luotto oli siis kova. Udonin alku vei heti surround systemien keskelle pimeään leffateatteriin ja seuraavien kappaleiden aikana bussin penkki toimitti elokuvakatsomon virkaa uppoutuessani mitä ihmettä/nerokasta-split lyriikoiden sekä niiden takuuvarmojen soundien maailmaan. "Kaikki haluu nähdä elävän Stöön" ha! Tässä musatyylissä lainailu on sallittua ja hiukan oli voittajafiilis kun onnistuin tunnistamaan Tyyppaa viel biitit ihan ite.
Nuoren Derrickin astellessa predatorkäsineineen lavalle iski heti tunne, että tää tulee olemaan jotain spesiaalia. Tuolla oli joukkohurmosta havaittavissa kun hetken kuluttua Stöö ilmaantui esiintymisareenalle täyttäen ne odotukset mitä en alkuunkaan osannut asettaa. Keikka alkoi Udonilla ja tässä kohtaa saattaa muisti pettää, mutta setti koostui täysin uuden levyn materiaalista. Yleisö oli niin hyvin messissä, ettei olisi uskonut Iso vauva Jeesuksen putkahtaneen ulos vasta viikko sitten. En olisi myöskään ikinä arvannut tämän olleen eka keikka Nuoren Derrickin kanssa sillä homma sujui niin saumattomasti. Mulla oli ok tarkkailuluokan paikka josta saatoin vain pällistellä miten vangitsevan tunnelman nämä kaksi Torven lavalla olevaa herraa saivatkaan yhdessä aikaan. Toimii! Viimeksi olin rap-keikalla katsomassa Run The Jewelsia Tavastialla ja sielläkin yleisöllä oli sama suosikkikukka. Sharing is caring, pass that ja sitä rataa. Tän illan tunnelmaa kuvaa parhaiten sana rento. Psst, salaisuus julki, levy sai alkunsa Lahdesta.
Illan kohokohdiksi mulle nousi aloituskappaleen ja Oon Eazy-E:n ohella yleisön toistuvien mafia mafia mafia huutojen jälkeen setin sinetöinyt Tyyppa viel. Stöötä ei ole tullut googlattua tai mitään artistin videoitakaan katseltua, joten kuvittelin skimaskin kylkiäisenä tulevan enemmän etäisyyttä ja mystisyyttä. Paskat, Stöö oli niin jalat maassa ja läsnä kun nyt voi kasvonsa kätkevältä artistilta olettaakaan. Viimeisten biittien vielä hiipuessa taustalle yleisön kanssa vaihdettin brofistejä ja kiitoksia ei säästelty. "Kiitos kaikille jotka ostanu, levyn mä arvostan sitä ihan vitusti. Meillä on jännittävät paikat sunnuntaina, sillon tulee albumilistan sijoitus. Jengi on ostanut huolella levyä, joten mä luulen että meille voi käydä ihan ok." Listaykkönen, ansaitusti. Onnittelut vielä kerran.
Setin jälkeen suorinta reittiä levykiskalle, josta ei kumma kyllä sanallakaan keikan aikana mainittu. Silmät nauliintui heti pöydän nurkassa olevaan LP:hen. Massi ehti vaihtua materiaan kun näkökenttään osui myös muovinen suorakulmio. Reaktiostani päätellen kultaharkko, sillä tällä reissulla akunsäästösyistä mukanani kulki trusty ol' Sony Walkman ja luulin kasettijulkaisun olleen jo loppuun myyty. This was so meant to be; kassu kuunteluun, vinyyli kassiin ja kohti seuraavan päivän koitoksia Aivovamman kertsin jumittaessa korvakanavissa. Me likey.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti