Alpha Omega Summer Tour: Heinäkuun kovimmat

Festarikesä on kuumimmillaan ja on ollut suoraan sanottuna vaikea pysyä oman itsensä perässä. Tie kuljetti heinäkuussa Kuopion Viinijuhlille, Kainuun Musiikkijuhlille, Ilosaarirockiin, oman kotikylän pippaloihin eli Tammerfesteille, Pipefesteille sekä Meripäiville. Nostan edellä mainitusta keikkakimarasta esille neljä gigsiä, jotka saivat meikäläisessä ulos eniten riemunkiljahduksia syystä tai toisesta.

Cheek @ Wine Festival, Kuopio 6.7.2016

Provinssirockin megalavan jälkeen Viinijuhlien pienen pieni lava tuntui samaan aikaan absurdilta ja älyttömän ihanalta. Edellisestä klubikeikasta on vierähtänyt jo kunnon tovi, joten kaikki pienemmät ja intiimimmät mestat otetaan ilolla vastaan. Isoilla lavoilla tapahtuu aina niin paljon, että kaikkea ei välttämättä ehdi seurata. Kuopion lava oli niin mini, että pyrot eivät olleet käytössä ja se oli vain hyvä juttu, koska showhun pääsi syventymään ihan eri tavalla. Tanssijoiden muuvit jäivät Provinssissa korkeahkon ja leveän lavan takia lähes täysin pimentoon, mutta Viinijuhlilla akrobaattista meininkiä pääsi ihmettelemään lähietäisyydeltä. Tämä tanssihomma tuntuu olevan Suomen musamaailmassa nyt jonkin sortin trendi, mutta mikäs siinä kun homma toimii ainakin tässä tapauksessa. Toimivuus perustuu omasta mielestäni siihen, että tanssijat eivät ole jokaisen biisin aikana lavalla pyörimässä vaan tehostamassa tiettyjä biisejä, hyvinä esimerkkeinä Jossu, Me ollaan ne ja Chekkonen. Bändi kuitenkin vie paljon tilaa lavalta, joten jos tanssijat olisivat läsnä jokaisessa biisissä niin yleisnäkymästä tulisi vähän ruuhkainen.

Pelkäsin keikan olevan yleisön osalta jäätävää ördäämistä koska viinijuhlat, mutta en saanut punkkua tai mitään muitakaan rypälejuomia vaaleille farkuilleni, jes. Porukka oli oikeasti kiinnostunut siitä mitä lavalla tapahtuu, jaksoi keskittyä ja bailata mukana. Flexaa oli unohtunut settilistasta, mutta puuttuminen onneksi huomattiin ajoissa ja biisi vedettiin kämmistä huolimatta. Vaikea nostaa mitään yksittäistä rallia suosikiksi tältä keikalta, sillä pieni alue ja intiimi tunnelma veivät täysin mennessään ja jengi säteili kollektiivisesti kuin Naantalin aurinko. Onhan se vuorovaikutus kuitenkin huomattavasti helpompaa molemmin puolin, kun artistin ja yleisön välissä ei ole sitä isoille festareille tyypillistä monen metrin rakoa. Tuntui, että shown näki tavallaan ensimmäistä kertaa, vaikka pohjalla olikin kesäkuinen Provinssin veto. Kokonaisuus on tietysti se tärkein juttu, mutta on mahtavaa päästä tarkkailemaan myös niitä pieniä yksityiskohtia, jotka jäävät isommilla lavoilla jopa kokonaan pimentoon.

Cheek @ Ruisrock, Turku 9.7.2016

Ruisrockin keikka oli mulle henkilökohtaisesti hullu juttu sen takia, että silloin tuli 50 keikkaa täyteen. Erityisen spesiaalin asiasta teki vielä se, että näin Jaren ensimmäistä kertaa livenä juuri Ruississa vuonna 2013. Että tuollainen rajapyykki sattuikin osumaan ihan säkällä juuri samaan paikkaan, mistä homma aikoinaan lähti liikkeelle! Tajuttoman siistiä symboliikkaa kehissä kuulkaas. Mitenköhän tätä keikkaa lähtisi oikein edes kuvailemaan, superlatiivit varmaan loppuisivat kesken. Tietoisuus kymppikeikasta tietenkin vaikutti omaan fiilikseen huomattavasti, mutta uskallan väittää, että Ruissin keikka olisi ollut ilman sitäkin "lisäbuustia" yksi parhaimmista mitä tältä poppoolta olen koskaan nähnyt.

Meininki on tunnetusti niin kuumaa, että lavatkin syttyvät palamaan ja Ruissin päälavasta ei todellakaan jäänyt jäljelle kuin savuava tuhkakasa. Liekeissä, Jippikay jei, Fiiliksissä, Sä huudat, Timantit on ikuisia, Jossu... Siinä joitain täydellisiä hetkiä. Pyrojen liekit grillasivat naamaa ja hiki tuli, mutta ei tullut mieleenkään hidastaa tahtia. Lempparihetkiin lukeutuivat ehdottomasti Mitä tänne jää, Kyyneleet (Jenni Vartianen feattaamassa), Sokka irti sekä kenties koko kesän tykein Me ollaan ne, jota JVG:n jäbät ja Pete Parkkonen tulivat vahvistamaan. Huh huh. Keikasta on jo kohta kuukausi, mutta pelkkä ajatuskin saa vieläkin suupielet nousemaan ylöspäin ja jalat irtautumaan kesäsateen kastelemasta asfaltista.

Cheek @ Ilosaarirock, Joensuu 17.7.2016

Tästä keikasta syntyi keväällä järisyttävä poru Ilosaarihippien keskuudessa. Ilorokki on tapahtumana ihanan rento ja avoin, mutta osaa vakkarikävijöistä leimaa vahva musiikillinen elitismi, joka löyhkää jo kaukaa. Elitisteille ei ole mun maailmassa sijaa ja olin varma, että nillityksestä huolimatta Joensuun Laulurinteellä saadaan aikaan kunnon pläjäys. Keikan alku oli ainakin yllättävä kun jo tutuksi tulleen intron jälkeen alkoivat pauhata Syypää sun hymyyn-biisin alkutahdit. Dj RZYllä olivat tiedostot tainneet mennä vähän sekaisin, mutta raivoisan näpyttelyn ja klikkailun jälkeen homma lähti normaalisti käyntiin. Paitsi että ei lähtenyt. Biisijärjestystä oltiin muutettu niin, että vanha kunnon villitsijä Kuka muu muka aloitti setin ja Äärirajoille olikin vasta kolmas. Alun säädön sokaisemana en tosin edes tajunnut järjestyksen muuttuneen ennen kuin Äärirajoille alkoi. Järkevä muutos kaikin puolin, peukku sille.

Muita yllätyksiä ei koettu, setti jyrisi eteenpäin tutulla kaavalla. Jotain todella komeaa tässä keikassa kuitenkin oli, maailmanluokan boogie isolla ja anteeksipyytelemättömällä asenteella. Tunnelma oli koko keikan ajan todella välitön, vapautunut ja jopa hilpeä. Alkukeikan ohjelmointimokailut tuskin vaikuttivat kenenkään fiilikseen, sillä hymyä tuntui piisaavan sekä lavalla että yleisössä. Oli myös hauska huomata, että kapeakatseisten nillittäjien sijaan uusi sukupolvi oli löytänyt tiensä Ilosaareen ja vaikka yleisöön olisi muutama yrmy eksynytkin, niin festarille tyypilliseen tapaan tapahtumaa edeltävät vouhotukset olivat muisto vain ja päälavan edessä velloi valtava artistin kädestä syövä yleisömeri. Enkä suoraan sanottuna muuta odottanutkaan.

Cheek @ Pipefest, Himos 22.7.2016 

Hiphop-festareilla on aina ihan omanlaisensa tunnelma ja Pipefest jäikin juuri sen vuoksi mieleen. Telttalavan kentän jakaminen k18- ja k16-alueisiin oli tosin naurettavin juttu vähään aikaan. Jos joku Pipefestin/Fullsteamin pamppu sattuu lukemaan tätä, niin siirtyminen takaisin kokonaisvaltaiseen k18-meininkiin olisi melkoisen järkevä veto. Jengihän tulee Pipeen nimenomaan bailaamaan ja ottamaan kuppia oikein olan takaa, mitäpä sitä kaunistelemaan. Ryybbääminen hoituu kuitenkin hyvässä ja muita kunnioittavassa hengessä, joten kaikilla on (ainakin teoriassa!) kivaa. K16-puoli ammotti päivän muiden keikkojen aikana lähes tyhjänä, mutta h-hetken lähestyessä sinnekin alkoi onneksi valua porukkaa, vaikka anniskelualue kyllä dominoi huolella.

Kuningas Alkoholi oli siis Himoksen pimenevässä illassa vahvasti läsnä. Keikka muistutti jättimäisiä kotibileitä, jotka olivat riistäytyneet käsistä ja pursusivat yli äyräiden. Eli toisin sanoen oli helvetin hauskaa! Kaikki bailubiisit kuten Liekeissä ja Fiiliksissä pääsivät oikeuksiinsa, porukka nosti tassut ja tuopit kohti taivasta ilman sen kummempia käskyjä. Kyllä räppikansa tietää miten räppikeikoilla kuuluu käyttäytyä! Herkemmätkään biisit eivät kuitenkaan jääneet jalkoihin, vaan niiden aikana vallitsi todella ihana tunnelma. Kyyneleet kuulostaa joka keikalla vain paremmalta ja paremmalta ja lyriikat iskeytyvät aina entistä syvemmälle. Biisi tiivistää täydellisesti omat tuntemukset siitä, minkä takia keikoilla tulee näin tiiviiseen tahtiin ravattua. Huikeasta keikasta saatua adrenaliinipiikkiä ja euforian tunnetta ei voita mikään.

Kaiken kaikkiaan mieletön heinäkuu takana, näitä iltamia kelpaa muistella ja fiilistellä. Vielä olisi ohjelmassa muutama keikka elokuulle, jaksaa jaksaa! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto