yykaahoovee: Kahden keikan taktiikka: 4.5. Oranssi & Virgin Oil Co.

Toukokuusta tulikin oikein megakeikkakuu ja se starttasi näiden kahden keikan voimin kuukauden neljäs päivä, hyvin kypsytettyä rapsaa siis. Ensin Oranssilla soitti Lapinpolthajat, Abnormi ja M.O.R.A. ja sitten ilta jatkui Virgin Oilissa jälleen Lapinpolthajien tahtiin kera Juice Normaali sekä Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS?

ABNORMI

Ainoa koko tän illan bändeistä jota en ollut kuunnellut yhtään ennakkoon ja pääsikin yllättämään monipuolisella setillään. Kappaleet vaihteli ytimekkään kymmenen sekunnin Sota on helvetti-biisin ja alle minuutin rykäysten ohella sinne parin minuutin kipurajankin ylittääviin helmiin kun hevimpi soundi kietoutui peruspunkpoljennan kanssa samaan kapaloon muodostaen pidemmän kuuntelunautinnon. Laulajan rouhea ääni miellytti todella paljon. Kun setin päättäneen Viimeiselle matkalle kappaleen instrumentaalipläjäys lähti käyntiin vakuutuin siitä, että Abnormia jaksaisi kuunnella kyllä ihan levyltäkin ja ainoa epäkiitollinen tässä asetelmassa oli kukkaro. Tästä luonnoksesta kun on jo vierähtänyt tovin niin levyhyllykin ehti saada tässä välissä täydennystä yhteensä seitsemäntoista tuuman verran, toimii.

M.O.R.A.

Aii että mikä aloitus keikkaviikolle kun heti pääsi ruksimaan näe M.O.R.A. livenä pois listalta. Tre-keikojen ajoitukset on poikkeuksetta aina kusseet ja tätä ennen en ollut kokenut tarvetta lähteä kauemmaksi apajille. Yleisö otti ensitanssiaskelia jo siinä vaiheessa kun rumpuja vasta vähän testailtiin. En voinut välttyä keikkaseuraksi lähteneen kaverini naamalle levinneestä hymystä eli tää lupasi jo hyvää. Lupaukset lunastettin ja ennakkokäsitykseni M.O.R.A.sta kovana livebändinä ruummillistui Oranssin lavalla.

Keikan alkulämmittelyiksi nuori b-mies kävi heittämässä lyhyen koreografian mikä ei jättänyt ketään kylmäksi kamerasovellusten käydessä kuumana. Tämä loikin heti alkuunsa erittäin positiivisen ilmapiirin setin ympärille valliten läpi koko rykäyksen. Solisteilta ei hymy hyytynyt ja vitsiä murjottiin bändin tyyppien kesken. Jengiä oli kertynyt sisälle oikein mukavasti ja meininki alkoikin heti. Usein hokemani fraasi miten on keikoilla kävijän juhlaa kun levyllä hyvältä kuulostava bändi on vielä perhanasti parempi livenä päti tän poppoon kohdalla potenssiin kymmenen. Bändi ei juurikaan itseään säästele ja energian määrä on aikas käsittämätöntä. +tuosta sit vielä suorilta levyjä ja paitoja myymään, arvostettavaa toimintaa kaikin puolin! Omaksi suosikiksi nousi tökkivien duunipäivien pelastus Jaksaa jaksaa. Myös ihan uuttakin matskua testailtiin livenä. Breikkausta tuli lisää vielä välivaiheilla ja Oranssin hyvin käyttäytyvä yleisö osasi tässä kohtaa ottaa hieman iisimmin taaten tanssijalle esiintymisrauhan ennen vielä viimeistä puristusta. Tästä lähtien M.O.R.A.n keikkakalenteria katselee ihan eri silmin, ei siellä välttämättä tarvitse se Tampere lukea.

Pertsa halus kuitata tän keikan ihan vaan kahdella sanalla: fuck yeah.

Ei mitään Hero Dishonestia vastaan, mutta tilaisuutta nähdä Lapinpolthajat kahdesti samana päivänä ei nyt vaan noin skippailla ja suoraan sanottuna M.O.R.A. vei potin kotio Oranssilla niin siinä vaiheessa oli ihan hyvä levykiskan kautta vaihtaa maisemia eli hoplaa ja Virgin Oiliin niinkin surkealla menestyksellä että viimeistä 200 metrin matkaa varten piti ottaa gps-paikannin esille. Hyvin meil menee!

LAPINPOLTHAJAT kertaa kaks!

Molemmissa keikkapaikoissa lähdettiin samantie Espooseen Lapinpolthajille tuttuun konstailettomaan tyyliin. Oranssilla nuoriso otti lavan edustaa haltuun heti tokasta biisistä kun taas Virgin Oilissa tuoppikansa oli odotetusti vallitsevin näky. Ilahdutti kyllä bongata yleisön joukosta joku toinenkin kahden keikan taktiikkaan turvautunut. Mikä muhun tässä bändissä vetoaa on miten suoraa toimintaa heidän keikat tuntuu olevan. Täs ollaan, nyt mennään ja soitetaan! Monien kappaleiden aihepiirit ovat kuin tarinoita keltaisen lehdistön lööppien takaa tai vastaavasti mitkä asiat johtivat siihen, että niihin otsikoihin lopulta päädyttiin. Molemmilta keikoilta suosikiksi nousi Peili "mulla ei ole enää ketään, ketä silmiin katsoisin / mulla ei oo enää mitään, en enää usko itseeni". Voikun joskus vielä osuisin paikalle kun setissä olisi mukana Kunnes kuolema meidät erottaa, löytyy Peilin tavoin Lapinpolthajien uusimmalta levyltä III.

Oranssin keikka vei pidemmän korren paremman soundin takia joka Virginissä jäi hieman kolkoksi. Kieltämättä jälkimmäinen keikkapaikka jäi kokonsa puolesta hieman ihmetyttämään kun kuitenkaan ei ihan kaikista tunnetuimmat bändit kyseessä, joten tunnelman puolesta pisteet myös Oranssin suuntaan.

JUICE NORMAALI

Illan kovin palkinto menee, ei Juice Normaalille vaan kitaristille Tasaraha-Antille, jolle tämä oli kolmas soitettu keikka reippaasti alle vuorokauden aikana, nostan hattua. Odottelin hieman josko täällä olisi tullut Cheek on paska-kappaleen ensisoitto mutta eii. Akateeminen poikakin oli siinä mielessä pettymys kun paikalla sentään oli jo parilla keikalla kappaleessa vieraillut ankkapillisti, mutta eii. Tämä keikka mentiin ihan omalla miehityksellä ja alan tosissani epäillä onko Tampereella aina parhaimmat Juice Normaali-meiningit.

Eteenpäin oltiin kuitenkin taas menty Kakka-hätä 77-kovereiden ollessa historiaa ja (mulle) uusia biisejä tuli peräti kaksi (settilistakuvan mustalla tussatut). Blast of Silence Records julkaisee nyt elokuun alussa Juice Normaalin ja kanadalaisen Proxy bändin splitin 7" jossa B-puolena bändin Kaksio koveri Ajattelen sua. Toivon julkaisuille pikaista jatkoa sillä esim keikan aloittanut Murtuneet luut olisi bueno kuulla levylläkin. Livenä erityisen hyvin rullasi tokavika Kuin atomipommi sun naamaasi ja jo mainittu Ajattelen sua on aina taattua tanssikamaa. Next time kelpais kyllä taas joku vähän härömpi setti, alkaa mennä liiankin normaaliksi tää meno. Koira-biisi jumittui kyllä päähän seuraavaksin päiväksi ja Joni Ekmanin rumpusooloa on kyllä aina yhtä ilo olla todistamassa.

HAVE YOU EVER SEEN THE JANE FONDA AEROBIC VHS?

Mikä ekana kiinnitti tässä bändissä mun huomion oli jäsenillä bongaamani Teksti-TV 666 kangaskassi ja Pää Kii-paita. Tuolloin en tosin vielä tiennyt kyseessä olevan yhtikäs mikään bändi, ilahdutti vain nähdä kyseisten orkesterien tilpehööriä maailmalla niinkin kaukana kuin Riikan lentokentällä. Kappaleen kappaletta kuulematta olin muodostanut HYESTJFAV?:n musiikista paljon popimman mielikuvan joten yllätys oli mieluinen kun soundissahan oli särmää. Heittäisin soppaan sanan garage ja kun siihen yhdistää sähköurut tulee mukaan kivat videopelisoundtrackvibat. Olin kuunnellut Teenage Sweetheart levyä aika tiuhaan lyhyen aikajakson sisällä ennen tätä keikkaa, mutta asiaan perehtymättömänä oli kuitenkin vaikea lähteä veikkailemaan sinkkubiisejä sillä potentiaalia löytyi niin monesta. Yleisön reaktiosta päätellen keikan loppupuolen (Do the) Shämäläin oli kyllä pakko olla yksi hiteistä.

Samaan aikaan kun itse tuulettelin miten tää toimii piti kaverilta tarkistaa kestääkö varmasti koko setin, aika kärsivältä kun näytti. Rumpalin siirtäessa lattiatomin erilleen ehdin jo kuvitella miten seuraavan biisin rummuttelut tapahtuisi vain sen tomin voimin lavan reunassa, mutta väärässä olin ja siitä alkoi illan tekniset takkuilut kun seuraavaksi kiippareiden kanssa oli myös jotain häikkää. Setti kuitenkin soitettiin kunnialla loppuun vaikka välillä vaikutti siltä että peli vihellettäisiin kesken poikki. No ensi kerralla tästä voi vain petrata sillä varmasti toistekin tulee keikalle lähdettyä. Hyvät biisit pelastaa paljon.

Ainoa mikä jätti HYESTHFAV?:n kohdalla hieman hölmistyneeksi oli se miten yleisöön ei otettu mitään kontaktia. En nyt tarkoita että bändeillä on velvoite höpötellä yhtä paljon mitä esim edeltänyt orkesteri tai sanoa lavalla yhtikäs mitään, mutta asia johon harvemmin edes kiinnitän huomiota jotenkin tällä kertaa korostui niin vahvasti, että tuli mieleen sisäänpäin kääntyneitä kengänkärkiä otsatukkansa alta tuijotteleva emoskidi. Vikan biisin jälkeen yleisö jaksoi vielä pitää meteliä jos saatais encoressa vielä jotain. Vastoinkäymiset huomioiden ei tullut yllätyksenä että that was it. Ei ole vaikea kuvitella, että lavan takana oltaisiin käyty mee sä, eiku sä -painia siitä kuka joutuu vielä menemään takaisin ja ilmoittamaan asian salin nälkäisille. Se nakki nasahti lopulta urkuristille.
Elokuun lisäys: vielä ei ole bändi osunut toistamiseen kohdalle vaikka kiitettävän ahkerasti keikka kyllä heille pukkaa eli one fine day. Sil aikaa kuuntelen keikalta hommattua levykäistä. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//

kiitos!

Have You Ever Seen The Jane Fonda Aerobic VHS?

+pertsalle kun kuvasit jotain videoita!

Juice Normaali: Murtuneet luut