Tein torstai-iltana paluun Helsingin Gloriaan
viime keväänä ihastuttaneelle Olohuoneklubille. Tällä kertaa tapahtuma oli ilmainen Taiteiden yön kunniaksi. Konsepti on edelleen sama, eli intiimeitä musahetkiä tyynyjen, sohvien ja räsymattojen keskellä. Uutuutena olivat suurimmaksi osaksi vegaaniset kahvilatuotteet, joita sai ostaa aulan puolelta. Peukku erityisesti vegaanisuudelle, mutta myös ylipäätään sille oivallukselle, että pitkän illan aikana on hyvä olla tarjolla muutakin kuin pelkkää henkistä ja nestemäistä ravintoa.
Mikko Sarvanne Hip Company & Beibi P
Olin musiikillisesti rajoittuneina teinivuosinani sitä mieltä, että jazzia on varmaan tosi kiva soittaa, mutta ei sitä kukaan jaksa kuunnella. Nyt kun olen vanhempi ja viisaampi, niin jazz kyllä uppoaa ihan mukavasti, vaikka en mikään suurkuluttaja olekaan. Tämä poppoo oli oikeastaan Helsingin reissuni suurin syy, sillä kovasti heidän meininkiään ja MUOVIBABYLON-lättyä on hehkutettu. Keikalla kuultiin muun muassa biisit
Ristille,
Amppari,
Vesi-ilmapallo ja
Iankaikkinen elämä. Spoken wordin ja jazzin yhdistelmä on erikoinen ja ainakin allekirjoittaneen mielestä väkisinkin "taiteellinen". Livenä haasteeksi osoittautui se, että koko paketin seuraaminen vaati julmettua keskittymistä. Tekstit ovat oivaltavia ja mielenkiintoisia, mutta nautin kuitenkin erityisesti kauniista instrumentaaliosuuksista, jotka olivat ihania hengähdystaukoja verbaalisen tykityksen keskellä. Bändi kiehtoo, mutta menee samalla myös snadisti yli. Arvostan omaperäisyyttä ja ymmärrän hypen, mutta en ole varma onko tällainen musa ihan täysin meikäläisen juttu. Taidan ottaa levyn vielä uudestaan käsittelyyn ja eksyä keikalle toistamiseen katsomaan miten homma toimii.
Tilhet, pajut ja muut
Odotin bändin ympärillä vallinneen hypen perusteella paljon enemmän, mutta kävi ilmi ettei tämä orkesteri ole meikäläisen juttu. Biisit olivat sinällään ihan jees, mutta kovin tyylipuhtaasta ja suoraviivaisesta laulusta puuttui särmää, joka olisi tuonut persoonallisuutta peliin. Kaiken kaikkiaan liian hajutonta ja mautonta musaa mun makuun. Onneksi paikalla oli runsain määrin tyyppejä, jotka pitivät tunnelmaa yllä ja diggailivat täysillä. Kaikkea hyvää bändille, vaikka meidän polkumme tuskin enää kohtaavat ainakaan tarkoituksellisesti.
Antti Pouta
Ei voi sanoa, että meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mitään ei edes mennyt sisälle asti. Gloria oli tässä vaiheessa iltaa ääriään myöten täynnä ja keskustelusta aiheutunut möly kasvoi niin kovaksi, että musiikkiin keskittyminen oli täysin mahdotonta. Hölinä yhdistettynä suht epäselvästi artikuloivaan artistiin ei johtanut mihinkään muuhun kuin armottomaan kakofoniaan. Keikka kului kavereiden kanssa jutellessa, koska niin kaikki muutkin tekivät. Setin loppupuolella lavalle hypännyt naissolisti rauhoitti jengiä hieman ja naisääni toi ylipäätään Poudan musiikkiin huomattavasti enemmän erilaisia sävyjä. Olohuoneklubin syvin olemus kuitenkin katosi tämän keikan ajaksi täysin. Koen Olohuoneklubin paikaksi, jonne ihmiset tulevat todella kuuntelemaan musiikkia ja syventymään siihen, eivätkä puhumaan sen päälle. Poudan biisit hukkuivat auttamatta hälinän alle toimittamaan taustamusiikin virkaa.
Kalevauva.fi
Kesti hetken tajuta, että syy jäätävään ihmispaljouteen oli juuri Kalevauva.fi ja pakko myöntää, että olihan tämä keikka täyttä kultaa. Bändi ammentaa folk-henkisten biisiensä nimet ja lyriikat aivopierujen aarreaitasta eli Vauva.fi-keskustelufoorumilta. Konsepti on kaikessa älyttömyydessään nerokas ja täysin hillitön, yleisö ulvoi naurusta säännöllisin väliajoin. Nauroin itsekin monta kertaa vedet silmissä ja suosikkibiisiksi nousi
Miten kauan sitä persettä on treenattava että tuloksia näkyy?. Epäilen tosin, että reagoisin samoihin biiseihin enää toistamiseen yhtä voimakkaasti. Hyvätkin läpät kuitenkin laimenevat ajan myötä, joten paikalla täytyy olla myös paljon uutta yleisöä, jotta nauru raikaa aina yhtä kuuluvasti. Suosittelen joka tapauksessa bändiin tutustumista kaikille, harvoin sitä on tarjolla näin hulvatonta menoa.
Yllätyspääesiintyjä: Samuli Putro
Kerrankin oma arvaus osui oikeaan, Putrohan sieltä putkahti! Keikkaa hehkutettiin comeback-keikkana, mutta nyt on pakko huomauttaa, että Putrohan on soittanut tänä vuonna kaksi keikkaa Tampereen Telakalla ja Jyväskylässä Yläkaupungin yössä. Salanimellä juu eli homman virallisuus jäi hieman vajaaksi, mutta kuitenkin. No mutta, Putro sopi Olohuoneklubin konseptiin loistavasti ja aiemmin hölissyt yleisö seurasi keikkaa intensiivisesti suut supussa. Levyllä Putron musiikki on valjua, mutta livetilanteessa asiat kääntyvät päälaelleen ja biisit heräävät eloon. Pidän myös siitä, että yleisön kanssa jutustellaan välispiikkien aikana ja vuorovaikutuksen jalon taidon Putro todella hallitsee.
Elämä on juhla- ja
Tavalliset hautajaiset- biisien kaltaiset hitit saivat äänekkäimmät suosionosoitukset, mutta itse tykkäilin hieman tuntemattomammista biiseistä kuten
Arktiseen limboon, Millon jätkät tulee ja
Älä huuda mulle. Uutta matskuakin kuultiin.
Valkoinen hetero on ollut niin vahvasti esillä, että lieneekö kyseessä seuraavan levyn nimikkobiisi.
Olohuoneklubi elää ja voi hyvin, vaikka illan tunnelma kärsi ajoittain tapahtuman maksuttomuudesta ja Taiteiden yön humalluttamista äänekkäistä ihmisistä. Ilmaistapahtumalla on kuitenkin myös positiiviset puolensa, sillä se madalsi varmasti monien kynnystä tulla paikalle. Olohuoneklubi sai takuulla monia uusia kannattajia ja se tulee eittämättä jatkamaan voittokulkuaan myös tänä syksynä. //
YYKAAHOOVEE
- juoksepoistytto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti