Isojen ja pienten lavojen Tiisu

Voi änkeröinen, kesä on kohta ohi! Sitä suuremmalla syyllä palatkaamme hetkeksi heinäkuun alkuun kuumimman festarikauden tiimellykseen.

Tiisu @ Ruisrock, Turku 9.7.2016

Tätä keikkaa odotin ja pelkäsin. Odotin, koska lempparipoppoo soittaisi ensimmäistä kertaa Ruisrockin legendaarisimmalla lavalla. Pelkäsin, koska telkkarikameroiden hampaisiin joutuminen oli väistämätöntä, hyi. Tiisun soundcheckin kumina kantautui Rantalavalta tuulen mukana Ruissalon pelloille ja mietin festarialuetta lähestyessäni, että onpas hommat nyt isoillaan. Bändin taustalakana oli hippasen ujo näky valtavalla ja korkealla lavalla. Se symboloi oikeastaan aika sympaattisella tavalla koko keikan luonnetta. Pieni orkesteri suuressa maailmassa! Keikka alkoi ennakkoon äänitetyllä intronauhalla, jolla esiteltiin hieman bändiä. Lavan sivuilla oleville ruuduille ilmestyi samaan aikaa livekuvaa merestä ja siellä lilluvasta uimalelusta. Ajattelin, että joku random festarivieras siellä vain temmeltää pumpattavan kaverinsa kanssa enkä kiinnittänyt siihen paljoa huomiota ennen kuin kävi ilmi, että lelun päällä istui vimmatusti rantaa kohti kauhova levylaulaja. Jos erikoisimmista sisääntuloista jaettaisiin jotain Emmoja tai vastaavia pokaaleja, niin Tiisu olisi vähintään ehdolla. Kun suolavettä valuva Henkka oli viimein kivunnut lauteille, niin ei siinä muuta kuin täysi hässäkkä käyntiin.

Jos Pihtiputaan mummo oli eksynyt Yle Areenaan livestreamin ääreen, niin oli varmaan ihmettelemistä, sillä bändissä oli jälleen kerran energiaa kuin pienessä ydinvoimalassa. Sinkkuelämää oli juuri julkaistu ja se esitettiin Ruissin keikalla ensimmäistä kertaa. Rekvisiittana toimi promokuvissakin nähty Tinder-ruutu, jonka ansiosta biisi jäi varmasti monien uusienkin kuulijoiden mieleen. Seuraavaksi oli vuorossa vähän tunnelmointia slovarin muodossa ja mietin, että näinköhän enemmän tai vähemmän krapulainen yleisö jaksaa keskittyä. Puheensorina voimistui voimistumistaan aina ensimmäiseen kertosäkeeseen saakka, kunnes "Ai sull on menkat?" tukki odotetusti kaikkien suut epäuskoisen naurunhörähdyksen saattelemana. Naisena mua hieman ärsyttää kuinka pöllämystyneen reaktion yksi säe ja varsinkin se yksi ainoa sana voi oikeastaan poikkeuksetta saada yleisössä aikaan (onhan nyt sentään vuosi 2016 ja silleen!), vaikka toisaalta biisin nerokkuus piilee tavallaan juuri siinä, ettei kukaan oleta parikymppisen jantterin laulavan menkoista. Aiheesta voisi paasata enemmänkin, mutta kenties joskus toiste. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että biisi sai kenties koko keikan vilpittömimmät ja raikuvimmat suosionosoitukset.

Herkistelyt sikseen ja uuteen nousuun. Napa villitsi ja sai varmasti myös taas lukuisat leuat loksahtamaan. Virtaset vaikutti myös olevan festariyleisöllä hyvin hallussa. Vaikka vauhtia ei puuttunut, niin kaikenlaiset pienet hankaluudet ja vastoinkäymiset aina henkseleiden hajoamisesta lähtien varjostivat keikkaa alusta loppuun. Kuka sillä aasilla ratsastaa lähti liikkeelle töksähdellen, koska kamat eivät toimineet toivotulla tavalla. Kaiken räimeen ja hulinan alta pystyi aistimaan turhautumisen siihen, että asiat eivät suju suunnitellusti. Melkoisen vakuuttavasti armoton harmitus kuitenkin pystyttiin lakaisemaan maton alle. Keikka päättyi Tähdet hymyilevät meille- ja Elämältä turpiin sain -biiseistä koostuvaan potpuriin ja ehdin jo saada slaagin kun luulin, että jonkun mielestä on hyvä idea sisällyttää 45 minuutin festarisettiin kaksi slovaria. Tähdet hymyilevät meille toimi kuitenkin vain lyhyenä introna turpasaunalle ja alkukauhistuksesta toivuttuani täytyi myöntää, että tosi toimivasti noinkin erilaiset biisit oltiin onnistuttu yhdistämään. Vähän kummalliselle keikalle saatiin vielä teemaan sopiva outo ja äkkipikainen päätös, kun aika vain loppui yksinkertaisesti kesken ja roudarit valtasivat lavan. Kaiken kaikkiaan yksi hämmentävimmistä Tiisu-keikoista mitä olen nähnyt.

Tiisu @ Pitkä kuuma kesä, Alppipuisto, Helsinki 10.7.2016

Olin tässä vaiheessa viikkoa festaroinnin uuvuttama raato (neljät festarit yhden viikon aikana, suosittelen ja samalla en todellakaan suosittele), joten kovin yksityiskohtaisia muistikuvia tästä keikasta ei päänuppiin syöpynyt. Muistan kuitenkin erittäin kirkkaasti keikan aikana vallinneen kokonaisvaltaisen hyvän olon tunteen sekä lavalla että yleisössä. Lähdin keikalta myös huomattavasti pirteämpänä kuin mitä olin sinne tullessani, joten jokin meni oikein. Lintsin kupeessa sijaitsevaan Alppipuistoon pykätty stage oli Ruissin Rantalavaan verrattuna kuin kärpäsen jätös, mutta kaikkien megalavojen jälkeen se tuntui pelkästään ihanalta ja rennolta. Eikä tarvinnut pelätä joutuvansa kesäkilojensa kanssa koko internetin töllättäväksi, siitäkin kovasti plussaa.

Tiisun keikoilla ei yleensä tarvitse tylsistyä ja tälläkin kertaa boogie oli vallan hengästyttävä. Biisien lisäksi tarjolla oli muun muassa sadetanssia, Rammstein-riffejä ja pyöräilyhetkiä. En ole vähään aikaan nauranut millään keikalla niin paljon kuin tällä, sadetanssin aikana taivuin suurin piirtein kolminkerroin ja reväytin naurulihakseni. Älyttömintä oli se, että tanssin jälkeen alkoi aikuisten oikeasti sataa!! Käsittämätöntä.

Parasta keikassa oli ehdottomasti vuorovaikutus yleisön kanssa, joka on ihan yleisestikin yksi Tiisun suurimmista vahvuuksista moniin muihin bändeihin verrattuna. Ajoittain kovinkin villin vuorovaikutuksen uhriksi joutui erään vanhemman herran sateenvarjo, mutta hän suhtautui omaisuutensa tuhoutumiseen vallan tyynesti ja lähinnä huvittuneesti. Olihan se musakin huikean hyvää jälleen kerran ja kiva, että settiin valikoitui taas vaihteeksi niitä vähän tuntemattomampia ja julkaisemattomia ralleja. Ruissin kaltaisilla isoilla festareilla levytetyn matskun ja sinkkujen esittäminen on kuitenkin asteen verran pakollisempaa kuin tällaisilla pienillä ilmaisfestareilla.

Viikonlopun keikat olivat kuin yö ja päivä. Ruississa olosuhteita vastaan kamppaillut ja ajoittain kompastellut bändi oli Alppipuistossa kuin kotonaan. Fiilis oli valloittavan vapautunut ja niin tiisumainen kun vaan olla ja voi. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö Tiisu pystyisi ottamaan haltuun niin isot kuin pienetkin lavat, mutta jälkimmäinen taitaa kuitenkin vielä tässä vaiheessa tuntua enemmän kodilta. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoisytto