Tänäänkin menee hyvin järkkäs Tavastialle kivan kasan bändejä 2v synttäreidensä kunniaksi! Vaikka elokuussa pitää nyt hieman hiljentää keikoillakäymisvauhtia niin tämä oli selkeä must attend happeninki. KOVA AJO
Missä ikinä liikutkin, jos olet onnistunut näkemään bändin livenä ennen kuin olet törmännyt Kova Ajo graffitteihin/töherryksiin katukuvassa/ojassa niin miten onnistuit siinä? Tre-Hki-Tre väliä tulee sahattua suht tiuhaan ja sillä reitillä altistuin tietämättäni ensimmäisen kerran tälle yhtyeelle. Setti oli jo hyvää vauhtia menossa kun ehdin Tavastialle. En ollut tutustunut Kova Ajoon ennakkoon ja odottelin rämisevää ja nopeeta rokketirollia, mutta bändi rullasi etiä päin kuin punk-versio MC Hammerista! Letkeetä ja hyvin jytisevää musiikkia.
Mutta sitten tulee se mutta. Laulajalla oli ihan liikaa asiaa koko keikan ajan. Näkee miten suu käy mutten kuitenkaan kuule mitään ja muistan tasan yhdestä kappaleesta edes jotain lyriikkaa (takaisin maalle hokema) kun muuten kaikesta sanotusta muodostui vain monotonista plaaplaaplaata. Jännä miten Ydinperheen keikoilla en tuohon ole kiinnittänyt mitään huomiota, sama persoona kun on kuitenkin mikin varressa. Parhaita hetkiä keikalla tarjosi biisien ne kohdat joissa laulua ei ollut mukana (stop! hammertime). Nämä osiot todellakin kelpasi sillä etenkin rymtiryhmä pääsi nyt erityisesti loistamaan. Harvemmin on yhtä aargh/hei tää toimii -splitti seurata keikkaa, joten pelkästään musiikkipuolen takia kyllä ihan mielläni kuitenkin näkisin Kova Ajon uudestaankin.
FLIPPIPUISTO
Keikka lähti käyntiin tiukasti biisillä jonka nimeä en tiedä, mutta joka on startannut muutkin Flippipuisto-keikat. Yllättäen heti perään seurasi youtubesinkkulohkaisu Operaatio Charlie Sheen joka alkaa keikka keikalta hyvällä tapaa olemaan vain yksi ralli muiden joukossa eikä the Flippipuisto biisi. Hetki meni prosessoida että eihän tää nyt voinu olla sama bändi minkä taannoin näki Bar Basessa, mutta olihan se kun tunnistin niitä biisejäkin. Jätkät psyykannu itseään huolella ennen Tavastian korkkausta tai treenikämpillä on viihdytty kesimääräistä enemmän, sillä tämä oli heittämällä paras veto mitä tältä bändiltä olen tähän mennessä nähnyt, hienoa siis havaita kehitystä.
Odottaessa yhtä tiettyä kappaletta asiaa helpotti biisien taustatarinoiden valottaminen lyhykäisesti ennen soittoa sen sijaan että vain tykitellään menemään. Kun asiat esitetään tiiviisti eikä sentään ihan jokaisessa mahdollisessa saumassa, ei keikan flowkaan pääse kärsimään. En kyllä tästä keikasta keksi mitään mieltä kaivertamaan jäänyttä. Eiku joo kitarasta katkeksi kieli, hui kamala eli ihan paska keikka!1 Jos Flippipuisto jatkaa tätä Tavastian rataa niin hyvä hyvä -no pressure guys.
KIVESVETO GO GO
Tässä vaiheessa iltaa porukka oli jo hyvin löytänyt paikalle ja jos katsoikin minkä verran yleisöä oli lavan välittömässä läheisyydessä ennen annettuja soittoaikoja, Kivesveto Go Go oli The Heartburnsin ohella illan odotetuin esiintyjä. Leppoisa on se adjektiivi mihin tiivistäisin tän keikan. Juu ei se meno tanssilattialla, siellä oli vilskettä ja kuhinaa. Yleistunnellmalta vain tuntui kuin kaikki tuntisivat toisensa ja mitäs tässä rupatellessa. En pysynyt kärryillä mille kaikelle setin aikana annettiin aplodit, varmaan vaan jatkuvasti bändille mutta mikäs siinä sillä ois helposti mennyt vaikka pääesiintyjästä sillä tatsilla.
Keikan aloitti Äiti Hei! ja vierailevana tähtenä lavalla oli Pertti Kurikan Nimipäivät yhtyeestä tuttu Kari Aalto. Muita kappaleita joita erittäin hataralla olevalla Kivarit-tietämyksellä tunnistin ja muistan oli ainakin Kirjasto, Asioita tapahtuu, Hypnoottismageettiset katseet josta videota yykaahooveen youtube-kanavalla sekä Tutti Frutti-levyn ihan törkeän koukuttava aloitusbiisi Tajuutsä Jätkä? Plus jotain kymmenen muutakin mutta tosiaan oma kuunteluperehdytys tapahtui suurimmaksi osaksi matkalla tälle keikalle ja siinä ajassa tietty tykästyin eniten niihin wanhempiin julkaisuihin joita ei enää fyysisesti voi haalia ellei oo hemmetisti massia = spotify it is. Yleisöstä kuului paljon biisitoivemylvintää ja ei kyllä hajua tartuttiinko yhteenkään, mutta mitä bändi soittikaan kyllä upposi kansaan kun lähes kaikki kappaleet saivat yhtä innostuneen vastaanoton.
Mulle tämä oli eka Kivari-keikka ja heti piti merkata kalenteriin toiveikkaana pari päivämäärää jolloin ois nastaa päästä ottamaan uusiksi. Sormet ristissä työvuoroja venatessa, on se vaan jännää jos edes yks tärppäis.
THE HEARTBURNS
Näin tän bändin ekaa kertaa vuonna kidneypapu..tai sitten en, sillä en siitä keikasta muista mitään, mutta kyllä The Heartburns sillä klubilla sillon soitti. Kiinnostus heräsi uudestaan viime vuoden puolella kaikkien keikkojen jäädessä kuitenkin muiden juttujen jalkoihin. Tänä vuonna tärppäsi Saksassa (edit: rapsaa sieltä nyt täällä!), tosin ne keikat oli kyllä hieman puolikkaita verrattuna mitä bändillä oli nyt Tavastian lavalla tarjottavana.
Innostuin heti alkuun kun bändi vei kamoja lavalle ja settilista oli paljon pidemmän näköinen mitä viimeksi. Toiveisiini vastattiin kun Cold Hell Below löytyi joukosta. Sitä tosin edelsi spiikki miten se biisi on syy siihen miksi The Heartburns lopettaa...hmm tiedä sitten mistä kulmasta tota pitäisi tulkita mutta ihan sama oli huisia kuulla kyseinen kappale livenä! Samat sanat muille Cold Hell Below seiskalta soitetuille ja tietenkin mun reissuanthemiksi muodostuneelle settivakiolle Retard on the Run.
Setin pituuteenkin saatin lavalta kommenttia "yleensä me soitetaan yksitoista biisiä, mutta nyt kolmetoista!" Yhtä juhlaa siis! Thinkin' 'bout Youn aikana yksi yleisön edustaja ei kirjaimellisesti pysynyt housuissaan (tai missään muissakaan vaatekappaleissa) kiivetessään lavalle ja hetken jo luulin että tässä meinataan stage daivata, mutta nope. Jokainen kokee musiikin eri tavalla ja jos menee tunteisiin niin hienoa että antaa sit vaan estoitta mennä (kunhan ei telo muita).
The Heartburns oli illan paras ja mitä tähän nyt muuta enää lisäämään. Ois kannattanut olla paikalla.
BISHOPS GREEN
Päätin ennen keikkaa, että jos pari ensimmäistä kappaletta ei räjäytä tajuntaa ja saa mua kysymään missä tämä bändi on ollut koko ikäni niin kotimatka alkaa kello yhden bussilla vs aamu neljän hujakoilla.
Pää ei räjähtänyt, mutta saatoin lähteä hyvin mielin menemään sillä Tavastialle jäi taakse hyvältä vaikuttava boogie paikalla olleiden Bishops Greenin ystävien ansiosta. Varmasti lämmitti ensimmäistä kertaa Suomessa keikalla olleen bändin mieltä kaikki ne yhteislauluun yltyneet ja mikrofonin nälkäiset fanit. Eiköhän ollut ihan jees tapa startata Euroopan kiertueen klubikeikat.
Otin videomatskuu ensimmäisestä biisistä, joka olikin sitten kaikista mitäänsanomattomin niistä neljästä-viidestä kipaleesta joiden aikana olin vielä mestoilla. Heti meinaa perässä seurasi just noita sing along kohtia omaavia veisuja, damn! Nice accent though. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti