Meripäivälauantain leidit

Lauantai 30.7. kului Kotkan Meripäivillä. Illan viimeistä poskettoman kovaa artistia venaillessa tuli todistettua myös Mira Luodin, Jannika B:n, Pariisin Kevään ja Antti Tuiskun korvaajaksi pikavauhtia pestatun Jukka Pojan keikat. Kaksi viimeisintä eivät ole meitsin tärykalvoja koskaan tuotannollaan hivelleet (Jukka Poika tosin otti tuuraajan roolin väkevästi haltuun, pointsit siitä!), mutta otan käsittelyyn iltapäivän ja alkuillan aikana lavaa hallussaan pitäneet ja ajatuksia herättäneet mimmit.

Mira Luoti @ Meripäivät, Kotka 30.7.2016

Kellon viisarit kutittelivat iltapäiväviittä, mutta festarialueelle oli roudaantunut vain kourallinen ihmisiä. Kyllä siihen mennessä suurin osa oli jo varmasti nukkunut edellisen illan meripäivädarran veks, joten en keksi väen vähyydelle muuta selitystä kuin artistin suhteellisen tuntemattoman tuotannon. Olen muutenkin ollut vähän ihmeissäni Miran festarirundin laajuudesta, koska biisejä on julkaistu vain viisi ja pitkäsoitto julkaistaan vasta ensi kuun puolenvälin tienoilla. Keikan ensimmäinen biisi oli levyn nimikkoraita Tunnelivisio. Sen ajan jaksoin keskittyä kunnolla, mutta setin toisesta biisistä lähtien keskittymiskyky alkoi herpaantua. Joukossa olivat luonnollisesti kaikki jo julkaistut biisit Puhu mulle hulluudesta, Lähiölaulu, Pinnan alla ja Musta laatikko. Viimeksi mainittu iskee kovaa, enkä voi ymmärtää miksei repertuaarista löydy enempää sen kaltaisia biisejä. Mira oli kuitenkin aina se PMMP:n räväkämpi puolisko, joten hissuttelevat ja rauhalliset soolobiisit eivät mielestäni vain yksinkertaisesti Miralle istu. Musta laatikko oli setin ainoa valopilkku, jonka aikana tunnelma sähköistyi ja huomioni kohdistui täysillä keikkaan. Kaikki muut biisit kuulostivatkin sitten keskenään aivan liian samanlaisilta eivätkä jääneet mieleen.

Kummastelin myös sitä, että yleisöä ei juuri motivoitu osallistumaan meininkeihin perinteisten käsien heilutushommien kautta tai muutenkaan. Artisti vaikutti itse olevan fiiliksissä biiseistään ja heilui lavalla milloin missäkin asennossa, mutta kun se innostus ei tartu yleisöön niin tunnelma jää aika etäiseksi ja valjuksi. Kaiken kaikkiaan keikasta jäi tosi mitäänsanomaton fiilis. Harmi. Annan tälle boogielle todennäköisesti vielä toisen mahdollisuuden levyn ilmestymisen jälkeen, mutta jos livemeno ei vakuuta niin harvoin jaksan innostua enää pelkästä levystä.

Jannika B @ Meripäivät, Kotka 30.7.2016

Sain ensimmäisen kosketuksen Jannika B:n musaan vuonna 2013, kun hän lämppäsi Adam Lambertia Hartwall Areenalla. Silloin mieleen jäivät lähinnä vaaleanpunainen tukka, tanssimuuvit ja haarniskamainen musta glitterhaalari. Kotkassa tukka oli jokseenkin ennallaan, mutta musa upposi meitsiin ihan eri tavalla kuin muutama vuosi sitten. Olin Miran keikan jäljiltä hieman horroksessa, mutta Jannikan napakka ja anteeksipyytelemätön läsnäolo piristi kummasti ja aloin seurata lavan tapahtumia mielenkiinnolla.

Keikan tunnelma oli välitön ja rento, artistin ja jengin välinen yhteys vaikutti syntyvän heti ensimmäisen rallin aikana. Tykkäsin siitä, kuinka yleisöön otettiin rohkeasti kontaktia juttelemalla vähän niitä näitä ja samalla taustoitettiin seuraavan biisin teemaa. Onnenpäivä ja Seuraavaan elämään olivat ainoat tutut biisit, joita osasin jopa vähän hoilata mukana, mutta kaikki muu olikin sitten uutta. Tykästyin varsinkin loistavan sanoman sisältävään Itseni herra-biisiin ja sitä on tullut festareiden jälkeen jonkin verran kuunneltua. Hulluksi onnesta oli myös varsin menevä poppiralli, sen tahtiin oli mukava hytkyä. Gigsi oli annos suoraviivaista, tanssittavaa ja kevyenoloista poppia, josta löytyi kuitenkin runsaasti syvempääkin sanomaa kunhan vain jaksoi kuunnella lyriikoita. Kerrassaan ihanasti kupliva piristysruiske lauantaipäivään. En pistä ollenkaan pahakseni, jos meitsin ja Jannikan keikkapolut vielä tulevaisuudessa kohtaavat. //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto