Lämppäribisnes vol. 6: Nikke Ankara

Nuo "varsinaiset" Alpha Omega Tourin postaukset ja rundia seuranneet muut keikat ovat vieneet niin paljon aikaa ja energiaa, että kiertueen lämppäri Nikke Ankara pääsee käsittelyyn vasta tässä vaiheessa. Hups? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja eihän rundin päättymisestä ole kuin kuukauden verran, heh.

Tunnustan, että en tiennyt tyypistä ennen kiertueen ensimmäistä keikkaa oikeastaan mitään muuta kuin nimen, kotikaupungin ja sen, että jonkinasteinen hype on ollut päällä jo vähän aikaa. Itse musiikista ei siis kuitenkaan ollut mitään hajua, ellei nyt jotain Robinin feattaamista lasketa. Omaan AO-kiertueohjelmaani sisältyi yhteensä kaksitoista keikkaa, joten päätin olla turvautumatta etukäteen Spotifyyn ja antaa liveboogien puhua. Kyllä ne biisit sitten matkan varrella tulisivat tutuiksi ilman ennakkokuunteluita.

Hämeenlinna 29.1.2016

Jyväskylä 5.2.2016

Ensimmäiset keikat menivät aika lailla vain meininkiä ihmetellessä, mutta heti tuli selväksi ettei Niken musa kyllä putoa meikäläisen laariin. Ymmärrän tavallaan kuitenkin mistä se viime aikoina vellonut hype juontaa juurensa ja onhan siinä perää. Vaikka itse musa ei juuri iske, niin en voi millään levelillä kieltää etteikö räppääminen suju paremmin kuin hyvin. Eihän tyypillä hitto vieköön ole edes varsinaista tuplaajaa, jos dj:n yksittäiset taustamölyt jätetään huomiotta. Toisin sanoen suu käy nopeammin kuin monella muulla suomalaisella räppärillä ilman, että ääntäminen kärsii ja puhe muuttuu epäselväksi puuroksi. Pisteet siitä ehdottomasti. Eniten hämmennystä mussa aiheuttaa biisien tyyli verrattuna artistin imagoon, joka on ainakin promokuvien perusteella suht synkähkö ja ehkä himpun verran vakavakin. Sitten kun musa lähtee soimaan, niin sieltä tuleekin sellaista mukavaa lallattelua. Siis mitä? Kaveri sanoi osuvasti, että Ankaran musasta tulee mieleen Ruisrock, Rantalava ja 28 asteen helle. Ei se huono juttu ole, mutta tuntuu oudolta kun odottaa jotain ihan muuta.

Lahti 6.2.2016

Lahti 6.2.2016

Settilista pysyi lähes muuttumattomana koko rundin. Kuopion keikalla tosin lavalla vieraili Evelina ja Niken omasta setistä jäi sen seurauksena yksi biisi uupumaan. Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta keikoilla kuultiin Bang bang, Perjantai 13., Rullaa, En tiiä sun nimee, Spesiaali, Värifilmi ja Koska sä eroot. Odotetusti erittäin sinkkupainotteinen setti siis. Koko rundin isoin huumoripläjäys oli En tiiä sun nimee -biisissä feattaavan ja lähes jokaisella keikalla mukana olleen Ollien lavalla koikkelehtiminen. Olimme rundin ensimmäisellä keikalla vähän taaempana kuin yleensä ja Ollien pyöriessä lavalla mietin, että mikä helvetti tässä hommassa nyt on jotenkin tosi vinksallaan. Hetken päästä tajusin, että jätkä vetää playbackina. Huh huh. Niken suvereeniin räppäämiseen verrattuna todella yksinkertaisen kertsin ja muutamien taustaähinöiden vetäminen 99 prosenttisesti taustanauhan voimin oli aivan uskomattoman koomista ja vei täysin huomion varsinaisesta biisistä. Ollie ei ollut Lapin keikoilla ja vasta siellä pystyin keskittymään olennaiseen ja todella kuulin ensimmäistä kertaa kyseisen biisin.

Kuopio 12.2.2016

Tampere 13.2.2016

Rundilla kuulluista biiseistä on pakko nostaa vielä erikseen esiin Värifilmi. Se on Niken biiseistä ainoa, joka meitsiinkin aidosti kolahtaa. Siinä biisissä on juuri sitä henkeä ja tunnelmaa, jollaista oletin löytyvän Niken koko tuotannosta. Koskettava ja henkilökohtainen (kenties henkilökohtaisin?) biisi, jossa on mielestäni hieno sanoma ja tarina. Värifilmiä odotin aina eniten, se oli kiistatta lämppärisetin kohokohta. Yleisön reaktiot olivat melko tasaisia läpi rundin, mikä ei sinänsä ole yllättävää, koska lämppäriin harvoin suhtaudutaan samalla intensiteetillä kuin pääesiintyjään. Ylivoimaisesti eniten yllätti täysin jäässä ollut yleisö Lahdessa, mikä ei vain käynyt järkeen kun kyseessä oli kuitenkin Niken kotikaupunki. Se kummastuttaa edelleen. Kovemman luokan innostusta oli puolestaan havaittavissa ainakin Lappeenrannassa, Mikkelissä ja Jyväskylässä.
Nikke oli mielestäni kyllä loppujen lopuksi hyvä valinta kiertueen lämppäriksi. Homma tuli ainakin tutuksi tällaisellekin tyypille, joka ei Jaren touhujen seuraamisen lisäksi kovin paljoa suomiräppimaailmassa hengaile.

Rovaniemi 19.2.2016

Summa summarum, vaikka Ankaran musa ei yleisesti ottaen meikäläiseen oikein uppoa niin en ihmettele, että toisiin kolahtaa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Nikke pääsee vielä omassa musagenressään pitkälle.

- juoksepoistytto

Alpha Omega Tourin keikkakohtaiset rapsat:
Helsinki 26.2.2016
Rovaniemi 19.2.2016 ja Oulu 20.2.2016
Kuopio 12.2.2016 ja Tampere 13.2.2016
Jyväskylä 5.2.2016 ja Lahti 6.2.2016
Hämeenlinna 29.1.2016 ja Mikkeli 30.1.2016
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 8.1.2016 ja Turku 9.1.2016

Valot sammuu

Grande finale ja hommat isoillaan.

Cheek @ Hartwall Areena, Helsinki 26.2.2016

Hartsu oli yksi niistä paikoista, joissa en ajatellut kohtaavani ongelmia järjestäjien taholta. No, siellähän kusi sitten ihan kaikki ja hetken jo luulin, että kiertueen vika keikka joudutaan katsomaan ensimmäisen tavoin jostain miksauskopin perukoilta. Hommat menivät kuitenkin loppujen lopuksi nappiin, vaikka sain kyllä sen parinkymmenen minuutin aikana sydämentykytyksiä koko vuoden edestä.

Fiilis oli alusta lähtien älyttömän hyvä. Ajattelin, että haikeutta olisi ollut vähän enemmän ilmassa, mutta ei kyllä itselläkään ollut yhtään vetistelyfiilis vaan ennemminkin päinvastoin. Alpha Omegalla aloitettiin tuttuun tapaan ja kaveriksi heti perään aina päräyttävä Kuka muu muka. Lapissa vierailijoiden suhteen oli niukat ajat, mutta Hartsulla saatiin odotetusti kunnon tykitystä. Vähän pelkäsin, että kröhöm suuri suosikkini Kasmir olisi täällä, mutta Makee ja selkee vedettiin ilman feattaajaa niin kuin ennenkin, kiitos siitä. Kirjoittelin rundin ensimmäisen viikonlopun jälkeen, että olisipa siistiä, jos Leveellä kuultaisiin vielä toistamiseen Hartsulla. Kuultiinhan se, vaikka tällä kertaa paikalla oli vain kaksi kolmasosaa Kapasiteettiyksiköstä, koska Uniikki huiteli muualla. Harmi sinänsä, mutta oli silti kiva kuulla yksi uuden levyn suosikkibiiseistä vielä kerran livenä, sillä aika harvinaista herkkuahan tuo on ja jos tälle keikalle jotain spessua haluttiin lisätä niin hyvä, että valinta osui teeman mukaisesti nimenomaan Alpha Omegalla olevaan biisiin eikä vanhoihin hitteihin. Leijonan kita sylkäisi seuraavaksi ulos Elastisen ja Profeetat vedettiin vähintään yhtä komeasti kuin taannoin Hakametsässä.

Yasmine Yamajako oli jälleen paikalla, samoin useampaan otteeseen kiertueen aikana lavalla nähty Diandra ja Fiiliksissä oli jälleen kova. Biisiin oli upotettu nyt vähän lisäpaukkuja ja ilotulitteita, joiden ansiosta taisi pari lyöntiä jäädä välistä. En kuitenkaan aavistanut, että kohta olisi nitroille tarvetta. Illan ja oikeastaan koko rundin suurin ylläripylläri oli Anna mä meen ja, jumalauta, Jonne Aaron! Kyllä siinä sai hetken silmiä hieroa, hitto sentään! Jännä kuinka sitä pystyykin taantumaan noin puolessa sekunnissa taas 16-vuotiaan Negative-fanin tasolle, mutta se oli ihanaa. (Iiiiik!) Kannatti selvästi raivota about koko kiertueen ajan nykyisen iskelmäviiksijonnen saamattomuutta, sillä viesti meni näköjään telepaattisesti perille. Jenni Vartiainen tuli heti perään feattaamaan Kyyneleet ja oli oma vähän pliisu itsensä, mutta mikäs siinä vuodatellessa (J)onnen kyyneleitä.

En ole ollut Hartsulla pariin vuoteen ja olin unohtanut kuinka paljon kokoa kyseisellä mestalla oikein onkaan. Parempi mies ja Keinu vietiin kirjaimellisesti ihan uusille leveleille häkkyrän keikkuessa aikuisten oikeasti korkealla ja sitä liikuttavat kiskotkin päättyivät vasta puolessa välissä kenttää. Hommat totisesti isoillaan. Kiertueen viimeiset iltamat eivät tosiaan aiheuttaneet meikässä mitään yleistä pillitysfiilistä, mutta tunsin vähän haikeutta joitain tiettyjä biisejä kohtaan, esimerkkeinä Alpha Omega ja Valot sammuu. Festarisettiin ne tuskin eksyvät, joten saa nähdä missä niitä enää livenä kuulee tai kuuleeko ollenkaan. Lopussa päästiin vielä kunnolla pomppimaan, koska Sokka. Oi oi. Ennen viimeistä biisiä selvisi, että Alpha Omega on myynyt kolminkertaista ja Kuka muu muka kahdeksankertaista(!) platinaa, aika perkeleen siistiä! Platinalättyjen pällistelemisen jälkeen ohjelmassa oli vielä Timantit. Se oli tunteikas ja ihana lopetus keikalle, jengi hoilasi täysillä mukana.

Suuntasimme keikan jälkeen vielä Apolloon ja illan kruunasi ehdottomasti vähän tavallista pidempi jatkosetti, joka päättyi Sokkaan. Hih, harvemmin sitä saa tuplasokkaa yhden illan aikana, olipa luksusta ja paras tapa päättää mieletön rundi! <3 Näihin kahteen kuukauteen mahtui omalta osaltani 11 kaupunkia, 12 keikkaa ja vähän vajaa 6000 kilsaa. Ei huono. Festarikesää koskien olisi yksi kysymys: Joko mennään?

ps. Iso kiitos kaikille, jotka on antanut kivaa palautetta blogista AO-rundin aikana! Lämmittää mieltä kovasti. Pysykäähän kyydissä kesälläkin, pus!

- juoksepoistytto

Rapsat aiemmilta Alpha Omega Tourin gigseiltä:
Rovaniemi 19.2. ja Oulu 20.2.
Kuopio 12.2. ja Tampere 13.2.
Jyväskylä 5.2. ja Lahti 6.2.
Hämeenlinna 29.1. ja Mikkeli 30.1.
Lappeenranta 22.1.
Helsinki 8.1. ja Turku 9.1.

yykaahoovee feisbuuk

Jos haluu saada on pakko antaa

Lopun alku, eli toisin sanoen kiertueen viimeinen kokonainen viikonloppu! Nyt kertyi ylivoimaisesti eniten kilometrejä ja pehva kului vuorotellen junan ja bussin penkissä. Puuh.

Cheek @ Lappi Areena, Rovaniemi 19.2.2016

VR oli ajoissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, vau! Kaupan kautta hostellille, sitten puhelin kouraan ja Google Mapsin avustuksella eksyminen illan pelipaikalle eli Lappi Areenalle. Mahtoikohan kyseessä olla pienin halli tällä kiertueella, koska mesta ainakin tuntui ja näytti silmämääräisesti tosi miniltä. Ajattelin, että täällähän varmaan saadaan hyvät pirskeet pystyyn. Bändillä ja muilla lavalla hilluneilla tyypeiltä oli hymy herkässä, positiivisuutta ja riehakkuutta ei siis siltä suunnalta ainakaan puuttunut.

Mutta sitten tulee se surullisen kuuluisa mutta. Lavalla vallinneen loistavan ja säkenöivän energian takia turhautti ja otti aivan infernaalisesti päähän, että yleisö oli suoraan sanottuna sysipaska joitain yksittäisiä poikkeustapauksia lukuunottamatta. Lapin kansaa kohtaan oli aika korkeat odotukset, joten kyllä siinä käyrät nousee kun halli onkin täynnä zombeja. Siis oikeasti mitä perskelettä?!! Toki kaikki nauttivat musiikista omalla tavallaan, mutta harvemmin niitä kädet puuskassa seisovia möllyköitä fiilistelijöitä siunaantuu yhteen jäähalliin noin paljon.

Äh. Jaren ja kumppaneiden läpi keikan tarjoama positiivinen fiilis meni suoraan sanottuna ihan helvetin hukkaan tällaiselle yleisölle, joka ei jostain käsittämättömästä syystä suostunut tarttumaan siihen ja heijastamaan sitä takaisin. Tehkää oikeasti itsellenne palvelus ja jättäkää se ikuinen elämänkumppaninne hra tahi rva Itsehillintä viettämään rauhallista koti-iltaa jonkun paskan romanttisen komedian parissa kun lähdette keikalle. Keikalla kuuluu olla elossa ja näyttää se. Joku tärkeä tyyppi keksi kai joskus nimittää sitä vuorovaikutukseksi. En ole vielä koskaan tavannut sellaista artistia, joka ei olisi ollut täpinöissään tai otettu siitä, että joraan about räkä poskella. Se on suurin kohteliaisuus mitä artistille voi antaa, mutta valitettavan monet keikoilla kävijät eivät sitä tunnu ymmärtävän. Erästä tamperelaista punk-bändiä lainatakseni, onko sulla lupa pitää kivaa? Sen luvan hankkiminen on tosi iisiä, ei tartte montaa lomaketta täyttää. Vahva suositus.

Keikan jälkeen kävimme äkkiä Lordi-aukiolla tuhahtelemassa ("Siis onks tää muka se?") ennen kuin suuntasimme Dorikseen jatkoille. Jos jengin käytös keikalla jätti toivomisen varaa niin Doriksessa olikin sitten tosi hyvä boogie, kumma kyllä. Ironista sinänsä, että Rollon reissusta jäivät päällimmäisenä mieleen juuri jatkot. Löysin tiskiltä hilpeän ystäväni Happy Joen ja keikkakamullekin saatiin sopivaa lientä händyyn. Jare käväisi tuttuun tapaan vetämässä muutaman biisin, olisiko ollut Kuka muu muka, Chekkonen ja Timantit. Muikean minisetin jälkeen sitten hengailtiin ja tanssahdeltiin hymyssä suin pilkkuun asti. Käyn harvemmin (= en ikinä) baareissa pelkästään tanssimisen ja ryybbäämisen takia, mutta tällä kertaa Doriksessa pyöriminen kuitenkin oli aikuisten oikeasti tosi kivaa, joten siinä suhteessa Rollo yllätti. Erästä helsinkiläistä punk-bändiä lainatakseni, ees jotain positiivista!

Cheek @ Energia-areena, Oulu 20.2.2016

Aamuinen olotila oli yllättävän siedettävä ja sitten olikin jo aika hypätä Onnibussin kyytiin ja ottaa suunnaksi Oulu. Jumalaton säätäminen oli jälleen kerran päivän sana, mutta hallille ehdittiin tarpeeksi ajoissa kaikesta huolimatta. Rollon yleisöfiaskon jälkeen paremmaksi paneminen ei ollut kauhean haastavaa, mutta Oulu oikeasti rokkasi ihan tosissaan, luojan kiitos!

Vierailevilla tähdillä ei pohjoisessa kovin paljoa juhlittu ja en kyllä odottanutkaan, että mukana olisi yhtä paljon porukkaa kuin etelän keikoilla. Messissä olivat tuttuun tapaan Yasmine ja Ilta, mutta vähän erikoismaustetta toi Suvi Teräsniska, joka oli siis mukana sekä Rollossa että omassa kotikylässään Oulussa. Biisi oli tietysti Kyyneleet, jossa on feattaaja vaihtunut tiuhaan tahtiin kiertueen aikana ja se on kyllä kiva tapa saada vähän paikallista väriä keikoille. Suvin versio ei päässyt ihan sinne omaan top kakkoseen, mutta hienolta kuulosti eniveis. Pakko kehua tässä vaiheessa myös bändiä, jossa on kyllä älyttömän kovia tyyppejä soitinten varressa varmistamassa, että mekkala on laadukasta. Vaikka koko bändi on huikea, niin Mikko Sirén saa multa aina kovimmat aplodit. Miten rautaisesti joku voikaan kannuja paukuttaa! Olen seuraillut jäbän touhuja siitä lähtien kun hän hyppäsi Apocalyptican messiin ja meno ei ole vuosien varrella hidastunut yhtään, päinvastoin.

Ajatus rundin päättymisestä oli ainakin itselläni jo vahvasti takaraivossa kolkuttelemassa ja se pisti vähän mietteliääksi. Ei pohjoiseen kuitenkaan pillittämään tultu, joten koitin olla ajattelematta liikoja ja vetää niin kovaa kuin mahdollista kun siihen oli vielä mahdollisuus. Makee ja selkee on noussut kiertueen edetessä meikäläisen ehdottomien livesuosikkien joukkoon, oi olisipa se kesällä myös festarisetissä! Se on just niin täydellinen rentoilu- ja fiilistelybiisi kuumiin kesäpäiviin (joista sitten kollektiivisesti unelmoidaan kun hillutaan jokaisella festarilla polviin asti kurassa ja kertakäyttösadetakki päällä). Ylipäätään oli todella hauska ja rento keikka ja ennen kaikkea niiiin paljon parempi meininki yleisössä kuin edellisenä iltana. Nillitän nyt ihan satasella tuosta Rollosta, I know, mutta se jengi on sen kyllä ansainnut. Oli jotenkin todella huojentavaa, ettei Oulussa tarvinnut kiristellä hampaitaan ameebayleisön takia vaan pystyi keskittymään täysillä keikkaan, jes!

Jos tämä oli lopun alkua niin ylihuomenna olisi sitten vielä ohjelmassa se The End eli Hartwall, hui!

- juoksepoistytto

Höpötykset aiemmilta Alpha Omega Tourin keikoilta:
Kuopio 12.2. ja Tampere 13.2.
Jyväskylä 5.2. ja Lahti 6.2.
Hämeenlinna 29.1. ja Mikkeli 30.1.
Lappeenranta 22.1.
Helsinki 8.1. ja Turku 9.1.

yykaahoovee FB

Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkää

Tässähän meinaa tulla jo vähän suru puseroon, kun kiertueen loppu alkaa uhkaavasti häämöttämään. Sen kunniaksi onkin aiheellista laittaa vielä vähän isompi vaihde päälle, haudassa ehtii sitten himmailla. Kuvien laadulla ei tässäkään postauksessa voi juhlia, mutta sorry not sorry, koska kämäiset kuvat tarkoittavat yleensä sitä että keikka oli hyvä. 

Cheek @ Jäähalli, Kuopio 12.2.2016

Uumoilin, että Kuopiossa voisi olla ihan kunnollinen boogie ja hallilla olikin kiitettävän pitkät jonot kun tulimme mestoille. Aavistukset osuivat oikeaan, yleisö oli kuin olikin parasta A-ryhmää! Ja oli siellä lavallakin ihan mukiinmeneviä tyyppejä.

Jos edellinen viikonloppu meni jonkun tilapäisen mielenhäiriön kourissa slovareita fiilistellen niin tällä kertaa pääsin taas kunnon party zoneen, ai että. Eikä ollenkaan haitannut, että koko halli oli yhtä innokkaasti mukana. Olen todennut jo aiemmin, että Flexaa on vaan niin törkeän kova biisi, mutta sanonpahan vielä kerran uudestaan! Sitten vielä Makee ja selkee, Liekeissä, Jippikayjei, Me ollaan ne... Voisin luukuttaa noita biisejä maailman tappiin asti. Aika kului jotenkin super nopeasti, kaksi tuntia tuntui suurin piirtein puolelta tunnilta. Sehän nyt tarkoittaa vain sitä, että kivaa oli, mutta silti harmittaa ettei niitä hetkiä voi purkittaa ja viedä mukanaan kotiin.

Tällä kertaa Jenni Vartiainen kävi feattaamassa Kyyneleet. Kuopiossa kun oltiin niin se ei tullut kyllä millään tasolla yllätyksenä, toisin kuin edellisenä viikonloppuna lavalla pyörähtänyt ja jalat alta vienyt kuningatar Chisu. Voisin käydä ryöstöretkellä Jennin vaatekaapilla, mutta artistina tyyppi ei ole koskaan muhun etäisen olemuksensa takia iskenyt. Siinä naisessa ei vain ole yhtään tarttumapintaa. No mutta, ihan kaunis versio saatiin aikaan Kyyneleistä tälläkin kokoonpanolla, ei siinä mitään. Jennin lisäksi messissä olivat tietysti rundin vakioleidit Yasmine Yamajako sekä Sillat aina tunteikkaasti tulkitseva Ilta. Sillat on kivunnut hitaasti mutta varmasti suosikkislovareideni joukkoon, biisi toimii niin hienosti livenä.

Hyvää fiilistä riitti keikan jälkeen ja vielä ei nukuttanut, joten kävimme ensimmäistä kertaa haistelemassa virallisten jatkobileiden meininkiä Kuopion Ilonassa. Itselle keikat ovat ilman muuta aina se The Juttu, mutta kiva, että tällaisetkin bailut on jaksettu jokaisessa keikkakaupungissa järjestää. Ilonassa ainakin oli sen verran paljon porukkaa, että monet tuntuvat tätä järjestelyä arvostavan. Kovin kauaa emme ehtineet hillua, koska edessä oli aikainen herätys.

Cheek @ Hakametsän jäähalli, Tampere 13.2.2016

Herätyskello pirisi 07.00 ja siitä sitten onnibusseiltiin Tampesteriin neljän tunnin yöunien voimin. Ylivoimaisesti paras juttu Tampereen keikasssa oli se, että kotiin oli jonkun perus 500 kilometrin sijasta about kuuden kilsan matka. Kerrassaan mukavaa vaihtelua. Hakametsässä taidettiin repäistä tähän mennessä kiertueen pisin jonotus ja olipa muuten pitkästä aikaa helvetin kylmä, brrr. Rollon ja Oulun ilmoja odotellessa...

Keikan kulku biisilistoineen alkaa olla jo enemmän ja vähemmän selkärangassa, samoin kiertueleffan vuorosanat, heh. Suurimmalle osalle ihmisistä kiertäminen näyttäytyy järjettömänä puuhana juuri sen takia, että "sehän on se ihan sama show viikonlopusta toiseen". Huoh. On periaatteessa, mutta käytännössä ei sinne päinkään, koska jokainen keikka on erilainen and all that jazz. Siitä huolimatta tutun käsikirjoituksen ajoittainen rikkominen on tervetullutta ja tällä kertaa saatiin makoisa ylläripylläri. Elastinen tuli keikan alkupuolella vetämään Jaren kanssa Profeetat, olipa siistiä ja täysin odottamatonta, jee! Ylläribiisistä sai vielä vähän lisävirtaa riehumiseen ja loppukeikka meni tuttuun tapaan heiluen.

Savolaiset olivat ottaneet homman niin mallikkaasti haltuun, että toivoin ettei oma kotikaupunkini jäisi ihan totaalisesti kalakukkojen jalkoihin. Kävi ilmi, että kyllä me tamperelaisetkin osataan, mutta Kuopio-levelille ei ylletty vaikka kiitettävää hurmosta oli ilmassa. Chekkonen tosin lähti aiiika kivasti, joka nyt on vain ja ainoastaan aiheellista kun kyseisen biisin ensiesitys sattui olemaan Blockfesteillä. Olisi lievästi sanottuna hävettänyt, jos kaikki olisivat olleet ihan tuppisuina. Jenni Vartiainen oli mukana täälläkin ja nähtiinpä lavalla taas myös Diandra, joka ei Kuopiossa ollut. Parempi mies ja Keinu olivat tällä kertaa tavallista majesteettisempia häkkyrän noustessa korkeammalle kuin mitä viime aikoina ollaan totuttu näkemään. Hieno ja vangitseva tunnelma.

Kun noiden jatkojenkin makuun kerran Kuopiossa päästiin (ja sunnuntaiaamuna ei tarvinnut herätä seiskalta), niin päätimme pyörähtää sitten myös Fat Ladyssa, kavereiden kesken Fättärissä. Paikka oli melkoisen täynnä ja jumalauta mihin kännimyllytykseen tanssilattialle eksyessään pääsi, huh huh. Pari tuntia saatiin vierähtämään, mutta siinä vaiheessa kun haluaa vetää jokaista polulle osuvaa tuuppijaa ja mongertajaa lättyyn niin on parempi lähteä tutimaan.

Jos viikonlopuista puhutaan niin Hämptön ja Mikkeli pitävät edelleen ykkössijaa, mutta kyllä Kuopion ja Tampereen kombo tulee heti hyvänä kakkosena perässä. Ei hopea ole häpeä ja silleen. Ylihuomenna pakataan toppahousut reppuun mukaan ja otetaan pitkästä aikaa suunnaksi Lappi, oi oi!

- juoksepoistytto

Tarinat aiemmilta AO Tourin keikoilta:
Jyväskylä 5.2.2016 ja Lahti 6.2.2016
Hämeenlinna 29.1.2016 ja Mikkeli 30.1.2016
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 8.1.2016 ja Turku 9.1.2016

+ yykaahoovee Feisbuuk & Insta

Jos tänään voisin olla vaan ja vähän nauttii

Alkuviikon teema on ollut "minä vastaan koko fakin maailma". About kaikki on hajoillut käsiin kuvankäsittelyohjelmasta lähtien, mutta sainpahan tämän postauksen pihalle ennen tulevan weekendin keikkoja perrrrkele.

Cheek @ Synergia Areena, Jyväskylä 5.2.2016

Jyväskylään roudaannuin keskenäni keikkakamun huidellessa muualla. Vip-jonon löytämiseen meni suurin piirtein sata vuotta, koska se oli sijoitettu kivasti normaalin kenttäjonon viereen ja laitettu vielä kaiken päälle kulkemaan eri suuntaan toisen jonon kanssa. Kätevää. Lisäksi olin koko päivän arponut jäänkö taaemmas vai en, koska keikan jälkeen tulisi olemaan hoppu viimeiseen bussiin. No, päädyin eturiviin kun en oikein muuallakaan osaa olla ja aina nyt muutaman kilsan jaksaa juosta. Sain kyllä ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun keikan alku myöhästyi vajaat kymmenen minuuttia, mutta onneksi ei sen enempää.
Ennen keikkaa paikalla pyöri suht innokkaita toimittajia ja päädyin myös kyseisten olioiden hampaisiin. Toimittaja kyseli, että monesko keikka tämä mahtaa olla ja vastaukseni perusteella jatkokysymys oli, että onko mullakin se lippu, joka sisältää kaikki keikat. Myönteinen vastaus kummastutti takanani ollutta tyyppiä jonkun verran, sillä reaktio oli "Herranjumala!". Heh, terkkuja!

Mutta mitäpäs tästä keikasta sitten höpöttelisi. Edellinen viikonloppu oli niin siisti, että samoille leveleille pääseminen olisi aika kova haaste. Kyllä Hämptön ja Mikkeli ovat edelleen meikän listan kärjessä, mutta messevä meininki Jyväskylässäkin saatiin aikaiseksi. Oli tosi pirteä fiilis läpi keikan, ei tullut yhtäkään lässähdystä missään vaiheessa. Tällä kertaa Flexaa oli erityisherkkua, sen aikana oli älyttömän letkeä tunnelma. Se saa muutenkin meikäläisen jalat vipattamaan joka kerta enemmän ja enemmän, olen jotenkin sisäistänyt sen biisin kunnolla vasta tällä kiertueella.

Hyväntuulisuuden lisäksi itselleni jäi keikasta päällimmäisenä mieleen Keinu. Olin tällä kertaa jotenkin todella herkillä ja jossain vaiheessa tuntui, että jopa kyynelkanavat voisivat aueta jos vain olisin antanut tulla. Hillitsin kuitenkin itseni, enkä vähiten sen takia että mestoilla tosiaan oli niin paljon kuvaajia ja median edustajia. Olisin takuulla joutunut jonkun kyynelhimoisen kameraihmisen saaliiksi jos olisin alkanut vollottamaan.

Lähdin areenalta kuin telkkä pöntöstä ja kipitin kovaa vauhtia Matkakeskukselle, missä bussi vielä onneksi odotti. Inhotti tosin lähteä vipeltämään kun bändi vielä soitteli viimeisiä sointuja. Älkää lapset ottako mallia, on epäkohteliasta ja typerää poistua paikalta kun lavalla vielä tapahtuu.

Cheek @ Isku Areena, Lahti 6.2.2016

Tämä oli kyllä joku outojen sisäänkäyntien viikonloppu, Isku Areenalla oli vielä astetta hämärämpi järjestely kuin Jyväskylässä. Katsomoihin, meet&greettiin ja dinnerille mentiin ihan normaaleista sisäänkäynneistä, mutta kenttälippujen omistajien ovi näytti autotallin/rahtihallin ovelta. Epäilyttävästä ympäristöstä huolimatta kyllä siitä sitten ihan sisään päästiin ja yllättäen samoille superpaikoille kuin Mikkelissä, aikamoista. Lahdessa kun oltiin niin kummallisuuksilta ei taaskaan vältytty, tällä kertaa päästiin festaritunnelmaan keskellä talvea. Kentällä oli tähän mennessä kiertueen suurin annari ja ennen kaikkea bajamajoja! Hahaha.

 

Ajattelin, että nyt on saletisti Nikke Ankaran setistä lähtien kova meininki. Se olikin sitten aika kova sokki, kun about kolme ihmistä huusi ja neljä taputti kun Nikke spiikattiin lavalle. Hitto, että kylmäsi! Meininki parani vähän setin edetessä, mutta toooosi vähän ottaen huomioon, että kyseessä oli tyypin kotikaupunki. Siinä sitten pureskeltiin kynsiä ja kauhisteltiin, että mitä jos sama homma jatkuu myös Jaren keikan aikana. Pelko oli onneksi turha, sillä Jaren astellessa lavalle areena heräsi horroksesta. Pakko mainita, että monet bändit ovat ainakin omien kokemusteni perusteella ihan lumilapionvarsi perseessä kotipaikkakunnillaan. Kai se vaan on useimmille liian jännittävää kun iskä, äiti ja kummin kaima ovat katsomassa, mutta nyt jäykistelystä ei ollut tietoakaan. Yleisökin oli tosi hyvin messissä ja ensimmäistä kertaa kiertueella katsomoissa jengi tömisteli jalkojaan pariinkin otteeseen. Se kuulosti tosi hienolta ja loi vähän spesiaalimpaa tunnelmaa.

Olimme satavarmoja, että meidät revitään kappaleiksi koska olimme taas aitiopaikalla kun Mitä tänne jää pärähti käyntiin ja Jare tuli jälleen aidalle istuksimaan. Tottakai kaikki nyt sitten olivatkin tosi kiltisti, kun meillä oli jokainen solu jännittyneenä ja valmiina taistoon. Perus.
Fiiliksissä oli nyt tosi kova, Diandra oli parhaassa iskussa hetkeen. Oletin, että Sami Saari tulee taas feattaamaan Kyyneleet, mutta aaahh tsiisus sieltä tulikin Chisu! Miten siistiä! En edes saanut napsittua kunnollisia kuvallisia todisteita kun olin niin täpinöissäni. Paras vieraileva starba tähän mennessä, silkkaa korvakarkkia koko homma. Oih. <3
Fiilistelin viikonlopun molemmilla keikoilla tavallista enemmän slovareita ja kaikkia vähän synkempiä biisejä. Valot sammuu oli jotenkin sen kaiken raastavuuden huipentuma, olin koko biisin ajan ihan palasina. Ja tykkäsin siitä. Välillä pitää vähän synkistellä, että tasapaino säilyy.

Huomenna (= kahdeksan tunnin päästä) ohjelmassa aikainen herätys ja Onnibussin kyydillä Kuopioon, eli toisin sanoen taas mennäääään!

- juoskepoistytto

Keikkarapsat Alpha Omega Tourin aiemmilta gigseiltä:
Hämeenlinna 29.1.2016 ja Mikkeli 30.1.2016
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 9.1.2016 ja Turku 10.1.2016

Sellanen fiilis et tänään lähtee

Voi morjens mikä viikonloppu takana!

Cheek @ Ritari-areena, Hämeenlinna 29.1.2016

Luojan kiitos on perjantai, eiks niin? Oletin Hämeenlinnan iltamien noudattavan samaa kaavaa kuin ennenkin, mutta tällä kertaa pääsimme yllättäen pällistelemään keikkaa Golden Circlestä käsin tavallisten kenttäpaikkojen sijasta, jännää! Aiemmista viikonlopuista viisastuneena olin varustautunut hyytävään jäähalli-ilmastoon kivalla ja lämpimällä collegella ja tottakai Ritari-areenalla olikin sitten aivan pärkeleen kuuma. Perus. Aika kului todella nopeasti uutta ympäristöä ihmetellessä ja keikka ehti alkaa jo ennen kuin sitä oli oikein ehtinyt edes sisäistää.

Kentältä ei oikein näe kunnolla Goldenin sisään catwalkin korkeuden takia, joten en ollut tajunnut kuinka paljon siellä onkaan tilaa liikkua ja miten hyvin ihan jokaisesta nurkasta näkee lavalle, vaikka niskat saavat aika tehokasta treeniä jos sattuu seisomaan ihan lavan edessä. Tykkään, että keikoilla on tiivis tunnelma, mutta nyt oli oikeastaan tosi siistiä että oli tavallista enemmän tilaa. Pääsin toteuttamaan tanssin-vaikka-en-osaa -periaatettani melko huolella, hahaa! Jossu-mooveihinkin sai ihan toisenlaisen grooven päälle kuin aitaa vasten joratessa.

Saimme kuulla ennen keikkaa, että jotain ylläripylläriä olisi ohjelmassa ja hitto sentään! Sanni ja VilleGalle kävivät vetäisemässä Lähtisitkö-versionsa, aivan luvattoman kovaa kamaa kuulkaas. Alkuperäisversio on mielestäni yksi Suomen musahistorian yliarvostetuimmista viisuista, mutta nyt kyllä osui ja upposi myös muhun. Kaikista kiertueella tähän mennessä nähdyistä erikoishetkistä Lähtisitkö nousi ehdottomasti lemppariksi, saa olla todella erikoisspessua juttua luvassa jos sen haluaa päihittää. Juuri kun ehdin edellisessä postauksessa kehua Pete Parkkosta niin nyt Sami Saari oltiin saatu mukaan feattaamaan Kyyneleet ja kyllähän biisi toimii tällä vanhalla tutulla kaavallakin kuin junan vessa.

Aiemmilla keikoilla tunnelma on joissan kohdissa hetkellisesti vähän lässähtänyt, mutta ei tällä kertaa ei lähdetty laskuun kertaakaan. Jaresta huokui heti ensimmäisestä biitistä lähtien sellaista positiivista raivoa, joka tempaisi mukaansa. Tuo älyttömän tiukka energia konkretisoitui omasta mielestäni parhaiten Me ollaan ne -biisissä, huh! Jos jonkun asian takia kannatti olla Goldenissa niin sen biisin. Golden on kyllä vähän oma universuminsa, josta on suht hankalaa seurailla mitä muualla hallissa tapahtuu. En tiedä oliko mulla tulpat liian syvällä korvissa, mutta en oikein kuullut taaempaa kentältä tulevia huutoja ja kirkumisia, catwalk taisi blokata ne aika tehokkaasti. Yleisen innostuksen ja iloisen fiiliksen kuitenkin aisti, joka tehosti omaa hyvää mieltä ja niitä tyhmiä tanssimooveja.

Cheek @ Jäähalli, Mikkeli 30.1.2016

Hämptönin armottoman meiningin jälkeen Mikkeliin lähdettiin lievästi sanottuna into piukeana. Aika nopeasti sitä muuten tottui ajatukseen Goldenissa olemisesta ja palaaminen takaisin ruotuun tuntui vähän hassulta. Saimme onneksi pokattua loistopaikat, ihan niin keskelle ei olla vielä tällä rundilla päästykään. Mietin siinä aitaan nojaillessani, että noustaisiinkohan tänä iltana Hämeenlinnan tasolle? Noustiin, ja ehkä vähän sen ylikin. Nyt mestoilla oli sellaista porukkaa, joita ei juurikaan tarvinnut erikseen kehottaa osallistumaan, vaan kaikki olivat ihanan omatoimisia bailaajia. Heittämällä kiertueen paras yleisö tähän mennessä. Chekkonen lähti komeasti, eikä tällä kertaa olisi välttämättä tarvinnut edes sen kummemmin treenata.

Illan kuumottavinta antia eivät suinkaan olleet pyrot vaan se hetki, kun Jare sai helvetin hyvän idean tulla istumaan aidalle meidän kahden eteen. No niin. Meikäläinen on aika tujuissa liemissä keitetty mitä keikkailuun tulee, mutta olisin ottanut mielummin sellaisen keskiverto 120-kiloisen kännigorillan vastustajakseni kuin ne about kaksi tuhatta selkään vyörynyttä teiniä. Pelkkä mikki meidän välissä. Jep. Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Märkä läntti tähän hallin lattialle jos ei muuta.

Muuten onkin sitten tosi vaikea lähteä erittelemään mitään, koska koko keikka oli silkkaa mahtavuutta alusta loppuun. Tuntui siltä, että joka ikinen hallissa ollut tyyppi oli hullun lailla messissä ja kaikilla oli älyttömän hauskaa. Joukkohurmos on ihana tunne. Myös ennen keikkaa mielessä kummitellut Golden Circle unohtui alta aikayksikön. Vaikka Goldenissa tanssahtelu oli siistiä, niin henkilökohtaisesti tykkäilen silti paljon enemmän näistä taviskenttäpaikoista. Niska ei mene juntturaan ja koko show kaikkine elementteineen pääsee paremmin oikeuksiinsa kun sitä katseleee vähän kauempaa.

Hämptön ja Mikkeli muodostavat kiertueen keikkojen top kakkosen, siitä ei ole epäilystäkään. Tänä viikonloppuna ohjelmassa ovat Jyväskylä ja Lahti, joista varsinkin jälkimmäistä kohtaan on aika mojovat odotukset. Saas nähdä kuinka käy.

- juoksepoistytto

Rapsat aiemmilta Alpha Omega Tourin keikoilta:
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 8.1.2016 ja Turku 9.1.2016

yykaahoovee feisbuuk + insta

Kovempi, parempi, nopeempi, vahvempi

Rauman ja Vaasan keikat jäivät allekirjoittaneelta väliin kiitos viisaudenhampaan, joten oli sitäkin siistimpää roudaantua Lappeenrantaan pakollisen keikkatauon jälkeen yhtä hammasta köyhempänä ja entistä tollompana.

Cheek @ Kisahalli, Lappeenranta 22.1.2016

Lappeenrannan kisahalli oli selvästi aiempia halleja pienempi ja ilmassa oli astetta tuhdimpaa pöhinää ja innostusta. Jo Nikke Ankaran setin aikana nousi kiitettävästi tassuja ilmaan, mikä oli ihan hyvä merkki. Alpha Omega pärähti viimein ilmoille ja biisi oli yleisön osalta paremmin hallussa kuin rundin kahdella ensimmäisellä gigsillä. Jossu-keinahtelutkin alkoivat älyttömän lupaavasti, mutta heti kun lavalta ei enää näytetty mallia niin homma loppui kuin seinään. Argh. Teki mieli vain karjua, että jaksaa jaksaa painaa painaa!! Helsingissä tämä koreografia sisäistettiin, mutta muualla ei ole oikein lähtenyt. Tai siis kyllä se aina lähtee, mutta ei jatku. Koitettiin siinä keikkakamun kanssa kaksistaan jatkaa, mutta ei sitä paikallaan tönöttävien vierustovereiden kylkiin paukahtelua kauaa jaksanut. Jottei ihan nillittämiseksi menisi, niin pakko kehua porukkaa siitä, että tällä keikalla oli jopa vähän painetta. Ei lähellekään mitään ultimate kylkiluut halki, poikki ja pinoon -tyyppistä painetta, mutta sellaista että tiesi olevansa keikalla.

Vierailijoita oli nyt huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä tai Turussa ja pakko sanoa, että joskus vähemmän on enemmän. Kunnon tykitys on tottakai osa tällaista isoa tuotantoa, mutta jos jokaisella keikalla olisi about joka toisessa biisissä joku feattaamassa niin henkilökohtaisesti mulle tulisi siitä vähän ähky. Tietynlainen yksinkertaisuus on sen takia todella tervettä ja tervetullutta. Itse saan kuitenkin kovimmat kiksit ihan niistä perus klubikeikoista, joilla Luoma soittaa levyjä ja ne pari muuta hermannia heiluvat ympäriinsä. Olen sillä tavalla aika helppo, nääs.

Kiva, että yksi noista illan aikana nähdyistä harvoista vierailijoista oli Pete Parkkonen. Kiertueen alussa en ollut ihan varma tästä Kyyneleet-versiosta, mutta kun olen saanut sitä tässä jonkin aikaa natustella niin Peten ääni tuo biisiin oikeastaan tosi mukavasti ihan uudenlaista särmää. Mulle slovarit ovat melkeinpä minkä tahansa bändin keikalla se välttämätön paha mikä nyt vaan pitää kestää, koska voisin ennemmin vain riehua alusta loppuun. Poikkeuksiakin nyt näköjään voi sitten tulla, kuten Kyyneleet ja varsinkin Keinu. Ah!

Illan lempparihetkiä olivat ehdottomasti Jippikayjei ja Liekeissä, mutta niihin verrattuna vanha kunnon Sokka kyllä pyyhki pöydän puhtaaksi niin että suhina kävi. Oli kevyesti kovin Sokka hetkeen, ihan parasta! Uudelta lätyltä löytyvä Me ollaan ne puolestaan paranee joka keikalla. Sen soisi olevan myös kesällä festarisetissä mukana, mutta saattaapi olla turha toivo ellei biisiä jostain syystä julkaista sinkkuna ennen sitä. Kymmenen pistettä myös Tuhlaajapojan vetämisestä! Aika pikakelauksellahan se mentiin läpi, mutta hienoa, että suht tarkkaa kaavaa noudattavassa showssa on jonnin verran tilaa myös biisille, joka ei alkuperäiseen käsikirjoitukseen kuulu.

Keikasta jäi käteen oikein muikea fiilis. Nyt kun keikkoja on takana jo kourallinen, niin aloitusviikonlopun keikoilla vallinnut lievä kankeus alkaa olla historiaa ja meininki on rennompaa ja energisempää. Lauantaiaamuna olisi luonnollisesti ollut kovasti fiilistä kääntää nokka kohti Joenzoota, mutta keikka oli pakko skipata, koska meillä molemmilla on AO-rundin jälkeen ohjelmassa heti pari muutakin kiertuetta. Ilosaarirockin keikkajulkistus (!!) kuitenkin lämmitti mieltä ja seurailin suurella hilpeydellä sekä tuttujen että tuntemattomien joensuulaisten elitistihipstereiden someraivoa asian tiimoilta, hähähää. Näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti tämän viikonlopun Hämeenlinnan ja Mikkelin iltamia, jes jes!

- juoksepoistytto

Helsingin ja Turun keikoista voi lukea TÄÄLTÄ!

yykaahoovee feisbuuk // instagram

Täällä jälleen

Meikäläisen blogituutista ei tule seuraavaan kahteen kuukauteen hirveästi mitään muuta kuin tätä, hähähää. Ai mitä "tätä"? Jos joku on asunut viimeiset puoli vuotta tynnyrissä, niin kyseessä on tietenkin ALPHA OMEGA TOUR 2016. Ensimmäisenä viikonloppuna olivat vuorossa Helsinki ja jokaisen tamperelaisen suosikkikaupunki Turku.

Cheek @ Jäähalli, Helsinki 8.1.2016

Parin vuoden takaisilta ensimmäisiltä jäähallikeikoilta on paljon kivoja muistoja, joten oli jännä palata nyt takaisin samoille hoodeille. Sisäänmeno vähän venähti, koska Kuka muu muka -pakettiin kuuluneiden kamojen saaminen kesti pienen ikuisuuden. Päätimme sitten olla yhden illan ajan rokkipoliiseja (tai siis räppipoliiseja?) ja jäädä suosiolla taaemmas miksauskopin tuntumaan. Illan meiningit aloitti Lahdesta ponnistava ja AO-kiertueella lämppärin virkaa toimittava Nikke Ankara, josta kirjoittelen jossain vaiheessa Lämppäribisneksen puolelle. Mutta nyt itse asiaan.

Keikka alkoi odotetusti videointrolla. Ensimmäisillä jäähallikeikoilla käytetty intro on ikuinen ykkössuosikkini, se oli kaikista kliseistä huolimatta päräyttävä, mutta ei tässä uudessakaan mitään vikaa ollut. En kuitenkaan aavistanut, että videoklipeistä muodostuva kokonaisuus tulisi rytmittämään koko keikkaa ja antamaan aina vähän osviittaa siitä mikä biisi on seuraavana vuorossa. Kiva ja tosi epäsuomalainen idea, peukut sille. Hauskinta oli kuitenkin seurata yleisön reaktioita videoihin, varsinkin herkempien kohtausten aikana porukka hurrasi ja vihelteli, heh. Helsingin yleisö oli muuten aika hiljainen, vaikka kädet viuhuivat mielestäni kiitettävästi ja Jossun tahdissa keinahdeltiin vakuuttavasti. Kontrasti Alpha Omegan biisien ja vanhemman matskun välillä oli aikamoinen, sillä vanhat biisit aiheuttivat huomattavasti suuremman reaktion. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska AO:n pohjavire on aika synkkä ja sillä ei ole samalla lailla bileralleja kuin vanhemmilla levyillä. Ei se omaa heilumistani estänyt eikä estä vastaisuudessakaan, mutta tajuan miksi joku muu jätti hytkymättä.

Lavalle tuli loikkimaan pitkä liuta vierailijoita aina Yasmine Yamakosta VilleGalleen ja Kapasiteettiyksikköön. Leveellä oli ehdottomasti yksi illan lemppareista ja elättelen toiveita, että se kuultaisiin uudestaan vielä Hartwallilla. Kasmir ei iske meikäläiseen yhtään, eli Makee ja selkee aiheuttaa levyversiona hampaiden kiristelyä, mutta livenä, saksofonin säestyksellä ja ennen kaikkea ilman Kasmiria se oli ihanan rento. Viime kesänä Blockfesteillä pankin räjäyttänyt Chekkonen meni armottomaksi läpsyttelyksi niin yleisön kuin esiintyjienkin puolesta, mutta se vain nauratti, koska sekoilu tuo aina inhimillisyyttä peliin. Jippikayjei ja Liekeissä aiheuttivat meikäläiselle illan leveimmät hangonkeksihymyt. Molemmat kuuluvat livesuosikkeihini ja en tiedä johtuiko keikkatauosta vai mistä, mutta ne kuulostivat nyt ihan luokattoman meheviltä. Oi oi.

Keikan superyllättäjä oli ehdottomasti Keinu. Kun AO tuli syksyllä pihalle niin kaikki hehkuttivat juuri tätä biisiä, mutta itse jostain syystä skippaan sen melkein aina kun levy pyörii soittimessa enkä suoraan sanottuna odottanut livetilanteeltakaan suuria. Kun biisi sitten pärähti soimaan Helsingin illassa ja Jare pönötti yleisön päällä kiikkuvassa "keinussa", niin tuijotin vain monttu auki kun en muuhun oikein kyennyt. Ihan älytön pläjäys. Ihmiskunta sai taas yhden uuden todisteen siitä, että livemusa on yleensä vain niin paljon parempaa ja vaikuttavampaa.

Kun vaikuttavista biiseistä puhutaan niin Valot sammuu on myös sellainen, mutta lopetuksena vähän masentava. Onneksi on encore, johon voi vielä ympätä kaikkea kivaa! Sokka irti on päässyt taas sinne minne se mielestäni kuuluu, eli setin loppuun. Ja sehän pompitaan aina läpi vaikka olisi jalat poikki, perkele. Sori taas (leikisti) kaikille joiden varpaat talloin mössöksi. Ilta päättyikin sitten yllättäen kunnon järkytykseen. Vanhoja viisuja saa ja pitää uudistaa, mutta ei niitä nyt saunan taakse tarvitse viedä. Timantit on ikuisia meinasi lennättää meidät molemmat takaseinästä läpi. Huh huh. Korkea naisääni kertsissä ei vain toiminut millään tasolla. Ei, ei ja vielä kerran ei. Kun sivuutetaan edellä mainittu niin pakko myöntää, että olipahan taas hauskaa ja rutkasti ihasteltavaa! Lauantaiaamuna olikin sitten outoa lukea lehdestä, että keikasta puuttui vilpittömyyttä ja ties mitä kaikkea muuta. Aha. Älä kerro lisää. Mistä noita kaikkitietäviä setämiestoimittajia tulee? Olen niiden kanssa tosi usein samassa paikassa, mutta joka kerta ihan eri keikalla.

Cheek @ HK Areena, Turku 9.1.2016

Ennen kiertuetta oli puhetta, että me ei sitten mitään jonoteta missään. Joopa joo, muuten vaan oltiin Nakkiareenalla about tuntia ennen ovien aukeamista, että peräti yksi keikka siihen täyskäännökseen sitten vaadittiin. Koska ulkona ei ollut tarpeeksi kylmä, niin joku masokisti oli laittanut areenan patterit pois päältä, hyi saakeli. Keikkaa edeltävä aika kului tutisten ja pyrojen lämmöstä haaveillen, kunnes intro lähti viimein pyörimään. Jos Helsingissä jengi reagoi erityisesti videoihin äänekkäästi niin Turussa oltiin suut supussa. Kummaa. Turku oli yleisön puolesta muutenkin täysi Helsingin vastakohta, sillä yleisesti ottaen ääntä riitti mutta tassut nousivat kattoon lähinnä käskystä. Toisen videopätkän alussa takanamme seisonut tyttö ilmoitti kaverilleen kovaan ääneen, että "mä en jaksa keskittyä näihin". Hahahaa, neidille tuli varmaan pitkä ilta.

Tässä vaiheessa täytyy julistaa syvää rakkautta setin avausbiisiä Alpha Omegaa kohtaan, siinä biisissä on kyllä ytyä. Klubiympäristössä se tosin olisi vieläkin täydellisempi ja pääsisi entistä paremmin oikeuksiinsa, vink vink. Ehkä vielä joskus? Tinakenkätytön aikana ennen keikkaa hankittu vilu väistyi ja tunnelma lämpeni kivasti. Jos jotain Vain Elämää -kamaa vielä pitää veivata niin Tinis on ehdottomasti The Biisi siihen hommaan, sen sanomaan samaistun itsekin eniten. Turussa oli paria poikkeusta lukuunottamatta melkeinpä yhtä paljon vierailevia tähtiä kuin avauskeikalla, mistä olin vähän yllättynyt. Varsinkin VilleGallen kahelia meininkiä (ja vaatevalintoja) on kyllä riemastuttavaa katsella, tyyppi saisi olla vaikka joka keikalla mukana. Flexaa on muuten myös sellainen biisi, joka herää livenä eloon ihan eri tavalla.

Helsingissä plörinäksi mennyt Chekkonen meni nyt käsikirjoituksen mukaan, vaikkakin biisiä edeltänyt pikainen huutotreeni oli ihan paikallaan. Blockfest-hurmoksen leveleille ei päästy, mutta ihan semmonen vahva 9+. Sokan jälkeen otsa meni jo valmiiksi kurttuun, kun tajusin mitä tuleman pitää. Pian kävi kuitenkin ilmi, että joku musajeesus oli kuullut meikäläisen rukoukset. Timantit oli sovitettu uudelleen ja voi tsiisus miten ihanasti! Biisissä oli nyt vähän enemmän balladin aineksia kuin normaalisti, hitto että se kuulosti hyvältä. Herkkää, mutta samalla voimakasta meininkiä. Täydellinen lopetus keikalle.

Nyt on kaksi ensimmäistä jäähallikeikkaa koettu ja hommat laitettu alulle. Puitteet ovat jälleen kerran suuret ja mahtavat, enkä vähempää odottanutkaan. Löytyy kaiken maailman leffat, pyrot, paukut ja erikoistehosteet. On kuitenkin mahtavaa, että olennaisin juttu eli musiikki ei kuitenkaan huku kaiken sen alle, vaan nousee esiin oikeastaan entistä tymäkämmin. Niin sen kuuluukin mennä.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // insta