Luulin tehneeni näistä keikoista muistiinpanoja tuoreeltaan, mutta olikin aika karua kun ainoa kirjoittamani asia oli Miettiin ekasta keikasta "paljon oravia, huikee" Tämäpä auttoi. Kiitos yöbussissa selkeästi väsyneenä istunut minä 5kk sitten.
Puhelinseksi + Miettiin. Tämä karavaani kulki ke-pe 21.-23.9.2016 reittiä Helsinki-Tampere-Kouvola, josta viimeisimmän suhteen jouduin luovuttamaan sillä jostain kumman syystä paholainenkin repi sopimuspaperit siinä vaiheessa silpuksi kun sielun vastikkeeksi oli tarjolla lauantain aamuvuoroa. Harmitti, sillä kolmen putki on kovin harvinaista herkkua Suomen kamaralla, mutta toki kaksi keikkaa oli jo hyvin ottaen huomioon miten lyhyellä varoajalla nämä ilmestyivät eetteriin.
Mukana oli pari muutakin bändiä joista heistäkin muutama sana messiin.
PLASTIC TONES @ Lepakkomies, 21.9.2016
Tällä keikalla kuulin bändiä ensimmäistä kertaa ja mieltä lämmitti ensinnäkin hyvin lausuttu englannin kieli. Bändi mainitsi keikan aikana miten julkaisuja on kyllä tulossa ja tälläiselle jälkijuna-jantterille toi oli nannaa korville, sillä olisin liven perusteella helposti uskonut miten tarjolla olisi voinut olla pelkää OOP:tä. Update nykyhetkeen ja molemmat seiskat löytyypi kokoelmista, keikalta ostettu of course. Plastic Tonesista on kehkeytynyt nähtyjen keikkojen myötä mun suosikki kotimainen powerpoppis poppoo ja aina vaan paranee sillä keikkailevatkin kiitettävästi.
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT @ Yläkerta, 22.9.2016
Ensireaktio: kappas taas yksi Ekman bändi lisää josta ei ollut aavistustakaan. Seuraavaksi aaha-elämyksen tarjosi kun tajusin kitaristi-laulajan olevan sama kaveri joka on Juice Normaalin keikoilla käynyt fiittaamassa Bourbon Streetiä ja hoitaa rumpalin virkaa The Achtungsissa. Suoraan sanoen en tässä vaiheessa tästä keikasta mitään erityistä muista, lähinnä sen, että Lähtevät Kaukojunat jätti ihan hyvän fiiliksen päälle jääden kuitenkin ns pääbändien varjoon.
PUHELINSEKSI
Lepakkomies
"..Ja yksi Puhelinseksi kasetti kiitos." linjaa taisi toteuttaa moni Lepikseen saapunut. Itsekin lampaana muiden joukossa sillä olin jo ihan myyty niiden parin YouTubesta kuuntelemani kappaleen perusteella. Kaunista, kaihoisaa. Harmillisesti soittoajat kuitenkin kusasi puolen tunnin verran ja vaikka ripeästi bändi aloittikin (kiitos siitä) jäi tämä keikka mun osalta viiteen biisiin joista vikojen kohdalla keskittymistä häiritsi kellon kyttääminen kerta paluulippu oli jo plakkarissa. Höh ja pöh. Porukkaa oli tosi hyvin paikalla niin eipä yksi paikalta poistunut tuntunut missään. Paitsi sitä poistunutta kyllä kirpaisi.
Yläkerta
Täällä Puhelinseksi esiintyi keskimmäisenä ja nyt täyttä Puhelinseksi-experienceän himmailli ensinnäkin mikrofoni aiheuttama päänvaiva kun etenkin allupuolella laulu ei meinannut kuulua. Osa bändistä paini myöa flunssan kourissa ja tätä ei kyllä keikkaa vain seuranneena olisi tajunnut, joten mad props että setti vedettiin kun ei mitään olisikaan.
En näiden keikkojen välissä ollut vielä ehtinyt ottaa Meillä On Ikävä Kaikkea kasettijulkaisua haltuun, joten tälläkin kertaa liki kaikki oli uutta ja ihanaa. Slovareita tuon seitsemän biisin joukossa ei ole joten keikkakin eteni rivakkaa tahtia. Pidän hurjasti laulajan vähän rosoisesta äänestä ja livenä kun tajusi miten paljon kitaristikin osallistuu lauluosuuksiin niin sehän passaa. Tässä bändissä sävellys- ja sanoituspuoli kohtaa hyvin ja melkeinpä kaikissa kappaleissa on sinkkupitentiaalia ja tämäntapaista matskua kuullessa toivois myös radiokanavien ymmärtävän hyvän päälle. Apuja on ilmeisesti saatu muualtakin, ainakin yhden bassokuvion verran. Biisiä en muista, mutta taisin ajatella ääneen miten miellyttävät koukerot siinä oli kun heti kappaleen jälkeen basisti antoi krediitit eturivissä seisoneelle henkilölle. Puhelinseksi jäi kiinnostamaan ja paljon.
Kasetista vielä sen verran, että näin nämä hommat pitäisikin hoitaa. Biisit oli pakattu ansaitsemansa muikaiseen pakettiin. Mukana tuli lyriikat ja ei tarvinnut edes itse tussata, että mitäs tältä muovipalalta kuuluupi. +vielä se ihmeellisesti taiteltu pikkukirje. Kuuntelijalle/ostajalle välittyy heti fiilis, että bändi on itsekin ylpeä tuotoksestaan kuten Puhelinseksin todella pitääkin olla. I feel special for owning one.
MIETTIIN
Lepakkomies
En olisi uskonut näkeväni uudestaan alle kuukauden sisään viime Lepiksen keikasta. Bändi esiteltiin jälleen erikoiskokoonpanona ja varmaan se sitä on aina jatkossakin. Unelmissa tuli heti alkuun! Ihan mahtavaa sillä viimeksi tän biisin aikana mikrofonin käyttöaste ei ollut ihan sitä sataa prossaa mitä kappale kyllä vaatisi päästäkseen oikeuksiinsa. Hittiputkelta ei voi välttyä Miettiin keikoilla ja taas suoriltaan se top kolmosen tapainen jatkoi toteutumistaan kun vuoroon pääsi Paniikkihäiriötä Turpaan ja Urbaani Ahdistus.
Olin edellisen Lepiskeikan jälkeen tehnyt löydön nimeltä Yksi Miljoonasta, joka oliaiemmin jäänyt multa tyystin huomaamatta SoundCloudin puolella. Tällä keikalla aloinkin epäilemään josko kyseinen biisi oli se mitä elokuussa veikkailin koveriksi. Ainakin samanlaista reaktiota tuntui herättelevän yleisössä. Hämmentävä välikysymys lempivihanneksesta sai hetkeksi elättelemään toiveita oisko Sipulin Määrä tällä kertaa mukana vaikka sipuli nyt ei ihan vihanneksesta mene. Anycase false hope ja vastaus taisi kuulua "sellainen joka ei äänestä". Kannanotto Yhdysvaltain vaalirumbaan kenties tai sitten ei. Täällä povattiin seuraavan keikan teemaksi kauhua ja tän heiton jälkeen Muissa Maailmoissa kiipparit kuulosti erityisen horromaisilta.
Katto sai taas osansa kättä pidemmällä avitettuna. Muistiinpanojen paljon oravia oli pakko liittyä kappaleisiin SSNK sekä Eläin,joka taisinkin olla illan vika. Huikee on helppo avata sillä sitä tämä keikka oli alusta loppuun saakka enkä taatusti ollut ainoa Lepiksessä näin kelaileva.
Yläkerta
Taisi näkyä päälle päin, että odotin kovin tätä settiä sillä kaksi eri henkilöä kävi tiedustelemassa onko tää seuraava hyvä. En ihan kehdannut antaa sen hehkutusmoodin mikä oikeasti mylläsi mielessä pulputa ulos joten aisoissa pysyvä vastaus oli lyhkäsesti kyllä on. Tätä keikkaa varten oltiin tehtailtu jollain kännykkäsovelluksella intronauha. Tukholma mainittu, muuten en muista mitä siinä selitettiin, mutta kovin innoissaan itse artisti tästä innovaatiostaan näytti olevan.
Pari Miettiin keikkaa alla keikkaympäristöä on alkanut katsella sillä silmällä, että mitäköhän pääsee tällä kertaa osalliseksi showta. Nyt oli ehkä liiankin helppo arvata kohde: yksinäinen tuoli. Viimeksi moista istuinsijaa hyväksi käyttävää koreografiaa tuli todistettua ihan ekalla näkemälläni keikalla ever eli Spice Girls Hartwall Areenalla 1998. Oli se jännä kun Ginger Spicen pylly vilahti Naked biisin jälkeen! Täällä vaatteet pysyi päällä ja tuoli tiukasti mukana, että kohta puoliin Miettiin ja Bändin Jätkät ja Kuudes Jätkä ja First Lady -esittelyyn olisi voinut lisätä The Tuolin. Lepiksen keikalla viitattu kauhuteema taisi toteutua jos paikalla oli puuseppiä -eikö kukaan ajattele maalipintoja?! Lopulta tuoli vietiin artistin pyynnöstä pois.
Miten musta tuntuu että olen kokenut tän aiemminkin, lue: tähän mennessä jokaisella (hurjat 2kpl ennen tätä) Miettiin keikalla. Elikkäs kun sitä luulee olevansa mukamas so called eturivissä niin aina siihen näkökentän eteen on kuitenkin ilmestynyt keikan jossain kohtaa jengiä. Ja siis ihan hiton hyvä!! Bailaajat kuuluukin paalupaikalle poislukien väkivalloin sinne tunkevat urpot, joita siis nämä henkilöt eivät missään tapauksessa olleet. Tässä koitti jälleen sen iloisen yhteislauluhetken aika ja helppoja hoilauskohtia Miettiin tuotannosta löytyykin kelpo lailla.
Just sellaisia keikkoja (tai niiden komboja!) joiden jälkeen tekee mieli mennä kiittelemään bändejäkin hyvästä menosta, mutta plaaplaa ketään kiinnosta etenkin kun saman sanoman voi myös näpytellä liki puolen vuoden viivellä johonki blogintapaiseen keskeyttämättä sillä hetkellä mitään muuta. Hehkutuksesta on joutunut ajan myötä sitten kärsimään blogin toinen osapuoli, sori!
*Tilannekatsaus aikaan syyskuun jälkeen*
Loppuvuodesta kun mulle tarjoutui sopiva tilaisuus vaihtaa pari sanaa Monta Suoraa Seinää seiskan mulle alunperin antaneen henkilön kanssa, käytin ajan siihen, että jouduin melkein väkisin tunkemaan hänelle setelin kouraan maksuksi/kiitokseksi hyvästä levystä. En kykenisi missään määrin kutsumaan itseäni musiikkifaniksi jos tän tason julkaisun kohdalla alan siivellä eläjäksi ja etenkin kun Miettiin ei vielä tänäkään päivänä olisi varmaan edes osunut kohdalle ilman tuota kaikin puolin randomia heinäkuista päivää. Jos pidät, tue. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Torstain kattaus Oranssifesteillä oli kaiken kirjavaa. Lauantai puolestaan noudatti kovin yhtenevää linjaa: harkkoree/punkkii. Illan ekat bändit missasin sillä olin jo yhdessä vaiheessa jäämässä himaverkkarit jalassa kotiin lyhentämään torstaina kertyneitä univelkoja, kunnes jälleen kerran viime hetken pikaspurtti Onnibussin pysäkille muutti illan suunnan huomattavasti paremmaksi VAPAA MAA
Lipunmyynnissä kaksi nuorta naista tiedusteli millaisia bändejä oli vielä luvassa ja onko Vapaa Maa tyypit nuoria. Ikäluokasta välittämättä jäivät kuitenkin keikkaa katsomaan ja jorailemaan, propsit heille!
Vapaa Maa oli erittäin tiukka livebändi helposti lähestyttävällä otteella ollen samalla illan leppoisin esiintyjä, vaikka kappaleiden aihepiirit eivät tuon kuvailun kanssa käykää yks yhteen. Bändin kohdalla ilahduttaa biisien toimiminen liki yhtä hyvin myös levytettyinä. Huom liki, sillä livenä bassosta lähtevät d-biitit on aina astetta enemmän aah namskutarallaa kuin millään tapaa käsiteltynä. Keikan aikana povattiin tulevaisuudessa kovia punk-julkaisuja sillä nykyisestä hallituksesta löytyy edes se hyvä puoli, että politiikasta aiheensa ammentavat bändit ovat kyllä pohjattoman sammion ääressä. Hyvä ja ..no hyvä. KOHTI TUHOA
Mikä sai juoksemaan siihen bussiin? Riitti, että kuuntelin pari Kohti Tuhoa biisiä tullakseni tolkkuihin sen suhteen mikä vääryys olisi jäädä kotio kun samaa matskua olisi mahdollisuus kuulla livenäkin. Rutiinin Orja-levy oli ilmestyessään poikkeus omaan en osta (aktiivisten) kotimaisten bändien levyjä ellen ole nähnyt keikalla-sääntöön ja saa edelleen aikaan kylmiä väreitä.
Kun näin bändin ekaa kertaa kaikki Rutiinin Orjan lataamat odotukset täyttyi ja samaa rataa jatkettin nytkin. Savukoneen jäädessä bändin pyynnöstä pois, keikassa ei ollut mitään ylimääräistä enkä kyllä keksi siihen mitään lisättävääkään. Setti painettiin hengästyttävällä vimmalla läpi ihon mennessä kananlihalle - joka hemmetin kerta! Viimeinen pisara puristettuna mic drop ja ohi, short but most definitely not sweet. Ei järkevää sanottavaa sillä menetin järkeni about heti. COLD INSIDE
Ellei ole olemassa jotain Cold Inside-kulttia johon mukaan päästäkseen pitää ensin käydä läpi kasterituaali "to be worthy" niin hoh-hoijaa minkään litkun viskomiseen yleisön päälle boooriiing. Täysin turhat lavamaneerit sikseen, kyllä se tyly meiniki välittyi selkeästi setin aikana ihan vain bändin musiikillisten tuotosten ansiosta. Kieli vaihtui englanniksi, jonka Cold Inside handlasi tyylipuhtaasi aivan kuten myös hankalan Kohti Tuhoa jälkeisin soittoslotin haltuun ottamisen. Mukana oli rauhaisampaakin musasointia, joka sitten eskaloitui siihen perushyvään hc-jyystöön. Kitaran tiluttelut toi juttun metallisempaakin vibaa ja eipä keikka ainakaan päässyt käymään tylsäksi.
Torstaina esiintyneen Musta Huoneen kohdalla kaipasin vähemmän kontaktia yleisön kanssa niin tässä asiassa Cold Inside suoritui malliesimerkillisesti. Lämpö mikä uupui keikkaa seuraavien ja bändin väliltä näkyi kuitenkin bändin jäsenten keskeisessä kemiassa. Cold Inside ja Musta huone soittavat molemmat Suisto-klubilla 21.1. ja kiehtoo kyllä kovasti näiden kahden bändin näkeminen saman illan aikana, kuinka tummiin tunnelmiin sitä päästäänkään. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Oranssilla oli huikeita esiintyjiä pitkin viikkoa nro. 48. Omat aikataulut antoi periksi pönöttää paikalla kahtena eri päivänä. Tässäpä siis jotain ensimmäisenä vuorossa olleelta torstailta. BANGALBOOZE
Saapuessani paikalle Bangalbooze oli jo ehtinyt aloittaa settinsä. Keikan edetessä kävi mielessä miten biisit voisi toimia ihan vain instrumentaalisinakin sillä tässä menossa oli jammailumaista kulmaa mukana. Kävin nuuskimassa mitä tarjottavaa bändiltä löytyi SoundCloudin puolelta ja ne näytteet kuunneltuani taidan muistaa Bangalboozen kokonaismeiningin paljon letkeemmäksi mitä se sitten todellisuudessa olikaan. Ei nyt mulle iskenyt erityisemmin, mutta ihan ok sisäänvalumismusaa kyllä.
DÖD
Bändin astellessa lavalle ounastelin seuraavaksi olevan vuorossa lyhkäsiä punk/garagerock pläjäyksiä, mutta nythän päästiinkin ihan ns kunnollisiin biisien mittoihin. Död oli lainakamojen varassa mikä aiheutti lisäsäätöä keikan koittaessa edetä. Hyvä kun pidetään huolta siitä, että kuulostetaan siltä miltä pitääkin, mutta kun siihen päälle lisäsi ne jokavälispiikit joista paras "nyt ei puhuta mitään vaan soitetaan" alkoi huomio siirtyä kappaleista kaikkeen siihen muuhun.
Tässä vähän keikuttiin sillä ja rajoilla meneekö hommasta maku puhtaasti siitä syystä, että lisäviivästykset aikatauluun saattaisi ajaa illan vikojen (ja ehkä odotetuimpien?) bändien karsimaan jotain pois omastaan. Tällä kertaa ei kuitenkaan hätää, sillä tillannetta pelasti miellyttävät, mukavasti rosoisuutta omaavat englanniksi lauletut kappaleet ja bändin yleishyvä meininki.
Yksi seikka mikä henkkoht sai mut diggailemaan Dödin menosta vielä enemmän oli se, että heistä tuli mieleen australialainen bändi Baby 8. Prosenteissa mun mahku nähdä toi mainittu poppoo livenä on tasoa 0,01 joten ilomielin käännän katseet ja korvat kohti Dödin suuntaa ja sitä ovea minkä takana on seuraava tilaisuus nähdä bändi livenä -mielellään niin, että omat kamat käytössä.
MUSTA HUONE
Hyväksi todettu tapa löytää uutta musiikkia on tutustua suosikkibändeistä tuttujen tyyppien muihinkin yhtyeisiin. Total Recall kytköksen kautta Musta Huone olikin päällimmäisin syy saapua Oranssille. Bändi teki livedebyyttinsä lokakuun loppupuolella Oulun Tukikohdassa ja nyt oli vuorossa uran toinen keikka. Tätä tuskin moni tiesi tai olisi osannut arvata, sillä bändin itsevarmasta olemuksesta huokui kuin heillä olisi vahva visio siitä miltä he haluavat Musta Huone-keikkojen näyttävän ja kuulostavan.
Tää oli jännä, alkuun oli kolme eri pistettä mistä lähti ääntä, kunnes siihen asti selin yleisöön ollut vokalisti liittyi joukkoon synnyttäen neljännen pisteen. Kaikki teki omaa juttuaan, kuitenkin sulautuen saumattomasti yhteen. Oon huono genrerunkkailija joten on ihan se ja sama mitä lajeja tähän koittaisin tiputella, mutta mulle Musta Huone edusti näitä ns tummanpuhuvia pörinä-bändejä, joissa mennään vahvasti musiikki edellä vokaalien ollen yksi intsrumenteista jättäen lyriikoiden sisällön painoarvon pieneksi -ainakin näin alkuvaihessa kun bändiä ensikertaa kuulee. Vahva eka kerta olikin. Keikan aikana pääsi hetkeksi unohtumaan, että tässä sitä oltin viiden toisistaan hyvin erilaisen bändin muodostamassa sulatusuunissa eikä Musta Huoneen omalla keikalla.
Mikä sitten takkusi? Musta Huone pitää jonkin sortin mystiikan verhoa yllä johon epätoivottuja rakoja teki kaikki muu paitsi se musiikki. Kappaleiden välien kohteliaat aplodit tässä tapauksessa vain napsautti pois niistä maisemista joihin bändin mukana oli jo ehtinyt matkata. Vähän samaa settiä kun koitat saada unesta kiinni pimeässä ja joku kuitenkin jatkuvasti räplää valot päälle. Ei haittaisi jos kaikki me ollaan se ja se ja tää biisi oli tämä näin tippuisi pois ja tilalle tulisi pelkkää katkeamatonta ääntä luoden illuusion yhdestä jatkuvasta biisistä. Yleisöllekään ei näin jäisi mahdollisuuksia osallistua äänimaisemien muokkaamiseen. Kyllä sen bändin nimen jostain saa aina tietoon jälkikäteenkin jos keikka tekee vaikutuksen. Muhun teki ja seuraava kerta onkin jo merkattuna kalenteriin: 21.1. Suisto-klubi, Hämeenlinna. Suosittelen.
KYNNET
Pillit sekä pimputtimet esiin ja poskeen kourallinen paukkukarkkia sillä joku oksensi lavalle sateenkaaren, joka sopi täydellisesti seuraavaksi vuorossa olevan Kynnet-yhtyeen leikkikentäksi. Nyt hypättiin ihan vastakkaisiin suuntiin verrattuna edeltävään esiintyjään. Yksi asia kyllä yhdisti, tässäkin bändissä oli (iloiseksi?) yllätyksekseni tunnistettavia muusikoita -nyt Teksti-TV 666 rivistöistä +basisti Tuulin tunnistin Kesän kanssa soitetuilta keikoilta.
Aiemmin Hopeajärvi-dudeksi nimittämäni Teemu Tanner on nyt tästä lähtien Kynnet-dude, sillä siinä missä Hopeajärveä jaksoi taannoin katsella vain pari biisiä, Kynnet-keikka tuntui loppuvan liiankin lyhyeen. Perässä laahaavalle aikataululle tämä parin minuutin hujakoilla pyörivistä biiseistä koottu tsädäm! ja ohi -tahti, jota biisistä riippuen välillä lisäsävytettiin mm tamburiinilla tai lehmänkellolla (<3), oli kuitenkin vain hyväksi.
100 Erobiisii kysyy "mä oon kirjoittanut varmaan 100 erobiisii --- tässä on niistä taas yksi hei miltä se kuulostaa" sovellan tuon utelun nyt koko ohjelmanumeroon ja kuulostaa muuten pirun nastalta! Samaan aikaan voi vain tuntea miten korvamato toisensa jälkeen sujahtaa korvakäytävästä pään sisälle pitämään majaansa. Tarttuvin sortti sattui tallentumaan kameralle asti ja löytyypi merkinnän lopusta, ottakaa haltuun ja suunnatkaa ehdottomasti keikalle jos mukana myös Kynnet! En huutele vain huvikseni sillä olen tässä välissä ehtinyt noudattamaan omaa neuvoa jo kertaalleen (blogin edellinen merkintä, click click). Practice what you preach.
M.O.R.A.
Voiko olla tulematta hyvälle tuulelle kun seuraa M.O.R.A.n menoa? No ei! Tämä kerta taas vahvisti kaikkia ooh ja aah ihailun tunteitani bändiä kohtaan. Kyllä huomasin keikkakonkareiden ottavan lavan haltuun jo ihan pelkästään senkin puolesta, että kello poltteli jo yhtätoista jolloin vissiin Oranssilla täytyy homman hiljentyä (?), mutta sen ei annettu häiritä vaan setti tykiteltiin läpi tutulla tatsilla unohtamatta heittää hymyssä suin läppää bändin kesken. Illan muiden bändien kepeämpien ja/tai hidastempoisempien esitysten jälkeen tiukka hardcore-rykäys sopi viimeiseksi niitiksi hyvin kasattuun esiintyjäpakettiin.
Vaikka keskelle viikkoa osuvat keikat harvemmin täällä Suomessa saa yleisöä samanlaiseen hurmokseen kuin autuaammat viikonloppuslotit, jälleen kerran tämä ei kyllä näkynyt bändin suorituksesta. Ammattimaista ilman pienintäkään merkkiä leipiintymisestä. Jäi kyllä hyvät energiat päälle tästä keikasta mikä avitti selviämään samoilla silmillä suoritetusta aamuvuorosta. Jaksaa jaksaa.
Kerta M.O.R.A. takoo keikkaa ahkeraan voisinkin tässä tehdä yhden keikkalupauksen alkaneelle vuodelle 2017: nähdä bändi muuallakin kuin Helsingissä ja koittaa edes kerran saada kotikylän keikka-ajankohta natsaamaan. Lupauksen pitämistä voi seurata tältä samalta kanavalta, heh heh.
-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ *muoks* Lauantain rapsa nyt luettavissa.
Joulukuun teema on seuraava: paskat kuvat, hyvät keikat. Molemmat hooveelaiset olivat läsnä Helsingin Siltasessa 28.12., jolloin juhlittiin Beetlehemin levyjulkkareita. Menossa mukana oli myös Kynnet ja kuppila tursusi väkeä.
Kynnet
juoksepoistytto: Mulle kerrottiin, että bändissä soittaa Hopeajärven tyyppejä. Koitin saada kerran vähän otetta Hopeajärvestä, mutta reisillehän se meni. Kynnet onnistui kuitenkin yllättämään positiivisesti vauhdikkaalla meiningillään. Toiselle seuralaiselle yksi biisi toi mieleen Tehosekoittimen, joka oli oikeastaan aika osuva kommentti. Kynsiä voisi kuunnella toistekin, mikäli samoille mestoille osutaan. kilu: Meikälle tämä olikin toka Kynnet-keikka (ekasta tuloillaan merkintä ihan just!) ja nyt jo lauleskelin mukana 100 Erobiisii ja Pitkä odotus ei palkitse mitään ehkä 76% oikeilla sanoilla. Muitakin palautui mieleen kuukauden alun keikalta sillä tarttuvien biisien kyhäämisessä Kynnet on kyllä ihan taikuri-luokkaa. Kiitos vain niille eturivin fanipojille jotka huutelivat Ellan perään siinä vaiheessa kun bändi jo meinasi poistua laval..eh siis lattialta siitä kohtaa joka varattu soittajille ja saatiin vielä se yks lisää iltaa piristämään. Kyllä jatkossakin Kynnet madaltaa kynnystä lähteä jollekin keikalle enempiä suunnittelematta kuten tässäkin tapauksessa pääsi käymään. Tattis! Beetlehem
juoksepoistytto: Illan juhlakalu Beetlehem tarjoili tykin setin. Bändin soundi iski päin pläsiä kuin tiukka oikea suora, boom. Omiksi lemppareiksi setistä nousivat Päivät valuu, Viimeinen bussi ja encoren raivokas Tiina, vaikka ei niissä muissakaan biiseissä mitään vikaa ollut. Perkele, tämä bändi on t i u k k a ! En sano enempää, metsästäkää Päivät valuu-ep tahmaisiin tassuihinne ja kuunnelkaa.
kilu: Parhaimmillaan jeppis headbanging kamaa! Sen loppupuolen slovarin aikana huomasin nojailevani raamikkaaseen vierustoveriini (pylväs) meinaten nukahtaa pystyyn. Onneksi myöskin meikän suosikiksi noussut Päivät valuu pelasti seuraavaksi tilanteen. Kyseisessä biisissä on mukana kiehtovaa "maalailua" ja sitten sitä menevämpääkin matskua kiteyttäen mihin bändissä onkaan potentiaalia.
kilu: Ihan hauska sattuma miten molemmat bändit tykitteli vikana naisten mukaan nimetyt kappaleet ja Tiina olikin se ainokainen, jonka tunnistin Bar Basen keikalta. Siitä yhteisrapsaa klikety klik ja juoksepoistytto näki bändin myös Valtava-festareilla. Beetlehem voisi koittaa kyllä keikkailla muuallakin kuin vain pääkaupunkiseudulla vink vink.
Tämä olikin molemmille vuoden vika keikka. Hauska sattuma vol.2: syrjään siirtyvä keikkavuosi 2016 starttasi myös yhteismerkinällä Punk Rock X-mas keikoilta. Kiitos kaikille! - YYKAAHOOVEE
Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella, mutta sitä ennen ehtii vielä ottaa joulukuun alun meiningit käsittelyyn.
Anssi Kela @ Tavastia, Helsinki 2.12.2016 Bussimatka Tampereelta Helsinkiin oli varsinainen ketutuksen multihuipentuma, mutta universumin vastustuksesta huolimatta pääsin kuin pääsinkin määränpäähäni. Kävelin helpotuksen huokauksen saattelemana Tavastian ovista sisään tunnin alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tupa oli jo melkoisen täynnä, mutta pystyin silti puikkelehtimaan lavan edustalle ilman suurempaa hämminkiä. Yleisön keski-ikä oli tällä kertaa huomattavasti korkeampi kuin edellisellä loppuunmyydyn Tavastian ekskursiollani ja jengi jätti vierustoverille arvokkaasti omaa joraustilaa. Ilmassa oli suuren musiikkijuhlan tuntua, sillä onhan Suomen legendaarisimman musaklubin loppuunmyyminen aina kova juttu.
Keikka potkaistiin käyntiin biisillä Kasarin lapsi, jonka levylaulaja veti soolona Freddie Mercury-asenteella. Morjens! Tosi tyylikäs aloitus, joka oli yksinkertaisuudessaan mahtipontinen. Yläfemmojen heittäminen biisin aikana oli hauska lisä, jonka ansiosta artistin ja yleisön välinen vuorovaikutus alkoi kehittyä toivottuun suuntaan heti alkumetreillä. Biisin jälkeen bändin muut jäsenet marssivat lavalle ja meno jatkui entistä muhevampana Millan tahtiin. Biisi tarjosi oivan alustan äänekkäälle yhteislaululle, ja siinähän sitten hoilattiin!
Edellä mainitun intron lisäksi omia lempparihetkiäni olivat kitarabattle ja siihen liitetty Kaatua kuin puu, Karhunelämää, Petri Ruusunen ja Nostalgiaa. Kaatua kuin puu on loistava bileralli ja hullu tilutus sopii kyseisen biisin kylkeen täydellisesti. Ylipitkät kitarasoolot saavat meikäläisessä yleensä aikaan lähinnä armotonta haukottelua, mutta kunnon battlea on ilo kuunnella ja seurata. Battlen intensiteetti oli suorastaan hengästyttävä, joten ei siinä voinut muuta kuin ihastella ja fiilistellä hymyssä suin. Karhunelämää tulee harvemmin kuunneltua levyltä, mutta liveversio on jotenkin maaginen. Sen aikana silmät menevät kiinni ja sitä vaipuu jonnekin omaan universumiin, jonne voisi jäädä hyrisemään tyytyväisenä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Petri Ruusunen puolestaan on tarinankerrontaa parhaimmillaan, joka nostaa samalla taustastoorin eli Puistossa-biisin ihan uudelle ja tuoreelle levelille. Pidin siitä, että biisejä ei soitettu peräkkäin, vaan niiden välissä käytiin läpi useita eri viisuja ja tunnelmia. Nostalgiaa on tullut luukutettua viime aikoina ahkerasti ja livenä kyseinen biisi potkii vieläkin kovempaa.
Oli myös kiva kuulla tuore biisi Musta tuntuu multa, vaikka se ei ehkä ollutkaan vielä kaikilla täysin hallussa. Biisin tahtiin kelpaa hytkyä, sillä lyriikat ovat nokkelat ja soundimaailma niin puhdasta Kelaa kuin vain voi olla. 1972 villitsi huolella niin nuoret kuin vanhatkin! Tämä biisi resonoi selvästi toooodella voimakkaasti lähes jokaisen yleisössä olleen tallaajan kanssa ja yleinen hurmos tempaisi mukaansa, vaikka biisi ei ihan sinne omien suosikkieni joukkoon kapuakaan. Koko keikan tunnelmallisin hetki taidettiin kokea Nummela-biisin aikana, jolloin Tavastia muuttui pieneksi ja musiikin tahtiin rytmikkäästi vellovaksi tähtitaivaaksi.
Biisilistan suhteen oltiin päädytty hittipitoiseen linjaan, joka oli toimiva, mutta toisaalta myös aika turvallinen valinta. Onneksi encoreen mahtui kuitenkin yksi villi kortti, jota en ainakaan itse osannut ollenkaan odottaa. Homman nimi oli "Hetken biisi", jonka toteuttamiseen tarvittiin akustinen kitara, älypuhelin yleisöstä sekä satunnainen artikkeli Wikipediasta. Kyseinen artikkeli käsitteli Johannes Salisburylaista ja se kääntyi biisiksi improvisoinnin ja yleisön avustuksella. Ja niin keskiajalla elänyt käppänä oli parin minuutin ajan rock 'n' roll. Enpä ole aiemmin törmännyt vastaavaan Wikipedian hyötykäyttöön! Siistiä, että tällaisia uusia temppuja kehitellään keikkakansan iloksi. Encoren ehdoton huippuhetki oli lempibiisini Kelan tuotannosta, eli tietenkin Maitohapoilla. Kyllä hyvä biisi vaan on hyvä biisi, ai että! Sitten hypättiin vielä hetkeksi Mikan faijan bemarin kyytiin ennen kuin Parasta aikaa päätti illan. Osuva lopetus loistokeikalle, joka kiteytti varmasti sekä lavalla että yleisössä heiluneiden tyyppien tunnelmat. // YYKAAHOOVEE
Viimeksi näin bändin heilumassa Hervannassa Varjobaarin piskuisella lavalla, joten kiinnosti miten bändi ottaa haltuun Pakkahuoneen tarjoaman estraadin. Nyrkkitappelun keikoilla on tottunut Horo-Hepen säntäilyyn paikasta toiseen, joten siinä ei tälläkään kertaa mitään uutta. Tällä keikalla kitaristit riekkuivat siihen malliin, että Pakkahuoneen lava vaikutti ajoittain loppuvan kesken. Esimerkkinä miten Tollo-Miljoona syöksyloikan jälkeen melkein tipahti lavalta meinaten samalla viedä Klamydian lavan sivuun mukamas turvaan jätetyn mikkiständinkin mukanaan.
aww, kysyin jos #1 Nyrkkis-crew member Teemu vois lähettää kuvan settilistasta ja sit tuotiinki tämmönen kouraan. kiitti hei te <3
Päädyn jotenkin aina lämppärikeikoilla aina sille puolelle jolla on vähemmän lämmittelijästä piittaavaa porukkaa, joten sain aika keskenäni siinä olla ja mennä leveesti. Rockpulsu lämmittää aina mieltä ja oli jo muutama keikka ehtinyt vierähtää välissä kun viimeksi kuuli Sun lapset on mun lapsia nyt mukana setissä ja sen kitarakuvioiden tahtiin oli taas mukava jorailla. Nyrkkitappelu otti kaiken irti annetusta plus neljänkymmenen minuutin soittoajasta ja ei kirpassut maksaa paria kymppiä lipusta vaikka tiedossa olikin lyhyempi setti ja näin ollen (varmasti) sen suosikkilivebiisin tippuminen pois. Tän vuoden Nyrkkitappelut oli mun osalta tässä ja ihan komea lopetus. Kyl kelpaa!
Haureus sekoittaa mun pään:
KLAMYDIA
Klamydia ja kaljaa, match made in heaven
Blogipartnerini in crime ei voi sietää Klamydiaa (taustalla taisi olla traumoja joltain Vaasa-festarilta) ja sainkin kuulla "no hyi" kommentointia kun tästä keikasta mainitsin. Itse en ollut (kait?) bändiä aiemmin nähnyt tahi pahemmin kuuntelemalla kuunnellut. joten tää oli tämmöinen mikäs siinä hyvän bändin ohella tuleva kylkiäiskeikka. Pakkis oli myyty loppuun ja täällä Klamydia soitti kaksi settiä joista ensimmäinen keskittyi wanhaan tuotantoon ja pienen breikin jälkeen paahdettiin ilmeisesti normisetillä.
Itsehän olin paikalla vain sen reilut puoli tuntia bändin soittoajasta vaikka olisin viihtynyt kauemminkin, kovin pogoiltavaa musaa kun tää Klamydia oli. Yleisön paikoillaan pysyminen olikin lievä pettymys vaikka helpottikin puikkelemista paikasta toiseen. Olikohan ikä jo alkanut painaa tai varjeltiin hintatietoisina juomia läikkymiseltä, who knows, mutta onneksi mukana laulettiin sitäkin kovempaa. Toivottavasti baaritiskien jonot ennokoivat loppupuolelle hieman riehakaampaa menoa estojen kadotessa alas samaa tahtia nestemäisten kanssa.
Setin ekat Pippalot & Venäläisiä unelmia +klippi
Kesken piti lähteä sillä Teksti-TV 666 keikka odotteli vähän matkan päässä. Lisää siitä tässä merkinnässä!
SU 30.10. Yläkerta, Tampere
HARD ACTION
Onpas tämä nyt hankala bändi. Rokkaa just siinä hetkessä ihan sata lasissa, mutta jälkikäteen asetelmasta ei oikeastaan muista mitään erityistä. En luokittele bändejä musiikkityylin, vaan sen mukaan miten mielellään näkisin yhtyeen uudestaan livenä. Tässä päänsisäisessä arkistossani Hard Action sujahtaa todellakin kelpaa uudestaan livenä -mappiin, vieläpä tuoden lisäarvoa line-upille eikä siis mikään ihan sama bändi vaikken muuten osaakaan valita kumpi vai kampi. Tästä setistä mieleenpainuvin hetki oli kun yksi paikalla ollut Hard Actionin menoa fiilistellyt huudahti hiljaisessa kohtaa aidosti "Mä en oo ikinä ollut näin onnellinen!" Suoraa palautetta, ihana!
PLASTIC TONES
Välillä bändistä saattaa huokua vahvasti joku tietty vuodenaika. Plastic Tones toikin tarttuvilla melodioillaan valoisan pilkahduksen taakse jääneestä kesästä jo niin kovin hämärtyvään iltaan ja syypää miksi tämä keikka oli merkattuna kalenteriin. Parhaimmillaan kappaleet luovat soljuvan soundtrackin vailla huolen häivää kadulla kepein askelin kulkevalle auringon paistaessa ympärillä ja vastaantulijoidenkin vain hymyillessä. Valitettavasti tällä kertaa keikan tekniset ongelmat kuitenkin takuttivat tätä rytmiä, joten kadulla kulkija joutui nyt aina välillä sitomaan kengännauhoja tai poistamaan kiviä jalkineista.
On ollut tosi ilahduttavaa löytää keikkojen kautta näin hyvin englanninkielistä popimpaa matskua tekevä bändi, sillä omaan levyhyllyyn tällaiselle onkin tarvetta etenkin kotimaan puolelta. Jatkossakin tulee syynättyä bändi keikkakalenteria. Itseasiassa tänne blogin puolellekin olisi tarkoitus yhdestä aikaisemmastakin Plastic Tones keikasta vielä jotain sysätä (ajankohtaisuus ei ole vahvuutemme t: team yykaahoovee).
Plastic Notes #2 / settilista -split
Myös bändin tekemä Plastic Notes #2 zine ansaitsee kaiken hehkutuksen! Mukava fiilistellä toisten kautta esim välistä jääneitä Hässäkkäpäiviä ja muitakin kiertuejuttuja. Tällä bändillä on tekemisen meininki. 2017 julkaisujen joukossa lienee luvassa viimein myös musiikkia ihan fyysisessä muodossa. Sitä odottaen! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Pictures of the Month kilu's special! As 2016 is starting to wrap up, I had a look at the list of the shows that I've been to and there's quite a few that haven't been mentioned on this odd ball lil' gig-diary of ours. This one stood out not only 'cos the gig poster has been decorating my closet door but because one of the mentioned bands are on the line up of one of the gigs I'm most looking forward to in December.
So all the way back to February with I guess at this point slightly indistinct memories from the shows but whatever, I guess good thing this one is under Pictures of the month title then!
21.2. ORANSSI, HELSINKI
PAKKOSYÖTTÖ
picture is missing: the guitarist, blocked by a shoulder
Pakkosyöttö, this somewhat all-star line-up band played their first gig this night and I always appreciate to hear more in Finnish hardcore when done well. As the picture might indicate, the band put some emotion to their performance. That or just someone who tripped over untied shoelaces. I've not seen Pakkosyöttö since this and I have a hunch that when the next time comes, it will be like I had never seen the band before - partly cos they didn't stick to my memory in any special way and partly 'cos now they've got more gigs under their belt and most likely will play even more tighter and heavier set. Looking forward to that.
SICK URGE
Fast. FAST!!! Those are the only words that I had written down months ago. In a nutshell that's Sick Urge gig. It was thrilling to watch vocal duties being switched between the guitarist and bass player and with such fast paced songs they didn't even seem to catch any breath in the midst. Playing furiously like the source of electricity for their instruments, monitors..hell, for the whole venue depended on just how fast they can shred/bang that what's been given. After the band was done, I was very pleased I had completely slept over Tampere 's leg of this tour as the first bands of this day didn't play there. They will though on January 28th at Vastavirta! Hopefully I'll make it to that one.
KOVADLINA
There was a quick discussion with the bands and in result punk rockers Kovadlina from Czech Republic took the stage next and by what a storm. It was such a contrast to see the band's singer being like possessed madman on stage as off stage he came across as a very smiley happy-go-lucky person. One didn't need to be able to understand any Czech as universal language of music was so evident that the words sung really meant something to the performer. Towards the end of the set a lil' speech, along these lines, praising the unity that can be the outcome with music and the DIY scene revolving around it. Followed by this during the song the singer (who obviously stole the show you could say) then bashed his forehead open with the microphone and I guess this point I did wish I knew what the song was about because it so went to his emotions. The song is also on the video clip I took of the gig found at the very end of this post.
Speaking of music bringing people together. It was also a nice surprise to see a familiar face touring with the band (wad up T!). He told me how first they were supposed to also tour in Russia but when that didn't work out this Finland run shaped up to be pretty much a short holiday; playing shows, hanging with friends, enjoying good food and great times in general.
REMISSIONS Posterboys of Vastavirta-klubi's gig posters. There has to be a ready to use poster base for Remissions' Vastavirta gigs for sure. Nothing wrong with actively playing - the opposite!
How to follow such a gave it all set? How about with much heavier music with a dark, twisted concept set (interest points raised!)? Sounds about right way to go and exactly what Remissions went with. Diversity within the bands is what made the night a success. Not the most memorable set but after fast paced hardcore and punk rock these doomy sounds brought up a warm feeling despite the topic of their songs. I would not mind seeing all the bands again at some point = success! -kilu ✌ // YYKAAHOOVEE
