Tää keikka eteni kuin vuoristorata! Alussa hiljalleen kivutaan kohti korkeuksia ja varsinaisen kyydin alkaessa mennään ties mitä kirkaisuja kirvoittavia ja väärinpäin horisonttia tiirailemaan saavia koukeroita pitkin. Lopussa tukka ehkä vähän sekaisin, mutta maaliin päästiin ja fiilis mitä mahtavin!
Settilistassa oli mukana sen verta kryptisiä nimiä etten netissä olevan demon biiseistä osaa niihin yhdistää kuin ne mitkä siellä omalla nimellään seisoo, poimittakoon kuitenkin tästä kauniisti-rouheesti menosta mitä keikka ja tuo koko demokin edustaa pari esimerkkikappaletta. Alusta loppuun vihaisempi ja huutopainotteinen Ikioma Miten Soma pysäyttää sen joka meinasi mapittaa Suudelmat minkään pop-liitteisen alle ollen just niitä vuoristoradan raisuimpia kohtia. Demolla mainittua edeltävä kappale Väärä Puoli näyttää bändin kyvyt melodisemman ja herkemmän ilmaisun parissa ja demon päättävä biisi Hanki sekoittelee molemmat tyylit toimivaksi kokonaisuudeksi. Tällainen ääripäiden vaihtelu on kuuntelijan kulmasta tosi freesiä niin ei ainakaan rupea kyllästyttämään.
Tykkäsin paljon miten alkuasetelmasta ei osannut odottaa menon äityvän niinkin villiksi. Rytmiryhmä tarjosi mukavaa tasapainoa vokalistien pitkin lavaa sekoiluille eli väittäisin tässä olevan aika hyvän paketin kasassa, seurantaan menee. Ottakaa haltuun bandcampista *klik*!
TOHTORI KOIRA
Kerrankin basistille huomiota kun laulaja usutti bassosooloon, olipas kiva! Hyviä bassokuvioita olikin mukana, mutta siinä vaiheessa kun bassosoolon perään kyseltiin pariin otteeseen uudestaan niin alkoi jo ihmetyttää mikäs juttu tää on, jäseninen keskeistä vttuilua? Salapoliisityö (eli käynti bändin facebooksivuilla) paljasti sen verran, että voi ei, tässähän olikin ollut rumpali vailla instrumenttiaan eli ilmankos saattoikin laulajalla olla hieman alaston olo vain mikin varressa ja ehkä tämä basistin ahdistelu oli jotain sijaistoimintaa kapuloiden puuttumiselle. Propsit vaan tuuraajalle.
Aihepiirit Tohtori Koiran kappaleissa vaihteli niin juttujen mitkä voisivat käydä toteen kenen tahansa pihapiirissä (kuuntele Iloinen Naapurusto) kuin ihan koko Suomen laajuisesti, esimerkiksi kappale Päivi, jossa oli helppo kaikkien halukkaiden laulaa mukana kertsissä. Punkinräimeen säestyksellä käsiteltiin myös globaalisti tuttuja otsikoita. Paavi -biisi teki stopin jo ala-asteella aivojen sopukoihin istutetun virren numero 499 päässäsoimismahkuille koruilemattomalla riveillään "Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen / koska lintusen persereikä on hieman liian pikkuruinen". Eihän tosta nyt ole enää paluuta. Kiitos? Kiitos!
**Tässä välissä sain loppuillan/yön/työpäivän pelastaneita uutisia. Kiitos Turku Saatanalle tapahtuman meitsille ilmestyi yllättäen kyyti himaan, jeee! Turku kun on siitä hankala, ettei sieltä pääse järkevästi yöllä pois, joten sweet relief sen infernaalisesti vtuttavan säädön välttämiseltä tällä kertaa!**
MIETTIIN
Ilmaisua yllättäen on turha käyttää tän poppoon yhteydessä sillä ns. normaalista poikkeavaa sählinkiä pitää jo normina tän (vaihtuvan) kokoonpanon keikoilla. Nytkin alkuun julistettiin Turkua Saatanalle ja asiaan kuuluvasti risti pietarin tyyliin havaittavissa. Kokoonpanosta puheenollen, tällä kertaa taisi olla ihan se ydinjengi kasassa ilman vierailevia tähtiä. Tämä oli myös lopulta kesyin näkemistäni Miettiin keikoista! Osittain vaikutti mm se miten nyt pysyttiin esiintymislavan rajoissa. That being said, ei tämä keikka kuitenkaan edellisiä yhtään vähäpätöisemmäksi jäänyt.
Mitä vähän ounastelinkin tän vuoden puolella ilmestyvän mukaan: uusii biisei! Peräti kaksi kappaletta oldie goldien väleihin setin alkuun ja loppupuolelle sijoiteltuna. En ihan päässyt kiinni "Pitäis vissiin elää" yhtä lailla mitä "Askel rak.."sinnepäin-veisuun, jälkimmäinen omailee inasen tarttuvammat kuviot ja jäi helpommin mieleen. Toki kun jotain tulee, jotain pitää lähteä. Tällä kertaa parin crowd pleaserin (joo no mitkä toisaalta ei sopis ton kuvauksen alle) puuttumisen kyllä huomasi. Epäpyhä pääsi leikkuulaudalle kuten myös S.S.N.K. Onneksi Yksi Miljoonasta kuultiin kun tuostakin sen olemassa oloon havahtumisen jälkeen alkanut pitämään hurjasti. Listan kymmenes mystinen biisi jäi vain paperilla olevien tussausten tasolle yhyy.
Kiinnitän Miettiin keikoilla huomiota mitä merkityksettömiin asioihin. Täälläkin kun mikkiteline oli saanut keikan aikana kyytiä niin lopussa huolehdittiin kaikkien tarvittavien palasien löytymisestä. Punk rockin vaaralliset tilanteet meets hyvät käytöstavat -split!
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT
Exit Turku -strategian aikataulut olisivat alunperin pakottaneet poistumaan paikalta ekan kymmenen minsan jälkeen bändin aloitettua, niin nyt olikin yhtä juhlaa kun pystyi jäämään loppuun asti. Post-Miettiin haipin takia Lähtevät Kaukojunat oli mulle enemmänkin hyväntuulisen filmin lopputekstien taustamusaa, kuin musikaali jota varta vasten mennään katsomaan. Painotuksella sana hyväntuulinen, tämä kun näkyi sekä soittajista, että innokkaasta yleisöstä.
Wanhoja kappaleita tietämättä, uuttakin matskua taisi tulla mikäli jotain settilistan viereisestä tekstiä täynnä olevasta A4-kokoisesta lyriikkalunttilapusta pystyi päättelemään. Tässä keikassa vetosi eniten miten monella muulla paikalla olevista todellakin oli bändistä ja biiseistä käsitys. Bailausta, laulamista, toiveiden huutelua - tripla check. Setti vain jatkui siinä vaiheessa kun listaltakin jo loppui biisit, joten aikas nannaa Kaukarit-diggareille kun kaltaiseni liki ummikkokin oli ihan fiiliksissä. Tän illan perusteella voisi tehdä soolo-ekskursion johonkin Pirkanmaan kirjastoon bändin nimeä kantavan levyn perässä vaikkei siltä löydykään YouTuben puolella ja keikallakin kuultu, kovin koukuttava Kun Oot Poissa.
Lähtevät Kaukojunat näin viimeksikin Miettiin kylkiäisenä, siltä keikalta tästä bändistä kylläkin vain giffi. mutta jos nykivät kuvat toimii sulle niin täältä löytyypi! -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Luulin tehneeni näistä keikoista muistiinpanoja tuoreeltaan, mutta olikin aika karua kun ainoa kirjoittamani asia oli Miettiin ekasta keikasta "paljon oravia, huikee" Tämäpä auttoi. Kiitos yöbussissa selkeästi väsyneenä istunut minä 5kk sitten.
Puhelinseksi + Miettiin. Tämä karavaani kulki ke-pe 21.-23.9.2016 reittiä Helsinki-Tampere-Kouvola, josta viimeisimmän suhteen jouduin luovuttamaan sillä jostain kumman syystä paholainenkin repi sopimuspaperit siinä vaiheessa silpuksi kun sielun vastikkeeksi oli tarjolla lauantain aamuvuoroa. Harmitti, sillä kolmen putki on kovin harvinaista herkkua Suomen kamaralla, mutta toki kaksi keikkaa oli jo hyvin ottaen huomioon miten lyhyellä varoajalla nämä ilmestyivät eetteriin.
Mukana oli pari muutakin bändiä joista heistäkin muutama sana messiin.
PLASTIC TONES @ Lepakkomies, 21.9.2016
Tällä keikalla kuulin bändiä ensimmäistä kertaa ja mieltä lämmitti ensinnäkin hyvin lausuttu englannin kieli. Bändi mainitsi keikan aikana miten julkaisuja on kyllä tulossa ja tälläiselle jälkijuna-jantterille toi oli nannaa korville, sillä olisin liven perusteella helposti uskonut miten tarjolla olisi voinut olla pelkää OOP:tä. Update nykyhetkeen ja molemmat seiskat löytyypi kokoelmista, keikalta ostettu of course. Plastic Tonesista on kehkeytynyt nähtyjen keikkojen myötä mun suosikki kotimainen powerpoppis poppoo ja aina vaan paranee sillä keikkailevatkin kiitettävästi.
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT @ Yläkerta, 22.9.2016
Ensireaktio: kappas taas yksi Ekman bändi lisää josta ei ollut aavistustakaan. Seuraavaksi aaha-elämyksen tarjosi kun tajusin kitaristi-laulajan olevan sama kaveri joka on Juice Normaalin keikoilla käynyt fiittaamassa Bourbon Streetiä ja hoitaa rumpalin virkaa The Achtungsissa. Suoraan sanoen en tässä vaiheessa tästä keikasta mitään erityistä muista, lähinnä sen, että Lähtevät Kaukojunat jätti ihan hyvän fiiliksen päälle jääden kuitenkin ns pääbändien varjoon.
PUHELINSEKSI
Lepakkomies
"..Ja yksi Puhelinseksi kasetti kiitos." linjaa taisi toteuttaa moni Lepikseen saapunut. Itsekin lampaana muiden joukossa sillä olin jo ihan myyty niiden parin YouTubesta kuuntelemani kappaleen perusteella. Kaunista, kaihoisaa. Harmillisesti soittoajat kuitenkin kusasi puolen tunnin verran ja vaikka ripeästi bändi aloittikin (kiitos siitä) jäi tämä keikka mun osalta viiteen biisiin joista vikojen kohdalla keskittymistä häiritsi kellon kyttääminen kerta paluulippu oli jo plakkarissa. Höh ja pöh. Porukkaa oli tosi hyvin paikalla niin eipä yksi paikalta poistunut tuntunut missään. Paitsi sitä poistunutta kyllä kirpaisi.
Yläkerta
Täällä Puhelinseksi esiintyi keskimmäisenä ja nyt täyttä Puhelinseksi-experienceän himmailli ensinnäkin mikrofoni aiheuttama päänvaiva kun etenkin allupuolella laulu ei meinannut kuulua. Osa bändistä paini myöa flunssan kourissa ja tätä ei kyllä keikkaa vain seuranneena olisi tajunnut, joten mad props että setti vedettiin kun ei mitään olisikaan.
En näiden keikkojen välissä ollut vielä ehtinyt ottaa Meillä On Ikävä Kaikkea kasettijulkaisua haltuun, joten tälläkin kertaa liki kaikki oli uutta ja ihanaa. Slovareita tuon seitsemän biisin joukossa ei ole joten keikkakin eteni rivakkaa tahtia. Pidän hurjasti laulajan vähän rosoisesta äänestä ja livenä kun tajusi miten paljon kitaristikin osallistuu lauluosuuksiin niin sehän passaa. Tässä bändissä sävellys- ja sanoituspuoli kohtaa hyvin ja melkeinpä kaikissa kappaleissa on sinkkupitentiaalia ja tämäntapaista matskua kuullessa toivois myös radiokanavien ymmärtävän hyvän päälle. Apuja on ilmeisesti saatu muualtakin, ainakin yhden bassokuvion verran. Biisiä en muista, mutta taisin ajatella ääneen miten miellyttävät koukerot siinä oli kun heti kappaleen jälkeen basisti antoi krediitit eturivissä seisoneelle henkilölle. Puhelinseksi jäi kiinnostamaan ja paljon.
Kasetista vielä sen verran, että näin nämä hommat pitäisikin hoitaa. Biisit oli pakattu ansaitsemansa muikaiseen pakettiin. Mukana tuli lyriikat ja ei tarvinnut edes itse tussata, että mitäs tältä muovipalalta kuuluupi. +vielä se ihmeellisesti taiteltu pikkukirje. Kuuntelijalle/ostajalle välittyy heti fiilis, että bändi on itsekin ylpeä tuotoksestaan kuten Puhelinseksin todella pitääkin olla. I feel special for owning one.
MIETTIIN
Lepakkomies
En olisi uskonut näkeväni uudestaan alle kuukauden sisään viime Lepiksen keikasta. Bändi esiteltiin jälleen erikoiskokoonpanona ja varmaan se sitä on aina jatkossakin. Unelmissa tuli heti alkuun! Ihan mahtavaa sillä viimeksi tän biisin aikana mikrofonin käyttöaste ei ollut ihan sitä sataa prossaa mitä kappale kyllä vaatisi päästäkseen oikeuksiinsa. Hittiputkelta ei voi välttyä Miettiin keikoilla ja taas suoriltaan se top kolmosen tapainen jatkoi toteutumistaan kun vuoroon pääsi Paniikkihäiriötä Turpaan ja Urbaani Ahdistus.
Olin edellisen Lepiskeikan jälkeen tehnyt löydön nimeltä Yksi Miljoonasta, joka oliaiemmin jäänyt multa tyystin huomaamatta SoundCloudin puolella. Tällä keikalla aloinkin epäilemään josko kyseinen biisi oli se mitä elokuussa veikkailin koveriksi. Ainakin samanlaista reaktiota tuntui herättelevän yleisössä. Hämmentävä välikysymys lempivihanneksesta sai hetkeksi elättelemään toiveita oisko Sipulin Määrä tällä kertaa mukana vaikka sipuli nyt ei ihan vihanneksesta mene. Anycase false hope ja vastaus taisi kuulua "sellainen joka ei äänestä". Kannanotto Yhdysvaltain vaalirumbaan kenties tai sitten ei. Täällä povattiin seuraavan keikan teemaksi kauhua ja tän heiton jälkeen Muissa Maailmoissa kiipparit kuulosti erityisen horromaisilta.
Katto sai taas osansa kättä pidemmällä avitettuna. Muistiinpanojen paljon oravia oli pakko liittyä kappaleisiin SSNK sekä Eläin,joka taisinkin olla illan vika. Huikee on helppo avata sillä sitä tämä keikka oli alusta loppuun saakka enkä taatusti ollut ainoa Lepiksessä näin kelaileva.
Yläkerta
Taisi näkyä päälle päin, että odotin kovin tätä settiä sillä kaksi eri henkilöä kävi tiedustelemassa onko tää seuraava hyvä. En ihan kehdannut antaa sen hehkutusmoodin mikä oikeasti mylläsi mielessä pulputa ulos joten aisoissa pysyvä vastaus oli lyhkäsesti kyllä on. Tätä keikkaa varten oltiin tehtailtu jollain kännykkäsovelluksella intronauha. Tukholma mainittu, muuten en muista mitä siinä selitettiin, mutta kovin innoissaan itse artisti tästä innovaatiostaan näytti olevan.
Pari Miettiin keikkaa alla keikkaympäristöä on alkanut katsella sillä silmällä, että mitäköhän pääsee tällä kertaa osalliseksi showta. Nyt oli ehkä liiankin helppo arvata kohde: yksinäinen tuoli. Viimeksi moista istuinsijaa hyväksi käyttävää koreografiaa tuli todistettua ihan ekalla näkemälläni keikalla ever eli Spice Girls Hartwall Areenalla 1998. Oli se jännä kun Ginger Spicen pylly vilahti Naked biisin jälkeen! Täällä vaatteet pysyi päällä ja tuoli tiukasti mukana, että kohta puoliin Miettiin ja Bändin Jätkät ja Kuudes Jätkä ja First Lady -esittelyyn olisi voinut lisätä The Tuolin. Lepiksen keikalla viitattu kauhuteema taisi toteutua jos paikalla oli puuseppiä -eikö kukaan ajattele maalipintoja?! Lopulta tuoli vietiin artistin pyynnöstä pois.
Miten musta tuntuu että olen kokenut tän aiemminkin, lue: tähän mennessä jokaisella (hurjat 2kpl ennen tätä) Miettiin keikalla. Elikkäs kun sitä luulee olevansa mukamas so called eturivissä niin aina siihen näkökentän eteen on kuitenkin ilmestynyt keikan jossain kohtaa jengiä. Ja siis ihan hiton hyvä!! Bailaajat kuuluukin paalupaikalle poislukien väkivalloin sinne tunkevat urpot, joita siis nämä henkilöt eivät missään tapauksessa olleet. Tässä koitti jälleen sen iloisen yhteislauluhetken aika ja helppoja hoilauskohtia Miettiin tuotannosta löytyykin kelpo lailla.
Just sellaisia keikkoja (tai niiden komboja!) joiden jälkeen tekee mieli mennä kiittelemään bändejäkin hyvästä menosta, mutta plaaplaa ketään kiinnosta etenkin kun saman sanoman voi myös näpytellä liki puolen vuoden viivellä johonki blogintapaiseen keskeyttämättä sillä hetkellä mitään muuta. Hehkutuksesta on joutunut ajan myötä sitten kärsimään blogin toinen osapuoli, sori!
*Tilannekatsaus aikaan syyskuun jälkeen*
Loppuvuodesta kun mulle tarjoutui sopiva tilaisuus vaihtaa pari sanaa Monta Suoraa Seinää seiskan mulle alunperin antaneen henkilön kanssa, käytin ajan siihen, että jouduin melkein väkisin tunkemaan hänelle setelin kouraan maksuksi/kiitokseksi hyvästä levystä. En kykenisi missään määrin kutsumaan itseäni musiikkifaniksi jos tän tason julkaisun kohdalla alan siivellä eläjäksi ja etenkin kun Miettiin ei vielä tänäkään päivänä olisi varmaan edes osunut kohdalle ilman tuota kaikin puolin randomia heinäkuista päivää. Jos pidät, tue. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Kerrankin oli hyvä ajoitus kun keikka alkoi samaan aikaan kun itsekin reippailin lavaa kohden. Acid Runsin olin nähnyt kerran aiemmin ja silloinen trio tykitti nyt viisipäisenä kahden kitaristin ja instrumentistaan vapautetun laulajan voimin. Yllätys oli iloinen kun stage left cornerissa soitti Lauri Eloranta. Taas kävi kuitenkin vähän kuten viimeksikin, eli muutaman kappaleen jälkeen alussa iskenyt huuma laantui ja biisit alkoivat kuulostamaan liian samanlaisilta. Keikan piti alkuun toimia levyjulkkarina, mutta se kai ei yllätä miten noissa hommissa tapahtuu aina viivästyksiä. Levy kyllä kiinnostaa sillä biisien tullessa tutummiksi uskoisin keikkakokemuksestakin vihdoin tulevan kokonaisemman ja niiden muutamien bandcampissa olevien kappaleiden perusteella Acid Runsia kehtaisi kuunnella kotonakin. Jos pisteitä jaettaisiin bändin livekunnosta niin sitä tulisi kyllä täysi kymppi! Tyypit soitti hatun nostamisen arvoisella intensiteetillä setin alusta loppun ja sellaista bändiä on aina ilo katsella ja kuunnella.
MIETTIIN
Tiedättehän, kun joku hehkuttaa jotain artistia ihan överisti "siis tää on ihan törkeen kova!" ja itse suhtautuu toisen intoiluun lähinnä olan kohautuksella juu varmasti on. Eräänä astetta erikoisempana viikonloppuna (Nyrkkitappelu-osio jo blogis) mulle annettiin kolme seiskaa joista yksi oli MiettiinMonta suoraa seinää. Kuului vielä ylistäviä saatesanoja ja tieto siitä miten tossa yks tyyppi soittaa kaiken. Kohta pitikin jo kaivaa pari kappaletta esiin youtubesta sillä TÄÄ ON NIIN HYVÄ ja kappas, itse asiassa ei ollenkaan hassumpaa. Totaalinen koukutus tapahtui himassa levyn löytäessä tiensä soittimeen ja siinä vaiheessa kun se ei sieltä enää juurikaan poistunut, harkitsin pitäiskö tiputtaa Unelmissa biisin youtube-url alakerran naapurin postiluukusta meinaa on saattanut hieman tömistä.
Keikan facebook-tapahtumasivulle postattiin tulevaa ennakoiva kuvamuokkaus tämän ollessa astetta spessumpi keikka big band -kokoonpanolla. Lavalta löytyi hyvin pukeutunutta soittajaa perus kitara-rumpu-basso -kombon lisäksi ainakin kiipparistia, marakassien sheikkaajaa ja jossain välissä ilmoille tuutattiin trumpettisoolokin. En tietty tiedä mitkä kaikki elementit/soittajat tästä on mukana Miettiin ns normisetissä, joten tää oli vissiin aika hulppea tapa nähdä bändi ekaa kertaa livenä. Paniikkihäirötä Turpaan, mun top 3 Miettiin-biisit kakkonen (kolmosen ollessa vaihtuvaa sorttia ja käsittäen ainakin kolme eri biisiä) aloitti ilmeisesti muidenkin paikalla olleiden mielestä illan odotetuimman keikan. Bileet starttasi heti! Ei paljoa tarjottu rakoa hengähtää kun jo heti perään tuli Muissa Maailmoissa ja suhteessa slovarimpi Urbaani Ahdistus, jonka kertosäe nousee ihan omiin lukemiinsa, vaikuttavaa! Rappiolla 2 kohdalla muistelin miten viikkoa aiemmin Sick Thoughtsin VV:n keikan lavapyörimiset oli lähinnä vaivaannuttavaa katseltavaa kun nyt sit Lepiksessä kaikki se piehtarointi, yleisön seassa esiintyminen ja ärsykkeisiin (mm repsottava katto) reagointi oli ihan smooth operator -kamaa eikä tippaakaan teennäistä. Epäpyhän jälkeen tuli ainoa kysymysmerkki-biisi. Koveri joka pitäis tietää, jos jostain jotain tietää (ja mähän en tiiä)? Miettiin orginaali joka jäänyt huomaamatta? Anycase, jostain ilmestyi lisää nyrkin heiluttajia ja mukana laulajia, sen takia nojaisin koverin suuntaan.
Unelmissa oli up next ja toi kappalehan alkaa heti kunnon paasauksella, joten tää basistin kainalon kautta laulettu versio ei nyt ihan vastannut odotuksia etenkin kun mikrofonin johtokin lähti jossain välissä irti. Mutta ei tässä vielä kaikki! Lavalle saapui vikojen biisien SSNK ja Eläin ajaksi maskotti-panda namujen kera joita viskottiin yleisön sekaan. Niin ja tää lepiskeikka toimitti synttäribileiden virkaa ja Miettiin setin aikana jaettiin myös lahja ja kortti juhlakalulle. Ei ois uskonut tän olevan vasta illan toka bändi. Huikeeta mikä meininki!!
GENERALS
Bändi laitteli kamojaan kuntoon kun joku satunnainen päihtynyt sankari tuli kyselemään onko tää mun suosikkibändi. Vastasin miten on todettu hyväksi livenä ja julkaisivat hiljattain erittäin kovan levyn, mutta ilmeisesti vastaus oli väärä sillä oikeasti kiinnosti kuka mun mielestä parhaimman näköinen soittaja ja ketä mä niistä tulin tonne fanittamaan...JAA-A. Kerta se on ensimmäinenkin kun tällaisissa keikkapaikoissa tullaan tollasta läppää heittämään. Toi tyyppi ei valitettavasti edes vitsaillut ja onnistui lyhyessä ajassa olemaan muutenkin vitun ärsyttävä tunkiessaan liian lähelle. Pakoreitti luonnollisesti lavaa kohden, jotta pystyi myös paneutumaan tarkemmin siihen, kuka näytti parhaimmalta Lepakkomiehen valaistuksessa.
Tähän löytyi vastaus nopeasti: settilista näytti komealta jo etäämmältäkin kuikuillessa. Aloitusbiisiksi valikoitui Pissing In Cereals LP:n eka ralli Society is Full. Mikä muhun Generalsissa vetoaa (siis tiätty komeiden soittoniekkojen lisäksi!1) on heidän raisu, straight forward rosoinen meininki ja soundi, jossa kuitenkin seassa tosi koukuttavia kohtia. Asiaa tulee välissä nopealla ulosannilla ja tahdissa ei meinaa pysyä, mutta onneksi aina jostain löytyy jokin hokema mihin tarttua ja pääsee taas aukomaan suutansa biisien tahdissa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta nostettakoon esille keikallakin soitetut You Are an Asshole and Your Band Sucks joka on kiva laini huudella jo keikan keskivälissä, kuten täällä tapahtui, My Life is a Mess (and I love it) ja yks mun levysuosikki Waiting For You to Die ja siitä rivi maybe nine to five with the kids and wife / were never meant to be your life.
Joku heitti kommentia miten samoja riffejä kierrätetään vuodesta toiseen, mutta hei kierrätyshän on kunnia-asia ja kyllä toimi näinkin. Liekö Pissing In Cereals LP:n heittämillä kierroksilla osuutta asiaan, että tää Generals keikka oli parempi kun mitä heiltä edellisellä kerralla näin. Meibi, sillä keikkamatskun ollessa pääpirtein hallussa niin loppupeleissä tutuista biiseistä saa useimmiten ne parhaimmat kiksit.
Ton jälkeen hyvä laittaa videomatskuu kappaleesta joka ei mainitulta LP:ltä löydy, mut kovis on!
1981
Jättäydyin heti suosiolla taaemmaksi sillä aikataulujen heittäessä häränpyllyä tiesin lähteväni kesken keikan menemään sillä oli kiire päästä rapsuttelemaan koiruleita. Post-punkki ei ole ikinä räjäyttänyt tajuntaani, joten alkupää keikasta riitti varsin hyvin muutenkin. En kommentoi mitä lyriikkapuoli on kun ne ei nyt siinä tilanteessa jääneet mieleen, mutta muuten 1981 musapuoli oli tosi hyväntuulisen kuuloista, ehkä liiankin omaan makuun. Lauluosuuksia suoritti kaksi bändistä ja kappaleiden ruistailupuolikin oli kunnossa sillä biisit tuntuivat vain kasvavan edetessään. Oikein hyvä loppukevennys illan monipuolisessa esiintyjäkaartissa. Hyvin mielin sai häippästä.
Aihepiirit Tohtori Koiran kappaleissa vaihteli niin juttujen mitkä voisivat käydä toteen kenen tahansa pihapiirissä (kuuntele Iloinen Naapurusto) kuin ihan koko Suomen laajuisesti, esimerkiksi kappale Päivi, jossa oli helppo kaikkien halukkaiden laulaa mukana kertsissä. Punkinräimeen säestyksellä käsiteltiin myös globaalisti tuttuja otsikoita. Paavi -biisi teki stopin jo ala-asteella aivojen sopukoihin istutetun virren numero 499 päässäsoimismahkuille koruilemattomalla riveillään "Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen / koska lintusen persereikä on hieman liian pikkuruinen". Eihän tosta nyt ole enää paluuta. Kiitos? Kiitos!
Wanhoja kappaleita tietämättä, uuttakin matskua taisi tulla mikäli jotain settilistan viereisestä tekstiä täynnä olevasta A4-kokoisesta lyriikkalunttilapusta pystyi päättelemään. Tässä keikassa vetosi eniten miten monella muulla paikalla olevista todellakin oli bändistä ja biiseistä käsitys. Bailausta, laulamista, toiveiden huutelua - tripla check. Setti vain jatkui siinä vaiheessa kun listaltakin jo loppui biisit, joten aikas nannaa Kaukarit-diggareille kun kaltaiseni liki ummikkokin oli ihan fiiliksissä. Tän illan perusteella voisi tehdä soolo-ekskursion johonkin Pirkanmaan kirjastoon bändin nimeä kantavan levyn perässä vaikkei siltä löydykään YouTuben puolella ja keikallakin kuultu, kovin koukuttava Kun Oot Poissa. 
