Lakeuden Kutsu Punk Fest @ Rytmikorjaamo, Seinäjoki
Kun tapahtuma tuli julki mun piti pari kertaa hieraista silmiä sillä nyt oli meikälle ihan 5/5 koliseva esiintyjäkaarti. Tietenkin myöhemmin samalle päivälle siunaantui Teksti-TV 666 ekaa laatuaan oleva Vastavirtaklubi-keikka, mutta pienestä yhyysniffmiksiminä-märehtimisestä huolimatta valinta oli kuitenkin päivän selvä.
MÖTKY
Päällekäisyyden aiheuttama sadepilvi väistyi siltä seisomalta kun Mötky aloitti keikkansa. Huomio oli jo aiemmin kiinnittynyt bändin paitoja sporttaaviin henkilöihin, eikä vain siksi että halusin kans yhden - siis paidan, heh heh. Jälleen kerran tässä keikassa oli niin ilmiselvää yhteisöllisyyttä, että voisin ihan helposti uskoa Mötky-partybiilin, josta Mötky paidoitettu entourage valahtaa juomat valmiiksi kourissa suoraan lavan eteen pitämään hauskaa. Mitä en meinannut uskoa oli kuulemani, että viime vuoden Bar 15 keikka oli bändin eka (oikeesti?) ja tämäkin veto siis toka/kolmas?
Tuttua oli heti parin biisin jälkeen koittaneet sipsien perään huutelut ja tokihan Rakastan sipsejä tuli jälleen siellä loppuhuipennuksena. Keikan keskivaiheilla ennen Yhdessä -biisiä bändi kehotti ottamaan vierustoveria kädestä kiinni. Omalle kohdalle osui sopivasti hyvässä tuiskeessa oleva partybiilistä noussut ja selkeästi keikasta ihan pähkinöinä oleva tyyppi. Toistuvien tää on niin hyvä hokemien lomassa tuli myös illan huumoripläjäyksen tarjoavaa ilosanomaa, mutta jääköön ne heitot meidän kahden keskeisiksi..tai ok ehkä vain mun jos tarkastelee asiaa juomankittauskulmasta. Ei siinä mitään, kyllä aina lämmittää mieltä nähdä miten riemuisaksi joku bändi voikaan ihmisen saada. Nopeastí meni tämäkin ohi ja hauskaa oli!
Voi ristus miten niitä SIPSejä rakastetaankin
bonus round: Mötkyläisille oli jostain pupun kolosta tullut vielä vastaan kopio heidän demostaan ja kysyivät kiinnostaisko. No todellakin! Toin sitten tälle keikalle vaihdossa Budapestista hommattuja sipsejä jotka tässä vaiheessa taisivat koostumukseltaan olla lähempänä maustettuja korppujauhoja (terkuin aina reissussa vain käsimatkavataroiden varassa), mutta ajatus hyvä! Kiitos vaan kertaalleen Mötky!
KEHONRAKENTAJAT
"Seuraava biisi on omistettu [eturivin tyypin nimi]" josta seurasi parin sekunnin ilahtuminen aina kappaleen nimeen "...Sosiaalipummi!" asti ja eiku keskaria lavan suuntaan. Kyllä yleisökontaktia pitääkin olla ja nyt kun kelailen taaksepäin niin olihan saman kategorian sorttia tarjolla Turbo-O-Rama-bileissä kun joku extraaja kävi mikin tykönä yhden biisin kertsien aikana. Olin tosiaan kaikki näiden festien esiintyjät nähnyt vähintään kertaalleen aikaisemmin ja näihin kokemuksiin verraten Kehonrakentajat ansaitsisivat tasaisen tyylipuhdas suoritus -pystin. Keikasta ei noussut mitään erityistä ylitse muiden eli edelleen sai laittaa ruksit ruutuun niihin samoihin kohtiin mitkä viimeksikin livenä miellytti ja tuskin hetkeen on pelkoa esim Viljanen kipaleen tippumisesta setistä vaikka uutta pukkaakin. Joskus tasainen meno on toivottavaakin. Paljon parempihan se on näin kuin värittää alkuun juttua pillein ja piiparein, jolloin siihen extraan tottuu ja pitää sitä normina. Nyt uskoisin saaneni tän bändin kohdalle sen ns. peruspohjan johon voi taas heijaistella seuraavia kertoja joita varmasti vielä on luvassa jos se on musta kii. (Toukokuun keikka on jo possibly maybe hopefully yes listalla).
Pieni SJK-fiilistely tähän väliin! Virkavalta, Kuolleet Intiaanit, The Knob jayhä aktiivinen Nicole oli ennen ne bändit mitkä ensisijaisesti tiesin Seinäjoen (ja lähitienoon) suunnalta ja joiden keikoille tuli hakeuduttua. Nicole jäänyt omalla kohdin unholaan jo aikoja sitten ja enpä ollut hereillä The Knobin vikan levynkään tiimoilta. Siksi onkin nyt ollut virkistävää kun näiltä kulmilta on tullut vastaan uutta mielenkiintoista verta sillä Seinäjoki on matalan kynnyksen keikkakaupunki. +Kyllä kelpaa Pirkanmaan pimun (eka ja vika kerta kun kirjotan ton..hrr) Etelä-Pohjanmaalla kun huolehdittiin niin hyvin kasettikokoelman karttumisesta. Kiitos Kehari-Anssi kun vinkkasit Salilla Aina! uudesta painoksesta, onneksi otin walkmanin mukaan niin pääs heti kuuntelemaan Mötkyn demon ohella.
MARA BALLS
Mara Ballsin valovoima sai tällaisen verbaalisesti ontuvan tapauksenkin ottamaan laukka-askelia sillä luennointuani miten monella eri tapaa seuraavana vuorossa oleva esiintyjä onkaan huikea vierustoverini kysyi olenko taideopiskelija kun noin kirjavaa luonnehdintaa oli tarjolla. Se on kato helppoa kun osaa ja Mara Ballsista löytyy melkeinpä kaikki mitä bändiltä voi kaivatakaan. En ala tässä jokaista niistä asioista kuitenkaan alleviivaamaan vaan kehotan menemään keikalle ja ottamaan itse selvää. Yksi niistä kuitenki on se draivi, millä keikat vedetään läpi.
Vuorten Taa levyn ja tän setin avausraidan Mitä sä odotat? instrumentaalisena kulkeva alku kutsui viettelevän katseen ja luokse viittovan sormen lailla tanssimaan ja kappale antaakin kehon vääntelyyn kelpo soinnut. Gogo-tanssija piti huolen siitä ettei sävelet valuneet hukkaan mikäli menojalka oli ujompaa sorttia. Täällä oli kyllä jengi heti hereillä ja valmiusasemissa, osa varmaankin juuri hankituissa Mara Balls paidoissaan, joten ei huolta hyvän meiningin puolesta. Time to Testifyn tahtiin hakkaisi kepeästi kannoista klapeja kappale kun on alusta loppuun kunnon oksat pois menoa. Älä muuta mitään toi seuraavaksi esille myös Mara Ballsin herkempääkin puolta antaen enemmän tilaa laululle ja lyriikoille. Tällainen tasapainottelu pitää setin mielenkiintoisena.
Ainoa latistava seikka tällä keikalla oli kun bändin piti todeta yleisön toiveikkaisiin lisää! -pyyntöihin ettei aika yksinkertaisesti riitä. Tiukkaakin tiukempi aikataulu ei sovi yhteen Mara Ballsin kanssa sillä kiven pitää antaa vyöryä luonnon voimalla eteenpäin eikä kontrolloidusti. Spontaanit jammailut kuuluisi asiaan jos niitä on sieltä tullakseen. Yllätyin miten tämä oli kovin erilainen keikkakokemus verrattuna siihen kun näin Mara Ballsin ensimmäistä kertaa Vuorten Taan julkaisun aikoihin. Ajatuksissa olisi tehdä pieni throwback vielä tuohonkin iltaan sillä tätä magiaa ei voi olla koskaan liikaa. Tämäkin keikka poimi varmsti uusia kuulijoita Mara Ballsin kyytiin ja kovaa kyytiä se onkin.
JUICE NORMAALI
Puolet bändistä oli vissiin kaljaa hakemassa kun keikka olisi pitänyt jo aloittaa niinpä sitten musisoinnit starttasi Ekman + Bergman mies ja kitara ja mies esitys, johon pikkuhiljaa yhtyi loputkin Juice Normaalista.
Varsinainen keikka käynnistyi yhdellä suosikeistani Murtuneet luut jatkuen sitten tasaiseen tahtiin Akateeminen poika ja Kaikkein komein varassa. Välissä heitettiin hieman jotain läppää ja vastattiin myöntävästi yleisöstä tulleeseen kosinnan tapaiseen, mutta joku vaan nyt tökki.
Oon tullut tän bändin kanssa vähän kummalliseen pisteeseen. Käyn mielelläni katsomassa livenä jos kohdalle osuu ja annan seiskoille kierroksia kotona, mutta ei tästä enää jaksa innostua samalla tapaa mitä alkuun. Juice Normaalin hauskemman ja yllättävän puolen kipinä on pääasyt hiipumaan ja Koiran tiputtaminen setistä ei ainakaan avita asiaa.
Nyt lavalla on hyvä rokkibändi, jonka tahtiin kelpaa jorata ja...niin. Kai sen pitäisi olla tarpeeksi, mutta en tiedä kun tässä on ehtinyt jo bongata vaikka mitä muita huikeita bändejä, hankalaa! Harmillista jos/kun alkuun hyvä livebändi taantuu sille tasolle että pelkkä levytyksien luukuttaminen riittää. Kenties pidempi väliaika seuraavaan Juice Normaalin keikkaan voisi sekin auttaa? Tai sitten vain hyväksyn ettei kaikkia bändejä oo tehty kestämään samanlaista livekulutusta mitä toisia.
NYRKKITAPPELU
Klassikko, blogin alkuajoilta meille epäsuorasti osoitettu palaute. Ei jätetä ja tää ON meidän (vaihtelevella menestyksellä) päivittyvä päiväkirja :D
Moneskohan Nyrkkitappelu-keikka tää jo mulle oli, niitä kun tuntuu aina ilmestyvän eteen ihan puskista. Parasta kuitenkin on miten joka välissä tuppaa unohtumaan kuinka hyvä livebändi olikaan kyseessä ja sitten saa aina yllättyä, että hemmetti ne oli näin kovia. Kerroista viis -toki tää oli eka kerta kun sain kuulla jo kovin tutuksi käyneiden kappaleiden liveversioita Seinäjoen koordinaateissa.
And Seinäjoki delivered! Ämmäbändit räjäytti potin ja kyllä viimeistään heti perään tulleen Mimmit mimmit mimmit aikana lavan suuntaan oli horjunut sekä yleisönedustajia että nestemäisiä. Täällä oli läpi koko setin railakas pöhinä päällä ihmislapsen jaksamisen rajoissa ja lattialta pystyi bongailemaan bailuväen taskuista tai ties mistä tippunutta omaisuutta. Just sellaista menoa mitä tän bändin keikoille toivookin!
Aikataulut oli pakostakin tässä vaiheessa jo venyneet ja paukkuneet entisestään ja hieman kuumottikin joutuisiko lähtemään kesken pois. Settilistaa silmäillessä sieltä löytyi loppupuolelta molemmat suosikkini ("Tää on Kilulle") Mielipiteet ja Rockpulsu. Niiden sijoittelu peräkkäin tarkoitti kamojen heivaamista helvettiin ja eiku pyörimään mukaan. Vikat veisut Voi pyhä äiti, nyt mennään! ja Seppo Räty katselin kauempaa samalla kun myhäilin itsekseni miten tää kuulkas taisi olla yksi suosikki näkemistäni Nyrkkitappelun keikoista, iso peukku yleisölle, bändille ja etenkin biisivalinnoille! -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Viimeksi näin bändin heilumassa Hervannassa Varjobaarin piskuisella lavalla, joten kiinnosti miten bändi ottaa haltuun Pakkahuoneen tarjoaman estraadin. Nyrkkitappelun keikoilla on tottunut Horo-Hepen säntäilyyn paikasta toiseen, joten siinä ei tälläkään kertaa mitään uutta. Tällä keikalla kitaristit riekkuivat siihen malliin, että Pakkahuoneen lava vaikutti ajoittain loppuvan kesken. Esimerkkinä miten Tollo-Miljoona syöksyloikan jälkeen melkein tipahti lavalta meinaten samalla viedä Klamydian lavan sivuun mukamas turvaan jätetyn mikkiständinkin mukanaan.
aww, kysyin jos #1 Nyrkkis-crew member Teemu vois lähettää kuvan settilistasta ja sit tuotiinki tämmönen kouraan. kiitti hei te <3
Päädyn jotenkin aina lämppärikeikoilla aina sille puolelle jolla on vähemmän lämmittelijästä piittaavaa porukkaa, joten sain aika keskenäni siinä olla ja mennä leveesti. Rockpulsu lämmittää aina mieltä ja oli jo muutama keikka ehtinyt vierähtää välissä kun viimeksi kuuli Sun lapset on mun lapsia nyt mukana setissä ja sen kitarakuvioiden tahtiin oli taas mukava jorailla. Nyrkkitappelu otti kaiken irti annetusta plus neljänkymmenen minuutin soittoajasta ja ei kirpassut maksaa paria kymppiä lipusta vaikka tiedossa olikin lyhyempi setti ja näin ollen (varmasti) sen suosikkilivebiisin tippuminen pois. Tän vuoden Nyrkkitappelut oli mun osalta tässä ja ihan komea lopetus. Kyl kelpaa!
Haureus sekoittaa mun pään:
KLAMYDIA
Klamydia ja kaljaa, match made in heaven
Blogipartnerini in crime ei voi sietää Klamydiaa (taustalla taisi olla traumoja joltain Vaasa-festarilta) ja sainkin kuulla "no hyi" kommentointia kun tästä keikasta mainitsin. Itse en ollut (kait?) bändiä aiemmin nähnyt tahi pahemmin kuuntelemalla kuunnellut. joten tää oli tämmöinen mikäs siinä hyvän bändin ohella tuleva kylkiäiskeikka. Pakkis oli myyty loppuun ja täällä Klamydia soitti kaksi settiä joista ensimmäinen keskittyi wanhaan tuotantoon ja pienen breikin jälkeen paahdettiin ilmeisesti normisetillä.
Itsehän olin paikalla vain sen reilut puoli tuntia bändin soittoajasta vaikka olisin viihtynyt kauemminkin, kovin pogoiltavaa musaa kun tää Klamydia oli. Yleisön paikoillaan pysyminen olikin lievä pettymys vaikka helpottikin puikkelemista paikasta toiseen. Olikohan ikä jo alkanut painaa tai varjeltiin hintatietoisina juomia läikkymiseltä, who knows, mutta onneksi mukana laulettiin sitäkin kovempaa. Toivottavasti baaritiskien jonot ennokoivat loppupuolelle hieman riehakaampaa menoa estojen kadotessa alas samaa tahtia nestemäisten kanssa.
Setin ekat Pippalot & Venäläisiä unelmia +klippi
Kesken piti lähteä sillä Teksti-TV 666 keikka odotteli vähän matkan päässä. Lisää siitä tässä merkinnässä!
SU 30.10. Yläkerta, Tampere
HARD ACTION
Onpas tämä nyt hankala bändi. Rokkaa just siinä hetkessä ihan sata lasissa, mutta jälkikäteen asetelmasta ei oikeastaan muista mitään erityistä. En luokittele bändejä musiikkityylin, vaan sen mukaan miten mielellään näkisin yhtyeen uudestaan livenä. Tässä päänsisäisessä arkistossani Hard Action sujahtaa todellakin kelpaa uudestaan livenä -mappiin, vieläpä tuoden lisäarvoa line-upille eikä siis mikään ihan sama bändi vaikken muuten osaakaan valita kumpi vai kampi. Tästä setistä mieleenpainuvin hetki oli kun yksi paikalla ollut Hard Actionin menoa fiilistellyt huudahti hiljaisessa kohtaa aidosti "Mä en oo ikinä ollut näin onnellinen!" Suoraa palautetta, ihana!
PLASTIC TONES
Välillä bändistä saattaa huokua vahvasti joku tietty vuodenaika. Plastic Tones toikin tarttuvilla melodioillaan valoisan pilkahduksen taakse jääneestä kesästä jo niin kovin hämärtyvään iltaan ja syypää miksi tämä keikka oli merkattuna kalenteriin. Parhaimmillaan kappaleet luovat soljuvan soundtrackin vailla huolen häivää kadulla kepein askelin kulkevalle auringon paistaessa ympärillä ja vastaantulijoidenkin vain hymyillessä. Valitettavasti tällä kertaa keikan tekniset ongelmat kuitenkin takuttivat tätä rytmiä, joten kadulla kulkija joutui nyt aina välillä sitomaan kengännauhoja tai poistamaan kiviä jalkineista.
On ollut tosi ilahduttavaa löytää keikkojen kautta näin hyvin englanninkielistä popimpaa matskua tekevä bändi, sillä omaan levyhyllyyn tällaiselle onkin tarvetta etenkin kotimaan puolelta. Jatkossakin tulee syynättyä bändi keikkakalenteria. Itseasiassa tänne blogin puolellekin olisi tarkoitus yhdestä aikaisemmastakin Plastic Tones keikasta vielä jotain sysätä (ajankohtaisuus ei ole vahvuutemme t: team yykaahoovee).
Plastic Notes #2 / settilista -split
Myös bändin tekemä Plastic Notes #2 zine ansaitsee kaiken hehkutuksen! Mukava fiilistellä toisten kautta esim välistä jääneitä Hässäkkäpäiviä ja muitakin kiertuejuttuja. Tällä bändillä on tekemisen meininki. 2017 julkaisujen joukossa lienee luvassa viimein myös musiikkia ihan fyysisessä muodossa. Sitä odottaen! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Homman nimihän oli se, että pari tyyppiä Pää Kiistä päätti tämän olevan tässä ja vasta tuolloin myös huomasin bändin kalenteriin ilmaantuneen vikan keikan joka osui Karkkilaan. Ei sieltä pääse pois! Aloin syömään suruuni suolapähkinöitä kunnes päivänpaisteen henkiseen risukasaani toi tuttu nimi Karkkilan keikan esiintyjälistassa: Nyrkkitappelu. Heinäkuun toinen päivä otin siis kiikarit käteen ja päivystin ikkunasta tielle milloin sopiva paku ajaisi ohi. Pari väärää hälytystä kunnes bingo! Raput alas nopeammin kuin koskaan ennen ja annoin koko olemuksen huokua epätoivoa. YHYY PLIIIS samalla kun koitin vilkuilla mihin ovenkahvaan olisi parasta lukittautua ettei karavaani pääse kulkemaan ilman ylimääräistä loiseläjää. Ok saatoin vähän värittää tarinaa - en omista kiikareita.
Karkkila!
Koska tykkäilen tilaisuuksien tullen nappailla settilistoja messiin keikoilta joko fyysisinä tai ihan vaan ottaa kuvia muistoksi, niin oli kiintoisaa seurata sellaisen syntymistä lähietäisyydeltä. Nästi Jeskanen kertoi miten kerran sinkkubiisi Tyttöjen farkut oli unohtunut listalta ja se keikka oli juhlaa kun sai kerrankin taukoa saman settivakkarin veivaamisesta. Kannatan vahingon tapahtumista uudestaankin sillä Nyrkkitappelulla on kyllä hemmetisti kovempiakin kappaleita. Ehkä hieman kiusaamista kun oman suosikkini nimeä väläyteltiin siinä pöydän ääressä tussin sauhutessa, but I was not ready for it, not today (no ei se ois kuitenkaan sinne settiin päätyny).
kameran filttereiden testailua, eka tais olla "suurta taidetta"
final products
Heti sen itse asian jälkeen settilistojen ohella parasta on akustiset versiot. Etenkin siis entuudestaan tutuista hyviksi todetuista kappaleista, ei nyt ihan kaikki leirinuotion kumbaya-tulkinnat saa pissimään hunajaa. Täällä ei kolkuteltu taivaan porteille ja oi sitä riemua kun seuraavaksi havahduinkin kitaran sointuihin. Mun onnekseni Nyrkkitappelu on varmaan linssiludein bändi mitä on tullut vastaa, joten sain sitten hieman dokumentoida miten ennen keikkaa alkulämmittelyihin/ajantapoksi ohjelmaan kuului akkarilaulua. Bändillä on sen verta kertynyt materiaalia soitettavaksi ja kerta keikat on pääpuolin aika läkähdyttävää menoa niin en sulkisi pois ajatusta jos keskivaiheilla tai ennen vikaa rykäystä tapahtuisi parin biisin akkarisessio. Vois jopa toimiakin.
Tapahtuma oli siis Harju Festivaali ja Nyrkkitappelu festin toinen esiintyjä. Ilta oli vielä nuori ja suurin osa yleisöstä tuntui viihtyvän pienen festarialueen suht etäälle lavasta sijoitettujen kaljoittelupöytien ääressä. Ei kuitenkaan niin kaukana etteikö ääni kulkisi sillä jo keikan alkuvaiheissa tuoppien ääreltä kuului haistattelua. Justhan toi tyyppi laulelskeli mukana? Tuu tänne sanomaan vastataan lavalta ja taisin räpäyttää silmiä silmä next thing I know soittajat on vielä paikoillaan, mutta laulaja on painimassa suutaan soittaneen tyypin kanssa. Another day at the Nyrkkitappelu office I guess. No sekin pieni välikohtaus kuitattiin lopulta pusulla ja Kaksipäinen kotka pääsi jatkaamaan settiä.
Seuraavaksi pieni, mutta sitäkin omistautuneempi fanijoukko huuteli Tekis mieli ryöstää Siwan perään ja settilista muutti järjestystä lennosta. Toinen lentelevä asia oli tuopeista tarjoiltavat nestemäiset asiat. Setin vikan Voi pyhä äiti, nyt mennään! aikana kaljapitti hoiti homman kotiin. Hyvännäköinen aikuiseksi biisiä lainatakseni juomat viimeisillä rahoilla / ja ne rahat on sun jaloilla.
Ilta jatkoi uusimman levyn nimen mukaista teemaa Mitä saisi olla? Keikan jälkeen encoren ja bändikrääsän nälkäiset tulivat vielä toiveikkaina kuikuilemaan bändin perään ja siitä tuloksena bäkkärillä koettiin spessu semiprivaatti Horo-Hepen yhden biisin vastaus me halutaan lishää tyypeille. (Ellen köh tulkinnu tilannetta ihan täysin väärin ja kyse oli jostain ihan muusta, sekin mahdollista.) Taustamusien pauhatessa, varovaiseen yhteislauluunkin yllyttänyt Kari Peitsamo koveri Tahdon olla hippiteki illasta varmasti entistäkin ikumuistoisemman paikalla olleille. Paidat ja levyt vaihtoivat vielä omistajia ja taisi tyypit päästä nimmareitakin rustailemaan. Tämä jos mikä on faniystävällistä.
Tässä välissä Pää Kii kai soitteli jotain tai tapahtu roudailua, ajantaju hukku joten ei käryä ja ei sen niin väliä sillä lisää akustista, tällä kertaa Horo-Hepe soolona. Onneksi tosiaan linssilude kunhan kuvaus tapahtui JYRKIKULMASTA (mun versio:osoita kameralla johonkin ja zoomaile randomisti), joten pimenevään iltaan vielä parit nyt youtube-kansan ulottuvillekin irti päästetyt versioinnit. Tähän mukaan Kivesveto Go Go koveri Asioita tapahtuu:
Suuret kiitokset menee Nyrkkitappelulle ja kuski-Teemulle, ois ollu pikkasen tukalampi reissu ilman heidän apuaan, arvostan suuresti. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ ps. oon meibi paskin spotify-dj kun onnistun katkaisemaan alle kahden minuutin biisin kolmesti hups heh soriiii
Swamp Musicissa juhlistettiin Nyrkkitappelun 29.4. julkaistun Mitä saisi olla? levyn vinyyliversion laskeutumista tavallisen kansan pariin spesiaalin akustisen setin voimin. Epätoivo päästä tälle keikalle taisi näkyä naamasta sillä ihana työkaveri vaihtoi mukisematta vuoroja. Onneksi, sillä oon ihan sucker akkariversioinneille ja näin harvinaislaatuisen tilasuuden missaaminen olisi jäänyt kaivelemaan. Nyt voin YHYY-vuodatuksen sijaan myhäillä tyytyväisesti.
Miten sitten energisistä livekeikoistaan tunnettu bändi toimii kun palataan takaisin riisuttuun lähtöruutuun? Yksinkertaista: hyvin kun on hyviä biisejä. Setin starttasi raflaavasti Hyvännäköinen aikuiseksi, joka oli oiva valinta aloitusbiisiksi layer upon layer tyylisen alun takia instrumenttien tullessa mukaan yksi toisensa perään.
Ylimääräistä viihdykettä tarjoili satunnaiset ihmettelemään jääneet ohikulkijat sekä levykaupassa ostoksilla olleet we don't speak finnish naikkoset. Sori sisters we kinda know english over here, joten hyvä blokkaus Horo-Hepeltä ovensuussa. Biisin loputtua karkasivat pois nauraen, postaten varmasti kaveripiirin erikoisimmat somepäivitykset sille päivää: held as a hostage by a finnish band, send help. Tyttöjen farkut aikana shown varasti ulkoa käsin keikkaa tarkkailemaan jäänyt pikkutyttö, joka katsetta bändistä hetkeään irrottamatta veti vain kättänsä pois kun hänen äitinsä yritti vihjata jos sitä jatkettaisiin matkaa. Yksi jäbä kävi vain kuikuilemassa ja ottamassa ovelta videonpätkää lopulta näyttäen peukkua ylös hyväksynnän merkiksi. Muutamat uskalsivat tulla ihan sisällekin asti.
Setti oli painottunut Nyrkkitappelun debyytin Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks materiaaliin. Suurin akustinen vs. normimeno kontrasti tapahtui Voi pyhä äiti, nyt mennään! kohdalla. Jos voi valita vain yhden, eiköhän se ole just toi viisu mihin Nyrkkitappelun keikat kulminoituvat. Akustisessa käsittelyssä rodeoringin arvaamattomana poukkoileva härkä oli nyt kesytetty kesälaitumen säyseäksi lehmäksi (jonka tulevaisuus ei ole pihvi!). Pidin paljon ilmassa haiskahtavista kantriviboista, ei siis vaan mainitun kipaleen kohdalla. Tonne sekaan ois hyvn sopinut vielä joku soittamaan munniharppua eikä siinä olisi ollut mitään erikoista. Pyhiksen jälkeen soitettu, setin puolivälin paikkeille sijoitettu Vihaan mun bändikavereita jäi iltapäivän valjummaksi esitykseksi. Tässä vaiheessa oli kuitenkin mahtavaa havahtua siihen miten kyseessä ei ollutkaan vain pari biisiä kiitos ja hei hei, vaan lisää vain pukkasi!
Uuden levyn nimikkokappaleen ohella tuoreemmassa tuotannosta kuultiin myös Mä oon vitun fiksu. Ei tuu yllätyksenä, että toimihan se akustisenakin erittäin hyvin. Sen sijaan mikä tuli ihan puun takaa oli Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia levyn yksi ehdoton suosikkini ja kyseisen julkaisun ainoa edustaja näissä kekkereissä: Anna mulle vaikutteita. Ei ehkä sujunut ihan yhtä sulavasti miten muut kappaleet, mutta ihan sama kerta itse olisin lyönyt vetoa Tekis mieli ryöstää Siwa puolesta -kelpasi hävitä voittajana. Kaikki spessu loppuu kuitenkin aikanaan kun Ämmäbändit kajautettiin vikana ilmoille. Tai ei ihan! Oltiinhan me paikalle saapunet paras yleisö ikinä kun extrabonuksena hyvää meininkiä saatiin jatkamaan vielä Kari Peitsamo -koveri Mä tahdon olla hippi. Tätä kyllä edelsi pienoinen protesti "Ei sitä voi Ämmäbändit jälkeen soittaa kun kuulee mistä pöllitty" haha.
-kilu ✌ >> YYKAAHOOVEE
Itseasiassa mun ei pitänyt näistä keikoista kirjoittaa mitään, mutta hups. Sen sijaan asioista, jotka ärsyttää keikoilla olisi matskua vaikka ihan omaan postaukseen. Jottei homma kuitenkaan menisi liian negailuksi niin tässä näiden kolmen keikan kylkiäisenä nostettu esille aina yksi. Kameraa ei ollut mulla mukana eli ihana Pörrö-kisu hoitakoon poseeraamisen.
5.3. MAJ KARMA @ SUISTOKLUBI, HÄMEENLINNA
Hiukan jännitti tää ilta sillä viimeisimmästä näkemästäni karman keikasta oli vierähtänyt se kolme vuotta ja tuo keikka oli niin paksua kuraa, että bändin puoliksi hautaaminen sujui yllättävän sutjakkaasti näinkin kovalta bändin kannattajalta. Comeback-paikaksi valikoitui aina yhtä huikea Suisto ja seuraksi lähti juoksepoistytto. Tänne mentiin sillä asenteella että ei muuten himmailla. Keikan aloitti uusimman levyn avausraita Sotaa ei tule ja estot sanoi sillä sekunnilla se on moro ja bailattiin menemään kuin wanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Tää oli joillekin liikaa, juoksepoistyton pidemmästä rapsasta selviää enemmän, sorry not sorry.
Anteeks mitä sä sanoit? Et voi olla tosissas.
Oli ihan hemmetin hauskaa ja ilahdutti nähdä Maj Karmankin hyvällä tuulella. Keikan kohokohta oli uusista kappaleista levynkin paras kipale, sopivan häiriintynyt Telekineesi ja vanhoista encoreen mukaan mahdutettu kunnon mosh it kappale Taivaanvuohi. Seuraavilla keikoilla tilalle tuli rauhallisempi Romanssi, joten meillä kävi hyvä mäihä!
Livekokemuksen latistajat: kun lavan edustaan hakeutuva porukka ei tiedä mitä bändiä ovat tulleet katsomaan ja sitten tulee yllätyksenä millaiseksi meno voi yltyä.
18.3. ROT IN HELL @ TVO, TURKU
Tähän väliin vahva russutusvaroitus. Kun annetaan soittoajat on ymmärrettävää, että aina ei aikataulussa pysytä. Siinä vaiheessa iltaa kun huomaa homman rullaavaan ainakin sen 30 min aikataulusta EDELLÄ (aaarghhh e-d-e-l-l-ä) ei lipun ostajan näkökulmasta ole kohtuutona toivoa keikkaa järjestävältä taholta, että tästä pikkuseikasta voitaisiin informoida esim siellä naamakirjassa "jos et oo vielä mestoilla niin nyt nopeasti paikalle!!!" tai vaihtoehtoisesti luopua niistä turhan tarkoista ajoista ja vain kirjoittaa soitot 21:30 etiäpäin.
Kohti TVO:ta tallustaessani sieltä kantautui jo aika tasokasta möykkää. Sisällä en halunnut uskoa sitä tilannetta todeksi ja niinpä epätoivon vallatessa googletin miltä se pääbändi näyttää (wtf). Onneksi Rot In Hell ei oo mulle mikään iso juttu, vaan sarjassa mielenkiintoinen tän genren bändi, jolta Deathwish Inc julkaissut levyn, joten why the fuck not. Not indeed. Jos oisin tiennyt, oisin juossut tai vaihtoehtoisesti hoitanut Helsingin keikan mahdolliseksi. Hieman helpotti kun ehdin kuitenkin kuulla suosikkini eli Cauldron Bornin. Odotin, että tuolla olisi ollut enemmänkin jengiä. Onneksi väljyys ei tuntunut ihan kauheasti Rot In Helliä haittaavan ja merkkarikiska kävi sitäkin kuumempana. Bändi lopetti kun ilmoitettu soittoaika koitti. HEH HEH. Ihan huikea ensikosketus TVO:hon. Perseeseen ammuttu karhu kuvas parhaiten mua tän illan jälkeen.
VOE *********!!!
Livekokemuksen latistajat: kun soittoajat eroaa ilmoitetusta erittäin paljon ja ketään ei kiinnosta, että jotain vois kiinnostaa tää tieto!!!
7.4. NYRKKITAPPELU @ HENRY'S PUB, TAMPERE
Maaliskuun Vastiskeikka meni multa ohi kun mietin liian kauan inspaako vai ei. Punkrock-xmas keikan setistä kun puuttui ne omat suosikit ja lämppäritkään eivät kummemmin sytyttäneet. Tupa oli kuitenkin siinä vaiheessa odotetusti täynnä kun päätin mennä tilanteen tarkistamaan. Nyt tämä keskellä viikkoa oleva keikka kello 00:30 soittoajalla kenties auttoi, että sisään mahtui hyvin juuri tuolla samalla kellon lyömällä. Eipä tarvinnut kauaa keikan aloitusta odotella tehden illasta nopean in and out session työpäivän huohottaessa jo niskaan.
"Ihanan energistä!" kommentoi mulle eräs keikan aikana ja tää on totally fine, sillä aina hienoa huomata bändin josta diggailet tekevän vaikutuksen uusiin tyyppeihin eikä tässä koitettu herätellä mitään keskustelua. Sen sijaan vain narikan hinnan kustantavan keikan lieveilmiö on ne randomit, jotka koittavat enemmänkin haastella bändin soittaessa. Häiriköisivät ennemmin luurejaan räplääviä tai baaritiskillä selkä lavan suuntaan norkoilevia. Ärr!
Älä häiritse.
Mutta itse keikka! Uusia biisejä lupailtiin ja niitähän tuli reilulla kädellä tiettyjen settivakkareiden seassa sopivasti sijoiteltuina. Omaksi suosikiksi on livetilanteessa noussut Aivovaurioon-biisi, damn what grooves ja kummittelee edelleen päässä tehokkaiden vuorolaulujen takia. Tän aikana etenkin Nästi Jeskasen suoritus nousi ylitse muiden, oli aika kova meno! Meikän tuurilla tuo kappale tulee kuitenkin olemaan levyn julkaisun jälkeen se eka setistä tippuva uutukainen, story of my life. Nyt kun uutta matskua tykiteltiin oikein olan takaa ei niiden vanhojen perään osannut enää itkeä. Vaikka olosuhteet ja yleisö ei tunnelmaltaan yltänyt samaan mitä jo mainitulla Yo-talon keikalla niin silti tää veti pidemmän korren. Ennustaisin, ettei tarvii kauaa pohtia jaksaisiko raahauta seuraavankin kerran paikalle vai ei sillä tähän tasoon on Nyrkkitappelulta tottunut. Sitä levyä odotellessa!
Livekokemuksen latistajat: keikan aikana sössöttämään tulevat, jotka jostain uuvatista syystä kuvittelevat että heidän asiansa voisi kiinnostaa enemmän kuin lavalla oleva bändi.
En mä nyt (aina) ihan näin hirvee angstimuikkeli oo, joten tässä vielä kerran Pörde-kisu tui tui. -kilu ✌
Yykaahoovee in da house! Se ois sitten vuoden 2015 viimeiset ja vuoden 2016 ensimmäiset keikat nyt koettu. Molemmat hooveelaiset oltiin paikalla Yo-Talolla Tampereella kolmipäiväisenä porskuttavan PunkRock X-mas:in aloitusiltana ja tässä tuoreeltaan tarjolla yhdessä erikseen kirjoiteltuja fiilistelyjä. Kuvat otti juoksepoistytto, kilu muokkasi.
Kaupungin Valot kilu: Helposti lähestyttävä alkaa olla mulle kirosana bändien kohdalla. Tätä Kaupungin Valot pahimmillaan oli. Mikä kuitenkin pelasti makuuni liian kilttiä meininkiä ja piti huomion kiinni keikassa, oli kappaleiden hienovarainen monivivahteisuus. Joukosta ei noussut esille mitään tajunnan räjäyttävää, mutta esimerkiksi Huhtikuun viheltelyt, Ilmapallon raflaava loppu ja sitä seuranneen biisin hyvä aloitusboogie laittoi tässä samalla kuuntelemaan bandcampista löytyvät 2015 loppuvuodesta julkaistun Laulunmaa-levyn kappaleet läpi. Koko levyn lyriikat on bandcampissa luettavissa ja kyllä nyt täytyy näyttää bändille vihreätä valoa. Varovainen jatkoon, eli paikalle kyllä ajoissa jos toistamiseenkin Kaupungin Valot avaavat jonkun omasta kalenterista löytyvän keikan illan. Pitänee myös tuo tuorein levy kuunnella ihan kokonaisuudessaankin.
juoksepoistytto: Tämä poppoo oli loppujen lopuksi mun suosikki! Biiseistä löytyi paljon hyviä melodioita, jonka ansiosta biisit erottuivat edukseen illan muihin bändeihin verratuna. Haukottelu alkaa omalla kohdallani siinä vaiheessa, jos joka biisissä on sama komppi ja samantyyppinen kitarariffi kuin edellisessä. Kaupungin Valoilla oli mukavan monipuolisia ja toisistaan erottuvia biisejä ja sen verran mitä lyriikoita ehdin kuulostella niin oikein mainioilta kuulostivat nekin. Lyriikat on tärkeitä! Täytyypä ottaa asiakseen tutustua bändin tuotantoon lähemmin ja eksyä joskus toisenkin kerran keikalle!
Punk Lurex
juoksepoistytto: Setin ensimmäiset biisit upposivat meikäläiseen hyvin, mutta jossain vaiheessa alkoi vähän puuduttaa. Paikalla oli kuitenkin kiitettävä kasa diggareita, jotka pitivät menoa yllä ja olivat silminnähden innoissaan bändistä. Asenne oli kyllä soittajillakin kohdillaan, joten ei mikään ihme että tämä 90-luvulla pykätty bändi porskuttaa edelleen.
kilu: Punk Lurexin aikana pidettiin huolta siitä, että kaveria jolla ei meinannut enää jalat pysyä mukana menossa ei ohjattu ulos ja musadiggailu sai jatkua. Kun "juodaan kaljaa ja ei totella sääntöjä" (tai sinne päin) laulaessa ulosanti on laadukkaan tasaista kuten muissakin kappaleissa, niin siinä vaiheessa mun keskittymiskyky irtisanoo itsensä. Kaipasin enemmän vaihtelua, mutta ehkä se ei ollut tän musan juttu. Olisihan se kohtuutonta kuvitella, että tällaisina useamman bändin iltoina kaikista saisi itsekin jotain erityisejä kicksejä. Ilahduttavan monelle tämä keikka taisi olla illan odotetuin, joten hymyä pukkasi pakosta itsellekin muiden hoitaessa se fanittaminen.
Lapinpolthajat
kiitti setin saaneelle että sai kuvata! -kilu
kilu:Pää Kii:llä olisi jälleen ollut keikka Helsingissä ja alkuun nokka sojottikin siihen suuntaan. Lopulta vaaka kallistui kuitenkin enemmän Lapinpolthajien ja kahden seuraavan esiintyjän suuntaan, eikä muuten kaduta. Kaikki aiemmat Lapinpolthajien 2015 Tre-keikat missanneena tätä olin odotellut! Ja se meni ohi nopee! Heti ekana mentiin kakkimaan Espooseen, ei hengähdystaukoa kunnes tuli jotain säätöä vahvareiden kanssa, samalla toki ehdittiin heittää pari vitsiä, meno jatkuu, hei se Pää Kii splitti-seiskan biisi, lisää sahausta surullisen totuudenmukaisista stooreista, apuamitälievielä - done and out se oliki siinä. Kello tais olla 25 yli tasan. No hooseempaa menoa kaipasin ja sitä sainkin! Laitetaans nyt vielä yks huutomerkki mukaan jottei jää kellekään epäselväksi, tykkäsin!
juoksepoistytto: No punkkiahan tämä oli, ihan hyvää sellaista. Espoo-biisi oli hauska ralli, mutta muut biisit eivät iskeneet sen kummemmin. Yleisökin oli kummallisen rauhallinen läpi keikan, odotin vähän enemmän liikehdintää. Kädenlämpöinen fiilis jäi.
Nyrkkitappelu
kilu: Tamperehan oli ihan sulaa vahaa Nyrkkitappelun edessä. Eipä jäänyt epäselväksi mikä bändi sai aikaan illan suurimman hurmoksen ja kasasi eturivin täyteen naisedustusta, varmaan ihan kauheaa bändin mielestä. Onneksi kundit tulivat pikaisesti tasoittamaan tilannetta keikan edetessä ja biletyspaketti oli sopivan sekaisin nautittavaksi. Taattua energistä menoa ja yhteislaulua. Porukkahan tuntui osaavan jo uudetkin biisit ja keikan lopulla settilistat vietiin käsistä. Yleisö ja bändi lienee samaa mieltä, että tää oli loistava tapa korkata 2016 keikkavuosi.
juoksepoistytto: Tykkäsin vauhdikkaasta meiningistä ja anteeksipyytelemättömästä asenteesta, mutta setin sisältö ei ollut ihan täysin omaan mieleen. Löytyivät sieltä listalta kuitenkin Rikas läski sika ja Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi, pointsit siitä. Mälsä settilista tai ei, oli joka tapauksessa kiva nähdä pitkästä aikaa oikeasti kova tamperelainen bändi.
kilu: Aiemmassa Nyrkkismerkinnässä sössötin jo mm miten setti vaihtelee keikasta toiseen. Mulla on kirjoittamaton kolmesta biisistä koostuva toivelista, jolta ois mukava saada aina edes yksi niiden muutaman settivakion sekaan. Tällä keikalla ei paljoa bingoa huudeltu kun nyt ei ainuttakaan näistä mahtunut mukaan. Paikansin sekalaiset muistiinpanoni ekojen Nyrkkitappelu-keikkojen jälkeen ja siellä todettiin ytimekkäästi "Nyrkkitappelu on coolio." On sitä edelleen ja ehdottomasti täytyy jatkossakin tehdä satunnaisia pistokeikkoja jos vaikka joskus osuis kolme oikein.
Tän tahtin paikat laitettiin paskaksi 21.11.2015:
Teksti-TV 666 juoksepoistytto: Pystyn ymmärtämään miksi ihmiset (kitaristit varmaan erityisesti) tykkäävät tästä bändistä, mutta itseäni ei loputon pörinätiluttelu vain jaksa kiinnostaa millään tasolla. Jos lyriikkaa olisi enemmän niin sitten ehkä jaksaisin keskittyä vähän enemmän, mutta ilman niitä Tekstareiden musa on mulle vain surinaa. Tänä iltana yksi biisi riitti, jonka jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. Kun puin takkia päälleni niin hyvin tuohtuneen oloinen kaveri paineli myöskin lappu kourassa narikkaan ja sanoi kovaan ääneen kavereilleen, että "tää bändi on ihan paska!". Kaveri koitti vähän, että no täähän on tämmöistä progea, johon tuohtunut herra edelleen totesi, että paskaa joka tapauksessa. Ei lisättävää.
kilu: Kenties oli mun kiero juoni jättää kamera kotio, niin pystyin tähän vedoten sitten vinkumaan juoksepoistytolle, että jäisi nyt edes muutaman kuvan ottamaan ja ylempää voikin nyt lukea yhden biisin kestoisen mini-Rientoihin raahattu -merkinnän. Tietenkin heti ekana parhainta -tai luoltaantyötävinä pörinää tarjoili liki viisiminuuttinen Kosminen erämaa. Seuraavana vuorossa ollut Tuhatvuotinen harharetki olisi ehkä tässä tapauksessa ollut pehmeämpi lasku blogin anti-surinatterelle, mutta pakko arvostaa että kesti(t) koko ensimmäisen kappaleen ajan kuitenkin niin sai vähän enemmän blogimatskuu <3 Sitä joko on yhtä pörinän kanssa tai sitten se pörinä tulee siitä perämoottorista (ei tekemistä suolikaasujen kanssa) kun haluaa pois maisemista tavalla tai toisella.
kilu jatkaa: Onhan tätä bändiä tullut jo aiemminkin hehkutettua ja sama levy soi edelleen tän keikan jäljiltä. Uuden ulottuvuuden Tekstarimaailmoihin tarjoili tällä kertaa yleisön sekaan ujuttautunut taitavaksi osoittaunut tamburiininsoittaja. Toimi ihmeellisen hyvin! Aikataulut oli Tekstareiden kohdalla päässet jo venymään, mutta ei haitannut tippaakaan. Keikka huipenteui Piritorilta taivaaseen, Sä et tuu enää takaisin koskaan ja Lisää spiidii kappaleiden luomaan surinapörinöiden pyhään kolminaisuuteen. Viimeisimmän aikana tamburiinisoittaja päätyi lavalle asti ja kitaranvarressakin nähtiin viime sävelissä uusi pestistään selkeästi ilahtunut kasvo. Ilo tarttuu, joten tämä oli oikein mainio hyvän mielen lopetus tälle iltaa!
*edit* psst, oltiin paikalla myös seuraavana iltana, clickety click!
Loppuunmyyty Vastavirta-klubi lauantain lumista iltaa piristämään. J. Kiesi Grandes oli ekana. Mulle tämä oli kunnon snoozefest ja ihmetytti miksi iloliemiä kuluttaneet ja selkeästi siitä musasta nauttivat välttämättä halusivat heilua kiinni kaikissa seisoskelijoissa kun lavan edessä oli hyvin tilaa. Jotkut onneksi hiffasivat tanssilattian tarkoituksen ja pistivät jalalla koreaksi. J. Kiesin nimi on tullut vastaan useasti muulloinkin, joten oli ihan positiivista vihdoin saada musiikki nimen taakse. Tietää, ettei menetä mitään jatkossakaan.
Pääesintyjänä lavalle nousi Wasted. Joskus vuosia sitten näin bändin viimeksi ja ei mitään muistikuvia siltä keikalta. Tämä edustaa sitä sorttia punkrockia mikä ei ikinä ole itselleni aiheuttanut sen suurempia wau-elämyksiä ja setissä kaikki tulikin ihan "uutena". Outsider by Choicen sentään tunnistin. Bändiltä vaadittiin oikein tuplaencoret eli kyllä varmasti Wasted-kannattajien mieltä lämmitti saapua paikalle. Oma keskittymiskykyni ei handlannut ihan koko settiä, vaikka kova bändi kyseessä onkin omassa genressään. Salapoliisityö vielä tekemättä biisin nimen selvittämisen eteen, mutta tässä anyway näyte:
Sitten ASIAAN. Paikallinen Nyrkkitappelu veteli turpiin illan keskivaiheilla ja vei muita sen 6-0. Tosiaan paikallinen. Nyrkkiksen livemeno on tullut tutuksi muutamaan otteeseen tämän vuoden aikana Pää Kii supportslottien ansioista. Laskeskelin, että keskimääräinen ajoetäisyys Tampereelta näille keikoille on ollut n. 264 km elikkäs oli jo korkea aika kokea onko menossa mitään eroa kun ollaan kotiyleisön edessä. Se on aina hyvä merkki tulevasta kun lavan edusta täytyy heti edellisen bändin lopetettua. Viikkoa aiemmin Vaasassa jengi oli ihan pähkinöinä ja päissään jo heti alkutekijöissään, Tampereella ei ihan päästy samoihin hurmoksen leveleihin, mutta tarpeeksi lähelle kylläkin.
Voi pyhä äiti nyt mennään! on takuuvarmaa livehunajaa
Setin aloitti Mimmit mimmit mimmit ja heti tokana tarjoiltiin uutta tavaraa Mitä saisi olla? No just sitä saisi olla, uusia kipaleita NÄÄS. Vasta tuon Vaasan keikan jälkeen aloin kunnolla kuuntelemaan Nyrkkitappelun levyjä vaikka kyl mun on pitäny perehtyä asiaan jo aikoja sitten ja käydä jollain Tre-keikalla mutta hupsista. Levytyksiä kuunnellessa suurena yllätyksenä tuli kaikki se rock'n'roll ja tiluttelun määrä. Mitä hittoa onko tää edes sama bändi? Jotenkin jäänyt vain mieleen se täysillä kohkaaminen ja bändiä lainaten NYT MENNÄÄN-asenne, eikä yhtikäs mikään musakikkailu. Oli päässyt käymään ilmiö blinded by live ja tämähän on vain hemmetin hyvä asia! Livemusa parasta, sillehän tämä koko vinksahtanut pikku blogimmekin perustuu. Ei edellä mainittu uutukainen, mutta tän salaa toivoinkin olevan mukana setissä (huom ekojen sekuntien huudahdukset yleisöstä aww, kuuntele bändikaverit.biisi niin tajuut):
Kelailen mielessäni takaisin alkuvuoden ensimmäisten Nyrkkitappelu kohtaamisieni pariin. Tämä kävi kahden perättäisen keikan voimin ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen miten tää bändi tulee päälle! Livetilanne oli kovin intensiivinen kokemus ja katsoin tuolloin parhaimmaksi pysyä hieman kauempana, vaikka eturivi ja sexilegs-mustelmat on hyvin usein se juttu. Oli hienoa huomata kahden erilaisen yleisön jälkeen ettei se paikalle saapuneiden vähälukuisuus toisena iltana vaikuttanut siihen, miten paljon bändi itsestään silti lavalla (ja sen ulkopuolella) antoi. En näiden keikkojen jälkeen kuitenkaan ollut varma mitä tästä bändistä oikeastaan olin mieltä. Pidinkö tästä? Kuuntelisinko himassa? Keikalla todellakin! Ristiriitaista, mutta kiinnostus jäi kytemään ja sehän on heti helvetisti parempi kuin heittää "ihan jees" kommenttia. Ihan jees unohtuu viimeistään seuraavana iltana, mutta pieni kipinä voi roihahtaa liekeiksi paljonkin myöhemmin.
Takaisin Vastikselle. Setissä oli jo tekstissä mainittujen lisäksi mukana näin kauniisti lueteltuna ainakin;Tahdon olla hippi, Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi, Tyttöjen farkut, uus biisi Aivovaurio (nimestä en varma), Onko sulla lupa pitää kivaa?, Tekis mieli ryöstää Siwa, Seppo Räty, Rikas läski sika, Vihaan mun bändikavereita, sekä Pamputa mua kumisella pampulla. Nyt vasta jälikäteen tajuaa yhden suosikkini En haluu kuulla sun typeriä mielipiteitä loistaneen poissaolollaan. Se kuultiin kyllä viime kerralla, kuten esim myös Rockpulsu. Propsit Nyrkkitappelulle siitä, että settilista elää ja voi hyvin eikä taida ihan täysin identtisenä pysyä keikasta toiseen. Mikäs siinä kun vastassa taitaa enemminkin olla valinnan vaikeus kun mitäs sitä seuraavaksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että Nyrkkitappelu pitää nimenomaan kokea livenä. Enemmin vaikka ensin keikalle ja sitten käsiksi niihin levyihin. C'moon kun slovaritikin on vielä julkaisemattoman Haureus sekoittaa mun pään tasoa.
Slovari ja slovari. Onhan esim. Siwa-biisi myös sitä hidastempoisempaa menoa, mutta lyriikoiden aggressiivisemman luonteen takia en sitä kuitenkaan yhtään sen hitaampana pidä. Tää logiikka ehkä tökkii, mutta näin se vaan menee. Tästä kaikesta jäänyt pienoinen tunne, että jos alkaisin asiaa tonkimaan niin seuraavaksi mulle varmaan selviää miten tästäkin porukasta on hypetetty ties missä medioissa jo muutama vuosi sitten ja itse taas mukana tällain jälkijunassa. Hyvä juna sekin!
psst. Seuraavan kerran Nyrkkitappelun voi bongata Tampereella Yo-Talolla uuden vuoden kynnyksellä, mukana myös mm Lapinpolthajat ja Teksti-TV 666!! Taas pitäisi revetä kahteen eri paikkaan samana iltana joten äyväy jää nähtäväksi miten käy. #gigaddictproblems -kilu ✌
