Nerokkaalla nimellä varustettu Pleksiviikko pelastaa pikkulauantain ohjelmapulman tuomalla Bar Loosen lavalle kolme kovaa bändiä ja tiskille juomia tasarahahinnoilla. Kun ekan kerran bongasin Pleksiviikko-mainoksen, reaktio oli miten vois hyvin kyllä saapua vaikka jokaiselle keikalle. Tietty kaikille kesäkuun keskiviikoille osuneet iltavuorot vesitti ne pläänit heti alkuunsa, mutta onneksi kuitenki konseptin eka osui vielä toukokuun puolelle, ha!
BAR LOOSE 31.5.2017
OUTO VALO
Outo Valo oli toinen pääsyy innostua keskelle viikkoa osuneesta keikkareissusta. Aiempiin näkemiini Outo Valo keikkoihin verraten tämän keikan alkutunnelma oli kuin joku painaisi rintaan eikä pystyisi kunnolla hengittämään. Hankala pukea sanoiksi, mutta jotain synkkää vibaa oli ilmassa. Pieni valonpilkahdus kuitenkin hiipi hiljalleen esiin ja loppupuolella oli jo rennompaa. Tällä keikalla kuultiin parin uudemman lisäksi kaikki mini-LP:n biisit ja keikan kohokohdaksi itselleni nousi illan vikat Tulisissa Koukuissa sekä Ehkä Vielä Joskus. Propsit Loosen hyville saundeille niin biiseistä sai kaiken irti mitä livetilanteessa nyt voikaan saada.
Tiivistelmä: Outo Valo tekee kiehtovalla tatsilla todella kaunista musiikkia ja siihen sopivaa lyriikkaa kombon todellakin kolahtaessa. Kiitos.
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT
Lähtevät Kaukojunat on onnistunut osumaan muistini mustaan aukkoon sillä nimen kuullessa en edelleenkään osannut yhdistää bändiä jo pari kertaa aiemmin nähdyksi poppooksi. Iloinen yllätys oli toki taas kohdata, ei siinä mitään. Yksin en ollut muistireistailujen kanssa sillä keikalla soitettiin ihan uutta matskua ja välillä joidenkin uutukaisten sanat tuppasi unohtumaan. Huikeeta kun rumpali-laulaja meinasi että ei tästä mitään tuu ja seuraavaa biisiä vaan kehiin niin bändin kitaristi-laulaja puolusti kepittäjän oikeuksiaan ja kappale vedettiin läpi sillä KITARASOOLO. Oikein toimittu ja soolo menikin tyylipuhtaasti läpi.
"Kun oot poissa, mul on vaikeuksia perusasioissa kun oot poissaaa-aa-a-oo" ehkä muistan tän bändin next time, Kun Oot Poissa oli ainakin jo jäänyt mieleen. Lähtevät Kaukojunat tuottaa vain liiankin lämminhenkisen kuuloista matskua jotta siinä ois tarpeeksi mun makuun olevaa tarttumapintaa ja tästä johtuen yhtye on jatkossakin se kiva lisä esiintyjäkaartissa, muttei se pääsyy lähteä keikalle.
Tiivistelmä: Iloinen jälleennäkeminen(kuuleminen?) taidolla kerrottujen arkisten aihepiirien ympärillä pyörivien laulujen ja hyvän livemeiningin kanssa.
HÄIRIKÖT
Siinä vaiheessa kun Häiriköt on lavalla ei kannata enää suunnistaa sitä tiskiä kohti tai voi missata parit biisit sillä aikaa kun koittaa muodostaa huulille sanoja yksi kalja sekä toivottavasi myös sen kiitoksen. Jäisi metsähommissa moottorisahan valinnut toiseksi jos käsisahaa käsittelisi samaan tahtiin millä Häiriköt veti settinsä läpi. Nyt en tähän koita edes miettiä mitään lisättävää. Häiriköt keikat on laadultaan aina priimaa settilistasta lähtien eikä voi pettyä jos yhtyeestä pitää. Bändi seikkaillut hooveen puolella muutaman kerran aiemminkin, tästä painaen jos kiinnostaapi vilasta vanhempia juttuja.
Tiivistelmä: 6/5 !!!!
kuvasta ei saa selvää mut 14.6. Päivän Leike! 21.6. Miettiin! ja off topic 4.7. NEUROSIS aaaah!
Ihan fiiliksissä! Kaikki bändit näyttivät esimerkkiä miten perusasioilla eli kitara+rumpu+basso+laulu päästään pitkälle eikä syvällekin kolahtaviin biiseihin tarvitse ylimääräisiä krumeluureja kun kappaleiden tekotaito vain on hallussa. Ilahduttaa kun voi sanoa tuon pätevän kyllä jokaisen illan yhtyeen kohdalla.
Toivon Pleksiviikoille yhtä kovaa jatkoa jo julkaistujen keikkojen lisäksi vaikka kesällä hyvät terassikelit saattaakin rokottaa satunnaisien santereiden keikoille saapumista. Niin ja lisättäköön vielä näin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tapahtumaan saapuvan näkökulmasta miten se on ihan pirun jees jos ja kun ehtii nähdä kaikki bändit ja siitä vielä 23:45 bussilla himaan toisin kuin mitä viikonloppuiltoina. Kyl näillä kattauksilla kehtaa uhmata sitä aamuvuoroakin kuten allekirjoittanut tekikin. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
LEPIS 20.2.2016
Tänne suoraan duunista täältä Tampereelta, viuh vauh!
KULTAISET VUODET
Tais olla teemasetti, sillä ehdin vielä mukaan maailmanympärimatkan viimesille etapeille Kotkaan ja Vantaalle, ennen kuin bändi omien sanojensa mukaan teki tilaa oikeille orkestereille. Ainahan itsensä vähättely vetoaa tähän kansaan, joten keep on keepin' on. Kun on ikuinen reissukuume päällä, tämä mahdollinen teemasetti herätti uteliaisuuteni siinä määrin, että olin jo sijoittamassa osan menetetyistä liveminuuteista tarkastaakseni minkämoista musiikkia bändi on jo mahdollisesti julkaissut. Aika matalan profiilin porukka, sillä en löytänyt mitään paitsi linkin kristilliseen kirjakauppaan kyllä. Ne kaksi biisiä eivät olleet tarpeeksi säväyttäviä, että näkisin yhtään enempää vaivaa kaivaakseni Kultaiset vuodet jostain esille eli neeeeext.
FLIPPIPUISTO
Jäi hieman häiritsemään ennen keikkaa kuultu toteama bändin maineesta vastattuani kysymykseen kuka soittaa seuraavana. Epäselväksi jäi oliko heitto nega- vai positiivissävyinen. Hmm. En ihan odottannut näkeväni Flippipuistoa uudestaan näinkin pian. Parin viikon takaisesta keikasta jäi tosiaan pari julkaisematonta laulua mieleen ja toinen oli oharit (jotain). Settilistakin auttaa hyvin kun kyseistä sanaa ei siinä mainita, vaan se saattoi olla listan mukaan (don't quote me) SNUFF. Heti tulee mieleen Nicolas Cage:8MM, eli jos mitään tekemistä ton leffan kanssa, kyseessä onkin astetta sairaammat oharit ja taidan heittää vesilintua viime keikan jälkeisillä kesäyön biletysbändin mielikuvilla. Tosin lintuja ei saa heitellä millään t: kreisi bird lady, joka todellakin nalkuttaa jos kakrut kivittää lokkeja prkl. Suolijärvi, Hervanta, never forget.
Tai sitten se oli toi "vatos" tai ei ollu. Ihan 10+ blogimatskuu nyt kyl esillä. En pahoittele.
Takuuvarmasti en ole tätä porukkaa näkemässä parin viikon sisään, joten ehkä sitten seuraavalla kerralla uuteen biisin on ilmestynyt ne odottelemani räppiosuudet. Nyt kyllä jo muissa kappaleissa tarjolla pienissä määriin ska/reggae viboja pitäen punk-pohjan mukavan freesinä, thumbs up to you dudes. Tällä kertaa setti jostain syystä tuntui lyhyemmältä mitä Tampereella. Siksi olikin riemastuttavaa huomata bändin pitävän pikapalaverin ja kuultiin vielä Nollaseiska koveri ennen setin päättävää Operaatio Charlie Sheeniä. Viimeksi mainittu varmaankin se bändin tunnetuin kappale tällä hetkellä, mutta toivottavasti se ei jumitu vikalle paikalle kerta muissakin kappaleissa havaittavissa samanlaisia grande finalen kestäviä koukkuja. Nyt se hyväksyvä nyökyttely vaihtui jo feisbuuk-peukkuun, eli silmällä pitäen mitä luvassa seuraavaksi.
Mun Hollywood (Nollaseiska koveri)
HÄIRIKÖT Helsinki-levyn mukana olisi pitänyt tulla varoitustarra kuuntelemisen saattavan aiheuttaa äkillisiä suunnitelmien muutoksia, sillä mun piti jo pitkän aikaa olla tänä iltana Vastiksella ihmettelemässä Hexvesseliä. Lahden keikka ja tää levy teki tehtävänsä,että kyllä sen punkrockia pitää just nyt enemmin olla kuin ituhippifolkmusaa (heh). Yhteistä viikon takaisen keikan kanssa oli se, että jälleen räp-musiikkia dissattiin Häiriköt-diggarin ottaessa esille huolestuttavan pointin, miten yleisössä ei nuorison edustajia juurikaan ollut paikalla. Selkeesti himassa turmeltumassa räppiä kuunnellen.
Mitä raisumpi kansa sitä paremmalta bändikin kuulostaa ja Lepiksessä yleisöstä oli oiva joukkio hyvin menossa mukana. Häiriköt-tuotannosta löytyy monta hyvää power to you biisiä toimien noin kolmen minuutin mittaisina musiikkiterapiasessioina varmaan useammallekin paikalla olleelle, hyvänä esimerkkinä vaikkapa molemmat keikalla soitetut Elämä on kovaa ja yksi oma suosikkini Musta tulevaisuus. Myöhäisheränneenä tämänkin bändin suhteen olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka se vanhempikin tuotanto loistaa etenkin livenä, mulle Helsinki levyn kappaleet toimii asteen verran paremmin ja niitähän setissä on. Kelpaa jatkossakin käydä keikoilla.
Taistelulaulu:
LUONTERI SURF
Tämä bändi on takonut maita ja mantuja kauemmin mitä allekirjoittanut kuluttanut ilmaa. Myönnän, etten silti tiennyt Luonteri Surfista tätä iltaa ennen kuin keikan tapahtumasivulle linkitetyn Peruskallio-kappaleen, jonka perään keikalla alettiinkin huutelemaan jo hyvin pian. Alkuillasta huomioni oli kiinnittynyt veikeään kitarakaappiin teipattuun lehmän kuvaan. Ennen h-hetkeä hoksasin laskea yks plus yks, senhän on pakko olla Luonteri Surf-lehmä! Maalaisromantiikkapunkkia taisi joku sanoa?
Setin alkuosioon oli heti sijoitettu myös iisitempoisempia kovin kauniita kappaleita. Sydän suli viimeistään siinä vaiheessa kun Möö lähti käyntiin ja sähköurkusolisti otti vain mikrofonin kouraan ja hitaat kappaleet oli hetkeksi historiaa. Tässä tuli oikein kova viiden-kuuden biisin putki kunnes takaisin urkujen pariin ja vastuu lauluosuuksista jaettiin taas basistin kanssa. Olin erittäin tyytyväinen päätökseeni antaa jälleen liven puhua puolestaan, sillä nämä konkarit pitivät otteessaan heti alkutekijöissään. Kyllä oli hymy herkässä. Jos bändin Lepikseen luomaa tunnelmaa pystyisi purkittamaan, niin sen purnukan kantta ei tarvitsisi paljon raotella niinä harmaimpina päivinä, jotta saisi taas syyn olla iloisempi.
Enemmistö selkeästi tiesi ketä olivat tulleet katsomaan ja eipä jäänyt epäselväksi Luonteri Surfillekaan. Kirjatun setin jälkeen encoressa kuultiin Motörhead ja odotetusti se Peruskallio. Näidenkin jälkeen taputeltiin ja huudeltiin toiveikkaasti tuplaencore silmissä kiiluen, mutta kaikkea ei voi saada ja olihan tuossa jo tullut hieno lopetus tälle erää. Ai että olin onnellinen että Luonteri Surfiin oli niin helppoa tykästyä. Illan vtk eli vitun tyhmä kysymys kuului "oliko hyvä keikka". Kun koitti aika häipyä, huomasin lattialla aanelosen varustettuna viestillä loppuunmyyty. Toivottavasti oli tän keikan aikaansaannoksia! -kilu ✌ / yykaahoovee
Maanantai kahdeksas päivä kuluvaa kuukautta. Katselin ulos miten maisema vilisi ohitse ja räntä piiskasi junan ikkunaa vasten. Kuuntelin Youtuben suosituimmista Häiriköt kappaleista koostuvaa soittolistaa ja korviin kantautui sanat "on maanantai, sataa räntää". Hymyilin itsekseni, sillä edessä odotti ensimmäinen vapaa viikonloppu pariin kuukauteen ja reissu livemusiikin perässä Suomen Chicagoon.
Keskiviikko yhdeksäs päivä. Yllätyssaikku, ei vapaata viikonloppuna ja koko roska meinasi kusahtaa siihen paikkaan. Mieleen palautui elävästi Vastiksen oveen teipattu loppuunmyyty-lappu, eräs Hämeenlinnan keikka, jolloin paikallinen ohjelma vei kuitenkin sen erän, kengät märkinä Vaasan kaduilla tuhatta ja sataa lätäköiden välissä juokseminen viimeisten biisien kuulemisen toivossa ja tietty työvuorojen armoton jyrääminen ties miten monen muun mahdollisuuden yli. Taistelulaulu toistolla kylvi kuitenkin voimia puskea eteenpäin. Minähän näkisin Häiriköt, ihan sama miten pitää venyä, perkele. Ja venyä muuten pitikin, tsiisus.
Häiriköt, Juice Normaali @ Tirra, Lahti 13.2.2016
Säätämisen sivulliseksi uhriksi joutui valitettavasi The Pistones. Harmi, sillä nyt olin kuunnelut levyäkin muutamaan otteeseen ja ehtinyt innostua joistain sen biiseistä. Ilahdutti, että niiden parin kappaleen joukossa, joiden aikaan Tirraan viimeinkin selvisin, oli edes yksi näistä stand outeista.
Seuraavaksi Juice Normaalin tyypit kasasivat kamojaan kuntoon. Mukava käänne ilmoitetussa aikataulussa, soittojärjestyksen nyt tuntuessa oikeammalta, kuin jos jo seuraavana olisi esiintynyt reissun ns pääbändi. Mukana ei siis ollut won't somebody please think of the drummer -ajatusta, sillä en hetkeäkään epäile etteikö Maunula olisi kyennyt kannuttamaan kaksi settiä putkeen. Tässä välissä huvitti korviin kantautunut lyhyt keskustelu "luulin että tänään oli joku räp-ilta" jatkuen "kaikki muu on paskaa paitsi hevi" -mentaliteetillä. Taidettiin viitata edellisen illan Eevil Stöön keikkaan. Yykaahooveessa sanotaan piupaut genrerajoille ja se on ihan hemmetin siistiä ainakin meidän kahden mielestä and that's all that matters, heh heh.
Olisin voinut lyödä vaikka vetoa, että ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Juice Normaalin keikka minkä näkisin sijoittuisi Helsinkiin, mutta täällä sitä nyt oltiin. Epäilin hieman jo ennen koko reissua, että kestääköhän tätä porukkaa katsella toistamiseen vain viikon väliajalla ja tulipa todettua käytännössä että ehkä ei. Tää oli Juice Normaalilta liiankin normaali keikka. Mukana ei ollut samanlaista läpän heittoa mihin Tampereella on tottunut ja mikä sopii tälle porukalle paremmin kuin hyvin. Nyt oli asiallinen meininki eikä mukana ollut yhtäkään vierailijaa.
Keikan edetessä oli kyllä ilo seurata miten soittoniekkojen vetovoima sai yhä useamman yleisön edustajan nostamaan perseensä ylös penkistä ja hivuttautumaan lähemmäksi lavaa. Kamerat kävivät myös kuumana ja uskaltaisin väittää, että enemmistöllä täällä ei ole kokemusta näistä Tre-lisä keikoista, joten tämä Lahden "riisuttu" setti teki varmasti paremman vaikutuksen moneen muuhun kuin mitä meikäläiseen. Setin ehdottomaksi tähdeksi nousi Joni Ekman ja se rumpujen kuritus. Tällä kertaa Koira-biisi oli vikana ja huh huh! Koira oli kasvanut viikon aikana oikein komeaksi ja ajoi asiansa kirsikkana kakun päällä. Mulle sanottiin, että toi biisi kuulosti ihan Sleepy Sleepersiltä. En ole kuunnellut, pitäisköhä?
Noni. Häiriköt. Kitara, rummut, basso ja hemmetin rouhee lauluääni. Siinä on peruspohja, jonka voi joko sössiä totaalisesti tai josta voi jalostautua oma juttu, joka yksinkertaisesti toimii. Häiriköt on tällä kaavalla takonut iskeviä ralleja kunnioitettavan pitkän aikaa -ja takoo yhä. Itse jammailin Mr. PresidentinCoco Jamboa siinä vaiheessa kun Häiriköt kaiketi heittivät keikkaa toisen täysipitkän levyn tiimoilta, että jos hattu ois, sitä nostaisin. Juice Normaalin keikan aikana lähinnä nojailin pylvääseen, olo kun oli aika ameeba. Häiriköt piti ehdottomasti kuitenkin fiilistellä lähempää ja heti kun keikka alkoi, kaikki olemattomat ongelmat katosi samantien ja unohtui, että taaksekin jäi seisomaan jengiä.
Ne Vaasan keikan vikat biisit tekivät vaikutuksen, joka nyt kokonaisen setin myötä vain vahvistui. Tiukkaa, ketään ei tässä kumarrella soittamista ja edellisen orkesterin tapaan vokalistikin vaihtui välillä ja toi tyylihän uppoaa muhun. Kulutusta kestäviä lauluja, jotka vain paranevat livenä, joten en voi kuin ihmetellä miksi Häiriköt tuntuu kuitenkin olevan aika pienen piirin juttu? Settilista oli kierrätetty JKL:n garage-festeiltä (twist that knife..) ja sitä voisi huoletta osoitella summamutikassa sormella, jos joku kysyisi mikä biisi kannattaa bändiltä kuunnella. Kovia on meinaa kaikki mitä omiin korviin so far kantautunut. Häiriköt-tuotannon tuntemispohja on mulla vielä silti suht huteralla pohjalla, mutta sanoisin, että esimerkiksi Piritorin beibi ja encoreen sijoitetut Kaupungin kesä sekä Mä haluun ulos tästä universumista ei tulleet tällä keikalla. En ala luettelemaan mitkä kappaleet nousi ylitse muiden, sillä niitä oli ihan liikaa. Koko setti kasattu just hyvin. Tän bändin ois halunnut nähdä uudestaan vaikka heti seuraavana päivänä. Kaiken sen säätämisen arvoista, kyllä.
Helsinki-levy lähti ilman muuta mukaan keikalta ja onnen suolainen tippa ilmestyi silmäkulmaan kun huomasin universumi-biisin olevan ladattavissa Häiriköiden mikseri.net sivulla. Kiitos tästä, fyysinen versio kun tuskin on enää näinä päivinä ihan heti kävelemässä vastaan. Tätä(kin) luukutetaan ja paljon. -kilu ✌ // yykaahoovee
