Taiteiden yön Olohuoneklubi 25.8.2016

Tein torstai-iltana paluun Helsingin Gloriaan viime keväänä ihastuttaneelle Olohuoneklubille. Tällä kertaa tapahtuma oli ilmainen Taiteiden yön kunniaksi. Konsepti on edelleen sama, eli intiimeitä musahetkiä tyynyjen, sohvien ja räsymattojen keskellä. Uutuutena olivat suurimmaksi osaksi vegaaniset kahvilatuotteet, joita sai ostaa aulan puolelta. Peukku erityisesti vegaanisuudelle, mutta myös ylipäätään sille oivallukselle, että pitkän illan aikana on hyvä olla tarjolla muutakin kuin pelkkää henkistä ja nestemäistä ravintoa.

Mikko Sarvanne Hip Company & Beibi P

Olin musiikillisesti rajoittuneina teinivuosinani sitä mieltä, että jazzia on varmaan tosi kiva soittaa, mutta ei sitä kukaan jaksa kuunnella. Nyt kun olen vanhempi ja viisaampi, niin jazz kyllä uppoaa ihan mukavasti, vaikka en mikään suurkuluttaja olekaan. Tämä poppoo oli oikeastaan Helsingin reissuni suurin syy, sillä kovasti heidän meininkiään ja MUOVIBABYLON-lättyä on hehkutettu. Keikalla kuultiin muun muassa biisit Ristille, Amppari, Vesi-ilmapallo ja Iankaikkinen elämä. Spoken wordin ja jazzin yhdistelmä on erikoinen ja ainakin allekirjoittaneen mielestä väkisinkin "taiteellinen". Livenä haasteeksi osoittautui se, että koko paketin seuraaminen vaati julmettua keskittymistä. Tekstit ovat oivaltavia ja mielenkiintoisia, mutta nautin kuitenkin erityisesti kauniista instrumentaaliosuuksista, jotka olivat ihania hengähdystaukoja verbaalisen tykityksen keskellä. Bändi kiehtoo, mutta menee samalla myös snadisti yli. Arvostan omaperäisyyttä ja ymmärrän hypen, mutta en ole varma onko tällainen musa ihan täysin meikäläisen juttu. Taidan ottaa levyn vielä uudestaan käsittelyyn ja eksyä keikalle toistamiseen katsomaan miten homma toimii.

Tilhet, pajut ja muut

Odotin bändin ympärillä vallinneen hypen perusteella paljon enemmän, mutta kävi ilmi ettei tämä orkesteri ole meikäläisen juttu. Biisit olivat sinällään ihan jees, mutta kovin tyylipuhtaasta ja suoraviivaisesta laulusta puuttui särmää, joka olisi tuonut persoonallisuutta peliin. Kaiken kaikkiaan liian hajutonta ja mautonta musaa mun makuun. Onneksi paikalla oli runsain määrin tyyppejä, jotka pitivät tunnelmaa yllä ja diggailivat täysillä. Kaikkea hyvää bändille, vaikka meidän polkumme tuskin enää kohtaavat ainakaan tarkoituksellisesti.

Antti Pouta

Ei voi sanoa, että meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska mitään ei edes mennyt sisälle asti. Gloria oli tässä vaiheessa iltaa ääriään myöten täynnä ja keskustelusta aiheutunut möly kasvoi niin kovaksi, että musiikkiin keskittyminen oli täysin mahdotonta. Hölinä yhdistettynä suht epäselvästi artikuloivaan artistiin ei johtanut mihinkään muuhun kuin armottomaan kakofoniaan. Keikka kului kavereiden kanssa jutellessa, koska niin kaikki muutkin tekivät. Setin loppupuolella lavalle hypännyt naissolisti rauhoitti jengiä hieman ja naisääni toi ylipäätään Poudan musiikkiin huomattavasti enemmän erilaisia sävyjä. Olohuoneklubin syvin olemus kuitenkin katosi tämän keikan ajaksi täysin. Koen Olohuoneklubin paikaksi, jonne ihmiset tulevat todella kuuntelemaan musiikkia ja syventymään siihen, eivätkä puhumaan sen päälle. Poudan biisit hukkuivat auttamatta hälinän alle toimittamaan taustamusiikin virkaa.

Kalevauva.fi

Kesti hetken tajuta, että syy jäätävään ihmispaljouteen oli juuri Kalevauva.fi ja pakko myöntää, että olihan tämä keikka täyttä kultaa. Bändi ammentaa folk-henkisten biisiensä nimet ja lyriikat aivopierujen aarreaitasta eli Vauva.fi-keskustelufoorumilta. Konsepti on kaikessa älyttömyydessään nerokas ja täysin hillitön, yleisö ulvoi naurusta säännöllisin väliajoin. Nauroin itsekin monta kertaa vedet silmissä ja suosikkibiisiksi nousi Miten kauan sitä persettä on treenattava että tuloksia näkyy?. Epäilen tosin, että reagoisin samoihin biiseihin enää toistamiseen yhtä voimakkaasti. Hyvätkin läpät kuitenkin laimenevat ajan myötä, joten paikalla täytyy olla myös paljon uutta yleisöä, jotta nauru raikaa aina yhtä kuuluvasti. Suosittelen joka tapauksessa bändiin tutustumista kaikille, harvoin sitä on tarjolla näin hulvatonta menoa.

Yllätyspääesiintyjä: Samuli Putro

Kerrankin oma arvaus osui oikeaan, Putrohan sieltä putkahti! Keikkaa hehkutettiin comeback-keikkana, mutta nyt on pakko huomauttaa, että Putrohan on soittanut tänä vuonna kaksi keikkaa Tampereen Telakalla ja Jyväskylässä Yläkaupungin yössä. Salanimellä juu eli homman virallisuus jäi hieman vajaaksi, mutta kuitenkin. No mutta, Putro sopi Olohuoneklubin konseptiin loistavasti ja aiemmin hölissyt yleisö seurasi keikkaa intensiivisesti suut supussa. Levyllä Putron musiikki on valjua, mutta livetilanteessa asiat kääntyvät päälaelleen ja biisit heräävät eloon. Pidän myös siitä, että yleisön kanssa jutustellaan välispiikkien aikana ja vuorovaikutuksen jalon taidon Putro todella hallitsee. Elämä on juhla- ja Tavalliset hautajaiset- biisien kaltaiset hitit saivat äänekkäimmät suosionosoitukset, mutta itse tykkäilin hieman tuntemattomammista biiseistä kuten Arktiseen limboon, Millon jätkät tulee ja Älä huuda mulle. Uutta matskuakin kuultiin. Valkoinen hetero on ollut niin vahvasti esillä, että lieneekö kyseessä seuraavan levyn nimikkobiisi.

Olohuoneklubi elää ja voi hyvin, vaikka illan tunnelma kärsi ajoittain tapahtuman maksuttomuudesta ja Taiteiden yön humalluttamista äänekkäistä ihmisistä. Ilmaistapahtumalla on kuitenkin myös positiiviset puolensa, sillä se madalsi varmasti monien kynnystä tulla paikalle. Olohuoneklubi sai takuulla monia uusia kannattajia ja se tulee eittämättä jatkamaan voittokulkuaan myös tänä syksynä. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Olohuoneklubi II Helsingin Gloriassa 9.3.2016

Jännää mennä keikalle kun ei ole täysin varma, että mitä oikein on tullut loppujen lopuksi edes katsomaan. Illan pääesiintyjä siis pidettiin salassa ja paljastettiin vasta kalkkiviivoilla. Mikäli kuitenkin saapui paikalle ensimmäisten joukossa niin kuin meitsi, niin sai muistoksi keikkajulisteen, josta pääesiintyjän nimen saattoi bongata. Kärsimättömät voivat rullata postauksen loppuun, mutta pidetään nyt jännitystä yllä ja käsitellään ensin nämä kaikki yllätyksettömyydet.

Karina

Olohuoneklubin avasi helsinkiläinen trio Karina ja täytyy sanoa, että kaikista illan uusista tuttavuuksista tämä poppoo oli mun ehdoton lemppari. Olin ehtinyt kuunnella peräti yhden biisin etukäteen, eli eipä siinä sitten voi muuta kuin antaa liveboogien puhua. No olihan se kerrassaan mainio boogie. Karinan setistä suosikiksi nousi Myrsky, luultavasti osittain sen takia, että se oli juuri se ainoa biisi jonka olin kuunnellut ennakkoon. Myös Adidaksen kenkiin liittynyt biisi oli hauska ja viimeisenä ollut Laivat jäi mieleen yksinkertaisista mutta tehokkaista aineksista rakennetun hienon tunnelmansa ansiosta. Yleensä tuollaiset keskivertoa pidemmät ja instrumentaalielementteihin nojaavat biisit eivät toimi livenä, koska mestoilla on aina meluavia ja muiden keskittymistä häiritseviä örvelöitä. Gloriaan ei onneksi ollut nyt eksynyt yhtäkään urpoa.

Laura Moisio

Olipa kiva päästä taas kuulemaan Lauran musisointia livenä. Eikä edes kiva vaan superkiva, oli meinaan aivan älyttömän timanttinen setti! Nautin suunnattomasti siitä, että Gloriaan oli roudaantunut ihmisiä, jotka todella kuuntelivat eivätkä puhuneet musan päälle. Ymmärrän, että hiljaisuus voi tuntua artistista vähän kammottavaltakin, mutta musta oli ihanaa, että biisejä sai kerrankin todella kuunnella ilman sen suurempaa taustamökää. Setti koostui suurimmaksi osaksi Ikuinen valo-albumin biiseistä, mutta oli mukavaa, että Spiraali-levyltä löytyvä Miljoonat maisemat oli myös mahtunut mukaan. Saimme kuulla myös yhden ihan uuden ja julkaisemattoman biisin, joka oli todella moisiomainen, heh. Tykkäsin kovasti!
Sinimustia unia sekä Lokkeja ja lentomuurahaisia kuitenkin iskivät tällä kertaa jostain syystä kaikista kovimmin, varsinkin jälkimmäinen. Suljin silmät, fiilistelin ja vain heiluin hiljakseen istuintyynyllä. Setin loppupuolella tullut cover-versio Baddingin varsin puhkikulutetusta Paratiisista oli todella raikas ja erilainen, biisi heräsi ainakin omissa silmissäni eloon ihan uudella tavalla. Jäi todella hyvä mieli keikasta.

Tiisu (soolo)

En tiedä sainko tästä kahteen osaan jakautuneesta viiden biisin minisetistä balsamia parin kuukauden keikkatauon viiltämiin haavoihin vai vaan uuden puukon kylkiluiden väliin (= Ensi viikonlopun Turun keikka ei voi tulla liian nopeasti!!). Mitä nyt ehdin muun yleisön reaktioita seurailla, niin kyseessä taisi olla ylivoimaisesti eniten kummastusta aiheuttanut pläjäys, hahah. Ainakin Napa sai aika monella leuan loksahtamaan ja ilma oli hämmennyksestä paksuna. Tuli sieltä uudempaakin kamaa, muun muassa hiljattain sinkkuna julkaistu huikea Kuka sillä aasilla ratsastaa ja toinen biisi, josta mulle jäi mieleen lähinnä menkat. Mutta hyvä biisi se oli. Kolmen ensimmäisen viisun jälkeen keikkakamu kommentoi näkemäänsä ja kuulemaansa seuraavasti: "Hyvä tavaton!" Oikein ansioituneesti tiivistetty.

Matti Johannes Koivu

Tästä jutusta ei ollut nimen, naaman ja mies&kitara -mielikuvan lisäksi etukäteen juuri mitään käsitystä, mutta heppuhan oli vallan hurmaava ja todella viihdyttävä! Keikkakamu tiesi kertoa, että tyyppi on tehnyt ainakin Irwin Goodman-coverlevyn. Jännä.
Koivun musiikissa on havaittavissa vivahde jostain todella, todella vanhasta. Vähän kuin menneen ajan musaa nykyaikaan sovitettuna. Keikka oli sopiva sekoitus herkkyyttä, vakavuutta ja huumoria. En osaa oikein sen kummemmin nyt analysoida, mutta kiinnostus Koivun matskua kohtaan heräsi tämän keikan tuloksena.

Egotrippi

Ullatuuuus! Semmonen sieltä tulla tupsahti, vaikka todellinen yllätys se taisi olla enää vain murto-osalle yleisöstä. Egotrippi ei ole koskaan meikäläisen levyhyllyyn kuulunut ja tuskin se sinne jatkossakaan eksyy, mutta oli ihan mukava sivistää itseään ja nähdä noinkin suosittu bändi tosi intiimillä keikalla, jollaisia se ei varmaan kovin usein tee. Bändillä on kyllä tosi tunnistettava ja omalaatuinen saundi, jotenkin tosi melodinen ja harmoninen. Muikea gigsi, jota jaksoi seurata, vaikka en bändin tuotantoa radiossa soitettuja sinkkuja lukuunottamatta tunnekaan.

Olohuoneklubi saa tapahtumana kyllä täyden kympin, tykkäsin kovasti! Se muistuttaa jonkin verran Akun Tehtaalla taannoin kuvattua Kosketuksessa-sarjaa intiimin ja rennon luonteensa puolesta, vaikka artisteja toki tulee nähtyä yhden illan aikana useampi. Artistikattaus oli ainakin tämän klubi-illan osalta tosi taidokkaasti koottu, sillä esiintyjät olivat tavallaan tosi samankaltaisia mutta välittivät kuitenkin ihan erilaisia fiiliksiä omilla tyyleillään. Intiimiydestä huolimatta Gloriassa ei tarvinnut olla kuin sillit suolassa ja oikeastaan joka paikasta oli mainio näköyhteys lavalle, mikä on aika poikkeuksellista. Harvinaisen hyvät iltamat, etten sanois.

- juoksepoistytto

yykaahoovee Feisbuuk