Mikael Gabriel @ The Circus (K18), Helsinki 22.10.2016

Tänne suoraan Tallinnan lautalta konjakkipullo kainalossa, hyvin kerkis! Keikkojahan oli siis saman päivän aikana kaksi, joista itse eksyin jälkimmäiselle eli puoliltaöin alkaneelle k18-keikalle. Kaikki aiemmat kokemukset Mikaelin keikoista ovat peräisin festarilavoilta, joten oli ihan mielenkiintoista päästä tsekkailemaan klubiboogie.

Tyyppiä on omasta mielestäni nostettu ihan tietoisesti esiin tällä hetkellä jo loppusuoralla olevalla Vain elämää-kaudella ja mikäpä siinä kun MG:n versiot ovat olleet suurimmaksi osaksi antoisaa kuunneltavaa. Ohjelman biisit olivat vahvasti läsnä illan aikana, sillä homma alkoi Pauhaava sydän-rallilla, joka on suosikkini Mikaelin VE-biiseistä. En kuitenkaan odottanut kuulevani kaikkia siihen mennessä julkaistuja VE-biisejä. Useimmat artistit ovat tupanneet valitsemaan settiinsä vain pari suosituinta VE-biisiä, joten oli kiva ylläri päästä kuulemaan kaikki biisit kerran. Edellä mainitun biisin lisäksi Lumi teki enkelin eteiseen sai odotetusti eniten käsiä nousemaan ilmaan, vaikka vasta edellisenä iltana julkaistu Abrakadabra oli myös jengillä ihmeen hyvin hallussa. Pauhaavan sydämen lisäksi diggailen hulluna versioita Chisun biisistä Mun koti ei oo täällä, jonka sanoman aitouden jotkut tiedotusvälineet ovat jo ehtineet kyseenalaistaa. Että voiko isossa talossa asuva ja korealla autolla huristeleva räppäri olla tosissaan huolissaan ympäristöstä? Hoh hoijaa. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin se, että MG:n kaltainen nuorten suosiossa oleva artisti ylipäätään ottaa tällaiset asiat esille. Sen seurauksena joku saattaa havahtua siihen, että tyhjä muovipullo kannattaa heittää ennemmin roskikseen kuin pusikkoon, lihapaketin voi jättää kaupan hyllylle ja toisten kunnioitus on tärkeää erilaisista taustoista huolimatta. Hyvä sanoma on hyvä sanoma, piste.

Gigsi oli siitä poikkeuksellinen, että mukana oli MG:n keikoilla harvemmin nähty livebändi. Olen jo aiemmin hieman pohtinut millainen vaikutus bändillä on räppikeikkoihin, joissa musasta vastaa useimmiten pöydän takana levyjä veivaava dj. Bändi tekee joillekin biiseille (yleensä slovareille) sataprosenttista oikeutta, mutta osa tuhdimman biitin omaavista biiseistä saattaa puolestaan lässähtää. Woppaa on siitä malliesimerkki, koska se valitettavasti laimeni bändin käsittelyssä harmillisen paljon. Biisiin kuuluu  bassobiitti, jonka soidessa alkaa haikailla sydämentahdistimen perään ja sellaista sairaalla tavalla ihanan kouristavaa fiilistä ei tällä kertaa saavutettu. Uniikin tähdittämä Meijän äijii-biisi kärsi samasta ongelmasta, mutta yksi suurimmista suosikeistani eli Ykspuolista rakkautta jytisi eteenpäin messevästi. Uniikin lisäksi lavalla hyppeli vierailevia tähtiä kovalla syötöllä. Osa oli meikäläiselle lähes täysin tuntemattomia nimiä, mutta tuttujakin löytyi ihan kiitettävästi. Diandra kävi tulkitsemassa biisit Viimeisen kerran sekä Päästä mut pois, mutta tunnelma taisi sähköistyä eniten kun JVG pelmahti lavalle vetämään Fäijönii-viisun.

Omiin lempparihetkiini lukeutuivat Kipua sekä keikan päättänyt kombo Älä herätä mua unesta ja Pauhaava sydän. Varsinkin Älä herätä mua unesta oli hullun timanttinen, biisin aikana vallitsi helvetin hieno tunnelma, johon voisin mieluusti palata. Keikan lopettaminen aloitusbiisillä oli jännä ja erilainen ratkaisu, mutta se kyllä toimi ja intensiivisestä tunnelmoinnista vaihdettiin vaivattomasti biletysvaihteelle.

Mitä yleisöön tulee niin oli aivan selvää, että kyseessä oli ikärajallinen keikka. Jengi oli mukana, mutta tuskin läheskään samalla intensiteetillä kuin keikkaa edeltäneellä sallitulla gigsillä. Circus oli myös mun mielestä liian iso venue tälle keikalle, tilaa oli meinaan rutkasti niin edessä kuin takanakin. Tavastian kokoinen paikka olisi kenties ollut otollisempi ja loppuunmyyty keikkakaan ei olisi ollut siinä tapauksessa mitenkään mahdoton ajatus. Vain elämää-huuma ei myöskään ollut ehtinyt vielä purra ihan täysillä, vaikka keikalla varmasti oli jo jonkin verran porukkaa, joka oli tullut paikalle juuri kyseisen ohjelman innoittamana. Suuremmassa mittakaavassa mitään ohjelmasta johtuvaa villitystä ei kuitenkaan ollut vielä havaittavissa. Vaikutus tulee varmaankin näkymään selvemmin MG:n ensimmäisellä omalla rundilla, joka pärähtää käyntiin ensi vuoden alussa. Kyllä kyseessä kuitenkin on sen verran "himmee" artisti, että hypetys on ihan ansaittua. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Festarikesän korkkaus Kaisaniemessä

Cheek @ Radio Aallon kesäkonsertti, Helsinki 12.6.2016

Saavuin Helsinkiin paria tuntia ennen keikkaa ja huvitin bussimatkalla itseäni ajatuksella, että höhöö olisipas läppä jos Kaisaniemeen ei enää mahtuisi sisään. Sitten alkoi viestittely jo alueella olevan kuoman kanssa ja kävi ilmi, että portit oli laitettu ainakin hetkellisesti säppiin JVG:n aikana kovan tungoksen takia. Ääk. Siinä vaiheessa ei kauheasti enää naurattanut ja kipitin Kampista Kaisaniemeen ennätysvauhtia. Portilla oli älytön lössi ihmisiä ja kukaan ei vaikuttanut liikkuvan mihinkään. Isoissa häppeningeissä pyörimisestä on onneksi sen verran kokemusta, että ei muuta kun vanhan keikkaketun taidot käyttöön ja puikkelehtimaan. Jono lähtikin sitten onneksi liikkumaan tosi ripeästi ja olin festarikarsinassa nopeammin kuin uskoinkaan. Sisäänpääsyn jälkeen yritin paikantaa kaveria, tuloksetta. Ryhmää riitti tiuhaan ja maailman ääriin asti, tsiisus. Alueella liikkuminen oli niin hidasta ja turhauttavaa, että päätin lopulta vain etsiä kelvollisen paikan itselleni, että mielenterveys säilyy.

Olen ollut viime kuukaudet livemusan puolesta taas ihan eri sfääreissä, joten henkinen valmistautuminen keikkaan jäi pahasti vaiheeseen. Päässä alkoi kuitenkin surista ja vatsanpohjassa kihelmöidä, kun Luoma pyöräytti uuden ja aika hiton päheän intron soimaan. Se oli siisti sekoitus pääasiassa Alpha Omega -ja Kuka Muu Muka -lättyjen biisejä, täytyy sanoa että toimi! Keikan aloitusbiisiä en kuitenkaan osannut millään levelillä odottaa. Sokka Irti tarjosi toki vauhdikkaan lähdön, mutta itse jäin kyllä vähän telineisiin hämmentymään ja en tainnut olla ainoa. Sitä on jo niin tottunut siihen, että Sokka on about viimeisen kolmen tai neljän biisin joukossa, joten illan biisijärjestys todella yllätti. Seuraavaksi oli vuorossa päräyttävä Kuka Muu Muka ja siihen kyytiin pääsi jo itsekin ihan kivasti messiin.

Alkuvuoden jäähallirundin keikkojen rakenne ja draaman kaari oli muisto vain, sillä keikka oli varsinaista tykitystä ja tuuttausta alusta loppuun. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että jäähallirundille Jossua varten kehitelty kovan luokan joraustaitoja vaativa tanssi elää ja voi hyvin, heh! En oikein tiedä enää mitä mieltä olen Tinakenkätytön ja Jossun yhdistelmästä, ne ovat olleet setissä peräkkäin jo aika kauan. Toisaalta samaistun Tinikseen hurjan paljon ja sopiihan se nyt Jaren meininkiin super hyvin, mutta biisin terävin särmä on alkanut vähän hioutua pois ainakin mulle itselleni. Sen tilalle voisi ehkä laittaa vaihteeksi omaa tuotantoa, vaikka harvinaisen hyvä ja kovaa kulutusta kestävä coveri se kyllä on ollut. Lavalla kävi taas paljon spesiaaliporukkaa. Diandra käväisi tuttuun tapaan vetämässä Fiiliksissä-biisin ja Flexaa sai vahvistusta Sannista sekä VilleGallesta. Edellä mainitun kolmikon läsnäolo oli ennalta-arvattavaa, mutta Me Ollaan Ne Part 2 Elastisen, Pete Parkkosen ja muiden heppujen kera tulikin sitten ihan puskista. Todella kiva ylläri, en ollut yhtään ajatellut, että biisiä vedettäisiin Kaisaniemessä.

Keikka venyi vähän yliajalle, mutta eipä tuo haitannut ja olisi sitä tietysti enemmänkin voinut kuunnella. Kiva, että aikataulunatsit olivat jo poistuneet paikalta tässä vaiheessa ja sähköjä ei pistetty poikki muutaman ylimääräisen minuutin takia. Vaikka keikka oli lyhyt, niin kiireen tuntua onnistuttiin välttämään ihmeen hyvin. Timantit On Ikuisia sai väistyä tavanomaiselta paikaltaan, sillä Äärirajoille oli illan viimeinen biisi. Ei yhtään pöllömpi lopetus, kyseinen biisi tuntuu sopivan melkeinpä mihin tahansa kohtaan. Kaikista setin biiseistä Sä Huudat meni tällä kertaa jostain syystä eniten tunteisiin. Kaippa tuo keikkatilanne oli siinä vaiheessa ehtinyt iskeytyä huolella tajuntaan ja festarikesän alkamisen sisäistäminen sai tosi voimakkaat fiilikset nousemaan pintaan. On vaan yksinkertaisesti niin perkeleen siistiä päästä taas fiilistelemään näitä biisejä livenä ja keräämään positiivista energiaa, niin jaksaa taas painaa menemään arjessakin ihan eri tavalla.

Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea tämän kesän varsinainen festarisetti pitää sisällään. Sitä ihmetelläänkin sitten parin viikon päästä Provinssissa! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

ps. Linkit kaikkiin jäähallirundin keikkarapsoihin löytyvät täältä, mikäli niitä haluaa lueskella!