yykaahoovee: kehonrakentajat

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehonrakentajat. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. maaliskuuta 2017

Lakeuden Kutsu Punk Fest 14.1.2017

Lakeuden Kutsu Punk Fest @ Rytmikorjaamo, Seinäjoki
Kun tapahtuma tuli julki mun piti pari kertaa hieraista silmiä sillä nyt oli meikälle ihan 5/5 koliseva esiintyjäkaarti. Tietenkin myöhemmin samalle päivälle siunaantui Teksti-TV 666 ekaa laatuaan oleva Vastavirtaklubi-keikka, mutta pienestä yhyysniffmiksiminä-märehtimisestä huolimatta valinta oli kuitenkin päivän selvä.

MÖTKY

Päällekäisyyden aiheuttama sadepilvi väistyi siltä seisomalta kun Mötky aloitti keikkansa. Huomio oli jo aiemmin kiinnittynyt bändin paitoja sporttaaviin henkilöihin, eikä vain siksi että halusin kans yhden - siis paidan, heh heh. Jälleen kerran tässä keikassa oli niin ilmiselvää yhteisöllisyyttä, että voisin ihan helposti uskoa Mötky-partybiilin, josta Mötky paidoitettu entourage valahtaa juomat valmiiksi kourissa suoraan lavan eteen pitämään hauskaa. Mitä en meinannut uskoa oli kuulemani, että viime vuoden Bar 15 keikka oli bändin eka (oikeesti?) ja tämäkin veto siis toka/kolmas?

Tuttua oli heti parin biisin jälkeen koittaneet sipsien perään huutelut ja tokihan Rakastan sipsejä tuli jälleen siellä loppuhuipennuksena. Keikan keskivaiheilla ennen Yhdessä -biisiä bändi kehotti ottamaan vierustoveria kädestä kiinni. Omalle kohdalle osui sopivasti hyvässä tuiskeessa oleva partybiilistä noussut ja selkeästi keikasta ihan pähkinöinä oleva tyyppi. Toistuvien tää on niin hyvä hokemien lomassa tuli myös illan huumoripläjäyksen tarjoavaa ilosanomaa, mutta jääköön ne heitot meidän kahden keskeisiksi..tai ok ehkä vain mun jos tarkastelee asiaa juomankittauskulmasta. Ei siinä mitään, kyllä aina lämmittää mieltä nähdä miten riemuisaksi joku bändi voikaan ihmisen saada. Nopeastí meni tämäkin ohi ja hauskaa oli!

Voi ristus miten niitä SIPSejä rakastetaankin

bonus round: Mötkyläisille oli jostain pupun kolosta tullut vielä vastaan kopio heidän demostaan ja kysyivät kiinnostaisko. No todellakin! Toin sitten tälle keikalle vaihdossa Budapestista hommattuja sipsejä jotka tässä vaiheessa taisivat koostumukseltaan olla lähempänä maustettuja korppujauhoja (terkuin aina reissussa vain käsimatkavataroiden varassa), mutta ajatus hyvä! Kiitos vaan kertaalleen Mötky!

KEHONRAKENTAJAT

"Seuraava biisi on omistettu [eturivin tyypin nimi]" josta seurasi parin sekunnin ilahtuminen aina kappaleen nimeen "...Sosiaalipummi!" asti ja eiku keskaria lavan suuntaan. Kyllä yleisökontaktia pitääkin olla ja nyt kun kelailen taaksepäin niin olihan saman kategorian sorttia tarjolla Turbo-O-Rama-bileissä kun joku extraaja kävi mikin tykönä yhden biisin kertsien aikana. Olin tosiaan kaikki näiden festien esiintyjät nähnyt vähintään kertaalleen aikaisemmin ja näihin kokemuksiin verraten Kehonrakentajat ansaitsisivat tasaisen tyylipuhdas suoritus -pystin. Keikasta ei noussut mitään erityistä ylitse muiden eli edelleen sai laittaa ruksit ruutuun niihin samoihin kohtiin mitkä viimeksikin livenä miellytti ja tuskin hetkeen on pelkoa esim Viljanen kipaleen tippumisesta setistä vaikka uutta pukkaakin. Joskus tasainen meno on toivottavaakin. Paljon parempihan se on näin kuin värittää alkuun juttua pillein ja piiparein, jolloin siihen extraan tottuu ja pitää sitä normina. Nyt uskoisin saaneni tän bändin kohdalle sen ns. peruspohjan johon voi taas heijaistella seuraavia kertoja joita varmasti vielä on luvassa jos se on musta kii. (Toukokuun keikka on jo possibly maybe hopefully yes listalla).

Pieni SJK-fiilistely tähän väliin! Virkavalta, Kuolleet Intiaanit, The Knob ja yhä aktiivinen Nicole oli ennen ne bändit mitkä ensisijaisesti tiesin Seinäjoen (ja lähitienoon) suunnalta ja joiden keikoille tuli hakeuduttua. Nicole jäänyt omalla kohdin unholaan jo aikoja sitten ja enpä ollut hereillä The Knobin vikan levynkään tiimoilta. Siksi onkin nyt ollut virkistävää kun näiltä kulmilta on tullut vastaan uutta mielenkiintoista verta sillä Seinäjoki on matalan kynnyksen keikkakaupunki. +Kyllä kelpaa Pirkanmaan pimun (eka ja vika kerta kun kirjotan ton..hrr) Etelä-Pohjanmaalla kun huolehdittiin niin hyvin kasettikokoelman karttumisesta. Kiitos Kehari-Anssi kun vinkkasit Salilla Aina! uudesta painoksesta, onneksi otin walkmanin mukaan niin pääs heti kuuntelemaan Mötkyn demon ohella.

MARA BALLS

Mara Ballsin valovoima sai tällaisen verbaalisesti ontuvan tapauksenkin ottamaan laukka-askelia sillä luennointuani miten monella eri tapaa seuraavana vuorossa oleva esiintyjä onkaan huikea vierustoverini kysyi olenko taideopiskelija kun noin kirjavaa luonnehdintaa oli tarjolla. Se on kato helppoa kun osaa ja Mara Ballsista löytyy melkeinpä kaikki mitä bändiltä voi kaivatakaan. En ala tässä jokaista niistä asioista kuitenkaan alleviivaamaan vaan kehotan menemään keikalle ja ottamaan itse selvää. Yksi niistä kuitenki on se draivi, millä keikat vedetään läpi.

Vuorten Taa levyn ja tän setin avausraidan Mitä sä odotat? instrumentaalisena kulkeva alku kutsui viettelevän katseen ja luokse viittovan sormen lailla tanssimaan ja kappale antaakin kehon vääntelyyn kelpo soinnut. Gogo-tanssija piti huolen siitä ettei sävelet valuneet hukkaan mikäli menojalka oli ujompaa sorttia. Täällä oli kyllä jengi heti hereillä ja valmiusasemissa, osa varmaankin juuri hankituissa Mara Balls paidoissaan, joten ei huolta hyvän meiningin puolesta. Time to Testifyn tahtiin hakkaisi kepeästi kannoista klapeja kappale kun on alusta loppuun kunnon oksat pois menoa. Älä muuta mitään toi seuraavaksi esille myös Mara Ballsin herkempääkin puolta antaen enemmän tilaa laululle ja lyriikoille. Tällainen tasapainottelu pitää setin mielenkiintoisena.

Ainoa latistava seikka tällä keikalla oli kun bändin piti todeta yleisön toiveikkaisiin lisää! -pyyntöihin ettei aika yksinkertaisesti riitä. Tiukkaakin tiukempi aikataulu ei sovi yhteen Mara Ballsin kanssa sillä kiven pitää antaa vyöryä luonnon voimalla eteenpäin eikä kontrolloidusti. Spontaanit jammailut kuuluisi asiaan jos niitä on sieltä tullakseen. Yllätyin miten tämä oli kovin erilainen keikkakokemus verrattuna siihen kun näin Mara Ballsin ensimmäistä kertaa Vuorten Taan julkaisun aikoihin. Ajatuksissa olisi tehdä pieni throwback vielä tuohonkin iltaan sillä tätä magiaa ei voi olla koskaan liikaa. Tämäkin keikka poimi varmsti uusia kuulijoita Mara Ballsin kyytiin ja kovaa kyytiä se onkin.

JUICE NORMAALI
Puolet bändistä oli vissiin kaljaa hakemassa kun keikka olisi pitänyt jo aloittaa niinpä sitten musisoinnit starttasi Ekman + Bergman mies ja kitara ja mies esitys, johon pikkuhiljaa yhtyi loputkin Juice Normaalista.

Varsinainen keikka käynnistyi yhdellä suosikeistani Murtuneet luut jatkuen sitten tasaiseen tahtiin Akateeminen poika ja Kaikkein komein varassa. Välissä heitettiin hieman jotain läppää ja vastattiin myöntävästi yleisöstä tulleeseen kosinnan tapaiseen, mutta joku vaan nyt tökki.
Oon tullut tän bändin kanssa vähän kummalliseen pisteeseen. Käyn mielelläni katsomassa livenä jos kohdalle osuu ja annan seiskoille kierroksia kotona, mutta ei tästä enää jaksa innostua samalla tapaa mitä alkuun. Juice Normaalin hauskemman ja yllättävän puolen kipinä on pääasyt hiipumaan ja Koiran tiputtaminen setistä ei ainakaan avita asiaa.

Nyt lavalla on hyvä rokkibändi, jonka tahtiin kelpaa jorata ja...niin. Kai sen pitäisi olla tarpeeksi, mutta en tiedä kun tässä on ehtinyt jo bongata vaikka mitä muita huikeita bändejä, hankalaa! Harmillista jos/kun alkuun hyvä livebändi taantuu sille tasolle että pelkkä levytyksien luukuttaminen riittää. Kenties pidempi väliaika seuraavaan Juice Normaalin keikkaan voisi sekin auttaa? Tai sitten vain hyväksyn ettei kaikkia bändejä oo tehty kestämään samanlaista livekulutusta mitä toisia.

NYRKKITAPPELU

Klassikko, blogin alkuajoilta meille epäsuorasti osoitettu palaute. Ei jätetä ja tää ON meidän (vaihtelevella menestyksellä) päivittyvä päiväkirja :D

Moneskohan Nyrkkitappelu-keikka tää jo mulle oli, niitä kun tuntuu aina ilmestyvän eteen ihan puskista. Parasta kuitenkin on miten joka välissä tuppaa unohtumaan kuinka hyvä livebändi olikaan kyseessä ja sitten saa aina yllättyä, että hemmetti ne oli näin kovia. Kerroista viis -toki tää oli eka kerta kun sain kuulla jo kovin tutuksi käyneiden kappaleiden liveversioita Seinäjoen koordinaateissa.

And Seinäjoki delivered! Ämmäbändit räjäytti potin ja kyllä viimeistään heti perään tulleen Mimmit mimmit mimmit aikana lavan suuntaan oli horjunut sekä yleisönedustajia että nestemäisiä. Täällä oli läpi koko setin railakas pöhinä päällä ihmislapsen jaksamisen rajoissa ja lattialta pystyi bongailemaan bailuväen taskuista tai ties mistä tippunutta omaisuutta. Just sellaista menoa mitä tän bändin keikoille toivookin!

Aikataulut oli pakostakin tässä vaiheessa jo venyneet ja paukkuneet entisestään ja hieman kuumottikin joutuisiko lähtemään kesken pois. Settilistaa silmäillessä sieltä löytyi loppupuolelta molemmat suosikkini ("Tää on Kilulle") Mielipiteet ja Rockpulsu. Niiden sijoittelu peräkkäin tarkoitti kamojen heivaamista helvettiin ja eiku pyörimään mukaan. Vikat veisut Voi pyhä äiti, nyt mennään! ja Seppo Räty katselin kauempaa samalla kun myhäilin itsekseni miten tää kuulkas taisi olla yksi suosikki näkemistäni Nyrkkitappelun keikoista, iso peukku yleisölle, bändille ja etenkin biisivalinnoille! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Ihan hemmetin hauska ilta, kiitos:

+järjestävä taho ym

Tekis mieli ryöstää Siwa

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Turb-O-Rama pirskeet Seinäjoella Warttibaarissa

MÖTKY
Bussin ikkunasta bongattu jono Warttibaarin ulkopuolella enteili tiivistä tunnelmaa illalle. Lippujonossa kohistiin miten "ne aloittaa ihan kohta" ja kympiltä Mötkyn mökä alkoikin alakerrasta kantautua. Puikkelehtien sai vielä ihan jees paikan kun toki kiinnosti mistäs oli kysymys kun selkeästi hypetystä oli havaittavissa. Lavalla vallitsi tosi hyväntuulinen meininki, joka heijastui vahvasti myös yleisöstä. Mukana setissä oli mm pari Black Flag lainabiisiä, oi! henkinen kappale ja Negative Approachin nimiväännös Can't Tell (in the wind) No One.

mikkiständiin tarkentuneet kuvat vol. 1

Heti keikan alkuun huomion kuitenkin vei toistuva SIPSEJÄ huutelu. Kyseessä oli Mötkyn demon viimeinen kappale Rakastan Sipsejä ja kun tämä oodi hiilihydraattien yhdelle addiktoivimmista muodoista päästettiin viimeinkin valloilleen yleisöön viskottujen sipsipussien siivittämänä, kaksi asiaa oli taattua: lattialla vallitseva sipsimeri ja päähän iskostunut hokema MÄ RAKASTAN SIPSEJÄ. En tiedä mitä tältä keikalta odotin, mutta en ainakaan mitään tällaista -kirjoitettuna hymyssä suin. Kiinnostuneimmille merkinnän lopussa elävää kuvaa kyseistä biisistä fiituring 76% eturiviläisten selkää/olkapäätä/+lattiaa/kattoa jne ja joku 24% bongaa bändiä.

KEHONRAKENTAJAT
Kolmen viimeisimmän Seinäjoki-reissuni syypää on ollut bändi nimeltä Pää Kii. Tämäkin kertaisen SJK tripin voi laittaa saman orkesterin piikkiin, sillä Pää Kiin viimeisimmällä Bar 15 keikalla (linkki keikkarapsaan) yllätysnumerona toimi Kehonrakentajat -minisetti. Kehonrakentajat jäi kiinnostamaan enkä tota sanaa viljele lämpimikseni. Sopivaa ajankohtaa nähdä bändi full-miehityksellä on tullut tässä kytättyä ja mikä sen osuvampaa kuin sama hyväksi todettu keikkapaikka.

mikkiständiin tarkentuneet kuvat vol. 2 (prkl)

Rumpalin virasta vapaat jäsenet eivät sortuneet paikoillaan pönöttämiseen ja lavalla oli siis hyvin liikehdintää lauluosuuksien välissä -ekat pointsit siitä. Salilla Aina! julkaisua kuunnellessa en ollut ollenkaan rekisteröinyt kitaristin ja basistin vaihtelevan päävokalistin virkaa aika paljonkin, joten nyt livetilanteessa kun tähän seikkaan havahtui niin pisteet senkuin ropisi. Setin parhaan pokaalin vei demosuosikkini Viljanen ja demon ulkopuolisista kappaleista nousi esille etenkin Mä Voitan Tänään! Näin ensikuulemalta ja sanoituksia syynäämättä toi biisi vaikutti olevan haistakaa te/power to me anthem. Edeltävän esiintyjän lailla viimeisen kappaleen mukana tuli taas tarttuvaa korvamatomatskua kertosäkeeseen viljeltynä, nyt mentin Ei aina jaksa olla selvin päin hokeman voimin. Osa yleisöstä ainakin samastui ja hoilasi mukana.

Tästä setistä ei tainnut lainabiisejä löytyä (*muoks* tietooni tuotiin vikan eli Rahikainen -biisin olevankin Kyre & Duunarit tuotantoa, joten kovereita kaikilla, kiitos korjauksesta!), mikä tarkoittaisi bändin olevan ahkera biisien nikkaroimisen saralla (koverista huolimatta siltikin!). Keikan perusteella tulen jatkossakin tarkkailemaan Kehonrakentajat keikkapäivämääriä sillä silmällä, jos taas vaikka joku kerta tärppäisi. Vaikka sen ekan demokasetin missasinkin, niin ihan mielenkiintoista näinkin suht alkuvaiheilla alkaa seurata mitä tästä vielä kehittyykään. ps. huvitti miten mm Mötky pyöri taustalla soundcloudin kautta näitä näpytellessä ja kuitenkin se biisi mikä eniten herätti huomion olikin jo related tracks osastoa ja Kehonrakentajat matskua. Sillä lailla!

GRÖNSAKER

Taisin näyttää kysymysmerkiltä koko keikan ajan. Alkuun tuli Beastie Boysin Fight For Your Right to Party. Koitin vilkuilla settilistaa ja yleisöä miten siellä lähdettiin laulamaan mukana kun tosiaan oli vahvasti Turbonegroon liittyvät bileet ja pieni epäillys hiipi jos kaikki mitä seurasi olikin sitä itseään. I Got Erection aikana sain fläsärin Provinssiin 2005 jossa kyseistä kertsiä pyydettiin hoilaamaan mukana. Oma suhde Turbonegroon on tuo yksi festariveto ja pari kertaa on tullut bongattua nykyistä laulajaa katsomassa samoja keikkoja (Turbonegro -yhteys selvisi tosin vasta myöhemmin). Loppuosaan settiä oltiin sijoitettu lisää muidenkin bändien tuotantoa esmes Beat on the Brat by Ramones. Mulle ei syntynyt sen suurempia haluja näppäillä Spotifyn hakukentään Turbonegro, mutta olihan tämä oiva numero aihepiirin bailuihin kun kai nyt tuttuja veisuja on mukavampi laulaa mukana kun hyvää jengiä ympärillä ja soitto tulee livenä vs yksin himassa levyjä kuunnellessa.

FINAL ASSAULT

Tunnustan, että mulla on hieman huono tapa välillä muodostaa mielikuva bändin musasta joko nimen tai ulkoisen olemuksen perusteella. Nopeella fb-eventin vilkaisulla luulin seuraavaksi vuorossa olevan jotain Mötley Crüen jalanjäljissä. Mikä helpotus kun heti keikan alkaessa kävi päivän selväksi, että nyt muuten lähtee lujaa niin mielikuvat romukoppaan kuin hommat etenemään lavalla. Final Assault alleviivasi tiukalla metallihooserässirallillaan miten tämän tyylinen musiikki pääsee todellakin parhaiten oikeuksiinsa juurikin livenä. Lisää pontta toi soittajien anteeksipyyntelemätön lavaesiintyminen ja vaikka en levytetyistä versioista bändin kohdalla innostunutkaan, livenä ei haittais nähdä toistamiseenkin sillä olihan tää nyt ihan hiton kova! Hyvä loppurutistus iltaan kuin herättelevä litsari naamaan.

Seinäjoki, olipas kivaa! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Kiitti meiningeistä:

Mötky

Kehonrakentajat

Grönsaker (ei linkitettävää?)

Final Assault

+ym!

epämääräisesti kuvattu Mötky: Rakastan sipsejä

Kehonrakentajat: Rahikainen [Kyre & Duunarit]

linkki Kopio biisiin!

Final Assault (en tiedä kappaletta)

#livemusabest

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Pääkiisiäinen 24.-26.3.2016

24.3. YO-TALO, TAMPERE

Yo-talolla on muhun usein kumma keikkafiiliksen tappava vaikutus. Illan muiden bändien aikana vedin enemmin sikeitä himassa kuola tyynylle valuen. Fiilis ei pahemmin muuttanut kurssia Pää Kiin soittoajan, eli kello yhden jo poltellessa. Näin tän bändin tokaa kertaa ever samassa mestassa ja silloinkin kävi vähän samalla tavalla. Jännä, sillä pöpinä se porukka siellä taas pyöri ja bändi kuulosti hyvältä muutamista teknisistä takkuiluista huolimatta. Rakkaus repii melkein tuli mut ei kuitenkaan. Uutta matskuakin kuultiin ja tais olla näiden veisujen ekat live-esitykset. Tunnisti Pää Kii-biiseiksi kyllä heti! Takaisin työttömyyskortistoon-kipale jäi päällimmäisenä mieleen astetta tarttuvamman kertosäkeen takia kauniimman kappaleen Sweet home Kouvolan jäädessä sen varjoon. Keikka meni ohi toooodella nopeasti ja siinä vaiheessa kun kuvitteli vielä encorena tulevan esmes Ees jotain positiivista niin talon musat jyräsivät päälle. Eräs sinnikäs yleisön edustaja paineli lavalle ja ehti pariin otteeseen huudahdella lisäääääh päällä olevaan mikofoniin kunnes tylysti volat veks. Yritykselle peukku.

25.3. NOSTURI, HELSINKI

YDINPERHE
Hyvin oli tilaa ninjapotkuja harrastaville. Nyt oli kyllä niin suoraselkäisesti kannuttava rumpali, että huomio kiinnittyi eniten siihen suuntaan. Basistin kipakat lauluosuudet toi terävää kontrastista bändin päävokalistin ulosantiin, toimi! Mitä kävin vähän biiseihin tutustumassa, Ydinperhe todennäköisesti paranee mitä enemmän tulee kuunneltua ja livenä kuultua. Kernaasti näkisin toistekin jossain huomattavasti pienemmässä paikassa.

PÄÄ KIII
Eka s-keikka mitä pääsin Pää Kiiltä todistamaan. Uutukaiset olivat vaihtaneet setissä paikkaansa ja näin päin toimi helkutisti paremmin! Nosturi ei päässyt hoilaamaan hoo ii veetä, päätä ei hakattu seinään ja rakkaus jätti tälläkin erää repimiset sikseen. Viimeksi mainittua ei tullut edes ikävä, mutta noiden kahden muun puuttuessa setistä ei jää yhtä mieltä lämmittävä fiilis vaikka bändi sekä yleisö olisivat aina yhtä hyvässä hapessa kuten tänään. Encoressa Sortoa ja vihaa kera vieraileva tähti.

hyvä meininki!

Nyt on muuten Pää Kiillä harvinaisen paljon s-keikkoja tuloillaan, hyvä niin sillä kyllä tästä boogiesta pitää päästä nuorempienkin diggailemaan. Nosturissa uusiksi 21.5. kera Teksti-TV 666!

THE VALKYRIANS
Englannin kielen lausuminen tökki heti alussa ja ensireaktio oli boooriiing. Katos ei oo helppoo ottaa lavaa haltuun Pää Kiin jälkeen. Keikan kaari kipusi kuitenkin nousuun jo oisko ollut kolmannen biisin, I Am The Fly:n kohdalla. Vokalisti lähti seikkailemaan yleisön sekaan ja Nosturiin sapuneet The Valkyrians osasi hienosti kietoa sormensa ympärille. Porukka osallistui hyvin kun lavalta kuuluu everybody get down now ja liki koko sali siinä sitten kyykkäsi mukana. Tässä huomasi miten soittojärjestys osui näissä iltamissa nappiin. Mukavaa tällainen letkeämpi meno kohkaamisen jälkeen ja hyvä hengähdyshetki ennen kun lisää pittaamista luvassa. Tämä setti tuskin tekisi kuitenkaan toistamiseen samanlaista vaikutusta, onneksi siis valitsin tyynyn edellisenä iltana.

ikuistetaan tämä(kin) hetki

Eloranta kävi soittelemassa kitaraa encoressa ja sitä voisi luulla, että tähän olisi hyvä lopettaa, mutta nope. Maihareilla tampaten saa aikaan hyvin meteliä ja bändin vielä kerran lavalle. Keikka lähti tosiaan vauhdilla nousukiitoon, mutta voin sanoa että lasku sujui vieläkin sutjakkaammin. Kun aikataulut venyy, osottaisi hyvää makua soittaa sitten joku inasen lyhkäsempi kappale. Ihmetystä keikan aikana herätti miten paljon bändi otteli kuvia itsestään/yleisöstä/ym. Joko erittäin some-aktiivinen bändi tai kuittailua yleistyneelle puhelin kourassa meiningille, who knows, mutta aikaa tohonkin sai kulumaan. Joooo eli kiitti ihan helvetisti kun piti sitten lähteä sen ratkaisevan vartin verran aiemmin pois = ei Anal Thunderin encorea yhyy snif. Tän takia jäi lopulta paska maku muuten niin hyvin swengaavasta keikasta, pienestä oli kiinni! Tosin olin tasan ainoa ihminen, jota se kello yhden bussi kiinnosti eli jee jee vaan muille yleisössä ken saivat rahoillensa kunnolla sitten vastinetta.

ANAL THUNDER
Hävettää, sillä tein kardinaalivirheen kun lausuin bändin nimen in veri ämerikän fäshiön. Anal - luettu kuin kirjoitettu sen olla pitää! Viimeksi näin tän bändin silloin kun Suomi-keikat vielä kiinnosti, eli rapiat kahdeksan vuotta sitten St. Hoodin, Boltin ja Lighthouse Projectin seurassa. Osasin odottaa viihdyttävää meininkiä ja energistä yleisöä. Nappiin meni. Eturiviin tukkaa heiluttamaan ja bailaamaan!

Vaikken Anal Thunderia ollutkaan kuunnellut aikoihin, niin ihmeen hyvin Life Long Hangoverit ja Drink Myself to Deathit kumpusivat muistin syövereistä huulille. Uudempaa matskua edusti Selfie Generation ja kerta bändi käskytti, kaivoin myös puhelimen esille ja uskalsin pari hyvää laatua hipovaa kuvaa napsasta, en kyllä mitään itsuleita. Keskivaiheilla keikka oli jotain stand up viritelmää. Yllättävät elementit kuulunevat bändin repertuaarin ja ei baaritiskiä kera baarimikon ihan joka bändin keikalla näekään. Setin viimeisenä mukaan pääsi vihdoinkin viulisti kun Song About Getting Smashed jatkoi juhlaväen tanssittamista. Tosta tulee tosi kivat irkkubiisi-vibat eikä pelkästään laulajan hyvin rullaavan enkun takia. Tän jälkeen oli pakon sanelemana poistuttava, joten en halua kuulla mitä siellä encoressa tapahtui. YHYY SNIF part 2.

26.3. HEIMOLINNA, LOIMAA

Syyskuussa (!) 2015 huomasin tän keikan olemassaolon. Tampereen keikan ilmestyessä ja harvinaisen kolmen putken muodostuessa työvuoroista eroon ja adventure time. Pää Kiin keikoilla kun on tullut käytyä suht lyhyellä aikajaksolla ihan kivasti (kolmas osio vielä 2015-keikoista työn alla kröh) niin kaikki Hki-Tre-Tku akselilta poikkeavat illat kyllä kiinnostaa aina inasen enemmän. Ja siis olihan tää oikeasti ihan parasta! Kävellä pellonvierusta pimeässä supikoiria bongaten.

"ei mitään hätää, silmät tottuu pimeään.."

Livemusat alkoivat pauhata jo puoli seiskan aikaan, joten yhtä vaille muut lämppärit jäi tällä(kin) kertaa välistä. Nothing personal, mutta yöunta oli kertynyt yhteensä kahdeksan tuntia kahden viime keikan jäljiltä ja kävelyä oli luvassa vielä kymmen kilsaa akkujen huutaessa taustalla armoa. Heimolinnasta tuli vahvat flashbackit koulun liikuntasalitunneille. Tapahtumana tää oli ihan huikea monen paikallisen tahon kantaessa kortensa kekoon, hienoa että jaksetaan järkätä. Keikkojen jälkeen pauhanneen ysäridiscon suosio jäi mysteeriksi -fuck the disco eli lujaa karkuun.

SYSI & SAVI
Musisointi oli juuri alkanut kun ennätin paikalle. Tää oli se läskibassobändi, jota hieman olin kuunnellut etukäteen. Yleisössä oli ikäluokkaa lavan läheisyydessä pönöttävistä täysi-ikäisistä hieman taaempana tuolipaikoilla istuskeleviin mummeleihin ja vaareihin. Laulajalla oli niiiiin "Hello ladies" tummansävyinen, matala ääni. että bingon vetäjänä suosio olisi ainakin taattua. Keikasta päällimmäisenä mieleen jäi joku soittomoka ja vain siitä syystä kun siitä tehtiin numero. Vastaavien kämmien kanssa kannattaa vaan virnistellä ja ottaa tilanne haltuun eikä ainakaan alkaa selittämään sattunutta ennen seuraavaa kappaletta. Loppua kohden biisien taso parani.

PÄÄ KII
Salin puolelle ei saanut tuoda juomia, joten hieman kuumotti kun soittoajan lähestyessä tila oli vielä tyhjää täynnä. Onneksi ei oltu vain oman kellon varassa. Illan juontaja kuulutteli bändin lavalle ja jengin paikalle. Väentiheys sekä päihtyvyysaste eivät olleet lähelläkään verrattavissa edellisten keikkojen vastaaviin, mutta kyllä varovaisen alun jälkeen Loimaallakin osattiin. Oli niitä jotka menivät lavaan kiinni ja sitten omien porukoiden kesken tanssivaa jengiä. Plus tietty tää yks turisti, joka kyl otettiin kans mukaan, awws thanks randomit tyypit.

Nyt kun Kylän pahalla puolella jälkeen ei tullutkaan Aina jonon viimeinen-biisiä, ehdin jo huolestua mitä sillekin on käynyt kunnes pää räjähti ja Ees jotain positiivista tuli takaisin! Täällä oli muutenkin vastoin odotuksia pisin settilista avittaen tän keikan kolmikon mieluisammaksi. Encorena Pää Kiin yksi tylsimmistä eli Sun ei ois pitäny tappaa sitä tyttöö, minne katosi Just niin kuin Elvis? Myös Misfits koveri Skulls tuli Pää Kiin kuskille omistettuna. "Vielä yksi?" *rumpujen pärinää* viimeinkin esittämättä jääneihin pyyntöihini vastattiin ja Sä hakkaat päätäsi seinään teki comebackin! Oi sitä onnea, livemusa parasta.

kannatti lähteä

*******BONUS ROUND!!*******

PÄÄ KII @ BAR15

Keikkaseuraksi lähti ennakkoluulottomasti mukaan rakas suomea vain muutaman sanan ymmärtävä serkkuni (thanks for the following gig pics!), yhteislaulun onnistuessa yllätäen vain HOO II VEE kohdassa. Tässä yksi syy lisää miksi tuo kappale saisi olla setissä mukana esim aina, kaikki pääsee osallistumaan! Oon tottunut settilistan pysymiseen suht samana, joten yllätyksenä tuli kun pakka oli taas laitettu uusiksi. Uudet kappaleet oli nyt täysin erillä toisistaan vieden keikan sujuvuuttaa edelleen toimivampaan suuntaan. Tuhoavan voiman rummuttelu oli erityisen nannaa! Luukko ei sairastumisen johdosta ollut paikalla jättäen Pää Kiin lavapreesensiin huomattavan aukon. Etenkin Ees jotain positiivista aikana tuli kovin ikävä kun nyt Laurikin tilutteli omiaan ignooraaten sen yhden tietyn kohdan jossa yleensä kaikkien kielisoitinsankareiden instrumentint sojottovat kohti kattoa. Nyt ei riehakkuudessa ihan päästy viime vuotisen Bar 15 keikan tasolle, mutta kivaa oli yhtä lailla! ps. somea Pää Kiin keikkojen aikana päivittävien eteen tuun jatkossakin hienovaraisesti kiilaamaan.

Tässä ojennetaan kitaraa illan ylläriesiintyjälle [kuva @littlesashanana]

Erikoisin encore!
Kun illan vika oli hoidettu pois alta, tähän väliin parin biisin pikavisiitille saapuivat KEHONRANKENTAJAT Vekun hoitaessa basistin tontin. Pää Kiin jäljiltä oli vielä hyvät pöhinät päällä, joten paikallisten tarjoama punk-pläjäys meni kepeästi joraten. Epäajankohtaisten keikkarapsojen hyvä puoli tulee tässä: tällä välillä Kehonrakentajat ovat soittaneet ensimmäisen virallisen keikkansa ja neljän kappaleen Salilla aina! demokasetista otettu jo toinen painos, kuumaa kamaa. Sisältö on ladattavissa ilmaiseksi bändin bandcampista. Mun suosikki on vika biisi Viljanen, mikä oiskaan sun? Suosittelen tutustumista, ei mitään vikinäpunkkia vaan ihan tujua, rouheeta tavaraa. Kehonrakentajat oli tän merkinnän uusista tuttavuuksista mulle se, joka nyt alkoi eniten kiinnostamaan.